Shoppailuinto

Suihkun jälkeen kuivasin hiukseni föönillä ja jätin ne auki kevyille laineille. Sipaisin kevyet meikit naamaani ja laitoin mustan housupuvun päälleni. Kengiksi valitsin 15cm mustat korkokengät, joissa oli ihanat punaiset pohjat.

Kävelin Kallan keskustaan kotoa, Ellie oli ehdottanut shoppailureissua tälle päivälle ja olin ilahtunut ehdotuksesta. Tekstasin naiselle olevani keskustassa viidessä minuutissa, onneks abuela asui niin lähellä eikä tarvinnut etsiä parkkipaikkaa.

Pysähdyin torin kulmalle ja laitoin vielä Ellielle tiedon sijainnistani, sillä naista ei vielä näkynyt. Laitoin samalla Thomakselle viestiä, että voisin tulla miehen luokse yöksi tänään.

Olin niin innoissani. En edes muistanut, koska olisin käynyt shoppailemassa jonkun kanssa niin, ettei toinen osapuoli roikkunut pakotettuna mukana. Olin niin innoissani, että aamun estevalmennuksen jälkeen olin palannut pikavauhtia kotiin valmistautumaan. Tuntien laittautumisen jälkeen olin valmis lähtemään liikkeelle, ylläni tyköistuvat, korkeavyötäröiset valkoiset farkut ja liehuvahelmaisen vaaleanpunaisen silkkitopin. Yksinkertaista asua täytyi vähän auttaa suurella määrällä koruja, mutta lopputulos oli rennon huoliteltu.

Guccin musta pikkulaukku olalla ja sirot nudenväriset korkokengät jalassa astelin sisäpihan parkkipaikalle. Valkoinen Mercedes vilkautti valoja lukituksen avautumisen merkiksi ja istahdin sisään kuskin paikalle. Luojan kiitos automaattivaihteistolle, joka mahdollisti ajamisen myös korkokengät jalassa. Puhelimen näytölle ilmestyi Sarahin laittama viesti, jossa hän ilmoitti olevansa keskustassa. Shit, taisin olla myöhässä!

Brunettea ei ollut vaikeaa huomata torin kulmalla. Hidastin auton naisen kohdalle ja vinkkasin tätä tulemaan sisään.
"Hyppää kyytiin, ajetaan Murronmaalle", hymyilin Sarahille. "Sieltä luulisi löytyvän ainakin valikoimaa. Ihana asu muuten!"

Ehdin jonkin aikaa kiusotella poikaystävääni pikkutuhmilla viesteillä, kunnes viereeni ajoi kaunis valkoinen mersu kuskinaan Ellie, jonka kanssa olin ystävystynyt vasta pari päivää sitten.

Tein työtä käskettyä ja istuuduin etupenkille.
"Hyvä idea ja kiitos, sä näytät tosi hyvältä myös", kehuin naista hymy kasvoillani.
Joidenkin ihmisten kohdalla vain klikkasi, olin todennut tämän Thomaksen ja Ellien kanssa. Minusta tuntui kuin olisimme tunteneet toisemme jo vuosia naisen kanssa.

"Onpa ihana päästä tekemään tyttöjen juttuja. Mulla ei taida olla yhtään naispuolista ystävää, joka lähtisi mun kanssa shoppailemaan", totesin matkalla virnistäen.

Luin Thomaksen viestin virnuillen ja vastasin miehelle, että tämä saisi odottaa jatkoa iltaan asti.
"Mites sulla on mennyt miesrintamalla Jonathanin jälkeen?" kysyin suoraan ja toivoin kasvoilleni nousseen virnistyksen pehmittävän kysymystä edes vähän.

Sarahin istuttua kyytiin painoin kevyesti kaasua ja auto ampaisi eteenpäin kohti Murronmaata. Hymyilin naisen sanoille, jotka kuulostivat kuin olisivat voineet olla omiani.
"Ei mullakaan juurikaan, tää on mukavaa vaihtelua hevostelulle", tokaisin hymyillen. Kävin tosin harva se päivä katselemassa vaatteita ja asusteita, mutta oli mukavaa viettää aikaa jonkun toisen ihmisen seurassa.

Kysymys miesrintamasta sai minut naurahtamaan kuivasti.
"Eipä kovinkaan kummoisesti. Mitä nyt satunnaisia säätöjä ollut, mutta suoraan sanoen ei mua ole kauheasti kiinnostanutkaan etsiä mitään", kohautin olkiani. Ehkä se seuraava sopiva miesehdokas vain tupsahtaisi jossain vaiheessa eteeni, sen kummempia etsimättä.

"Entä miten te Thomaksen kanssa päädyitte yhteen? Te ootte kyllä aika hyvännäköinen pari", virnistin kysymyksen perään. Ei käynyt kieltäminen, etteikö molemmat näyttäneet erittäin hyviltä. Asutusta oli tien varrella yhä harvemmassa, kohta oltaisiin suunnilleen puolimatkassa Murronmaahan.

Ellien vastaus oli aika lailla juurikin sellainen, mitä olin kuvitellutkin sen olevan. Musta ei ikinä saisi henkilöä, joka kirkkain silmin puhuisi seurustelun puolesta, joten en sitä nytkään ruvennut esittelemään.
"Noh, ihan hyvä keskittyä välillä itseensä ja jos jossain vaiheessa tulee joku seurustelun arvoinen eteen, niin sitten voi harkita asiaa. Enhän mäkään ole seurustellut ennen Thomasta kenenkään kanssa, niin mulla ei niin kamalasti ole kokemusta asian tiimoilta. Eikä mulla ole sellainen olo, että olisin menettänyt jotain, kun en ole ollut aiemmin vakinaisessa suhteessa."

Ellien kysymys sai mut virnistämään ja yllätyin, että poskeni leimahtivat punertaviksi.
"Kiitos, se kävi vähän vahingossa. Mä pokasin sen baarista työhaastattelun jälkeen, josta päädyttiin meille ja noh.. sitten mä en oikein tiedä mitä sitten tapahtui. Se ei vaan halunnut lähteä ja mä en halunnut päästää sitä. Me törmättiin uudelleen tallilla, en edes muista miksi se oli siellä ja Isabella näki meistä heti, että meillä ei ollut ihan puhtaat jauhot pussissa."

Oli outoa käydä tapahtumaa läpi ääneen, mun ja Thomaksen suhteen alussa oli tapahtunut tosi paljon kaikennäköistä.
"Ei todellakaan ole ollut helppoa, mutta jotenkin me ollaan selvitty tähän asti."

Jostain syystä minua yllätti, ettei Sarah ollut aikaisemmin seurustellut. Kuitenkin luulisi vientiä olleen, mutta eihän se toki ollut mikään tae seurustelulle. Eihän itsellänikään ollut ollut juurikaan kokemusta ennen Jonnya. Ehkä meillä oli Sarahin kanssa enemmän yhteistä kuin osasin kuvitellakaan.

Sarahin punastelu sai mut hymyilemään hyväntuulisesti ja samaan aikaan tuntemaan pienen kateellisuuden pistoksen. Kaipasin ihastumisen tunnetta.
"Toivottavasti teillä on jatkossa helpompaa", hymähdin. "Ehkä sä saat jopa Thomasin innostumaan hevosista", virnistin, vaikken oikein osannutkaan kuvitella miestä hevosen selässä.

Maisemat vaihtuivat kaupunkiin ja pian olimme Murronmaan keskustassa. Ajoimme suoraan kauppakeskuksen parkkihalliin, sillä siellä olisi kuitenkin eniten valinnanvaraa liikkeiden suhteen.
"Mihin mennään ensimmäisenä?" kysyin naksauttaessani Mersun ovet lukkoon. Minulla ei ollut mitään tiettyjä ostotarpeita, mutta tarpeen vaatiessa tekisin kyllä tilaa jo täytenä pursuavaan vaatekaappiini.

Naurahdin ääneen Ellien kommenttiin Thomaksesta heppapoikana.
"Musta tuntuu, että sitä päivää ei tulla näkemään", vastasin virnistäen. Joitain ihmisiä ei vain oltu tehty hevosihmisiksi.
"Mutta kiitos, onhan meillä mennyt nyt jo pidemmän aikaa ilman ongelmia. Toivottavasti myös jatkossa", jatkoin vielä ja hymyilin leveästi.

Murronmaan kauppakeskus oli aivan ihana ja sieltä löytyi kyllä kaikki, mitä vain toivoa saattoi. Ellien kysymys oli kuitenkin jokakertainen haaste, mistä alottaisi?
"Jos käydään ensin katsomassa kenkiä. Niitä ei voi koskaan olla liikaa", vastasin virnistäen ja kävelimme tarmokkaasti tyylikkäästi sisustettuun kenkäliikkeeseen. Skippasin taidokkaasti kaikki tasapohjaiset kengät ja suuntasin suoraan korkokenkien luokse. Silmiini osui hetken etsimisen jälkeen tummansiniset korkokengät, hymyilin ja otin toisen kengistä käteeni tarkastellakseni niitä lähemmin.

"Olisipa tulossa jotain juhlia, missä voisin käyttää näitä. Nämä on vähän liian koristeelliset arkikäyttöön", totesin puoliksi ääneen ja kääntelin kenkää kädessäni. Laskin sen varovasti lattialle ja pujotin jalkaani, johon se sopi täydellisesti.
"Mitä mieltä olet?" kysyin Ellieltä.

Sarah halusi mennä ensimmäisenä kenkäkauppaan, enkä voinut olla enempää samaa mieltä naisen kommentin kanssa, kenkiä ei tosiaan voinut olla liikaa. Niinpä lähdimme kohti kenkäkauppaa. Virnistin Sarahin suunnatessa suoraan korkokenkien luokse, sillä niin olisin itsekin tehnyt. Tasapohjaiset kengät olivat niin tylsiä.

Tutkailin valikoimaa, joka olisi mielestäni voinut olla suurempi. Tähän oli kuitenkin tyydyttävä, ja kyllähän täältäkin muutamat ihan kivat kengät löytyi. Katseeni kiinnittyi nudeihin korollisiin sandaaleihin. Harmi että kesä olisi pian ohi, sitä paitsi minulla oli lukuisia vastaavia jo kaapissani.

Havahduin Sarahin kysymykseen ja vilkaisin naisen suuntaan.
"En tiedä juhlista, mutta voihan noita käyttää vaikka töissä", ehdotin. Jos siis olisi toimistotöissä tai vastaavissa. Sarah oli muistaakseni kertonut olevansa töissä Krouvissa, jonka tyyliin kyseiset kengät olivat ehkä hivenen yliampuvat.
"Kivat ne ainakin on ja eiköhän niitä juhliakin vielä tule, syksyllähän on vaikka mitä pikkujouluja."

Päätin sittenkin sovittaa aiemmin vilkuilemiani sandaaleita, ja pujotin kengän jalkaani. Äh, ei yhtään laadukkaan tuntuinen. Kenkä sai jäädä hyllylle, löytäisin kyllä paremmankin vaihtoehdon.

"Mikä on sun lempiväri?" kysyin Sarahilta tutkiessani uutta kenkäparia. "Niinkuin vaatteiden suhteen."

"Kasper on kieltänyt mua käyttämästä korkokenkiä töissä", kerroin ja virnistin.
"Asiakkaat saavat kuulemma liikaa ideoita, jos tarjoilijalla on korkokengät, mulla on tennarit työkenkinä", selitin ja irvistin ajatuksestakin. Siinä suhteessa joku vaikka toimistotyö olisi ollut parempi, sillä sinne olisi saanut pukeutua tyylikkäämmin.
"Ja ilmeisesti se on myös joku työturvallisuus-juttu", lisäsin vielä.

Huomasin Ellien kokeilevan sandaaleita ja hylkäävän ne heti sen jälkeen.
"Ehkä tällä kertaa säästetään ja jätetään nämä kengät hyllyyn", totesin hymyillen ja laitoin korkokengän takaisin paikalleen, pujoittaen sitten oman kenkäni jalkaani.

"Se vähän vaihtelee, mutta punainen ainakin näyttää parhaalta mun päällä. Mutta olen kyllä aika avoin eri väreille", vastasin Ellien kysymykseen ja hypistelin kenkiä mietteliäänä.
"Sulle ainakin sopii siniset, mutta mikä sun luottoväri on?"

Nyökkäilin Sarahin kertoessa lempiväreistään. Punainen näytti takuulla hyvältä latinopiirteisen naisen päällä. Minun päälle kirkas punainen ei sen sijaan juuri sopinut.
"Beige, valkoinen ja vaaleanpunainen", luettelin. Niistä väreistä vaatekaappini pääasiassa koostuikin, muutamien muunväristen vaatteiden kanssa. "Sinistä mulla on aika paljon ratsastusvaatteina kyllä."

"Mä tarvitsisin jotkut kengät sinne puutarhajuhliin", puuskahdin. Katseen tielle osuneista kukikkaista korkokengistä oli yllättäen tullut mieleen Isabellan juhlat. "Tai en välttämättä tarvitse, voinhan mä laittaa jotkut vanhatkin, mutta olisi kiva ostaa uudet."
Samaan aikaan tajusin, etten tiennyt, oliko Sarah edes kutsuttu. Kaikesta päätellen kaksikolla ei ollut parhaat välit, joten en ihmettelisi vaikka brunette oli jätetty kutsumatta.

"Oletko sä muuten tulossa sinne Isabellan Garden Tea Partyihin?" tiedustelin vielä varmuuden vuoksi.

Kuuntelin Ellien vastauksen hymyillen, vaikka aihealue leimattiinkin herkästi turhamaiseksi, musta ei tuntunut yhtään pikkumaiselta miettiä ääneen näitä asioita. Naisen seura oli kyllä tervetullut muutos elämässäni.

Ellien seuraavat lauseet saivat mut hetkeksi jäykistymään. Kyllähän mä olin huhuja kuullut, mutta ymmärsin myös miksen itse ollut saanut kutsua. Toisaalta mua oli kyllä harmittanut, koska teekutsuilla olisi päässyt seurustelemaan paremmin talliväen kanssa. Sen lisäksi musta alkoi tuntua siltä, että mun olisi jossain vaiheessa pakko keskustella Isabellan kanssa.

"En varmaankaan. Ei Isabella kutsunut mua, enkä viitsi tunkeilla kenenkään avekkina, olisihan se ollut kyllä mukava päästä sinne", vastasin ja hymyilin hieman surumielisenä. Ainakin jos Ellie oli menossa, niin kutsuilla varmasti olisi ollut mukavaa.

"Mitä sä aiot laittaa päälle?" kysyin kuitenkin uteliaisuuttani. Olisin kyllä oikein valmis auttamaan Ellietä juhliin valmistautumisessa.

Sarahin vastaus ei yllättänyt ja häivähdys naisen ilmeessä kertoi siitä, että brunette olisi takuulla halunnut tulla. Se asia oli kuitenkin korjattavissa, sillä en ollut vielä varannut avecia juhliin. Minulla ei oikeastaan ollut aavistustakaan, kenet olisin voinut aveciksi kutsua. Menisin kuitenkin mieluummin kaverin kanssa, kuin yksin. Ja näiden lyhyiden hetkien perusteella laskin Sarahin ehdottomasti kaverikseni.

"Haluaisitko sä tulla mun avecina?" kysyin naiselta hymyillen. "Me voitaisiin laittautua päivällä yhdessä ja mennä sitten juhliin."
Yhteinen aamupäivä valmistautuen, juoruten ja viiniä siemaillen toisen samanhenkisen ihmisen kanssa tuntui loistavalta idealta ja joltain, mitä en ollut hetkeen tehnyt. Se olisi ehdottomasti hauskaa.

"Mä en ole vielä ihan päättänyt asuani, mutta jotain vaihtoehtoja on", vastasin. Jatkuva pinterestin selailu ei ollut vielä tuottanut mitään maailmaa mullistavaa inspiraatiota, tottapuhuen olin vielä vähän hukassa. Ehkä Sarah osaisi auttaa.

Yllätyin todenteolla Ellien ehdotuksesta. Alkushokin jälkeen osasin iloita ja hymyilin onnesta.
"Voi miten ihanaa, tottakai lähden!" hillitsin haluni hihittää ilosta. Nyt oltiin kuitenkin aikuisia naisia.
"Kuulostaa täydelliseltä, sopii siis oikein mielellään. Mulla on aamulla valmennus, mutta sen jälkeen käyn vain suihkussa kotona ja voin vaikka tulla sun luokse. Tai voidaan me meilläkin olla, ihan miten vain", huomasin höpöttäväni innostuksesta ja suljin suuni.

"Mennään hakemaan inspiraatiota tuolta", totesin ja osoitin hienoa naistenvaateliikettä. Sieltä löytyi usein kauniita mekkoja.

"Mitä siinä kutsussa luki, oliko siellä jotain asu- tai asustevaatimuksia?"

Oli ihanaa miten innokkaasti Sarah suhtautui aveckutsuun. Puutarhajuhlista tulisi takuulla runsaasti paremmat, kun paikalla olisi joku jonka kanssa tulisin juttuun.
”Joo, tuu vaan meille sitten kun ehdit”, nyökyttelin naiselle hymyillen.

Seurasin Sarahia vaateliikkeeseen, jossa oli toinen toistaan upeampia mekkoja. Ei ihan samaa luokkaa, mitä Pariisissa oli ollut, mutta varmasti jotain kelvollista näihin juhliin.

”Ainakin hattu ja joku mekko, joka ei ole täysipitkä”, muistelin pukukoodia. ”Varmaankin mitä tyylikkäämpi, sen parempi.”

Katselimme mekkoja aikamme, mutten löytänyt mitään täydellistä. Sitä paitsi paloin halusta pukea juhliin jonkun niistä mekoista, jonka olin Euroopan reissullani ostanut.

”Onko sulla hattuja valmiina?” kysyin Sarahilta. Päähineet eivät olleet ehkä se tavanomaisin asuste, mutta omaan vaatekaappiin olin pari sellaista haalinut, ihan vaan tällaisten tilaisuuksien varalta.

Katselimme mekkoja hypistellen niiden kankaita ja tarkastellen kuvioita ja leikkauksia. Ellien sanat hatusta saivat mut muistamaan kullankeltaisen hatun, jonka abuela oli antanut minulle noin vuosi sitten. Hän oli sanonut, että tulisin varmasti käyttämään sitä useammin, kuin hän ja olin virnistellyt vain. Tähän asti hattu oli pysynyt laatikossaan, mutta nyt oli oiva tilaisuus ottaa perintöhattu käyttöön.

"Mulla on yksi hattu, jonka sain abuelalta, mutta ei siihen sopivaa mekkoa kylläkään. Kengät muistaakseni on. Hattu on kullankeltainen ja siinä on valtavan iso sulka", kerroin ja silmäilin kaupan värivalikoimaa. Keltaiset mekot taisi olla aika harvassa näin syksyllä varsinkin.

Sitten silmiini osui liikkeen ainoa mekko, jonka väri sopi hatun kanssa täydelliisesti yhteen. Se oli melko simppeli, mutta en halunnut provosoida Isabellaa pukeutumalla liian prameaan.
"Mahtaisikohan tämä sopia?" kysyin puoliääneen ja levitin leveähelmaista mekkoa käsissäni. Vyötäröllä oleva naruvyö sopi hyvin löysän mekon kanssa.

Nyökkäilin Sarahille ja skannasin myymälää keltaisten mekkojen varalta. Väri sopisi brunetelle takuulla hyvin. Keltaisia mekkoja ei näyttänyt olevan kovinkaan montaa vaihtoehtoa ja Sarah oli löytänyt tiensä sen ainoan luokse.

”Sovita sitä. Toi väri ainakin sopii sulle”, rohkaisin. Itse en olisi ensimmäisenä valinnut keltaista mekkoa, sillä se saisi vaaleat hiukseni näyttämään valjuilta. Odottelin naisen sovittavan mekkoa päälleen ja hypistelin ajatuksissani vaaleanpunaista mekkoa.

”Toi on täydellinen”, hymyilin Sarahin tullessa ulos sovituskopista.

Ellie antoi vihreää valoa (tai tässä tapauksessa keltaista) ja kävelin mekko kädessäni sovituskopille. Ihastelin mekkoa peilin edessä ennen kun siirryin liikkeen puolelle esittämään sitä Ellielle.
Toisen kommentti valoi huulilleni leveän hymyn.

"No se on sitten sillä selvä", totesin virnistäen ja kävin vaihtamassa mekon päältäni. Maksoin ostokseni, ostin kultaisen rannekorun vielä mekon kaveriksi ja lähdimme liikkeestä.

"Käydäänkö vielä kahvilla, shoppaillaanko vielä, vai lähdetäänkö?" kysyin ja siirsin katseeni odottavana Ellieen. Mulla ei ollut vielä kiire, mutta en tiennyt toisen aikatauluista mitään.

”Löytyipä helposti mekko”, totesin ilahtuneena Sarahille. Tavanomaisesti mekkokaupoikla sai käyttää koko iltapäivän, ja silloinkin matkaan tarttui usein kaikkea muuta paitsi se mekko.

”Vaikka kahville”, ehdotin. Minulla ei ollut mitään muuta sovittuna päivälle, joten viettäisin mieluusti Sarahin kanssa pidemmänkin aikaa.

”Toi kahvila näyttää ainakin ihan kivalta”, osoitin ostoskeskuksessa sijaitsevaa ketjukahvilaa, joka näytti sisustuksineen siistiltä ja mukavalta. Sieltä varmaan saisi ainakin ihan mitä tahansa kahvia tai syötävää.

Kävelimme kahvilaan ja hetken jonottamisen jälkeen tilasimme isot kupit kahvia ja leivonnaiset. Pääsimme istumaan kahvilan kulmapöytään. Ellien kanssa oli ihanan helppo jutella niin kevyistä, kuin vakavistakin asioista.

Viihdyimme kahvilassa melkein kaksi tuntia, jonka jälkeen lähdimme ajamaan takaisin Kallaan.

"Kiitos tuhannesti tästä päivästä, tää oli ihan mahtavaa", kiitin Ellietä, kun tämä oli pysäyttänyt autonsa aubelan talon eteen.
Mä olin nauttinut päivästä todella paljon. Nappasin vielä takapenkiltä ostokseni ja vilkutin Ellielle hyvästit, kun tämä ajoi pois.

Olin viihtynyt Sarahin seurassa erinomaisesti koko päivän, enkä muistanut, olinko koskaan ystävystynyt yhtä nopeasti kenenkään kanssa. Aika tuntui lentävän kuin siivillä.
"Kiitos itsellesi, mullakin oli tosi kivaa", hymyilin naiselle. Onneksi me näkisimme taas pian, viimeistään ennen puutarhajuhlia.

Vilkutin takaisin Sarahille tämän hypätessä ulos autosta, ennen kuin käänsin Mersuni kohti omaa asuntoani. En voinut olla hymyilemättä koko matkaa kotiin asti.