Thriller

Laskin pizzalaatikot pelkääjän puolelle ja istuin ratin taakse. Auton täytti herkullinen tuoksu, joka sai veden herahtamaan kielelle. Ajoin tuttua tietä kerrostalon pihalle ja pysäköin autoni vieraspaikalle. Nappasin laatikot toiseen käteeni ja valkoviinipullon toiseeni.

Päälläni oli mustat farkut ja punainen toppi, onneksi ulkona oli vielä sen verran lämmintä, että pitkähihaisen olin voinut jättää vielä kaappiin. Joinain päivinä olin jo joutunut käyttämään pitkähelmaista navysinistä sateen- ja tuulenkestävää syystakkiani.
Meidän suhde Thomaksen kanssa oli ollut pitkään hyvällä pohjalla, olimme selvinneet ilman riitoja pitkään ja jotenkin yhteiselo oli asettunut omiin uomiinsa. Kummallakaan ei ollut kiire edetä, sillä kumpikaan ei kaivannut vielä yhteenmuuttoa tai muuta vakavampaa - oli jo suuri edistys, että olimme selvinneet parisuhteessa näin pitkään.
Lukitsin auton ovet ja astelin kerrostalon ulko-oven luokse. Siirryin rappukäytävään ja kuten aina, vilkaisin nimikylttejä. Ja kuten aina, sydämeni hypähti tahattomasti luettuani Raynott sukunimen kohdan.

Hyräillen kävelin portaita pitkin oikeaan kerrokseen ja koputin oveen.

Koko viikon olin joutunu kattomaan närkästyneitä asiakkaita ja leikkimään ammattitaitoista asiakaspalvelijaa. Se ei ollenkaan kuulunu mun työnkuvaan, mut myyntipisteen kaveri oli jääny isyyslomalle, eikä paikkaajaa haluttu ottaa. Perkeleen johtoporras.

Niimpä lauantaina, kuten jokasena päivänä tällä viikolla, nukuin päikkärit. Miten virkee sitä olikaan reilun tunnin nokosten jälkeen. Olin jaksanu raahautuu tiistaina salille, keskiviikkona ja torstaina juossu monen kilometrin lenkit. Perjantaina taas salille, jotta lauantaina saatto pitää hyvällä omatunnolla vapaapäivän liikunnasta.

Havahuin koputukseen ulko-ovelta ja vasten tahtooni nousin lämpimästä peiton alta. Vedin t-paidan ylleni ja harmaat lökärit jalkaan. Puolialastomana tuskin kukaan haluisi mennä avaamaan ovea, jos siellä vaikka olisi joku tuntematon hyypiö.

Tällä kertaa yllätys oli mieluinen. Tumman puuoven takaa löysin Sarahin, kädessään pizzalaatikko.
"Well isn't this a pleasent surprise", hymyilin naiselle ja astuin sivuun antaen naiselle tilaa kävellä asuntoon.

Tarjouduin ottamaan pizzalaatikon ja vein sen suoraan keittiön tasolle. Etsin veitsen ja pari lautasta, jotka laitoin laatikon viereen. Huumaava tuoksu täytti asunnon. Siitä oli ikuisuus kun viimeksi olin syönyt pyöreää herkkua.
"May I ask what brings you here, beisdes me of course", naurahdin ja vilkaisin keittiöön ilmestynyttä naista.

Thomas taisi olla juuri herännyt, tai ainakin näytti siltä. Hiukset pystyssä, lökärit jalassa ja näköjään t-paita väärinpäin päällä.
"Hi churri", tervehdin ja annoin pizzalaatikon miehelle. Pitelin viinipulloa ja otin punaiset korkokengät pois jaloistani.

Haettuani viinilasit, siirryin olohuoneen puolelle, hypähdin sohvannurkkaan ja huokaisin syvään. Home is where your heart is.

"Do I actually need a reason?" kiusoittelin virnistellen ja avasin valkoviinipullon, onneksi siinä oli kierrekorkki.
"I'm actually really nervous about monday. I have dressage training in the morning with this new trainer and then there is the tea party in the evening. I hope Ellie will keep me away from most of the drama", kerroin ja irvistin jännittyneenä.

Kuuntelin huvittuneena Sarahin syitä saapua kämpille pizzan kanssa.
"Wait a second. Can you hold up a minute", aloin toppuuttelemaan naista. Käännyin katsomaan Sarahia kuin tälle olisi kasvanut kolmas käsi. Astelin sohvan luo ja istuuduin käsinojalle.

"What trainer and what tea party? And what are you doing with my brothers ex?" katoin epäuskosena naista, ja mietin kuumeisesti olinko unohtanut jotain, mitä tämä oli mulle aikasemmin kertonu. En kyl muistanu yhtään mitään mistään juhlasta taikka valmennuksesta.

Vau. Olinko oikeasti noin taidokkaasti unohtanut kertoa asioistani, mahdoinkohan ollut kertonut Juliastakaan?

"Anton, he's just Auburns new contract trainer, this is our first class together. And Isabella is organizin this tea party, that I wasn't invited in. Ellie and I ran into eachother at Auburn and she invited me with her to the party. She's really nice, we've become friends quite quickly", selitin ja puraisin alahuultani. Pikkuasioita, eikö vain?

"And Julia tried to kiss me, in case I forgot to tell you that one too."

Haroin hiuksiani ja yritin miettiä miten helvetissä Sarah oli unohtanut mainita tästä kaikesta mulle.
"So now my biggest worries are this new contract trainer, Ellie and also some girl, who tried to kiss you?"

Mun päässä pyöri tuhat ja yks ajatusta. Olin kuullu kavereilta kaikkee siitä, miten monen vuoden jälkee ne oli kuullu niien frendin olevan homo tai lesbo tai bi, mut kenenkä kohalla se ei ollu oma tyttöystävä.
Ei mulla oo mitään niitä ihmisiä vastaan, mut eiks se olis aika tärkee juttu kertoo niinku ennen suhteen menemistä vakavalle tasolle!?

"And you were to keep all these things with yourself? And that party at Auburn? You trying to get yourself on Isabellas black list? 'Cos I'm quite sure I'm already in it!" Viimesin tapaaminen meijän kolmen välillä oli ollu vähintäänkin outo, toista sellasta en kaipais. "And did you think there might be a good reason why you weren't invited by Isabella!?"

Kaadoin itselleni ison lasin viiniä samalla, kun Thomas prosessoi saamaansa informaatiopläjäystä. En mä tietoisesti ollut niitä pimittänyt, en vain ilmeisesti ollut muistanut sanoa ääneen mielessäni olleita asioita.

"Well, the trainer is probably a really old guy or something and he's job is to tell me how I can ride Effi better. So he's nothing to worry about", aloitin ja henkäisin syvään. Olin kai pidättänyt hengitystäni hetken aikaa. Siemaisin viiniä ja yritin keksiä hyvää vastausta miehelle loppuihin asioihin.

"I'm sorry, I thought I had told you!" älähdin, kun Thomaksen ääni alkoi nousta hermostuneena. Siitä mäkin aloin hermostua.
"And I don't see how befriending Ellie is a big deal. She's over Jonathan, Jonny is over her, he even has a new girlfriend and Ellie really is a good person."

Huomasin itsekin olevani jo kiihtyneessä mielentilassa, mutta mun oli vain vaikea pysyä rauhallisena, kun toinen hermostui.
"I just want to be able to walk at the stables not looking back all the time for your ex to kill me for loving you..." mun käsi pongahti suuni eteen, kun tajusin mitä olin juuri päästänyt suustani.
"I mean.. you know.."

Mierda...

"Loving me...?" Kaikki sitä aikasemmat lauseet ja turhautuneet henkäykset jäi pois. Oliko Sarah just tunnustanut rakkauttaan mua kohtaan? Ei se voinu. Ei mitenkää. Eihän?

Nousin ylös ja harpoin ympyrää haroen kaksin käsin hiuksii. Olin varma jättäväni ovaalin muotoisen kulumajäljen olohuoneen lattiaan. Päätin kumminki jättää sen asian toistaseks sikseen.
"But you know, it's weird having to think you and Ellie drinking coffee or some shit. Less than half a year ago he was with Jonathan and now they're not together but still. It's weird!"

Mä en totta puhuen itekkää tienny mitä mä oikein selitin. Kai mä vaan puhuin ajatuksiani päästä pois, ettei ne veis liikaa tilaa tai jotta täyttäsin meijän välille jääneen oudon tunteen kaikella turhalla nonsensella.
"And what comes to Isabella. She... She and I wasn't that serious. And you know that! So you shouldn't have to be worried about your back. At anytimes!"

Vedin syvään henkee ja istuuduin sohvapöydälle viinipullon ja lasin viereen, ottaen molemmat käsiini kaataen lasin lähes täyteen. Ihan sama vaikka oli sunnuntai ja huomenna olis työpäivä, tilanne vaa alkoholia.

Thomas lähti karkuun, onneksi pienelle kehälle keskelle olohuonetta, mutta silti. Hitto, miten mä olin ollut niin ajattelematon? Suljin silmäni ja hieroin ohimoitani sormillani. Me ei oltu vielä valmiita tälle.

"Calm down, please", ähkäisin ja mies istui pöydälle viinilasi ja viinipullo käsissään.
"Wasn't that serious?! Well, I quess she didn't get the memo. I haven't done anything to her and she deliberately skips my invitation, even thought almost everyone else is invited. How do you think that makes me feel? Like it was more serious, than you let me know!"

I wanted to throw something, but buried myself just deeper in the sofa. Violence was never the answer, I knew that.
"And I think it's not your right to tell me who I can and who I can't befriend!"

Voi olla, että haastoin riitaa vähän tarkoituksella, mutta mua turhautti Thomaksen suhtautuminen asioihini.

Hittolainen, en tähän hätään edes muistanut miten paljon mä olin naiselle kertonut kaikesta mun ja Isabellan järjettömästä säätämisestä. Istuin sohvapöydällä täysi lasillinen viiniä kourassa ja katoin Sarahia haastavasti silmiin.

"I'm not saying that you can't be friends with her, to me it's just so fucking weird!" Mun ei ollu tarkotus kohottaa ääntäni naiselle, mut tällä hetkellä mulla ei tainnu olla kontrollia mun oman kropan kans.

"And what comes to Isabella and me... She was the one who pushed me away. She was the one who was too scared to let me in. So eventually I backed off. So yeah, I think se invented that memo."

Kulautin puolet viinistä yhdeltä istumalta ja jäin tujottamaan väreilevää pintaa lasissa. En uskonu illan menevän tähän; toisen kanssa väittelyyn ja kilpailuun siitä, kumpi jaksaa pidempään.

Mun olisi kai pitänyt rauhoittua ja sovitella asiat Thomaksen kanssa. Puhumalla nekin solmut olisi saatu rauhassa avattua ja meidän välit taas kuntoon, mutta mua pelotti liikaa. Mua pelotti miten rauhassa me oltiin eletty ja miten mä olin lipsauttanut rakkaus-aiheen esiin, vaikka en itsekään ollut valmis siihen. Mua suututti, että mua pelotti ja kierre oli valmis. Se ei tietenkään ollut Thomaksen vika, mutta se oli siinä ja mun oli päästettävä höyryt pihalle sanoilla tai hiellä. Mä en ollut salilla, joten sanat oli ainoat, mitkä mulla oli jäljellä.
Vastasin haastavaan katseeseen takaisin tulta ja tappuraa sisälläni. Toivottavasti mies näki liekit mun pupillien takana.

"So if she hadn't done that, you two would still be together? And what if she all the suddenly decided she wanted you back? Would you go crawling to her feet, thanking her for taking you back?!"

"What the hell are you talking about, woman!? Hell no I would go back. She made up her mind and I have to deal with it. Okay. I'm with you now!" Mä en tiennyt mitä helvettiä Sarah oikein ajo takaa ottamalla Isabella-aiheen esille kuin kissan pöydälle.

"And who knows what would've happened between us if things had gone differently? God? Maybe, but he's not here to tell us what to do, okay?! I'm glad that I found someone like you, but gosh... You still see Isabella as a threat?"

Mä luulin naisen olleen tarpeeks sinut ittensä kanssa ja ylpeä omasta persoonastaan, ettei toinen näkis Isabellaa jotain miestennielijänä (jota tämä kyllä oli), joka vois vaan tulla takas mun elämään ja viedä multa ja Sarahilta kaiken mitä oltiin rakennettu meijä väliin.

Vedin syvään henkee ja yritin rauhottaa omaa pulssiini. Mä näin kaiken sen tuohtumuksen mun edessä istuvan naisen silmissä. Sarahin silmissä oli aina se tietynlainen palo. Aino ero nyt oli se, ettei se palo ollu myönteistä.

"What ever", laskin viinilasin pöydälle viereeni ja nostin käteni ylös antautumisen merkiksi. "I don't know what you want me to say."

Okei, mä olin pitänyt Isabella-aiheen sisälläni aika pitkään ja nyt se oli jostain mieleni perukoilta noussut nyt esille ja Thomaksen reaktiosta päätellen se ei ollut hyvä asia.

What ever.

Ne sanat iski mun tajuntaani yllättävän kovaa.

"You are the one, who started this argument. Okay, I forgot to tell you couple of things, that in my offence I thought I had told you already. You are the one who raised their voice and got offended with my friend choises", mun ääni oli pelottavan tyyni.

"Now I feel a bit sorry I didn't kiss Julia back then. At least then you would have a good reason to be mad at me", totesin ja join lasini tyhjäksi. Mun oli paha olo, alkoholi oli noussut tyhjään mahaan nopeasti ja pizzat oli ehtineet kylmetä jo ällöttäviksi.

"Don't worry, I'll leave, so you can go back to your napping or what ever. Also your shirt is on backwards", luovutin ja huojuvin askelin tömistelin eteiseen. Mua ärsytti suunnattomasti enkä osannut päästää tunteesta irti. Kai ne oli ne kuuluisat latinogeenit, kun ohjasivat mun kehoani sillä hetkellä mielivaltaisesti.

Hiton korkokengät, kun eivät menneet jalkaan.

VOIHELEVETINKUUSTOISTANAINEN.

Mä en voinu tehä muuta ku tapittaa paikallani ja kattoo, kun toinen meistä lähti hieman huojuen kohti eteistä, juotuaan oman lasinsa tyhjäks. Olisko mun viisaampaa vaan antaa Sarahin mennä, vai yrittääkkö ylipuhuu se jäämään. Mut millä helvetin perusteilla se haluis jäädä tänne äskösen jälkeen.

"You can't drive." Seurasin naista eteiseen ja jäin nojailemaan seinään katselemaan naisen taistoa omien kenkiensä kanssa. "And you really want to leave this here? I thought we were adults, who are willing to talk things through before leaving each other or going to sleep."

Kysyvästi nostin toista kulmaani, kun Sarah vilkas mua erittäin murhaavan katseen koristaessa tämän kasvoja.
"Fine...", huokasin syvään ja suoristin selkäni "I'm sorry."

Vihdoinkin sain ne saakelin kengät jalkoihini. 40% musta huusi rauhoittumaan ja syöksymään Thomaksen syleilyyn. 40% halusi repiä siltä vaatteet päältä ja ottaa sen vähemmän rauhallisesti vaikka siinä eteisessä, ei sen niin väliä.

Mutta sitten oli se 20%, joka oli peloissaan, vihainen, ärsyyntynyt ja kuin pikkulapsi, joka oli suuttunut, kun ei saanut vihreitä lakanoita sänkyynsä, mä itkin raivosta.
"Maybe I'm tired of being fo fucking reasonable all the time! Maybe I just don't feel like adulting today!"

Jes, mä jopa kuulostin ihan 3-vuotiaalta.

"Good night", ärähdin ja sekunnin epäröin ovella. Mä kaipasin toisen läheisyyttä, turvaa ja rakkautta. Mutta mun piti olla lapsellinen ja tapella, enkä kehdannut jäädä enää asuntoon pyytämään anteeksi käyttäytymistäni.
Suljin oven perässäni ja lähdin kävelemään rappusia alas. Mua hirvitti mun huono oloni, humala ja äärettömän korkeat korot, mutta jotenkin mä selvisin alakertaan asti.
Huomasin, että itkin ja vihaisena pyyhin kyyneleitä kasvoiltani.

Millä mä pääsisin kotiin?

For the love of God...

Sarah enemmänkin repi kengät jalkaansa kuin laittoi ja nous uhmakkaasti ylös lattialta. Rauhallisesti mä seurasin Sarahin sähellystä pienessä sievässä ja odotin tämän lähtevän kirjaimellisesti ovet paukkuen asunnosta.

Naisen lähdettyä, palasin keittöön ja avasin toisen pizzalaatikoista. Mulla oli nälkä, mut ei tehny mieli ruokaa. Ei yhtään mitään. Mä aloin tosissani pelätä naisen istuneen ratin taakse aikeissa ajaa kotiin. Siispä palasin eteiseen, vedin kengät jalkaan ja avaimet toisessa kädessä astuin rappuun.

Ulkoa löysin edes takas ravaavan naisen.
"I'n not letting you drive, just so you know. Why don't you come back up to the apartment, sober up and then leave, if you still want to. If no, at least let me take you home. We don't have to talk anything." Jäin odottamaan selkeästi turhautuneelta naiselta vastausta.

Saakelin Thomas, kun sen piti olla niin kamalan ihana. Mä halusin huutaa sille, että painuisi takaisin sisälle ja antaisi mun raivota rauhassa, mutta pelkäsin, että se näkisi mun kyyneleet. Sen takia pidin selkäni käännettynä miehelle ja yritin miettiä millä mä pääsisin tästä liemestä pois. Miksi mun oli pitänyt käyttäytyä niin lapsellisesti ja suuttua toiselle? Miksi mä olin tuonut Isabellan meidän riitoihin, vain pari päivää ennen juhlia?

Viha oli valunut mun kehosta ja jättänyt jälkeensä vain väsyneen ihmisen. Mua pyörrytti ja oksetti ja halusin vain unohtaa koko hemmetin välikohtauksen. Thomas odotti edelleen mun vastausta, mutta mä en tiennyt millä saisin purettua tän tilanteen ennalleen?

Joten mä istuin perseelleni rappukäytävän eteen ja vedin jalkani kiinni rintaani. Halasin jalkojani ja tuijotin eteeni sokeana.
"I feel so stupid.." ääneni oli käheä ja oloni turta.

Huokasin helpottuneena siitä, et nähtävästi tilanne oli ohi ja Sarah oli rauhottunu, edes vähän. Istahdin naisen viereen ja jäin kattomaan epämääräiseen riviin parkkeerattuja autoja kanttarin vieressä toisella puolen.

"Don't worry, it takes two to tango", hymähdin ja hypistelin avaimia käsissäni. En halunnu koskee Sarahiin siinä pelossa, et toinen kohtaus meijän välillä vois alkaa.

En tiiä kauan me siinä istuttiin, eikä mua toisaalta haitannu olla siinä raikkaassa ilmassa tekemättä mitään. Vilkasin varoen Sarahia, joka tuijotteli asfalttia edessään.
"Ready to go inside?" kysyin varoen toiselta.

Thomaksen vastaus oli ihan liian hyvä mun käytökselleni ja taistelin jokaisella solullani vastaan, etten nojannut mieheen. Mun ajatukset juoksi sekaavina vähän joka paikassa samalla, kun tuijotin ohi ajavia autoja. Ikuisuudelta tuntuneen hiljaisuuden rikkoi jälleen Thomas, joka ilmeisesti edelleen halusi mut elämäänsä.

"Only if you really want me to", vastasin ja vihdoinkin nostin katseeni miehen silmiin. Thomaksen katse oli varovainen, pohtiva. Mietin miten pahasti mä olin sitä satuttanut riidanhakuisena.

"I'm sorry, churri", kuiskasin ja tunsin taas kyyneleiden nousevan silmiini. En mä ollut halunnut satuttaa Thomasta.
Laskin katseeni ja tunsin itseni pieneksi ihmiseksi. Mä olin ihan kamala ihminen.

"Okay, c'moon", rohkaisin naista ja nousin ylös ojentaen käteni toiselle. Sarah otti siitä kiinni vaikka nousikin rappuselta omin voimin. Avasin oven naiselle ja päästin tämän edelläni sisälle käytävään.

Saman tein omalla kotiovellani. Sarah väsyneen oloisena asteli takaisin asuntoon ja taas alkoi tappelu kenkien kanssa. Toisin kuin naisen lähtiessä, nyt jalkineet jäivät eteiseen ilman kummempaa tappelua.

Nainen suuntas suoraan sohvalle istumaan ja mä menin perässä. Asetin takamukseni taas sohvapöydälle ja vieressäni oli edelleen puoliksi juotu viinilasi mun jäliltä. Otin siitä suullisen ja laskin esineen takaisin pöydälle.

"What you're thinking right now?"

Thomas lähes tulkoon talutti mut takaisin sisälle, enkä mä jaksanut edes ajatella vastaan laittamista. Viinin juominen ei ollut tainnut olla ihan fiksuin veto ja mulla oli ihan kamala nälkäkin.

"I don't know. I feel like my mind is racing with thoughts, but I can't get a hold of any of them", vastasin totuudenmukaisesti ja katsoin Thomasta silmiin. Se ei ollut vieläkään kääntänyt paitaansa oikein päin.

"God I'm so tired", henkäisin ja laskeuduin polvilleni lattialle Thomaksen eteen. Kaivauduin miehen lähelle ja kiedoin käteni tutun kehon ympärille.
"I'm also grateful that you didn't let me leave."

Sarah asettui polvilleen mun eteen ja kiers kätensä mun ympäri, sen minkä yletti. Mä tein samoin. Painoin pääni Sarahin hiuksia vasten ja kuuntelin tämän hengitystä.
"I never wanted you to leave...", sanoin ja nostin pääni ylös.

"You need to eat. I'm sure we can heat that pizza in the oven. Or in the microwave." Sarahin maha piti ääntä, joka vahvisti tämän olevan nälkäinen. Vasten tahtooni jouduin nousemaan ylös pöydältä ja suuntasin keittiöön laittamaan uunia päälle.

200 astetta varmasti riittäis. Kumminkaan mitään ei tarvinnu paistaa. Otin yhden pellin hellan päälle ja vedin siihen laatikosta leivinpaperin päälle. Avasin toisen pizzalaatikon ja leikkasin pizzan puoliksi. Toinen puolisko saisi odottaa. Saman tein toiselle pizzalle.

Ihan liian pian Thomas nousi ylös ja meni keittiöön. Taas mä jouduin tappelemaan itseni kanssa, kun väsymys olisi halunnut jäädä sohvalle makaamaan ja toinen puoli kaipasi läheisyyttä ja Thomaksen luokse.

Huokaisin syvään ja kävelin keittiössä touhuavan Thomaksen luokse. Mies leikkeli pizzoja ja asetteli ne uunipellille. Mun huulille nousi tahaton hymy, kun halasin tummaverikköä takaapäin.
"You'd make a fine house wife", vitsailin ja peruutin istumaan keittiön pöydän ääreen.

Pizzan syötyämme olin jo ihan kuitti ja nopean suihkun jälkeen kaivauduin Thomaksen sänkyyn peiton alle.
"Good night, churri. Wake me up in the morning, when you go to work?"

Sarahin syöminen ei ollu mitään hovimateriaalia. Toinen oli selkeästi nälkäinen ja ahmi pizzaa ihan kuin se olisi juossut muuten lautaselta.
Syötyämme oli vähällä ettei Sarah sammunut väsymyksestä keittiön pöydän ääreen. Pikainen suihku oli nimensä mukainen ja sain lähes kantaa toisen kylppäristä sängylle ja pian nainen olikin peiton alla. Ryömin Sarahin viereen ja vedin naisen kylkeeni kiinni.

"I will", vastasin ja annoin naiselle hellän pusun otsalle.