Scusa! (avoin)

Miten pieni tyttö saattoikin olla niin vikkelä? Tai nimenomaan ne taisi ne vikkelät olla, että eipä siinä mitään ihmeellistä ollut. Viivin ilmoittaessa ottavansa Ankan, mä kurtistin kulmiani. Voisin vaikka vannoa, ettei tytöllä olisi lupaa koska tammaan. Ja mun muistaakseni sillä alkaisi huomenna kisaurakka.

Sarah kokeili vähän jutella tytölle, mutta mun silmiin se ei tuntunut vaikuttavan kovinkaan paljoa. Mun aivot löivät tyhjää, eikä mulla ollut oikein ajatusta siitä, mitä tässä nyt kannattaisi tehdä. Luottaa siihen, että Viivillä oli lupa ja tämä pärjäisi Isabellan ratsun kanssa? Jos ei kuitenkaan.

"Haluaisiks Viivi mennä Armilla? Te veditte niin hienosti Rillan kanssa keväällä, niin ties mitä saisit tehtyä Armin kanssa", päätin kokeilla. Armin selkään tytön uskaltaisi päästää ja mä voisin helposti ilman kummempia tekosyitä katsoa tämän perään. Jos mä olin yhtään kärryillä, niin Viivi ei ollut päässyt Amandan hevosten selkään ja mistä sitä tietäisi, vaikka toinen palaisi halusta kokeilla muitakin kuin Isabellan hevosia.

Mä aloin vahvasti epäilemään mun päätöstä tulla Sarahin perässä tallille. Ketään ei näkynyt ja jopa loungessa haisi hevoselle. Kaikkialla haisi hevoselle. Mittailin puruja suodatinpussiin ja olin kuulevinani ääntä selkäni takaa, vilkaisin vaivihkaa pöydän suuntaan, mutten nähnyt ketään. Olikohan mun mieli tekemässä temppuja, tuskin täällä hiiriä oli. Jätin kahvin tippumaan loungeen, otin puhelimeni taskuun ja päätin vielä käydä katsomassa, josko tallin pihalle oli saapunut joku muu, kuin muurahainen, lintu taikka kavioeläin.

Suihkulähteen vieressä oli punainen Astoni. Nätti peli, se mun oli pakko myöntää. Kuitenkaan se ei ihan omaa silmääni miellyttänyt. Liian naisellisen oloinen. Isabella. Sen oli pakko olla bruneten auto. Tuskin kenelläkään muulla Auburnissa olisi rahaa tollaiseen, saatika pokkaa jättää sitä keskelle pihaa.

Päätin kokeilla kepillä jäätä ja kuten hieman aikaisemmin, jäin norkoilemaan Tinderiä selaten suihkulähteelle.

No mitäs kukkua, kylläpä nämä aikuiset naiset oli epäileväisiä ja jotenkin... kovin maireita! Olin luullut, että Sarah olisi kivan kipakka kun näytti vähän eksoottiselta, mutta se höpisi mulle kuin viisivuotiaalle. Haloo olin ollut koulussa jo ikuisuuden! Sitten vielä Nita ehdotti Armilla ratsastamista, mikä oli makee tarjous mutta jotain se varmana juoni.

"Isbe tietää että mä osaan", ilmoitin ja käännähdin tummaa kaunotarta kohti kädet yhä lanteillani. "Ja tiedoksi vaan, että mä oon jo 11 vuotta. Mulla on toinenkin äiti, jonka luona asun ja arvaa mitä, meidän tallilla on yli 50 hevosta. Puoliverisiä ja budjonnyjä ja ratsuponeja. Mä muuten saan pian ratsuponit mun vastuulle, kun oon alkanut kehittyä niin hyväksi. Äiti sanoi. Täältä Vila, Riepu ja Rilla on kaikki meidän tallin kasvatteja. Ja, mä oon jopa syntynyt tallilla. Englannissa, missä Isabella ja mun toinen äiti oli yhdessä töissä. Oon touhunnu orien ja varsojen kaa ja ratsastanu yli kymmenen vuotta että kyllä mä yhden kiltin tamman osaan taluttaa karsinaan."

Mun pitkä sepustus oli just päättynyt kun Ankka tökkäsi mua selkään. Tiesin, että Isbe antoi sille herkkuja, jotta se tulisi itse portille. Coolisti laitoin kimolle riimun ja rapsuttelin sitä. Vastasin sitten Nitalle.
"Aika hieno ehdotus. Mä oon kyllä esteratsastaja, mutta oon sillein miettinyt jos samalla alkais menestyä koulussa", vastasin tyynesti. Koko kroppaa kihelmöi ja pysyin hädin tuskin jodhpureissani, niin paljon mua kutkutti ajatus Amandan tammalla ratsastamisesta.
"Mä mietin sun ehdotusta", vastasin aikuismaisesti, kun tallustin rentoa Ankkaa löysällä hihnalla taluttaen mökkitiellä.

Tallipihassa se hiton Mister seisoskeli suihkulähteellä.
Odottiko se, että oltais tuotu ja varustettu sille ratsu valmiiksi? Just joo.
"Hey poniboy, are you trying to steal mama's car or why you left it there?" kysyin tuimasti ja tahdoin tuuppasta sen suihkulähteeseen. Talutin Ankan ihan siitä läheltä ja jahkailin tehdäkö jekku vai ei.

Lopulta mä totesin itselleni, että olin tehnyt ihan tarpeeksi viivytelläkseni Viiviä. Eipähän ollut omista hevosista kyse, vaikka tyttö kehuikin syntyneensä ratsastussaappaat jalassa.
"Selvä", mä totesin Viiville ja keskityin Effin kiinniottoon. Se oli harvinaisen helpolla tuulella ja pujotin riimun tamman päähän vikkelästi. Viivi oli häipynyt laitumelta minkä jaloistaan oli päässyt, eikä ollut karkuuttanut yhtään hevosta, ihme kyllä.

"Noh, ainakin me yritettiin. Isabella saa sitten itse vastata jatkosta, jos se kerran tietää Viivin olevan tallilla yksin ilman aikuista", sanoin Nitalle, joka oli urhoollisesti heittänyt Armin Viivin vaihtoehtoratsuksi. Nainen taisi olla tyytyväinen, ettei ollut joutunut pitämään sanaansa.

Talutin Effiä Armin perässä tallipihaan ja pysäytin sen, kun näin Thomaksen ja Viivin Ankan kanssa suihkulähteellä. Jäin seuraamaan mitä tyttö seuraavaksi tekisi ja samalla saisin kiinnitettyä Thomaksen huomion, mikäli mies halusi tulla seurakseni tammatalliin.

Viivi katosi nopeasti. Taas. Tällä kertaa tosin tytöllä oli hevonen mukana.
"Jep, onneks mun ei nyt tarviikkaan vahtii sitä Armin kanssa", naurahdin. Punarautias oli käyskennellyt mun luokseni ja tutki taskuja, samalla kun mä nappasin sen matkaani. Sarah ja Effi kävelivät meidän perässä laitumelta pois. Luojan kiitos Armi vaikutti olevan todella hyvällä tuulella. Se ystävällisesti tuuppi mua käsivarteen matkan aikana, kerjäten herkkuja.

Viivi näytti olevan suihkulähteellä Thomaksen kanssa ja Sarahkin pysähtyi. Hienoa, mä kerkeäisin siis kadota äkkiä Armin kanssa talliin, lyödä sille varusteet niskaan ja paeta vaikka maastoon. Mä mieluusti muuttaisin suunnitelmia treeneistä maastoon, jos mun ei tarvitsisi törmätä kehenkään enää. Tosin mä pelkäsin tavallaan Thomaksen puolesta, mutta ehkä tämä ei saisi kamalan isoja vammoja.

Mua ei kuitenkaan huvittanut jäädä seuraamaan, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Joten me kadottiin kuin kadottiinkin talliin Armin kanssa. Ripein ottein mä rupesin pistämään ratsuani kuntoon. Toivottavasti muut pysyisivät ulkona sen verran pitkään, että me kerettäisiin pois. Onneksi esimerkiksi se, että minä ja Thomas tiedettiin toisemme, vaikkei siinä kai ollut mitään erikoista, oltiin ohitettu. Vaikka Viivi oli jotain yrittänyt.

"Mitäs sanoisit jos lähettäis maastoon?" kysäisin punarautiaalta rapsuttaen sen otsaa.

"That's Isabellas car? Who would've known", hymähdin ja katsoin upeaa Astonia. Hetkeä myöhemmin valkea takamus blokkas mun näkökentän autoon ja vaimeet äänet vastakkaisesta suunnasta kiinnitti mun huomion. Sarah sekä Nita olivat molemmat löytäneet hevoset käsikynkkään. So to speak.

Sarah pysähtyi hevosensa kanssa Nitan jatkaessa matkaa ruskeasävyisen nelijalkaisen vierellä. Ihme porukkaa nää heppaihmiset on. Pakko myöntää. Ja mitä ihmettä Sarah jäi junnaamaan niin kauas? Tulis nyt ees vähän lähemmäs. Sitä paitsi, naisen piti tietää, etten mä pelänny noita karvakasoja.

Ja jotta tilanne olis vieläkin oudompi, valkosen kaviokkaan ottaessa pari ristiaskelta, se tuuppas mut suoraan suihkulähteeseen. Siellä mä sitte istuin. Manasin nelijalkaset elukat alimpaan helvettiin ja mulkasin pientä tyttöä ison eläimen vieressä.
"Please, do us all a favor and keep that over sized dog under control!" sihahdin tytölle. Sen kasvoilla näky enemmänkin huvittunu ja omahyvänen virne, ku pahotteleva hämmentyneisyys.

Little spoiled brat...

Thomas katsoi Isabellan autoa ja lausahti sillein hassulla äänensävyllä, että mua epäilytti. Siis epäilytti se, että tarkoittiko se mitä sanoi. Sille puhetyylille oli joku hieno sanakin, mutta se ei tullut mun mieleen. Pistin silmät varuiksi viirulle ja tuijotin sitä tuimasti. Miksi se ei tietäisi Isben autoa, jos ne oli muka ihan hyviä kavereita? Tai jotain kahvituttuja ainakin.

Vilkaisin vähän taakse ja ehdin nähdä Armin takapuolen. Nita taisi olla vähän nössö tai sitten se ei oikein pitänyt minusta. Eli nössö varmaankin. Sarah sen sijaan jäi loisimaan jotain pihalle. Se ei mennyt Nitan perään eikä tullut meijän luo, enkä ihan totta oikein ymmärtänyt mitä se siinä keskellä pihaa paistatteli.

Sitten, ihan yhtäkkiä kaikki jekkujumalat vastasivat mun rukouksiin. Ankka tuuppasi Thomasia ihan vähän, varmaan namujen toivossa kun sillä oli kädet sillein epäilyttävästi taskussa. Mister huojahti suoraan suihkulähteeseen, kun se oli seissyt siinä reunalla huterasti nojaillen.

Hymyilin ensin leveästi, sitten nauraa kikatin vaikka kuinka, ennen kuin sain vastattua mr Raynottille.
"She's not dog. Actually, Isabella calls her Ankka. Maybe she likes you since she shared her pond with you", kikatin ja jätin Raynottin ankkalampeen ihan yksinään.

Maiskautin kimolle ja talutin sen hirveän tarmokkaasti tammatalliin. Voi voi, jos Nitaa ahdistaisi meidän seura - varustaisin Ankan silti siellä. Ajattelin ratsastaa tammalla tosi kevyesti kentällä ja sitten puunata sen hienoksi. Isabella kiittäisi mua vielä, kun huomenna tamma olisi voimissaan ja valmis voittamaan kenttäkisat.

Katselin, kuin hidastetussa filmissä, miten Ankka tönäisi kevyesti Thomasta ja mies oli asettanut itsensä niin suihkulähteen juureen, että niinkin kevyt tuuppaisu riitti horjuuttamaan tämän tasapainon ja Thomas kaatui suoraan suihkulähteeseen. Veden molskahdus sai Effin päässä naksahtamaan ja sen sijaan, että olisin seurannut tilanteen kehittymistä, sainkin keskittyä täysin käsin pitelemään riekkuvasta tammasta kiinni.
"Whoa, rauhassa. Soo", toistin uudelleen ja uudelleen matalalla äänellä, kunnes Effi jäi pää pystyssä tuijottamaan suihkulähdettä, kuin itse paholaista.

Estupendo, tässä menisi vielä vähän kauemmin, että saisin tamman totutettua suihkulähteeseen.

Siirsin katseeni takaisin keskipihalle, josta Viivi oli onneksi hävinnyt Ankan kanssa ja Thomas kömpi juuri märkine vaatteineen takaisin kuivalle maalle. Toivottavasti sillä oli vesitiivis puhelin, eikä käteistä lompakossa.
"Are you okay?" kysyin otsa pienessä rypyssä.
"Sorry, I can't come any closer, she's really scared of the fountain", selitin Thomakselle pahoittelevaan sävyyn. Musta tuntui, että miehen heppakärpänen oli liiskattu lopullisesti Ankan toimesta. Enpä mä onneksi muutenkaan ollut brunetesta mitään hevosmiestä tekemässä.

Great. Nyt mä olin kuin uitettu koira. Tai rotta. Anyways, mun vaatteet oli aikalailla läpimärät. Halusin vaan vaihtaa kuivaa kangasta päälle.

Sarah oli edelleen yli-ison koiransa kanssa pihalla ja huuteli mulle, oonko ok. Mun hermot oli katkennu siinä vaiheessa, ku molskahin lähteeseen.
"Do I look like I am?" tiuskaisin tahattoman kärkkäästi toiselle. Huokasin syvään ja yritin pitää ääneni maltillisena. "Sorry. Didn't mean to say it like that."

Ei saatana. Mun puhelin. Revin omenan märkien housujen taskusta ja katoin sitä lohduttomana. iPhone ei mitenkään kestäis tollasta upotusta.
"Great...", sanoin ja suuntasin Sarahin ja narun päässä olevan hevosen suuntaan. "Well my phone died, literally, so I need to go get a new one. But I'm not getting into my car in these", levittelin käsiäni esitellen naiselle uusinta tyyliä pitää vaatteita. Märkänä.

Thomaksen kohonnut ääni sai mut mutristamaan huuliani hieman, enhän mä ollut pakottanut miestä seisomaan suihkulähteen vieressä. Tämä esitteli märkää puhelintaan ja kyseli vaihtovaatteita. Mistä helvetistä mä hankkisin toiselle vaihtovaatteita, mulla oli itselleni kyllä useampi pari kaapissani, mutta valitettavasti Thomas tuskin mahtui mihinkään vaatekokoon, jonka omistin.

"I'm sorry, I don't think there is anything I can give you to change into", totesin pahoittelevaan sävyyn.

Mutta sitten mä keksin. Onneksi me oltiin Auburnissa eikä missään pikkutallilla.
"I got it, follow me", lähdin taluttamaan Effiä tammatalliin ja jätin sen hetkeksi omaan karsinaansa. Sen jälkeen talutin Thomaksen toiseen talliin, otin kaapistani ylisuuren pyyhkeen ja vein miehen uuteen pyykkihuoneeseen.
"You can dry your clothes in the dryer. It takes only about 20 minutes", esitin ehdotukseni ja katsoi miestä toiveikkaasti.
"You can also use the shower if you want."