Treffintapaiset

"En pudota", lupasin hymyillen, kun Matilda onnistui jotenkuten änkeämään siihen minun viereeni.
Sohva olisi ehkä voinut olla himpun verran leveämpi, jotta olisimme siinä paremmin mahtuneet olemaan, mutta oli tämä hyvä näinkin.
"Niin sinäkin", mutisin ja laskin toisen käteni jonnekin Matildan alaselän taa.
Itsehillintä oli kyllä jälleen koetuksella etten olisi suudellut viereeni kömpinyttä naista.

"Et kai pettynyt, vaikkei ihan onnistunut nää meidän tr... " aloitin peittäen melkein suustani lipsahtaneen sanan epämääräiseen rykäisyyn.
"Syömiset ihan niin kuin piti", jatkoin nopeasti.

Jessen käsi kiertyi ympärilleni ja tiedostin piinaavan tarkasti, miten miehen sormet lepäsivät alaselälläni. Periaatteessa se oli vain täyttänyt lupauksensa olla pudottamatta mua, mutta helpottuneisuus ei ollut päällimmäinen tunteeni.

"Mitkä?" ähkäisin muka yllättyneenä, koska mun treffiajatusta koko illan pyörittäneet aivoni rekisteröivät sanan, jonka Jesse oli viime tipassa vaihtanut. Tökkäsin miestä vaativasti rintaan kohottaen päätäni sen verran, että näin vihreät, tutut silmät.

"Ja mistä kohtaa ne eivät onnistuneet?" tiedustelin huuliani mutristaen. "Tästäkö?"
Purin huultani vielä vähän lujempaa, kun sipaisin ohimennen Jessen leukaa. Mun mielestä tässä oltiin aika kaukana epäonnistumisesta.

Matildan sormet tökkäsivät rintaani ja naisen silmät hakeutuivat omiini.
"No, mitkä nämä nyt ikinä olikaan", virnistin sanomatta sitä sanaa, mitä molemmat taisivat ajatella.

"Ajattelin vain, että halusit ihan oikeasti ulos syömään", totesin hiljaa, sillä Matildan katse ja kosketus saivat jälleen ajatukset sekaisin.
"Tämä kyllä korvaa sen. Ainakin minun mielestä."

Katselin Matildan kasvoja ja silittelin sormenpäilläni naisen selkää itsehillinnän kanssa taistellen.
"Tässä on yllättävän hyvä olla", mutisin.

"Ei sillä niin väliä", tuhahdin hymyä vastaan taistellen. "Sain kuitenkin ruokaa."
Jesse ei varonut mua katseellaan, vaikka me oltiin lähekkäin. Pyörittelin sormiani miehen rintakehällä työntäen meitä tahallisesti lähemmäs rajoja. Mitä hauskaa niissä oli, jos niitä ei koskaan venyttänyt?

"On vai?" mumahdin onnistumatta enää hymyn peittelyssä. Oli varmaan, koska olin niin villi ja vapaa, etten ollut päässyt Jessen asuntoa etäämmälle. Mun teki mieli vastata, että niin oli minustakin, mutta sanat takertuivat kurkkuun: oliko mulla muka jo oikeus tuntea niin?

Mun katse laskeutui Jessen rintakehälle, koska kaikki se rohkeus tuntui katoavan ja jäljelle jäi vain epävarma osa, joka kyseenalaisti kaikki ratkaisut. Pysäytin sormieni liikkeen ja yritin koota ajatuksiani.

Matilda hymyili, mutta hymy tuntui hyytyvän samalla kun tämä laski katseensa.
Naisen pysäyttäessä sormiensa liikkeen, tein samoin ja huokaisin syvään.  
Ilmeisesti olin sanonut taas jotain typerää.

Kohensin hieman asentoani ja tuijottelin seiniä samalla, kun Matilda vaipui ajatuksiinsa.

"Mitäs sitten tehtäisiin?" mutisin, kun hiljaisuus alkoi käymään liian tukalaksi.
Valmistauduin jo kuulemaan, että Matilda haluaisi lähteä.

Sen jälkeen, kun olin lähtenyt Jonathanin asunnolta sen jälkeen, kun olin kertonut miehelle päätöksestä, jonka myötä ei olisi enää meitä, olin vältellyt aiheen ajattelemista. Olin ajatellut, että jos en miettisi Jonathania, voisin jatkaa elämääni. Jessen seurassa se oli helpompaa, koska sen seurassa mä harvinaista kyllä viihdyin.

Nyt mua kuitenkin pelotti, että se, etten mä suostunut prosessoimaan viime aikojen tapahtumia, kostautuisi kuten Murronmaan tapahtumien suhteen oli käynyt. Siksi mä hillitsin itseni Jessen seurassa enkä ollut repinyt miestä sänkyyn riskeeraten kaiken siksi, etten mä välttämättä ollutkaan vielä valmis mihinkään uuteen.

Jesse mutisi kysymyksen matalalla äänellään ja mä mietin, kuinka halusin vain olla siinä.
"Voidaanko me vaan olla?" huoahdin nostaen katseeni hitaasti Jesseen. Mua ei hymyilyttänyt, mutta mä halusin yrittää keventää tunnelmaa.
"Mulla on pohdinnat kesken", totesin laskien pääni takaisin Jessen käsivarren päälle päästäkseni piiloon miehen katseelta.

"Ollaan vain", hymyilin ja hetken mielijohteesta suukotin naista pikaisesti päälaelle, kun tämä oli painanut päänsä takaisin käsivarrelleni.

Mieli teki kysyä, mitä Matilda pohti, mutta päätin antaa naisen mietiskelyhetkelle rauhan.
Sitä paitsi, en välttämättä edes halunnut kuulla vastausta. Arvelin sen liittyvän jotenkin Jonathaniin.

Paransin hieman käteni asentoa naisen selän päällä ja suljin silmäni. Tämmöinen "vain oleminen" kelpasi vallan mainiosti. Keskityin vain Matildan kehon lämpöön omaani vasten.
Päätin nauttia tästä omituisesta onnellisuuden tunteesta. Vielä kun pystyin.

Jesse myöntyi ja sitten mä tunsin sen painavan huulensa hiusteni sekaan. Mun sydän ponnahteli pari kertaa rinnassa, kun sisäistin sen selväksi merkiksi epäkaverillisuudesta. Ei kukaan suukotellut kainalossa kyyhöttävän kaverin päälakea, tai sitten Jessellä oli erikoisempi käsitys kaveruudesta kuin olin kuvitellutkaan.

Ketä me muutenkaan huijattiin: eivät kaverit saattaneet toisiaan alusvaatteisilleen ja todenneet keskeytyneen muhinoinnin päätteeksi, että nyt oli varmaan parempi jarruttaa. Tällä hetkellä mä yritin elää jouluun saakka, jotta pääsisin kerralla fyysisesti tarpeeksi kauas voidakseni miettiä, mihin mä olin valmis ja milloin. Sen lisäksi mun täytyisi selvittää, mitä Jessen päässä liikkui tämän aihealueen ympärillä.

Muistin vanhat kihlasormukset, jotka olin löytänyt miehen autosta. Jesse tuntui tietävän sitoutumisesta enemmän kuin minä, vaikka sormukset jälkeensä jättänyt suhde olikin päättynyt sillä tavoin. Sitten mä muistin Jonathanin ajalta, jolloin me oltiin vain oltu yhden - tai kahden - yön kavereita ja mies oli kysynyt, häiritsisikö mua, jos se olisi tapaillut muitakin samaan aikaan.

Miksi mä mietin sitä? Siksikö, että mä makasin Jessen kainalossa yrittäen arvailla, voisiko meistä tulla jokin käsite mikäli mä palaisin joulureissultani todeten, etten ollut saanut miestä mielestäni koko matkan aikana?

"Mitä sä ajattelet musta?" ynähdin epämatildamaisesti ennen kuin järki ehti sensuroida mieleen juolahtanutta kysymystä. Puraisin huultani ja jatkoin sormieni kieputtelua Jessen rintakehällä kuin se olisi voinut naamioida kysymyksen vähemmän oudoksi.

Olin lähes torkahtamaisillani, kun Matildan ääni havahdutti minut takaisin siihen hetkeen.
Hymyilin hieman kysymyksen kuultuani, vaikka hieman epäröinkin, olisiko kovin kannattavaa tunnustaa ne tunteet ja ajatukset...

"Tiedän, ettet oo typerä", mutisin avaten silmäni ja huokaisin syvään.
"Etköhän sinä tiedä jo ihan sanomattakin, etten minä ajattele sinua vain kaveripohjalta. Tai pelkästään seksin toivossa."
Olikohan se tarpeeksi ympäripyöreästi vastattu?

Kysymyksen jälkeen sen pienen hetken ennen Jessen vastausta mulla oli yllättävän seesteinen olo. Yhtäkkiä tuntui, ettei miehen vastaus voisi järkyttää mua ja tunnetilaani, jonka oli vallannut mystinen rauhallisuus. Jos Jesse piti mua vain lohdutuspalkintona, tai luuli mun pitävän itseään, ainakin se selviäisi nyt. Olin mä pärjännyt yksin ennen Jonathaniakin.

Ei kaveripohjalta tai seksin toivossa. Oho.

Onneksi Jesse ei nähnyt kulmieni kohoilua, sillä vaikka mä olin periaatteessa voinut päätellä montakin seikkaa, en ollut aivan täysin uskaltanut luottaa vaistooni.
"No", huoahdin hiljaa. "Sitten me ollaan aika samalla aaltopituudella."

Nyt mä kai olin myöntänyt sen ensimmäisen kerran myös itselleni: en voinut ajatella Jesseä enää hyvällä tahdollakaan vain kaveriksi. Mä en pitänyt ajoituksesta, mutta jos erotti tilanteen kontekstista, se tuntui hyvältä.

Kyllähän minä pienessä mielessäni olin ajatellut, ettei Matildakaan välttämättä minua vain kaverina ajatellut, mutta silti pidätin hieman hengitystäni, kun odotin tämän vastausta. Entä jos olinkin väärässä?
Hymyilin Matildan hiuksiin, kun tämä kertoi meidän olevan aika samalla aaltopituudella ja tiukensin hieman otettani naisesta.

"Mutta koska meillä molemmilla on omat entiset suhdesotkumme, niin ei meidän kannata kiirehtiä mitään", totesin hetken hiljaisuuden jälkeen.
Virnistin tahtomattani: "Jatketaan malttamista."

Helpommin sanottu kuin tehty, mutta järkevintä kuitenkin.

Jos mä en ollut uskonut mun ja Jonathanin kykenevän suhteeseen viime kevättalvena, en mä olisi uskonut olevani kirjaimellisesti toisen miehen kainalossa niin nopeasti. Yhden yön jälkeen ehkä, mutta jokaista kosketusta varoen ja malttaen, en välttämättä.

"Mmm-h, edelleen samalla sivulla", naurahdin hiljaa ja vääntäydyin ylemmäs nähdäkseni Jessen kasvot kokonaan. Sipaisin miehen leukaa sormenpäälläni ja hymy palasi mun kasvoille kuin itsestään.
"Mä en halua sua laastariksi", irvistin sormet Jessen iholle jämähtäneinä. Vihreisiin silmiin tuijottaminen oli petollista, sillä mä olisin taas ollut valmis heittämään malttamisen roskiin ja näyttämään millainen oli se versio minusta, joka ei jättänyt leikkiä kesken.

Havahduin puhelimen sointiin.
"Onko se mun?" inahdin yllättyneenä, vaikka tunnistin eteisestä kantautuvan soittoäänen. Vääntäydyin ripeästi ylös rajaten mahdollisuudet soittajan suhteen: joko Zelia oli katkaissut jalkansa tarhassa tai joku sairastunut niin, että mun täytyisi mennä huomenna aamuvuoroon.

Näytöllä ei kuitenkaan vilkkunut tallin tai kioskin numero.
"Moi?" mumahdin vaivaantuneesti.
"No hei Matilda! Mitä sinulle kuuluu?" Kristiinan ääni kajautti korvaani. Hivuttauduin takaisin olohuoneen suuntaan jääden nojailemaan seinään katse Jessessä.
"Mmmm mitäs tässä, töitä ja ratsastusta", vastasin mahdollisimman kepeästi. Kristiinalle ei auttanut antaa liikaa virikkeitä, ellei halunnut roikkua puhelimessa koko loppuiltaa.
"Voi kun mukavaa! Haukkakin on saanut liikkua ihan kunnolla, minä otin sille vuokraajan avuksi, kun tuo meidän pikkuprinsessa työllistää minua vielä", Kristiina papatti ja mä huokaisin äänettömästi. "Mutta en minä sillä soittanut! Niistä pikkujouluista! Olethan tulossa? Teen juuri vieraslistaa ja täällä olisi vielä juuri ja juuri tilaa.."

Irvistin. Ne Kristiinan ratsastusporukan pikkujoulut. Mä en ihan tajunnut, miten niihin laadittiin vieraslistaa.
"Voidaan majoittaa sinut meille jos tarve vaatii! Ja jos et halua lähteä yksin ajelemaan niin olisiko sinulla joku kaveri mukaan? Saan tänne yhden avecin mahdutettua."

Virnistin Jesselle.
"Mä voin kysyä. Käykö jos ilmoitan kohta?" kysyin Kristiinalta saaden myöntävän vastauksen. Mulla oli selkeä suunnitelma päässäni, kun lopetin puhelun ja hivuttauduin sohvan taakse selkänojaan nojautuen.
"Lähdetkö mun kanssa Etelä-Suomen esteratsastajien pikkujouluihin?" irvistin huvittuneena. Jos Jesse ei lähtisi, en lähtisi minäkään.

Hymy oli palautunut Matildan kasvoille enkä minäkään voinut olla hymyilemättä kohdatessani naisen katseen ja tuntiessani käden kasvoillani.
Vastasin katseeseen ja olin jo hetkeksi heittämässä malttamiset syrjään suudellakseni naista, kun jossain eteisessä pärähti puhelin soimaan.

Helpotuksen ja turhautumisen huokaus pääsi huuliltani, kun Matilda lähti vastaamaan puheluun. Toisaalta, puhelu oli ehkä tullut juuri oikealla hetkellä...
Nainen vastaili soittajalle lyhyesti ja katselin, kuinka tämä nojaili olohuoneen seinään.

Hieman ennen puhelun loppumista, Matilda virnisti minulle ja minä kurtistin kulmiani hämmentyneenä.
"Mä voin kysyä. Käykö jos ilmoitan kohta?"

Seurasin kulmat koholla Matildan askellusta sohvan taa. jotain sillä oli mielessä... Nainen nojautui selkänojaan ja esitti kysymyksensä.
"Etelä-Suomen esteratsastajien pikkujouluihin?" toisin niin kuin se olisi joku sanahirviö korvilleni.
"No, kai minä lähden", vastasin virnistäen. "Onko ne kuinka kaukana?"

"No jotkut sellaiset hevospiirien kerman pikkujoulut", puuskahdin huvittuneena. "Mitähän sinne olisi, ehkä sata kilometriä. Pääkaupunkiseudulla."
Koska olin unohtanut vastata Kristiinan viestiin pikkujouluja koskien, mulla ei ollut tarkkaa sijaintia tai ajankohtaa päivämäärää enempää.

"Ne on perjantaina. Mä ilmoitan Kristiinalle että me tullaan", hymähdin tyytyväisenä. Kiitos Jessen, en olisi Kristiinan armoilla tai yksin koko iltaa. Kristiina todennäköisesti ajatteli kekkereitä mulle mahdollisuutena verkostoitua, sillä nainen ei tuntunut kaiken hössötyksensä ohessa tajuavan lainkaan, etten mä ollut mitenkään sosiaalinen.

"Noin", irvistin vähän epäuskoisena viestin lähetettyäni. En ehtinyt puhua käytännön järjestelyistä sen enempää, kun sähköpostiin kilahti virallinen pikkujoulukutsu.
"Ne järjestetään hotellissa", mumahdin viestiin syventyneenä. "Tässä sanotaan, että vieraat saavat varata huoneen tarjoushintaan."

Oho. Vilkaisin Jesseä puhelimen takaa ja yritin olla kuin ajatuksessa ei olisi mitään ihmeellistä.

Hymähdin huvittuneena "hevospiirien kermalle".
Pieni irtiotto arjesta tulisi todellakin tarpeeseen, vaikka sitten pääkaupunkiseudulla järjestettävissä pikkujouluissa. Matilda Tammilehdon kanssa.

Kohotin kulmiani kuullessani pippaloiden olevan hotellissa. Varattavissa olevan hotellihuoneen kohdalla oli jo pakko puraista posken sisäpintaa, etten olisi virnistänyt leveästi.

"Kuulostaa hyvältä", totesin ja kohottauduin istuma-asentoon sohvalle.
"Ajetaanko me sieltä yötä vasten takaisin vai otetaanko se huone?" kysyin pitäen naamani peruslukemilla.

Tuijotin Jesseä silmät sirrilläni: miksi se kysyi huoneesta noin vakavana? Kyykistyin miehen kasvojen tasolle ja kallistin päätäni yrittäen saada irti edes pientä virnistystä.
"Riippuu pysytkö sä housuissasi", virkoin kasvot yhtä ilmeettöminä. "Olisihan se varmaan viisainta, että molemmat voi nauttia tarjoiluista."

Jos sosiaalista puolta ei laskenut, ilmaisen viinan bileet olivat aina olleet mun juttu. Varsinkin sen jälkeen, kun olin ensin nuilottanut syksyn treenien takia hyvin pitkälti holittomana ja laittanut sitten ihmissuhdekuvioni uusiksi. Loppuvuonna mä en kieltäytyisi mahdollisuudesta irrottautua todellisuudesta edes yksittäisiksi illoiksi.

Kävelin sohvan etupuolelle klikaten sähköpostin linkin auki. Se vei mut Sokos-hotellin sivuille ja parin napautuksen jälkeen mä olin yhden kuvakkeen painamista vaille valmis huonevarauksen kanssa.
"Otanko mä tän?" kysyin Jesseltä istuen kursailematta miehen syliin näyttääkseni puhelimen näytöllä komeilevaa kaavaketta miehelle. Yksi yö, kaksi aikuista. Eihän se yö eroaisi kahdesta aiemmin yhdessä vietetystä yöstä kuin hotelliympäristön verran.

"Ainahan minulla on jotkut housut jalassa olleet", totesin suupieli nykien. Melkein onnistui pokerinaaman pito.
Ainahan meillä oli alusvaatteet pysyneet päällä, vaikka muut vaatteet lentäneet syystä tai toisesta pois päältä.

Matilda kiersi sohvan toiselle puolelle puhelintaan näpräten ja surutta istahti syliini. Kiersin varovaisesti käteni naisen ympärille ja katsoin ruudulla näkyvää  Sokos-hotellin varauslomaketta.
"Ota vain", lausahdin hymyillen. Minulle oli aivan sama, millainen huone siellä mahdollisesti odottaisi, sillä sylissäni sillä hetkellä istuva nainen varmasti veisi huomioni muutenkin.

"Onko ne jotku hienommatkin pukujuhlat vai riittääkö pelkkä tonttulakki?" kysäisin.

Jessen vastaus sai mut tekemään varauksen huoneesta, jonka hinta oli yllättävän edullinen tarjouskoodin ansiosta. Porukkaa täytyi olla saapumassa paikalle sen verran, että hotelli oli suostunut huoneyhteistyöhön ja se oli ylipäätään valikoitunut järjestyspaikaksi.

"Mä en laita mitään lakkia", puuskahdin alkaen Jessen kysymyksen vuoksi kartoittaa vaatekaappini sisältöä hiljaa mielessäni. Palasin Kristiinan välittämään kutsuun tutkien, oliko siellä mitään mainintaa pukukoodista.

"Alkumalja, buffetpöytä, juomatarjoilu holillisena ja holittomana", luin faktoja ääneen. "Asu vapaa."
Hymähdin itsekseni: se ei muuttanut ajatustani mustasta pitsimekosta, joka oli lojunut kaapissa ilman käyttöä jo hyvän tovin.
"Mä taidan turvautua pikkumustaan", mumahdin Jesselle epävarmana siitä, oliko sillä mitään käryä mistä mä puhuin. No, näkisipähän sitten.

Laskin puhelimen sohvan käsinojalle ja korjasin asentoani miehen sylissä todeten, ettei se ollut yhtään hullumpi sijainti. Jessen käsi mun ympärilläni alkoi tuntua suhteellisen luontevalta, vaikka siitä hetkestä, kun Kristiina tajuaisi mun tulleen pikkujouluihin mies mukanani, olisi varmasti luontevuus kaukana.
"Toivottavasti mä en just pilannut sun suunnitelmia viikonlopulle", hymähdin Jessen puoleen kääntyen.

Ajatus Matildasta pikkumustassa sai hymyilyttämään.
"Mmhmm", mutisin hyväksyttävästi. Malttamiset olisivat varmasti koetuksella sillä reissulla...

Matilda laski puhelimensa käsinojalle ja ajattelin tämän jo siirtyvän pois sylistäni, mutta tämä vain paransi hieman asentoaan.
"No, minullahan tunnetusti on noita suunnitelmia jokaiselle viikonlopulle ja juhlapyhälle", hymähdin. "Mutta enköhän minä voi siirtää sitä sohvalla makoilua yhden pikkujoulureissun ajaksi. Tämän kerran."

Naurahdin Jessen vastaukselle ja tökkäsin miehen käsivartta.
"Lupaan olla hankkimatta kutsua toisiin seurapiirijuhliin tälle vuotta", virkoin merkitsevästi hymyillen. Tällainen seuraihminen kun olin.

"Haluatko sä mut ensi yöksi makoilemaan viereesi?" tiedustelin muistaessani laukun pohjalla odottavan hammasharjan. Hymy mun huulilla oli viaton, kuten kaikki muukin kysymyksen taakse kätkeytyvä. Mä halusin myös nukkua kunnolla ja muistin hyvin elävästi vireystilan, joka oli ollut huippulukemissa viimeksikin Jessen vierestä herättyäni.

En mä kuitenkaan voinut olettaa vielä tässä vaiheessa, että mulla oli automaattisesti paikka Jessen sängyssä. En varsinkaan, kun taloudessa asui miehen lisäksi kolme kissaa, joista yksi oli jo survoutunut sänkyyn oma-aloitteisesti.

Kohotin hieman kulmiani Matildan kysymykselle. Teki mieli mainita jotain sohvalle jäämisestä, mutta pidin suuni kiinni.
"Taidan minä haluta", vastasin Matildan hymyyn.

Tyytyväinen huokaus pääsi huuliltani ja kevyesti tiukensin otettani naisesta.
"Herätys on sitten kuudelta", ilmoitin. Vaikka mieluummin olisin ilmoittanut pomolle tulevani myöhemmin töihin. Tai pitäisin vapaapäivän ja viettäisin sen Matildan seurassa.

"Se taitaa olla kohta jo nukkumaanmenoaika?" mietiskelin ääneen.

"Ei mikään ongelma", tuhahdin, vaikka vapaapäivä ei olisi velvoittanut heräämään niin aikaisin. Virnistin Jesselle miettien, millainen aamuihminen se mahtoi olla arkena. Heräisikö se keittämään kahvit pirteänä vai raahautuisiko ilman aamupalaa ratin taakse?

"Niin taitaa", mumahdin raukeana. Nojauduin tiiviimmin Jesseä vasten ja hymyilin itsekseni.
"Onneksi mun ei tarvitse kuin pestä hampaat", totesin kepeästi, nauttien ajatuksesta, että mulla oli oikeasti hammasharja mukanani. Oli tuntunut vieraalta napata se mukaan, mutta ainakin olin jättänyt yhden mahdollisuuden jänistämiseen pois laskuista.

"Täytyykö mun kantaa sut suihkuun?" virnistin Jessen leukaa sipaisten.

"Sinä ja sinun hampaiden pesusi", tuhahdin hymyillen.
En olisi millään halunnut nousta siitä sohvalta. Siinä oli ehkä liiankin hyvä olla.

Pyöräytin silmiäni Matildan suihkukommentille yrittäen olla noteeraamatta kosketusta sanojen päätteeksi.
"Et sinä jaksa minua sinne kantaa", muistutin. "Minä sen sijaan..."
Siirsin nopeasti toisen käden naisen polvitaipeiden alle ja toisella tuin selästä.
Eihän se olisi ensimmäinen kerta ollut, kun minä kyseisen henkilön suihkuun kantaisin.  Vaatteet päällä.
Mutta tällä kertaa tyydyin laskemaan lilapään viereeni sohvalle ja nousin itse ylös. Virnistin ilkikurisesti ja lähdin kohti kylpyhuonetta riisuen päälimmäistä paitaani.
"Pese sinä vain ne hampaasi", mutisin mennessäni.

Ei minua tietenkään olisi haitannut, vaikka Matilda olisi seuraksi suihkuun tullut, mutta... Vastahan me sovittiin, että jatketaan meidän malttamisleikkiä. Enkä välttämättä olisi kykeneväinen malttamiseen, mikäli tumma silmäinen kaunotar seuraani liittyisi.

Kylppärissä riisuin loputkin vaatteni, nakkasin ne avonaiseen pyykkikoneeseen ja kömmin sisään pikkuruiseen suihkukaappiini. Jos ja kun ostaisin asunnon itselleni vuokranantajaltani, tekisin ensimmäiseksi kylppäriremontin ja heivaisin hiivattiin koko kopperon.
Kyllähän sinne kaksi ihmistä mahtui. Olinhan minä jo sitä kokeillut Heidin kanssa...
Huokaisin syvään. Niin. Heidin...

Jäin tuijottamaan Jessen loittonevaa selkää sohvalle huultani purren. Mä olin juuri istunut kasuaalisti sen sylissä ilman, että se olisi ollut outoa tai malttamatonta. Olin ilmiselvästi parempi tässä kuin olin uskaltanut kuvitellakaan.

Yksi kissoista, se tuijottaja, maukaisi hypätessään alas nojatuolista. Seurasin katseellani kissaa, joka venytteli hetken ja sipsutti sitten jalkoihini kiehnäämään. Kumarruin hitaasti eteen ja sipaisin kissan karvaa mietteliäänä. Se vastasi kehräämällä, joten mä jatkoin silittelyä toivoen, ettei se intoutuisi herättämään mua ennen aamukuutta.

Sytytin makuuhuoneeseen valot ja katselin ympärilleni. Päällimmäiset vaatteet saivat jäädä tällä kertaa tuolille ja tumma alustoppi päälle - niin oli kaikkein turvallisinta. Jatkoin hiippailuani eteiseen, hain hammasharjan ja siirryin päivystämään kylppärin oven taakse.

"Joko saa tulla?" mumahdin käytävän seinään nojaten.

Pikaisen suihkun aikana ehdin pyörittelemään päässäni, miten ja missä Matildalle kertoisin minusta ja Heidistä. Vaikka olimme tulleet siihen tulokseen, että keskeytys olisi järkevintä, tuntui, että pakko asiasta olisi silti kertoa. Koska JOS koko kuvio tulisi joskus ilmi, olisi parempi että Matilda siitä kuulisi minulta. Ei muilta.

Huokaisten suljin suihkun ja astuin ulos.
Kietaisin pyyhkeen lanteilleni ja pesin hampaat.
"Tuu vaan", vastasin Matildalle huuhtoessani hammasharjan.
Avasin kylppärin oven ja katsahdin Matildan vaatetusta toista kulmaa kohottaen.
"Kylpyhuone on teidän", virnuilin ja viitoin naista astumaan peremmälle ennen kuin työnnyin itse ulos ovesta.