Epin päiväkirja

Power Jump 26.7

PJ-viikko koitti, ja me lähdettiin nopealla varoitusajalla hyppäämään pienet harjoituskilpailut Huminassa. Päätin keskittyä ratsastamiseen edes tämän viikon. Epi ansaitsi sen - kyse oli kuitenkin ensimmäisistä isoista arvokisoista. Enkä mä toisaalta halunnut myöskään nolata itseäni kansainvälisen yleisön edessä.

Maanantai toi pientä toivonkipinää omaan suorittamiseen. Metrikymppi me voitettiin pikkuruisessa kolmen osallistujan luokassa – vastassa olivat sentään Ellie ja Lefa sekä Juuso ja Pickett, jotka kaikki olivat kokeneita isommilla esteillä. Metrikaksikymmentä oli Epin ensimmäinen, ja siihen nähden neljäs sija oli hyvä tulos. Epi oli kuitenkin hypännyt hyväntuulisesti ja innokkaasti, eikä kahteenkymppiin nosto tuntunut liian vaikealta.

Niinpä me lähdettiin perjantaina kvaaleihin luottavaisin mielin. Ei voittamaan, mutta hakemaan hyvää kokemusta isommista luokista ja isommista kisoista. Rata oli visuaalisesti näyttävä ja teknisesti haastava – tietysti. Vuoden teema Royal Edition näkyi jokaisessa yksityiskohdassa. Tuntui kieltämättä upealta ratsastaa sellaisella radalla. Ratsuni oli vähintään yhtä täpinöissään imiessään esteille valtavalla voimalla. Yksi huono lähestyminen viuhkalle ja neljä virhepistettä kismittivät suunnattomasti, ja siinä kohtaa oli vaikea iloita puhtaan radan ratsastaneiden Kristianin ja Julian puolesta. Me ei päästy finaaliin, mutta nyt oli turha itkeä. Tällä valmistautumisella oli ihme, että olimme suoriutuneet näinkään hyvin. Luokan puoliväliin sijoittunut Epi oli mun silmissäni puhdasta kultaa.

#powerjump2019

Raapaleita ajalta, kun Epi oli mamma 8/2019

Mitä jos se menee rikki?

Niin kauan, kun Epillä saattoi ratsastaa huoletta eikä tiineys näkynyt sen vatsanympäryksessä, mä en juurikaan ajatellut sen sisällä kasvavaa hevosenalkua. Tamman alkaessa pyöristyä mä olin vuoroin kamalan innoissani ja vuoroin hulluna huolesta. Isabella onneksi otti mun hölmön panikoiluni ymmärtäväisesti ja latoi järkeä päähäni.
”Ei se varsa ihan niin pienestä rikki mene”, serkkuni hymähti, kun pohdin osaisiko villihevoseni olla riehumatta liikaa alata kasvavansa mahansa kanssa.
”Effikin selvisi äitiydestä”, hän huomautti vielä, ennen kuin nousi loungen kahvipöydästä.
”Onko se joka kerta tällaista? Kun oma tamma on tiine”, kysyin vielä, katse levottomasti seilaten valkeissa tiilissä. Isabella pysähtyi, empi hetken ja irvisti:
”On se.”

Siinä se nyt on

Kuudes elokuuta kaksituhattayhdeksäntoista. Pieni musta mytty varsomiskarsinan hamppupatjalla pyrki sitkeästi jaloilleen. Olin seurannut monta kertaa ennenkin, miten vastasyntynyt varsa nousi jaloilleen; miten emä nuoli sitä kuivaksi; miten varsa hakeutui nisälle. Nyt varsa oli ikiomani, omasta tammasta ja orista, jota ihailin suuresti. Olin pakahtua onnesta. Kyyneleet silmiin kihoten kurotin halaamaan Isabellaa, joka oli jäänyt kanssani talliin valvomaan.

”Se näyttää ihan Lovelta”, sanoin lähes kuiskaten. Täydellinen pieni orivarsa oli pikimusta. Isabella nyökkäsi väsyneesti hymyillen. Vanhempi Sokka oli saanut kuunnella mun ylistyspuheita Kaajapuron uljaasta mustasta kyllästymiseen asti.
”Mulla on mini-Love”, pikkutyttömäinen hihkaisu pääsi suustani. Isabella naurahti.
”Annetaan niille hetki ja käydään hakemassa kahvia.”

Ja se on ihana

Viikot vierivät, ja varsa oli päivä päivältä nopeampi, rohkeampi ja uteliaampi. Maneesissa irti juostessaan pikkumusta esitti lennokasta laukkaa ja tiukkoja kurveja. Kasvaessaan siitä tulisi niin upea kenttähevonen, että Kristiankin olisi kateellinen. Olipa tyydyttävä ajatus.
"Siitä tulee vähintään yhtä hieno kuin Love", julistin ylpeänä Vernerille, joka oli tullut kurkkaamaan orinsa jälkikasvua Auburniin. Mies hymähti, mutta kasvoja koristava hymy kieli samansuuntaisesta mielipiteestä. Hetken epäröinnin jälkeen uskaltauduin kysymään kysymyksen, joka oli pyörinyt päässäni jo pitkään:
”Tota.. haluaisitsä auttaa sen ratsutuksessa? Ties kuinka samanlainen siitä kasvaa kun isästään, kun on niin samannäköinenkin”, naurahdin, ”maksan tietysti.” Verneri katsoi mua vähän epäuskoisena.
”Onhan siihen vielä aikaa..”

@Isabella S. @Verneri K.

KWPN-o. Daremetearme



Varsakuvasta kiitos Miia