Foorumi | Auburn Estate
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Velmun päiväkirja

Sivu 2 / 2 Edellinen  1, 2

Siirry alas

Velmun päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Velmun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Mikke A. lähetetty 10.06.20 17:09

Velmun uusi ura
10. kesäkuuta 2020

"Mä lopetan Velmun hoitamisen, sori", näin kuului hoitajatyttö Eerikan viesti kesäkuun alussa ja kun Mikke yritti vaivalla kysyä syytä siihen niin vastausta ei koskaan tullut. Monella muulla ihmisellä olisi varmasti ollut sanottavaa siihen miten Mikke kohteli hoitajia huonosti, mutta mies itse päätti, että Eerika oli vain nössö.

Kyseisen viestin takia Mikael katsoi nyt kuinka monelle tuttu Danni Kallasvuo ratsasti Velmulla (kyllä, luit oikein: ratsasti), vaikka yleensä ainoastaan vain harvat ja valitut pääsivät miehen arvokkaan eläimen selkään. Nyt Velmulla hypittiin jopa esteitä! Danni mainitsi, että ori oli jopa ihan hyvä, vaikka Mikke itse huokaili vain syvään. Olisiko tätä turhempaa katsottavaa? Entä jos Velmu katkoisi jalat tässä huvissa?

"Saat Velmulle enemmän voimaa kun hypit sillä edes satunnaisesti", niin oli Hanna sanonut ja Hannaa Mikke halusi uskoa, vaikka harkitsi pitkään menisikö juttelemaan ennemmin Amandan kanssa. Nimittäin, oliko, öö, kukaan nähnyt Amanda Sokkaa hyppimässä esteitä? Ei varmasti. Ei ainakaan mies itse ollut todistanut sellaista näkyä ja sitäkään päivää ei tulisi, että joku todistaisi Miken hyppivän esteitä (tähän ei lasketa Rovaniemen estekilpailuita, joita Sarah oli ollut todistamassa). Niinpä sen takia Danni tuli kuvoihin. Olihan Kallasvuon neiti kuitenkin sentään Miken tyttären täti ja Danni osasi hyppiä esteitä ainakin jotenkin.

Mikke kuitenkin ihmetteli sitä, miten Velmun estehyppelöt olivat vetäneet porukkaa maneesiin. Robert ja Aliisa istuivat metrin päässä toisistaan ja jopa Anton oli mukana siinä porukassa. Mikke pyörittelikin heille välillä silmiään tai varsinkin Aliisalle, joka piti Kivan hevosta kivana, mutta kuulemma se olisi saanut olla tarkempi jaloistaan.

Robert tuntui olevan paikalla vaan pakotettuna ja Mikke ei ainakaan vielä arvostanut kilpailijansa läsnäoloa. Se kuitenkin tuhahteli aina jotain Aliisan kommentteihin ja Anton oli ainoa, joka vain katsoi Velmua ja Dannia. Toki Mikke itsekin katsoi, mutta tuntui, että oli helpompi kuunnella Aliisan älynväläyksiä kuin katsoa hevosta hyppimässä esteitä.

"Mikke, milloin me saadaan sut Velmun selkään hyppimään esteitä?" Aliisa nauroi jo selvästi omaten mielikuvan siitä, mitä silloin siinä tilanteessa kävisi jos kouluratsastaja pistettäisiin esteiden joukkoon.

Mikke kääntyi hitaasti katsomaan kolmikkoa, vilkaisi heitä tuimasti ja tuhahtaen kääntyi takaisin Velmun puoleen.
"Ette koskaan."

"Entä jos tarjoon bisset?" Anton ehdotti väliin ja Mikke mietti hetken vastaustaan. Tässä tilanteessa kylmä juoma tekisi varmasti hyvää. Mies nimittäin stressasi enemmän kuin koskaan ennen ja sekin siis johtui vain Velmun jalkojen puolesta. Esteitä Mikke ei kuitenkaan suostuisi hyppimään, vaikka tarjottaisiin mitä tahansa.

"Entä jos mä tarjoan ja mennään kunhan Danni lopettaa?" Mikke heitti ilmoille paremman ehdotuksen ja se ehdotus sai Antonin kohauttamaan olkiaan.

"Mikä jottei."

"Tarjootko meillekin?"

"Kaikille kunhan ootte hiljaa!" Mikke melkein ärähti ja keskittyi katsomaan Dannin viimeistä hyppyä. Velmu tuntui selvästi tykkäävän pienistäkin esteistä ja Hanna taisi olla ihan oikeassa, että vaihtelu teki kouluhevosellekin hyvää. Meniväthän esteratsastajatkin koulua, vaikka, noh, ei sitä oikeaksi kouluratsastukseksi yleensä pystynyt sanomaan.

Danni siirsi hikisen Velmun raviin ja alkoi keventelemään sillä maneesia ympäri. Se hetki oli jo iso helpotus Mikellekin. Velmu oli selvinnyt hengissä ja jopa mennyt ihan siedettävästi. Seuraavalla kerralla hän ei tulisi edes katsomaan..
Mikke A.
Mikke A.
Hevosenomistaja

Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 130

http://pramia.weebly.com/velmu.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Velmun päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Velmun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Mikke A. lähetetty 02.07.20 10:36

Epäonnen kesäkuu
02.07.2020

Mikke huokaisi syvään. Kalla Cup oli mennyt odotettua huonommin ja sen lisäksi Velmu oli päättänyt alkaa ontumaan heti luokan jälkeen. Eläinlääkäri ei ollut löytänyt oikeasta etujalasta mitään, mutta niin se vain oli epäpuhdas edelleen. Ontuminen aiheutti Mikelle niin paljon päänvaivaa kilpailupäivänä, että seuraavan luokan startti Panunkin kanssa meni huonosti, koska Mikke ei pystynyt keskittymään lainkaan suoritukseensa. Edes tasaisen varma Panu ei voinut suorittaa yksin.

Aarnisuota ahdisti. Hänen tulevaisuuden koulutähti olisi mahdollisesti pidempäänkin jalkaongelmainen ja nyt hänellä oli vain Panu. Panu oli kiva ja helppo mennä, mutta sen kanssa ei koskaan pääsisi vaativaa tasoa ylemmäs. Entä jos Velmun jalka ei parantuisi ollenkaan? Pitäisikö hänen ostaa uusi nuori ja aloittaa kaikki alusta, vai pitäisikö ostaa Panun kaltainen vanhempi ja valmiimpi hevonen?

Mikellä oli paljon mietittävää. Sitä mieltä hän kuitenkin oli, että hän tarvitsisi kolmannen hevosen. Ei sen takia, että Panu olisi liian vanha, eikä sen takia, että Mikke olisi luovuttanut Velmun suhteen. Panu oli olemassa vain sen takia, että Mikke pystyi kilpailemaan omalla tasollaan sen aikaa kun Velmu ei sinne tasolle vielä yltänyt. Pitäisi olla Velmun tapaan kaksi hevosta, jolla kapasiteetti riittäisi joskus oikeasti pitkälle. Mikke päättikin udella perijättäriltä mahdollisia uusia hevoskauppoja, sillä hän oli tyytyväinen Velmuun. Olisiko uusi nuori hevonen kuitenkin riski vai tulevaisuuden mahdollisuus?

Nyt Mikke harjaili Velmua rauhallisesti. Mies tiesi, että jonain päivänä juuri tämä hevonen veisi hänet kaikesta huolimatta kilpailemaan intermediate-luokkia. Sen aika ei ollut vielä, eikä edes syksyllä, mutta se aika tulisi.

Velmu söi onnellisena heinänkorsia maasta ja siinä hetkessä kaikki tuntui helpolta Miken mielestä. Se hetki oli kuitenkin vain pieni osa todellisuutta, jota Aarnisuo eli. Siitä hetkestä piti nauttia, koska nykyään hiljaiset hetket olivat harvinaisia. Mimmi Kallasvuo nimittäin yritti tehdä Mikestä oikeaa isää tyttärelleen, vaikka mies oli tietentahtoen lähtenyt keväälläkin Ruotsiin, jolloin oli ollut vauvan ristiäiset. Mikke ei ollut vielä päättänyt miten hoitaisi tyttärensä asiat: jatkaisiko hän salailua lapsen olemassaolosta vai kantaisiko hän vastuunsa? Loppujen lopuksi Mikkeä ei nimittäin kiinnostanut lapsi melkein ollenkaan, vaan hevoset pysyivät ainoana juttuna mitä hän halusi tehdä.

Mikke ei halunnut rauhaisia koti-iltoja vauvan kanssa tai varsinkaan vauvan äidin kanssa. Mimmistä hän ei edes tykännyt ja yhteinen vauva oli ainoastaan tuskaa. Mies halusi viettää viikonloppunsa JA arkensa hevosten kanssa. Toki Sarah oli erinomainen lisä kaikkeen ja siihen ei mitkään lapset kuuluneet. Mikke oli päättänyt ettei tulisi kertomaan Aino-vauvasta ainakaan vielä kenellekään, eikä varsinkaan Sarahille. Vielä vauva oli pysynyt kaikilta salassa.

"Jos sinä saisit Velmu yllätykseksi varsan niin ottaisin sen mieluusti vastaan", Mikke mumisi hevoselleen. "Mimmi ei tainnut tietää mitkä yllätykset ovat kivoja."
Mies lopetti Velmun harjaamisen ja tiputti harjan omaan pakkiinsa.
"Mutta nyt sinä voisit parantua, jotta päästään treenaamaan."
Velmu ei välittänyt omistajansa höpinöistä yhtään, vaan jatkoi onnellisena heinänkorsien syömistä. Rento elämä sopi sillekin joskus ihan hyvin.
Mikke A.
Mikke A.
Hevosenomistaja

Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 130

http://pramia.weebly.com/velmu.html

Sarah R. likes this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Velmun päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Velmun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Mikke A. lähetetty 30.07.20 11:21

Konnamaista menoa
29. heinäkuuta 2020

Mikael Aarnisuo istui tavalliseen tapaansa Auburnin loungessa kahvikuppi kädessään ja ryysti juomaansa kuunnellen salaa muiden keskusteluita. Salaa, koska mies itse ei osallistunut kuin harvoin tallilaisten keskusteluihin ja sehän olisi tuntunut varsin väärältä jos muut olisivat tajunneet, että Mikke kyllä kuunteli heitä. Joskus keskustelut olivat ihan mielenkiintoisia ja joskus mies pyöritteli niille silmiään. Auburnin katon alla puhuttiin kaikesta mahdollisesta ja joskus ne eivät liittyneet hevosiin. Tänään ne liittyivät, sillä Anton ja Sarah juttelivat jonkun uuden tyypin kanssa. Sivukorvalla Mikke oli tajunnut uuden tyypin nimeksi Viljan ja hänellä oli ilmeisesti kesän ajan hevonen Auburnissa. Sitä keskustelua Mikke oli kuunnellut hyvinkin keskittyneesti, koska ilmeisesti naisella oli taitavampi hevonen kuin miehellä itsellään.

"Mutta mun pitää varmaan lähteä ratsastamaan Konna", Viljaksi ristitty totesi ja alkoi tehdä hiljakseen lähtöä loungesta.

"Pitää joku päivä tulla katsomaan teidän menoa!" Sarah sanoi uudelle tyypille ennen kuin Vilja ehti edes nousta tuoliltaan. "Se kuulostaa tosi kivalta hevoselta."

"Joo ja onhan se tosi kiva. Olisi vaan hauskaa päästä ratsastamaan vaihteeksi jollain toisellakin hevosella, varsinkin kun Auburn on täynnä niin hienoja ratsuja! Ehkä sitä tässä kesän aikana ehtisi ja pääsisi..", Vilja tuumi ja Mikke alkoi miettimään naisen sanoja. Uusi tyyppi sanoi heipat ja katosi sitten tallin puolelle.

Aarnisuo nousi yllättävän nopeasti ylös tuoliltaan ja heivasi kahvikuppinsa tiskialtaan reunalle. Sarah katsoi miehen nopeaa toimintaa ihmetellen, mutta Miken tapaan Mikke ei sanonut sanaakaan poistuessaan Viljan perässä talliin. Mies käveli ripein askelin ruskeatukkaisen naisen kiinni ja pysäytti tämän Velmun karsinan kohdalla.

"Hei..", Mikke aloitti, mutta hänellä kesti hetken aikaa miettiä miten muotoilisi seuraavat sanat: "Sua kiinnosti ratsastaa muillakin hevosilla niin oli pakko tulla kysymään jos sua kiinnostaisi hevosten vaihtaminen? Ei siis kokonaan, mutta mun pitäisi liikuttaa Velmu (Mikke osoitti välissä hevostaan) ja olisi itselläkin hyvä päästä vieraiden hevosten selkään."
Se oli varmaan pisin miehen aloittama keskustelu ja Mikke henkäisikin pienesti loppuun. "Mutta siis vaan jos sua oikeasti kiinnostaa. Sain sun puheista sen verran selkoa, että osaat ilmeisesti kuitenkin ihan hyvin ratsastaa?"

Viljalla taisi hetken aikaa kestää rekisteröidä Miken sanat, mutta lopulta naisen kasvoille tuli hymy ja tämä nyökkäsi.
"Joo kiinnostaa kyllä! .."

_____________________________________

Pidemmän keskustelun jälkeen asiat oltiin puhuttu läpi ja nyt Mikke istui pari senttiä matalamman orin selässä Auburnin maneesissa. Konna tuntui Miken mielestä heti kokeneemmalta ja taitavammalta hevoselta, vaikka ikäeroa heidän hevosillaan oli ainoastaan hieman reilu vuosi. Se saikin miehen miettimään tuntuisiko Velmukin ensi kautena yhtä hyvältä heti alkuun miltä Viljankin hevonen tuntui.

Konnalla oli reipas venyvä askel heti alkuun ja Mikke analysoi orin kaikki tekemiset. Siitä huomasi, ettei se ollut ehkä niin aikuinen hevonen vielä, mutta se oli selvästi valmistautunut tekemään töitä. Konnan korvat kääntyilivät jatkuvasti ratsastajan puoleen pienestäkin istunnan muutoksesta tai ohjan liikuttamisesta. Se pelkästään sai Miken hymyilemään, sillä mies huomasi, että hevonen ei ollut samanlainen kuin hänen toinen oma hevosensa Panu, joka oli varsin hidas liikkeissään. Tämä hevonen tuntui hyvältä ja enemmän Miken tyyliseltä.

Aarnisuo panosti alkuverryttelyyn käyden kaikkia askellajeja rennosti lävitse. Samalla tehtiin loivaa sulkuväistöä ja pienimuotoista avotaivustusta melkein joka sivulla. Mies taivutteli, testaili, käänteli hevosta ja sääteli tahtia. Hän halusi, että kaikki toimisi hyvin heti alusta alkaen, koska hevonen kyllä osasi. Vilja oli kertonut Konnasta paljon ja se hyödytti Mikkeä kovasti.

Hevosen alkaessa pikkuhiljaa lämmetä lihaksistoltaan alkoi mies vaatia hevoselta enemmän. Sulkuväistö oli jyrkempää ja Konnaa pystyi kokoamaan enemmän. Ori teki kaiken pyydetysti ja miehen oli yllättävän helppo säädellä ruunikon tekemisiä, vaikka kyseessä oli Mikelle täysin vieras hevonen. Yhteistyö kuitenkin toimi tai sitten molemmilla oli vain tänään hyvä päivä.

Välissä Aarnisuo antoi Konnalle pidempää ohjaa ja antoi sen hengähtää kävellen. Anton ja Sarah olivat tulleet jossain välissä katsomoon istumaan, joka toi ehkä hieman enemmän paineita vieraan hevosen ratsastamiseen, mutta sen enempää Mikke ei keskittynyt heihin. Mies luotti, että hän osaisi tarpeeksi hyvin ilman sanomisia ja jos hän kommentteja kaipailisi niin hänen tarvitsisi käydä ainoastaan Danielin tai Ceen valmennuksessa. Heillä oli aina vinkkejä kuinka parantaa jotain..

Hetken kävelemisen jälkeen Mikke otti ohjat paremmin käteensä ja jatkoi Konnan työstämistä ensin käynnissä. Mies huolehti takajalkojen aktiivisuudesta ja muutenkin siitä, että into tehdä säilyi. Vieraan hevosen kanssa ei voinut heti vaatia liikoja kun taas oman hevosen kanssa etsittiin aina rajoja.

Mikke suorastaan nautti Konnalla ratsastamisesta ja ihastui Viljan hevoseen hyvinkin paljon. Ratsastuksen päätyttyä hevoset vaihdettiin takaisin omiin ja Vilja kehui Velmua potentiaaliseksi nuoreksi. Potentiaalinen Konnakin oli, sitä Mikke ei voinut kieltää.

"Teki kyllä hyvää ratsastaa ihan vieraalla hevosella. Konna oli hieno", sen enempää sanomatta Mikke katsoi omaa hevostaan ylpeänä. Ehkä siitäkin tulisi joskus oikeasti hieno kouluratsu, jollaiseksi hänen entinen hevonen Haitta ei ollut koskaan yltänyt.
Mikke A.
Mikke A.
Hevosenomistaja

Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 130

http://pramia.weebly.com/velmu.html

Vilja K. likes this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Velmun päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Velmun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 2 / 2 Edellinen  1, 2

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa