Treffintapaiset
Sivu 1 / 3
Sivu 1 / 3 • 1, 2, 3
Treffintapaiset
11.12.2018 Kallassa @Jesse A.:n kanssa, suljettu
Olin muistellut alkuviikon työvuorot melko pitkälti oikein: vapaapäivä osui keskiviikolle ja tänään olin ollut aamuvuorossa. Jesse oli heti sunnuntai-iltana puhelimen heräteltyäni todennut, että tiistai oli hyvä. Niinpä mä olin pyyhältänyt suoraan töistä tallille, tallilta kotiin suihkuun ja olin nyt lähes olemattoman ehostuksen jälkeen valmis syömään.
Sunnuntaina työvuoroista ilmoittaessani olin ujuttanut viesteihin, että pizzakin oli okei. Koko syömisjuttu oli tullut täysin tyhjästä ja yllättäen minullekin, joten en ollut halunnut sparrata Jesseä liikaa. Tai itseäni.
Puhelin kilahti viestin merkiksi. Kohta siinä. En vastannut viestiin, vaan tungin puhelimen laukkuun hymähtäen sen sisällölle.
Värähdin kylmyydestä, koska hiukset eivät olleet ehtineet kuivua kokonaan eikä pikaföönaus ollut pelastanut tilannetta. Onneksi ne eivät näyttäneet kosteilta, vaikka tunsinkin nollakelin imeytyvän niihin kylmyytenä, joka saisi mut hytisemään vielä autossakin.
"Moi", mumahdin tuttuun autoon noustessani. Taiteilin kasvoilleni jotain neutraalia yrittäen päättää, oltiinko me lähdössä treffeille vai menossa kaverillisesti syömään arki-iltana?
Vs: Treffintapaiset
Odottelin Matildaa kerrostalon parkkipaikalla hieman hermostuksissani. En tiennyt, oliko nämä nyt sitten treffit vai mitkä. Syömään joka tapauksessa olisimme menossa.
Olin ollut jo melkein perumassa minun ja Matildan mitkälie-syömiset, sillä edellispäivän keskustelu Heidin kanssa oli vaivannut päätäni koko yön ja työpäivän.
Tiesin, etten tulisi olemaan mitään parasta tref... mitälie seuraa, mutta toisaalta kaipasin Matildaa ja hänen seuraansa.
Hymyilin huomatessani Matildan lähestyvän autoani ja pian nainen kömpikin kyytiin.
"Moi", tervehdin takaisin ja odotin, että nainen saisi turvavyön kiinni ennen kuin lähdin liikkeelle.
"Mennäänkö me vaikka sinne Monacoon? Vai haluatko jonnekin muualle?" kysyin. Pizzasta oli ollut puhetta sunnuntain viestittelyissäkin. Se olisi kai ihan sopivan normaali ruoka tälleen kavereiden kesken?
Olin ollut jo melkein perumassa minun ja Matildan mitkälie-syömiset, sillä edellispäivän keskustelu Heidin kanssa oli vaivannut päätäni koko yön ja työpäivän.
Tiesin, etten tulisi olemaan mitään parasta tref... mitälie seuraa, mutta toisaalta kaipasin Matildaa ja hänen seuraansa.
Hymyilin huomatessani Matildan lähestyvän autoani ja pian nainen kömpikin kyytiin.
"Moi", tervehdin takaisin ja odotin, että nainen saisi turvavyön kiinni ennen kuin lähdin liikkeelle.
"Mennäänkö me vaikka sinne Monacoon? Vai haluatko jonnekin muualle?" kysyin. Pizzasta oli ollut puhetta sunnuntain viestittelyissäkin. Se olisi kai ihan sopivan normaali ruoka tälleen kavereiden kesken?
Vs: Treffintapaiset
Kurtistin kulmiani Monacolle: mikä helvetin Monaco? Ilmeisesti olin hyödyntänyt Kallan pizzerian palveluita aika vähän, koska jouduin hapuilemaan sen nimen suhteen suhteen.
"Mä ajattelin Berliiniä", virnistin toivoen, että Jesse ymmärtäisi heiton. "Mutta joo, mennään vaan."
Mä en oikeastaan ollut pizzaihminen, paitsi darrassa. Muina aikoina mä en omaehtoisesti käynyt lähelläkään pizzerioita, mutta näin kavereiden kesken se oli tuntunut sopivan kasuaalilta vaihtoehdolta.
"Muutama muukin lähtenyt", mumahdin katse täydessä tienvarressa. Pizzerian ikkunapöydät näyttivät notkuvan porukkaa ja mä liikahdin levottomasti - oliko meillä varasuunnitelmaa? Olisiko outoa alkaa säätämään ruokapaikkaa kuin mulle olisi ollut oikeasti niin tärkeää, että Jesse vei mut syömään. Ei se ollut.
Tai no, oli se. Helppo tapa viettää aikaa yhdessä ilman paineita ja itsehillinnän jatkuvaa koettelua.
"Mä ajattelin Berliiniä", virnistin toivoen, että Jesse ymmärtäisi heiton. "Mutta joo, mennään vaan."
Mä en oikeastaan ollut pizzaihminen, paitsi darrassa. Muina aikoina mä en omaehtoisesti käynyt lähelläkään pizzerioita, mutta näin kavereiden kesken se oli tuntunut sopivan kasuaalilta vaihtoehdolta.
"Muutama muukin lähtenyt", mumahdin katse täydessä tienvarressa. Pizzerian ikkunapöydät näyttivät notkuvan porukkaa ja mä liikahdin levottomasti - oliko meillä varasuunnitelmaa? Olisiko outoa alkaa säätämään ruokapaikkaa kuin mulle olisi ollut oikeasti niin tärkeää, että Jesse vei mut syömään. Ei se ollut.
Tai no, oli se. Helppo tapa viettää aikaa yhdessä ilman paineita ja itsehillinnän jatkuvaa koettelua.
Vs: Treffintapaiset
"Kas kun et Pariisia", virnistin Matildan heitolle.
Ilmeisesti puolet kallalaisista oli päättänyt, että tänään pitäisi saada pizzaa. Juuri sillä hetkellä. Totta kai, kuinkas muutenkaan. Kyllä kai tämä alkoi olemaan jo jotain kohtalon ivaa...
Pizzeria näytti olevan tupaten täynnä ja vaivoin löysin auton mentävän kolon siitä läheltä.
"Siltä näyttää", puuskahdin Matildan kommentille. Katsahdin naista, joka tuijotteli pizzerian ikkunoihin hieman tuskastuneen näköisenä.
"Pitäiskö meidän käydä kuitenkin katsomassa, olisko siellä meille tilaa?" ehdotin. "Jos ei ole, niin voidaan mennä jonnekin muualle?"
Ilmeisesti puolet kallalaisista oli päättänyt, että tänään pitäisi saada pizzaa. Juuri sillä hetkellä. Totta kai, kuinkas muutenkaan. Kyllä kai tämä alkoi olemaan jo jotain kohtalon ivaa...
Pizzeria näytti olevan tupaten täynnä ja vaivoin löysin auton mentävän kolon siitä läheltä.
"Siltä näyttää", puuskahdin Matildan kommentille. Katsahdin naista, joka tuijotteli pizzerian ikkunoihin hieman tuskastuneen näköisenä.
"Pitäiskö meidän käydä kuitenkin katsomassa, olisko siellä meille tilaa?" ehdotin. "Jos ei ole, niin voidaan mennä jonnekin muualle?"
Vs: Treffintapaiset
Manasin pizzerian tunkua hiljaa mielessäni, koska mä en olisi halunnut yhtäkään mutkaa matkaan tässä vaiheessa.
"Käydään katsomassa", mumahdin vastaukseksi ja hapuilin sormillani turvavyön lukkoa. Se naksahti auki ja työnsin auton oven auki odottamatta Jesseltä vastausta.
Siinä perkeleen pizzeriassa ei ollut yhtäkään tyhjää pöytää - osa oli puolillaan, mutta mua ei varsinaisesti huvittanut syödä juuri ruokansa nenään eteen saaneen teinipariskunnan vieressä. Joku nojaili tiskiin yhtä tuskastuneesti ympärilleen katsellen ja mä olin kääntymässä Jessen puoleen, kun vielä yksi porukka pölähti paikalle.
"Meille oli ne kolme perhepizzaa", kahden lapsen kanssa tullut mies sanoi kassan takana nököttävälle naiselle.
"Entä jos otetaan mukaan?" ehdotin Jesselle tarttuen mahdollisuuteen saada ruokaa ilman suurta muutosta suunnitelmiin - saataisiinhan me pizzaa joka tapauksessa. "Ei tarvitse sunkaan olla mun kanssa julkisella paikalla."
Virnistin pienesti katse vihreissä silmissä.
"Käydään katsomassa", mumahdin vastaukseksi ja hapuilin sormillani turvavyön lukkoa. Se naksahti auki ja työnsin auton oven auki odottamatta Jesseltä vastausta.
Siinä perkeleen pizzeriassa ei ollut yhtäkään tyhjää pöytää - osa oli puolillaan, mutta mua ei varsinaisesti huvittanut syödä juuri ruokansa nenään eteen saaneen teinipariskunnan vieressä. Joku nojaili tiskiin yhtä tuskastuneesti ympärilleen katsellen ja mä olin kääntymässä Jessen puoleen, kun vielä yksi porukka pölähti paikalle.
"Meille oli ne kolme perhepizzaa", kahden lapsen kanssa tullut mies sanoi kassan takana nököttävälle naiselle.
"Entä jos otetaan mukaan?" ehdotin Jesselle tarttuen mahdollisuuteen saada ruokaa ilman suurta muutosta suunnitelmiin - saataisiinhan me pizzaa joka tapauksessa. "Ei tarvitse sunkaan olla mun kanssa julkisella paikalla."
Virnistin pienesti katse vihreissä silmissä.
Vs: Treffintapaiset
Astuttuamme sisälle pizzeriaan, tulin lähes välittömästi siihen tulokseen, ettei me mihinkään mahduttaisi, ellei joku porukka nyt mystisesti saisi sillä sekunnilla syötyä ja häipyisi.
Mutta osa näytti aloittelevan ruokailuaan ja osa vasta odotteli omia tilauksiaan.
Vilkaisin kahta lasta, joiden isä (?) kyseli perhepizzojensa perään. Liikahdin hieman levottomana ja käänsin katseeni tiskin yllä roikkuville listoille.
Matildan sanat keskeyttivät pizzalistojen tavaamiseni ja käännähdin katsomaan naista.
"Otetaan vaan mukaan", totesin.
Pyöräytin huvittuneena silmiäni naisen seuraavalle kommentille.
"Joo, onhan tämä ihan kamalaa olla sinun kanssa täällä kaiken kansan nähden", virnistin ja leikkisästi tönäisin Matildaa kyynärpäälläni.
Käänsin katseeni takaisin ruokalistoihin.
"Mitä otat?"
Mutta osa näytti aloittelevan ruokailuaan ja osa vasta odotteli omia tilauksiaan.
Vilkaisin kahta lasta, joiden isä (?) kyseli perhepizzojensa perään. Liikahdin hieman levottomana ja käänsin katseeni tiskin yllä roikkuville listoille.
Matildan sanat keskeyttivät pizzalistojen tavaamiseni ja käännähdin katsomaan naista.
"Otetaan vaan mukaan", totesin.
Pyöräytin huvittuneena silmiäni naisen seuraavalle kommentille.
"Joo, onhan tämä ihan kamalaa olla sinun kanssa täällä kaiken kansan nähden", virnistin ja leikkisästi tönäisin Matildaa kyynärpäälläni.
Käänsin katseeni takaisin ruokalistoihin.
"Mitä otat?"
Vs: Treffintapaiset
Tuhahdin Jesselle, joka tönäisi mua kyynärpäällään. Huomasin toisen lapsen tuijotuksen ja vaikka siristin mietteliäänä silmiäni vastatessani sen katseeseen, poika ei räpäyttänytkään tummia ripsiään. Mun hiustenväri tuntui kiehtovan lapsia ja etenkin töissä olin tottunut kuulemaan kommentteja violettihiuksisesta tädistä useammin kuin laki salli.
"Varmaan ton kympin", mumahdin listaa lueskellen. Kana yhdistettynä fetaan kuulosti hyvältä, eikä muutkaan täytteet aiheuttaneet puistatusta. Se vältti siis enemmän kuin hyvin.
"Sä?" kysyin miettien, minkä äijämätön Jesse mahtaisi tilata. Pikkupoika tuijotti mua taas ja mä soin sille nopean hymyn saaden toivotun reaktion: suun avautumisen ihmetyksestä ja katseen kääntämisen lattiaan.
Olisivatpa kaiken ikäiset miehet yhtä helppoja silloin, kun niiden katseita ei tarvittu. Onneksi mun vieressäni seisoskeli yksilö, jonka vihreiden silmien katse ei häirinnyt - päinvastoin.
"Varmaan ton kympin", mumahdin listaa lueskellen. Kana yhdistettynä fetaan kuulosti hyvältä, eikä muutkaan täytteet aiheuttaneet puistatusta. Se vältti siis enemmän kuin hyvin.
"Sä?" kysyin miettien, minkä äijämätön Jesse mahtaisi tilata. Pikkupoika tuijotti mua taas ja mä soin sille nopean hymyn saaden toivotun reaktion: suun avautumisen ihmetyksestä ja katseen kääntämisen lattiaan.
Olisivatpa kaiken ikäiset miehet yhtä helppoja silloin, kun niiden katseita ei tarvittu. Onneksi mun vieressäni seisoskeli yksilö, jonka vihreiden silmien katse ei häirinnyt - päinvastoin.
Vs: Treffintapaiset
Tavasin listaa yhä uudelleen ja uudelleen. Kaikki kuulosti sillä hetkellä liian hyviltä vaihtoehdoilta, koska en ollut syönyt kuin lounastauolla läheisen ravintolan noutopöydästä kasaamani salaattiannoksen ja pari leipää.
"Hmm, taidan ottaa saman", totesin lopulta ja vilkaisin Matildaa, joka hymyili pikaisesti toiselle paikalla olevista lapsista.
Katsahdin lapsen suuntaan, joka oli ilmeisesti hämmentynyt naisen hymystä. Hymähdin huvittuneena. Tuttu tunne...
Vihdoin edessämme olevat saivat tilauksensa tehtyä ja oli meidän vuoromme.
Kerroin kassan takana tönöttävälle työntekijälle, mitä ottaisimme.
"Menee hetki. On vähän jonoa", nainen sanoi pahoitellen ja ilmoitti tilauksen hinnan.
"Hmm, taidan ottaa saman", totesin lopulta ja vilkaisin Matildaa, joka hymyili pikaisesti toiselle paikalla olevista lapsista.
Katsahdin lapsen suuntaan, joka oli ilmeisesti hämmentynyt naisen hymystä. Hymähdin huvittuneena. Tuttu tunne...
Vihdoin edessämme olevat saivat tilauksensa tehtyä ja oli meidän vuoromme.
Kerroin kassan takana tönöttävälle työntekijälle, mitä ottaisimme.
"Menee hetki. On vähän jonoa", nainen sanoi pahoitellen ja ilmoitti tilauksen hinnan.
Vs: Treffintapaiset
Nostin katseeni pikkupojasta Jesseen, joka halusi peesata tilauksen suhteen. Nyökkäsin huuliani mutristaen ja tein tilaa miehelle lapsineen, kun kolmikko sai pizzalaatikkonsa ja suuntasivat ulos.
"Mä voin maksaa", ilmoitin katse vaaleahiuksisessa naisessa. Ennen kuin Jesse ehti mutista vastaan, vilkaisin miestä toinen kulma haastavasti koholla.
"Maksan velat kun vielä muistan tunnusluvunkin", mutisin madalletulla äänellä. Maksupäätteen lähimaksu ei toimi -tarra haastoi muistini heti, mutta onneksi nelinumeroinen luku oli palautunut sen yhden illan katkoksen jälkeen mieleeni.
Koska pöydissä ei ollut vapaata, siirryin sivummalle ja nojasin seinään katse Jessessä viipyen.
"Mitään uutta?" kysyin siltä varalta, että miehen elämässä olisi tapahtunut jotain mullistavaa sitten sunnuntain.
"Mä voin maksaa", ilmoitin katse vaaleahiuksisessa naisessa. Ennen kuin Jesse ehti mutista vastaan, vilkaisin miestä toinen kulma haastavasti koholla.
"Maksan velat kun vielä muistan tunnusluvunkin", mutisin madalletulla äänellä. Maksupäätteen lähimaksu ei toimi -tarra haastoi muistini heti, mutta onneksi nelinumeroinen luku oli palautunut sen yhden illan katkoksen jälkeen mieleeni.
Koska pöydissä ei ollut vapaata, siirryin sivummalle ja nojasin seinään katse Jessessä viipyen.
"Mitään uutta?" kysyin siltä varalta, että miehen elämässä olisi tapahtunut jotain mullistavaa sitten sunnuntain.
Vs: Treffintapaiset
Olin jo kaivamassa lompakkoa esille maksaakseni pizzat, mutta Matildan päättäväinen ääni sai minut hetkeksi häkeltymään.
Kyllähän minä nyt ne pizzat olisin maksanut oikein mielelläni, mutta Matildan ilme kertoi ettei kuuntelisi vastaväitteitäni ja tunkikin jo korttiaan lukulaitteeseen.
Silmiäni pyöritellen tungin lompakon takaisin taskuuni ja seurasin Matildaa hieman sivummalle.
"Voi kuule, en edes tiedä mistä alottaisin", hymyilin Matildan kysymykselle.
Miten olisi vaikkapa siitä, että sanoit raskaana olevalle naiselle, että tämän kannattaisi keskeyttää raskaus? Ja että sinä olet sen lapsen isä?
"Sulle?" heitin kysymyksen takaisin ja painauduin nojailemaan samaiseen seinään, mihin Matildakin nojasi.
Kyllähän minä nyt ne pizzat olisin maksanut oikein mielelläni, mutta Matildan ilme kertoi ettei kuuntelisi vastaväitteitäni ja tunkikin jo korttiaan lukulaitteeseen.
Silmiäni pyöritellen tungin lompakon takaisin taskuuni ja seurasin Matildaa hieman sivummalle.
"Voi kuule, en edes tiedä mistä alottaisin", hymyilin Matildan kysymykselle.
Miten olisi vaikkapa siitä, että sanoit raskaana olevalle naiselle, että tämän kannattaisi keskeyttää raskaus? Ja että sinä olet sen lapsen isä?
"Sulle?" heitin kysymyksen takaisin ja painauduin nojailemaan samaiseen seinään, mihin Matildakin nojasi.
Vs: Treffintapaiset
Ilmeisesti Jessen elämässä siis oli tapahtunut jotain. Kurtistin kulmiani miettiessäni mitä, mutta siinä pizzerian nurkassa norkoillessani ei tuntunut kovin soveliaalta kysyä asiasta. Jessen hymy ei antanut vihjeitä, joten mä luovuin pohdinnoistani hetkeksi ja keskityin sen sijaan muistelemaan, miten olin itse päiväni kuluttanut.
"Töitä ja Zeliaa", mumahdin. "Ja no mä sain kutsun hevospiirien pikkujouluihin mun entisen ylläpitohevosen omistajalta."
Olin päässyt lukemaan Kristiinan viestin sunnuntaina heräteltyäni puhelimen laturilla. Nainen oli pyytänyt mut ratsastusseuransa pikkujouluihin, jonne mun kuulemma kannattaisi tulla jos ei naisen itsensä näkemisen niin vähintään muiden tulijoiden kannalta. Joko Kristiina ei ollut sisäistänyt, että olin jo löytänyt hevosen, tai sitten se oli vielä itsepäisempi avun tarjoamisen suhteen kuin olin ajatellutkaan.
Ainakin mulla olisi vaihtoehtoista ohjelmaa perjantailleni, jos kotona kyyhöttäminen alkaisi ahdistaa.
"Töitä ja Zeliaa", mumahdin. "Ja no mä sain kutsun hevospiirien pikkujouluihin mun entisen ylläpitohevosen omistajalta."
Olin päässyt lukemaan Kristiinan viestin sunnuntaina heräteltyäni puhelimen laturilla. Nainen oli pyytänyt mut ratsastusseuransa pikkujouluihin, jonne mun kuulemma kannattaisi tulla jos ei naisen itsensä näkemisen niin vähintään muiden tulijoiden kannalta. Joko Kristiina ei ollut sisäistänyt, että olin jo löytänyt hevosen, tai sitten se oli vielä itsepäisempi avun tarjoamisen suhteen kuin olin ajatellutkaan.
Ainakin mulla olisi vaihtoehtoista ohjelmaa perjantailleni, jos kotona kyyhöttäminen alkaisi ahdistaa.
Vs: Treffintapaiset
Kuuntelin Matildan sanoja pienesti hymyillen.
"Kuulostaa kivalta. Meinasitko mennä?" utelin.
Työpaikan pikkujoulut olivat sattuneet kisaviikonlopulle, joten en itse sinne sattuneesta syystä päässyt. Olisihan sitä tietenkin ehtinyt sen verran piipahtaa, että olisin ruokaa käynyt syömässä, mutten jaksanut vaivautua.
Ja mitä toimiston käytävillä liikkuvia huhupuheita oli uskominen, olivat kyseiset pikkujoulut olleet melkoisen riehakkaat juhlat...
"Kuulostaa kivalta. Meinasitko mennä?" utelin.
Työpaikan pikkujoulut olivat sattuneet kisaviikonlopulle, joten en itse sinne sattuneesta syystä päässyt. Olisihan sitä tietenkin ehtinyt sen verran piipahtaa, että olisin ruokaa käynyt syömässä, mutten jaksanut vaivautua.
Ja mitä toimiston käytävillä liikkuvia huhupuheita oli uskominen, olivat kyseiset pikkujoulut olleet melkoisen riehakkaat juhlat...
Vs: Treffintapaiset
Kohautin harteitani.
"En mä tiiä, tollaset tilaisuudet ei oikein ole.. Mun juttu", mumahdin vähän hankalasti hymyillen. Toisaalta osallistuminen voisi olla helppoa juuri siksi, etten mä todennäköisesti tuntisi muita kuin Kristiinan. Olin auttamatta pudonnut hevospiireistä vuosia kestäneen taukoni aikana, joten siinäkin mielessä soluttautuminen piireihin voisi olla hyödyllistä tulevaisuuden kannalta.
"Nää tais olla teille?" nainen tiskin takaa huhuili. Kohotin yllättyneenä kulmiani: eikö pizzoissa oikeasti kestänyt kauempaa? Nyökkäsin vähän jähmeästi ja marssin tiskille ottaakseni vastaan kaksi laatikkoa, joiden sisällöt olin kaverillisesti maksanut.
"Kumman luo mennään?" kysyin odottaen, että Jesse tajuaisi avata oven mulle ja pizzalaatikoille. Kysymys oli niin arkisen kuuloinen, että mä hätkähdin sitä itsekin. Missä välissä toisen luona hengailusta oli tullut tapa?
"En mä tiiä, tollaset tilaisuudet ei oikein ole.. Mun juttu", mumahdin vähän hankalasti hymyillen. Toisaalta osallistuminen voisi olla helppoa juuri siksi, etten mä todennäköisesti tuntisi muita kuin Kristiinan. Olin auttamatta pudonnut hevospiireistä vuosia kestäneen taukoni aikana, joten siinäkin mielessä soluttautuminen piireihin voisi olla hyödyllistä tulevaisuuden kannalta.
"Nää tais olla teille?" nainen tiskin takaa huhuili. Kohotin yllättyneenä kulmiani: eikö pizzoissa oikeasti kestänyt kauempaa? Nyökkäsin vähän jähmeästi ja marssin tiskille ottaakseni vastaan kaksi laatikkoa, joiden sisällöt olin kaverillisesti maksanut.
"Kumman luo mennään?" kysyin odottaen, että Jesse tajuaisi avata oven mulle ja pizzalaatikoille. Kysymys oli niin arkisen kuuloinen, että mä hätkähdin sitä itsekin. Missä välissä toisen luona hengailusta oli tullut tapa?
Vs: Treffintapaiset
"Vähän tequilaa otat ennen sinne lähtöä, niin varmasti olisit kuin kala vedessä", virnistin ilkikurisesti.
Pizzat olivat valmiit yllättävän nopeasti ja Matilda kävi ne hakemassa tiskiltä.
Avasin oven naiselle, jotta tämä pääsisi kantamuksineen ulos hiostavan kuumasta pizzeriasta.
"Mennään vaikka minun luo", totesin kaivellen taskustani auton avaimia.
Ihan pikku juttu. Käydään hakemassa pari pizzaa ja mennään toisen luo syömään. Ihan niin kuin kaveritkin tekevät.
Hetken päästä olimmekin jo minun asunnollani.
Päästin Matildan sisälle ja nappasin pizzalaatikot tämän käsistä, jotta saisi riisuttua ulkovaatteensa naulakkoon.
"Menkääpä te nyt johonkin muualle siitä", tuhahtelin kissoille, jotka pyörivät jälleen kerran jaloissa.
"Olisi ehkä sittenkin pitänyt mennä sinun luo", naurahdin hieman turhautuneena.
Pizzat olivat valmiit yllättävän nopeasti ja Matilda kävi ne hakemassa tiskiltä.
Avasin oven naiselle, jotta tämä pääsisi kantamuksineen ulos hiostavan kuumasta pizzeriasta.
"Mennään vaikka minun luo", totesin kaivellen taskustani auton avaimia.
Ihan pikku juttu. Käydään hakemassa pari pizzaa ja mennään toisen luo syömään. Ihan niin kuin kaveritkin tekevät.
Hetken päästä olimmekin jo minun asunnollani.
Päästin Matildan sisälle ja nappasin pizzalaatikot tämän käsistä, jotta saisi riisuttua ulkovaatteensa naulakkoon.
"Menkääpä te nyt johonkin muualle siitä", tuhahtelin kissoille, jotka pyörivät jälleen kerran jaloissa.
"Olisi ehkä sittenkin pitänyt mennä sinun luo", naurahdin hieman turhautuneena.
Vs: Treffintapaiset
Pizzojen tuoksu oli herättänyt nälän ajomatkan aikana, sillä olin syönyt lounaan aikaisin ja kiitos tallireissun, en ollut ehtinyt syömään mitään ennen lähtöä.
"No, näissä ei vielä ole kissankarvoja", tuhahdin potkien kenkiä jaloistani. Jessen kissat olivat hyökänneet eteiseen kaikki kolme kerralla.
Palloilin hetken olohuoneen ja keittiön välillä. Haluttaisiinko me edes yrittää jatkaa ravintolateemalla, vai oliko Jesse niitä miehiä, jotka söivät pizzan suoraan laatikosta sohvalla? Päädyin keittiöön huomatessani kissojen lipuvan kohti nojatuoliaan - pöydän ääressä niistä olisi vähemmän harmia.
Koska en varsinaisesti enää osannut olla vieraskorea, tutkin keittiön kaappeja hetken löytäen sieltä lautaset, lasit ja aterimet.
"Täällä on ainakin hiljaisempaa", hymähdin pizzerian tungosta muistellen. Häiritsevän volyymitason lisäksi paikka oli ollut tukalan kuuma, enkä mä noin niin kuin muutenkaan osannut olla hirveän pahoillani siitä, että olin jälleen kerran päätynyt Jessen luo.
"No, näissä ei vielä ole kissankarvoja", tuhahdin potkien kenkiä jaloistani. Jessen kissat olivat hyökänneet eteiseen kaikki kolme kerralla.
Palloilin hetken olohuoneen ja keittiön välillä. Haluttaisiinko me edes yrittää jatkaa ravintolateemalla, vai oliko Jesse niitä miehiä, jotka söivät pizzan suoraan laatikosta sohvalla? Päädyin keittiöön huomatessani kissojen lipuvan kohti nojatuoliaan - pöydän ääressä niistä olisi vähemmän harmia.
Koska en varsinaisesti enää osannut olla vieraskorea, tutkin keittiön kaappeja hetken löytäen sieltä lautaset, lasit ja aterimet.
"Täällä on ainakin hiljaisempaa", hymähdin pizzerian tungosta muistellen. Häiritsevän volyymitason lisäksi paikka oli ollut tukalan kuuma, enkä mä noin niin kuin muutenkaan osannut olla hirveän pahoillani siitä, että olin jälleen kerran päätynyt Jessen luo.
Vs: Treffintapaiset
Laskin pizzalaatikot pöydälle ja hymyillen seurasin katseellani, kuinka Matilda kaiveli kaapeista astioita esille.
"Ai, minä kun luulin että pidät ihmishälinästä ympärilläsi", veistelin suupieli nykien.
Ehkä olisi ollut parempi pysytellä siellä pizzeriassa muiden ihmisten ympäröimänä. Olisi ollut vähemmän kiusauksia... Mutta noh, kunhan malttaisi mielensä, niin kyllä tästä yhdestä ateriasta selviäisi kunnialla läpi.
"Mitä sinä muuten haluat juoda?" tajusin yhtäkkiä.
"Vettä, maitoa?" luettelin huimat juomavalikoimani. "Kaljaa?"
Hymähdin huvittuneena viimeiselle vaihtoehdolle. Sitä nyt tuntui löytyvän aina...
"Ai, minä kun luulin että pidät ihmishälinästä ympärilläsi", veistelin suupieli nykien.
Ehkä olisi ollut parempi pysytellä siellä pizzeriassa muiden ihmisten ympäröimänä. Olisi ollut vähemmän kiusauksia... Mutta noh, kunhan malttaisi mielensä, niin kyllä tästä yhdestä ateriasta selviäisi kunnialla läpi.
"Mitä sinä muuten haluat juoda?" tajusin yhtäkkiä.
"Vettä, maitoa?" luettelin huimat juomavalikoimani. "Kaljaa?"
Hymähdin huvittuneena viimeiselle vaihtoehdolle. Sitä nyt tuntui löytyvän aina...
Vs: Treffintapaiset
Tuhahdin Jessen kuittailulle. Ilmeisesti mun sosiaalisuuteni oli tehnyt vaikutuksen, vaikka herra Aro olikin saanut alusta alkaen huomattavasti helpomman vaikutelman minusta. Tai niin mä ainakin uskoin, enkä tiennyt oliko se hyvä vai huono asia.
"Vesi kelpaa hyvin", mumahdin näpräten päällimmäistä pizzalaatikkoa auki. Vilkaisin Jesseä, jonka sylissä laatikot komeilivat, ennen kuin nappasin avonaisen version käsiini ja taiteilin sen sisällön lautaselle. Toistin saman toiselle pizzalle ja vapautin Jessen samalla virallisesta pizzakuskin roolista.
"Onko sulla kannua? Omistaako miehet sellaisia?" puuskahdin etsiessäni jotain muovipulloa fiksumpaa astiaa juomavedelle. Vilkaisin Jesseä olkani yli huvittuneesti hymyillen.
"Vesi kelpaa hyvin", mumahdin näpräten päällimmäistä pizzalaatikkoa auki. Vilkaisin Jesseä, jonka sylissä laatikot komeilivat, ennen kuin nappasin avonaisen version käsiini ja taiteilin sen sisällön lautaselle. Toistin saman toiselle pizzalle ja vapautin Jessen samalla virallisesta pizzakuskin roolista.
"Onko sulla kannua? Omistaako miehet sellaisia?" puuskahdin etsiessäni jotain muovipulloa fiksumpaa astiaa juomavedelle. Vilkaisin Jesseä olkani yli huvittuneesti hymyillen.
Vs: Treffintapaiset
Matilda touhusi pizzojen kimpussa ja seurasin naisen työskentelyä pieni hymy suupielessäni. Nainen oli jotenkin niin keskittyneen näköinen, etten yksinkertaisesti voinut olla hymyilemättä.
Kun pizzat olivat lautasilla, nakkasin tyhjät laatikot tiskipöydälle.
"Itseasiassa, on minulla", sanoin kohauttaen harteitani ja kävelin erään kaapin luo, jonne olin muistini mukaan yhden kannun tunkenut. "Täällä jossain."
Eihän se siellä ensimmäisessä kaapissa ollut, vasta kolmas kaapinoven avaus paljasti lasisen kannun ja nappasin sen voitonriemuisesti käteeni.
"Tadaa!"
Laskin kannuun hanasta niin kylmää vettä, kuin sieltä tuli ja vein kannun pöydälle.
"Sitten syömään", hymyilin ja tunsin, kuinka vatsanpohjassa kouraisi silkasta nälästä. Viittoilin Matildaa istumaan pöytään ennen kuin istahdin itsekin alas.
Kun pizzat olivat lautasilla, nakkasin tyhjät laatikot tiskipöydälle.
"Itseasiassa, on minulla", sanoin kohauttaen harteitani ja kävelin erään kaapin luo, jonne olin muistini mukaan yhden kannun tunkenut. "Täällä jossain."
Eihän se siellä ensimmäisessä kaapissa ollut, vasta kolmas kaapinoven avaus paljasti lasisen kannun ja nappasin sen voitonriemuisesti käteeni.
"Tadaa!"
Laskin kannuun hanasta niin kylmää vettä, kuin sieltä tuli ja vein kannun pöydälle.
"Sitten syömään", hymyilin ja tunsin, kuinka vatsanpohjassa kouraisi silkasta nälästä. Viittoilin Matildaa istumaan pöytään ennen kuin istahdin itsekin alas.
Vs: Treffintapaiset
Olihan se melkein kuin ravintolassa, jos ei esimerkiksi toiselta seinustalta tuijottavaa kissaa, jolla tuntui olevan joku missio mun häiritsemiseni kanssa.
"Mä en edes välitä pizzasta", virnistin napatessani aterimet käsiini. "Mutta just nyt mulle kelpaa mikä vaan. Zelia yritti kiikuttaa mua maastossa kuin märkää rättiä."
Tamma ei varsinaisesti ollut hyvillään kävelypainotteisesta liikunnastaan, tai sitten ne pukit, sivuloikat ja spurtit kielivät juuri siitä. Mä olin joka tapauksessa päättänyt hämärää vastaan laukatessani, että voisin ottaa useamman reippaamman maaston seuraavien viikkojen ohjelmaan.
Pizza oli yllättävän hyvää enkä mä kiirehtinyt syödessäni. Tökkäsin haarukan lautaselle pudonneeseen fetanpalaseen ja nostin sen hitaasti suuhuni.
"Joko sä nyt kerrot kuulumisesi?" ynähdin muistaessani Jessen epämääräisen vastauksen Monacossa. Laskin haarukkaa kannattelevan käden nojaamaan pöytään ja hörppäsin vettä jääden katsomaan Jesseä pää odottavasti kallellaan.
"Mä en edes välitä pizzasta", virnistin napatessani aterimet käsiini. "Mutta just nyt mulle kelpaa mikä vaan. Zelia yritti kiikuttaa mua maastossa kuin märkää rättiä."
Tamma ei varsinaisesti ollut hyvillään kävelypainotteisesta liikunnastaan, tai sitten ne pukit, sivuloikat ja spurtit kielivät juuri siitä. Mä olin joka tapauksessa päättänyt hämärää vastaan laukatessani, että voisin ottaa useamman reippaamman maaston seuraavien viikkojen ohjelmaan.
Pizza oli yllättävän hyvää enkä mä kiirehtinyt syödessäni. Tökkäsin haarukan lautaselle pudonneeseen fetanpalaseen ja nostin sen hitaasti suuhuni.
"Joko sä nyt kerrot kuulumisesi?" ynähdin muistaessani Jessen epämääräisen vastauksen Monacossa. Laskin haarukkaa kannattelevan käden nojaamaan pöytään ja hörppäsin vettä jääden katsomaan Jesseä pää odottavasti kallellaan.
Vs: Treffintapaiset
"Minäkin oon kyllä pizzaa syönyt viime aikoina ihan tarpeeksi", myönsin tiiraillessani pizzaa lautasellani. Ei ehkä se perinteisin vaihtoehto täytteineen minun ruokalistallani.
Mieli teki kysyä naiselta mahdollisesta uudesta ojaseikkailusta, mutta pidin suuni kiinni ja tyydyin vain virnistelemään.
Vaikka kana ja feta, yhdessä tai erikseen, eivät kuuluneet yleensä minun pizzatäytteisiin, oli se kuitenkin todella hyvää loppujen lopuksi. Voi olla, että tilaisin toistekin.
Laskin aterimet lautaselle ja nojasin tyytyväisenä tuolin selkämykseen. Nälkä oli kadonnut.
Jos olisin kehdannut, olisin varmaan avannut farkkujeni napit, jotta ne eivät vatsaani puristaisi. Ehkä kuitenkin yrittäisin käyttäytyä sivistyneesti.
Matildan sanat saivat minut hieman hätkähtämään.
Kyllä minä halusin (ja pitäisi) Matildalle minun oikeat kuulumiset kertoa, mutta en tiennyt milloin ja miten.
Tuskin Matilda halusi kuulla treffien - tai minkä lie - aikana siitä, kuinka olin saanut toisen naisen raskaaksi ja nyt tilanne on siinä pisteessä, että olin oman kantani tuonut esille, miten asian kanssa pitäisi edetä.
"Oli yksi nainen..." aloitin hitaasti ja keräilin käytetyt astiat siistiin pinoon. Vilkaisin Matildaa varovaisesti ennen kuin vein astiat tiskipöydälle.
"Jonka epäsuorasti pyysin jäämään luokseni yöksi", puuskahdin istuessani takaisin tuolille. "Mutta tämä kieltäytyi vedoten siihen, ettei hänellä ollut hammasharjaa mukanaan. Sellaista minulle kuuluu."
Virnistin leveästi.
Mieli teki kysyä naiselta mahdollisesta uudesta ojaseikkailusta, mutta pidin suuni kiinni ja tyydyin vain virnistelemään.
Vaikka kana ja feta, yhdessä tai erikseen, eivät kuuluneet yleensä minun pizzatäytteisiin, oli se kuitenkin todella hyvää loppujen lopuksi. Voi olla, että tilaisin toistekin.
Laskin aterimet lautaselle ja nojasin tyytyväisenä tuolin selkämykseen. Nälkä oli kadonnut.
Jos olisin kehdannut, olisin varmaan avannut farkkujeni napit, jotta ne eivät vatsaani puristaisi. Ehkä kuitenkin yrittäisin käyttäytyä sivistyneesti.
Matildan sanat saivat minut hieman hätkähtämään.
Kyllä minä halusin (ja pitäisi) Matildalle minun oikeat kuulumiset kertoa, mutta en tiennyt milloin ja miten.
Tuskin Matilda halusi kuulla treffien - tai minkä lie - aikana siitä, kuinka olin saanut toisen naisen raskaaksi ja nyt tilanne on siinä pisteessä, että olin oman kantani tuonut esille, miten asian kanssa pitäisi edetä.
"Oli yksi nainen..." aloitin hitaasti ja keräilin käytetyt astiat siistiin pinoon. Vilkaisin Matildaa varovaisesti ennen kuin vein astiat tiskipöydälle.
"Jonka epäsuorasti pyysin jäämään luokseni yöksi", puuskahdin istuessani takaisin tuolille. "Mutta tämä kieltäytyi vedoten siihen, ettei hänellä ollut hammasharjaa mukanaan. Sellaista minulle kuuluu."
Virnistin leveästi.
Vs: Treffintapaiset
"Oli yksi nainen.."
Tässäkö kohtaa meidän kaveruus kolahtaisi päin näköä ja Jesse kysyisi vinkkiä jonkun uuden löydön suhteen? Nielaisin, vaikkei suussa enää ollut mitään nieltävää. Mun katse poukkoili levottomana Jessen käsissä, jotka keräsivät astioita joiden eteen mä en juuri sillä hetkellä osannut tehdä mitään.
"Ai", inahdin hölmistyneenä. "Kieltäytyi? Outoa."
Tyhmä virne kipusi suupieliin, kun katselin pöydän ääreen palannutta Jesseä. Mä en täysin käsittänyt, miksi mies olisi säästänyt sellaisen kommentin myöhäisempään ajankohtaan, mutten jäänyt pyörittelemään sen motiiveja.
"Onneksi mulla on", naurahdin nojaten pääni käteeni. Tuntui idioottimaiselta myöntää, että olin sullonut hammasharjan ja muutaman muun oleellisen yöpymistarvikkeen laukkuuni ihan kaiken varalta. Viime aikojen extemporeyökyläilyt huomioiden jatkuvasti mukana kulkeva selviytymispaketti ei olisi ollut yhtään hullumpi vaihtoehto.
"Jos mä kelpaan vielä tänäänkin", hymähdin hiljaa.
Tässäkö kohtaa meidän kaveruus kolahtaisi päin näköä ja Jesse kysyisi vinkkiä jonkun uuden löydön suhteen? Nielaisin, vaikkei suussa enää ollut mitään nieltävää. Mun katse poukkoili levottomana Jessen käsissä, jotka keräsivät astioita joiden eteen mä en juuri sillä hetkellä osannut tehdä mitään.
"Ai", inahdin hölmistyneenä. "Kieltäytyi? Outoa."
Tyhmä virne kipusi suupieliin, kun katselin pöydän ääreen palannutta Jesseä. Mä en täysin käsittänyt, miksi mies olisi säästänyt sellaisen kommentin myöhäisempään ajankohtaan, mutten jäänyt pyörittelemään sen motiiveja.
"Onneksi mulla on", naurahdin nojaten pääni käteeni. Tuntui idioottimaiselta myöntää, että olin sullonut hammasharjan ja muutaman muun oleellisen yöpymistarvikkeen laukkuuni ihan kaiken varalta. Viime aikojen extemporeyökyläilyt huomioiden jatkuvasti mukana kulkeva selviytymispaketti ei olisi ollut yhtään hullumpi vaihtoehto.
"Jos mä kelpaan vielä tänäänkin", hymähdin hiljaa.
Vs: Treffintapaiset
"Mhhmm, niin minustakin oli aika outoa", hymähdin suupieli nykien.
Matildaakin näytti naurattavan.
Kohotin hieman kulmiani Matildan seuraaville sanoille. Vai niin...
Nyt oli minun vuoro virnuilla typerästi.
"Sepä kiva. Ehkä sinä kelpaat, tämän kerran. Kun se toinen ei ollut varautunut", lausahdin olkiani kohauttaen.
Minun teki mieli koskettaa Matildaa, mutta tiesin ettei se malttamisen kannalta ollut järkevää.
Vilkaisin olohuoneen suuntaan ja käänsin sitten katseeni takaisin naiseen.
"En tiedä sinusta, mutta minä ainakin menen sulattelemaan tuon pizzan sohvan pohjalle", totesin ja nousin ylös tuolistani.
En odottanut Matildan sanovan tai tekevän mitään, suuntasin vain kulkuni olohuoneeseen ja rojahdin vain sohvalle puolimakaavaan asentoon, nojaten käsinojaan ja revin viltin selkänojalta päälleni.
Matildaakin näytti naurattavan.
Kohotin hieman kulmiani Matildan seuraaville sanoille. Vai niin...
Nyt oli minun vuoro virnuilla typerästi.
"Sepä kiva. Ehkä sinä kelpaat, tämän kerran. Kun se toinen ei ollut varautunut", lausahdin olkiani kohauttaen.
Minun teki mieli koskettaa Matildaa, mutta tiesin ettei se malttamisen kannalta ollut järkevää.
Vilkaisin olohuoneen suuntaan ja käänsin sitten katseeni takaisin naiseen.
"En tiedä sinusta, mutta minä ainakin menen sulattelemaan tuon pizzan sohvan pohjalle", totesin ja nousin ylös tuolistani.
En odottanut Matildan sanovan tai tekevän mitään, suuntasin vain kulkuni olohuoneeseen ja rojahdin vain sohvalle puolimakaavaan asentoon, nojaten käsinojaan ja revin viltin selkänojalta päälleni.
Vs: Treffintapaiset
Ehkä minä tosiaan kelpasin. Jätin tuhahduksen väliin, koska se olisi ollut liian itsestäänselvä reaktio ja keskityin sen sijaan seuraamaan, kuinka Jesse laahusti olohuoneeseen. Oli siinäkin treffikaveri.
Odotin hetken, ennen kuin seurasin miestä sohvan luo. Kissat vilkuilivat mua valtaistuimeltaan, kun kuljetin katsettani peiton päälleen vetäneen miehen vartalolla ja pysähdyin sen vihreisiin silmiin.
"Teetkö mullekin tilaa?" tiedustelin toinen kulma kysyvästi koholla. Mun ei ihan välttämättä tehnyt mieli ahtautua puoliksi Jessen jalkojen päälle, jotka pitkänpuoleinen mies oli nostanut sohvalle. Mä olin kuitenkin uskaliaan toiveikas, että tyypin kainalosta saattaisi löytyä yksi mun mentävä aukko.
Odotin hetken, ennen kuin seurasin miestä sohvan luo. Kissat vilkuilivat mua valtaistuimeltaan, kun kuljetin katsettani peiton päälleen vetäneen miehen vartalolla ja pysähdyin sen vihreisiin silmiin.
"Teetkö mullekin tilaa?" tiedustelin toinen kulma kysyvästi koholla. Mun ei ihan välttämättä tehnyt mieli ahtautua puoliksi Jessen jalkojen päälle, jotka pitkänpuoleinen mies oli nostanut sohvalle. Mä olin kuitenkin uskaliaan toiveikas, että tyypin kainalosta saattaisi löytyä yksi mun mentävä aukko.
Vs: Treffintapaiset
Minähän olisin tietysti voinut nostaa itseäni sen verran, että Matilda olisi mahtunut sohvan toiseen päätyyn istumaan, mutta en halunnut. Ja ilmeestä päätellen ei välttämättä halunnut Matildakaan.
Käännähdin hieman kyljelleni ja nostin viltin sen merkiksi, että nainen voisi halutessaan kömpiä sen alle. Ellei ihan välttämättä haluaisi taistella kissojen kanssa nojatuolista.
Yritin pitää naamani jälleen kerran ihan peruslukemilla, mutta eihän se ihan tälläkään kertaa onnistunut, sillä hymy hiipi kasvoille kuin väkisin.
Ihan kaverillisesti vain.
Käännähdin hieman kyljelleni ja nostin viltin sen merkiksi, että nainen voisi halutessaan kömpiä sen alle. Ellei ihan välttämättä haluaisi taistella kissojen kanssa nojatuolista.
Yritin pitää naamani jälleen kerran ihan peruslukemilla, mutta eihän se ihan tälläkään kertaa onnistunut, sillä hymy hiipi kasvoille kuin väkisin.
Ihan kaverillisesti vain.
Vs: Treffintapaiset
Mun ilme ei värähtänytkään, kun Jesse nosti peittoa sen sijaan, että olisi tehnyt mulle tilaa jalkopäähänsä. Laskeuduin varovasti sohvalle, koska liian pitkä himmailu olisi tehnyt kaikesta vain kiusallista. Jos mä olin valmis nukkumaan yön Jessen vieressä, mä ehkä selviäisin ruokalevosta sohvalla.
Sohvaa ei oltu varsinaisesti suunniteltu kahden aikuisen loikoiluun, mutta kun mä en kursaillut änkeytyessäni kiinni Jessen kylkeen enemmän tai vähemmän kaverillisesti, siihen kyllä mahtui.
"Et sitten pudota mua", mutisin hakiessani sopivaa asentoa kyljelläni niin, että mun poski nojasi Jessen hauikseen kasvot miestä kohti.
Siinä sitä sitten oltiin, sohvalla, mukaan otetut pizzat syötyinä sen sijaan, että kuhnattaisiin edelleen ravintolassa väittelemässä siitä, täytyisikö lasku puolittaa vai ei.
"Sä oot lämmin", totesin laskiessani viileät sormeni miehen rintakehälle, koska toiselle kädelle ei ollut muutakaan fiksua paikkaa.
Sohvaa ei oltu varsinaisesti suunniteltu kahden aikuisen loikoiluun, mutta kun mä en kursaillut änkeytyessäni kiinni Jessen kylkeen enemmän tai vähemmän kaverillisesti, siihen kyllä mahtui.
"Et sitten pudota mua", mutisin hakiessani sopivaa asentoa kyljelläni niin, että mun poski nojasi Jessen hauikseen kasvot miestä kohti.
Siinä sitä sitten oltiin, sohvalla, mukaan otetut pizzat syötyinä sen sijaan, että kuhnattaisiin edelleen ravintolassa väittelemässä siitä, täytyisikö lasku puolittaa vai ei.
"Sä oot lämmin", totesin laskiessani viileät sormeni miehen rintakehälle, koska toiselle kädelle ei ollut muutakaan fiksua paikkaa.
Sivu 1 / 3 • 1, 2, 3
Sivu 1 / 3
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa