Why don't you live a little? (off)

Kättely Thomakselta tuli vähän puun takaa, mutta hymyillen hurmaavasti tartuin käteen ja puristin sitä varmasti, kukaan ei pitänyt löysistä kättelyistä. Sitten kahvilaan saapui Isabella Sokka, joka keskeytti täysin mun iskuyritykset ja mä olisin voinut olla vihainen, mutta pidin naista niin suuressa arvossa, että en voinut olla. Isabella oli ollut pienenä mun idoli ja olin toivonut, että minusta tulisi ihan samanlainen isona. Mä en ollut kertonut sitä kenellekään, mutta naisen hävittyä kuvioista olin ollut pitkään aika katkera Vernerille, että se oli sössinyt asiat.

"Hei, Isabella", tervehdin naista ihan aidosti hymyillen.
"Hyvää kiitos, molemmille. Ja kiitos kutsusta, tullaan ehdottomasti", niine sanoineen Isabella lähti pöydästä tilaamaan kahviaan ja Thomas kiireesti tämän perässä.
Siinä vaiheessa viimeistään mun iskuyritykset kuolivat, sokeakin näki, että niillä kahdella oli jotain meneillään.

Mun huomio siirtyi Nitaan, joka kysyi mun ostoksista.
"Joo, pari paitaa ja yhden mekon. Tulin pienelle kahvitauolle tässä välissä vaan. Onko sulla joku kirjoitusprojekti menossa?" kysyin vastakysymyksenä ja vilkaisin Nitan tietokonelaukkua merkitsevästi. Ei sillä, että mua olisi oikeasti kiinnostanut.

Ava ei ollut onneksi lainkaan vaivautunut kysymyksistäni, vaan vaikutti jopa ilahtuneelta. Yritin miettiä, oliko tyttö rippikoulu- vai ylioppilasikäinen. Mihinkään juhliin en ollut osallistunut vuosiin, enkä nykyään saanut edes kutsuja. Silti meillä oli ainakin kymmenen vuotta ikäeroa, ehkä enemmänkin.

Kahvilan tiski oli todella siisti, pinnat näyttivät uusilta. Vitriineissä oli yllättävän hyvännäköisiä syötäviä ja ilmassa leijui tuoreen pullan, viinereiden ja hedelmien tuoksu. Pyysin houkutuksesta huolimatta pelkän ison kahvin. Olin juuri aikeissa maksaa, kun nuorempi herra Raynott ilmaantui taakseni laittaen kätensä melko tuttavallisesti selälleni. Kosketus oli samaan aikaan sekä ihana että vaivaannuttava yllätys. Nita ja Ava näkisivät eleen aivan varmasti, samoin kuin huomattavan ikäeromme, joka näin nuoressa seurassa alkoi taas vaivata minua.

"What brings you here ? Besides coffee ?" mies kysyi, sillä raivostuttavan kuumalla aksentillaan. Hymy oli edelleen ihanan ilkikurinen ja komeat silmät kalastelivat omiani.
"Kyllästyin Olliin", totesin. Suupieleni kääntyivät pieneen hymyyn, kun muistin Thomaksen rakkauden työkaveriini.

Oli todella houkutteleva ajatus vain jäädä kahvilaan, istua kenties Thomaksen viereen. Siihen mulla ei ollut kuitenkaan oikeutta. Viime kerralla mies oli tehnyt sen hyvinkin selväksi.
"Oli kiva taas tavata", sanoin vakavana, ja katsoin komistusta suoraan silmiin. Vilkaisin pöydässä rupattelevia tyttöjä ja liikahdin hetkeksi lähemmäs Thomasta.
"Ava on ihana, mutta oikeasti nuori, tuskin edes täysi-ikäinen. Ota varovasti ettet saa mitään syytteitä!" kuiskasin nauraen.

Heilutin nuorille naisille hyvästit ja poistuin kahvilasta oudon ristiriitaisin tuntein. Kadulla tajusin pahvikahvimukin jääneen tiskille, mutten vaivautunut kääntymään enää takaisin.

Isabella. Olli. Together. Eww... Mielikuvat laukkas pitkin ja poikin mun päässä enkä mä voinu olla hymyilemättä Isabellan kauan aikaa sitten tekemälle tempulle mun sängyssä. Olliolliolliolli... Gosh woman. If you ever say that name in my bed (or in yours) you'll regret that.

Hetken mä toivoin Isabellan liittyvän meijän seuraan, mut kuitenki brunette teki selkeesti lähtöö. Ennen sitä neiti Sokka astu tarpeeks lähelle, et olisin voinu ilman suurempaa efforttia koskettaa tätä. Nauraen nainen kuitenki varotti mua Avasta. Voi helvetti. Ei. En mä sellasta. Sä kyllä kuulit mitä viimeks puhuin ihan sun nenän edes. Isabella ei.

Ennen ku ehin vastaamaan, nainen käänty kannoillaan, vilkutti nuorille heipat ja katos ulos Pionin ovesta. Ja nyt vasta myyjä huomautti unohtuneesta kahvista. Hitto onks sil dementia tai jotain?
"I'm so sorry, gotta run. Good luck with that essay !" huikkasin Nitalle, otin pahvimukin käteeni ja painelin naisen perässä ulos kahvilasta.

Kadulla ei kuitenkaan näkynyt ketään. Päätin silti poistua Pionin edestä ja lähdin suuntaamaan asunnolle päin. Mihin helvettiin se nainen oikein ehti kadota? Okei, Isabella on lyhyt. Tiiä vaikka meni jonku sähkökaapin tai postilaatikon taakse oottelemaan. Miks mä ees mietin sitä? Nainen ei ollu tilivelvollinen mulle, enkä mä sille, vaikka ehkä tavallaan halusin.

Mä en tiedä oliko se joku hemmetin tapa paikallisten keskuudessa, että ihmiset tulivat ja menivät ihan miten sattui. Jotain puolitutun tapaisia tai ihan tuntemattomia ilmestyi jostain, liittyivät seuraan hetkeksi tai vain käväisivät, jonka jälkeen katosivat yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin. Tällä kertaa Isabella katosi kyllä samantien, Thomasin kadotessa tämän perään. Kai mun pitäisi lopettaa toiveajattelu siitä, ettei Kalla olisi niin Kalla aina.

Mä vilkaisin Avaa.
"Joo, yks essee vaan, ei mitään mielenkiintosta", hymähdin. Tuskin toista kiinnosti. Mua hämmensi jo hieman se, kuinka paljon mun koulujuttu oli saanut jo huomiota. Ja kuinka vähän se oli edistynyt, eli toisien sanoen en ollut saanut sanaakaan kirjoitettua. Tosin seuraani liittyneellä Thomaksella saattoi olla vaikutusta asiaan. Mutta miehen ja Isabellan välit tulivat hieman yllätyksenä, mutta toisaalta enhän mä oikeesti tiennyt näistä mitään.

"Mun pitäis varmaan kanssa lähteä, toi essee ei kirjota itteään, eikä tää ollu paras kirjottamisympäristö", höpisin noustessani ylös penkiltä ja kerätessäni tavarani kasaan. Mä olin varmasti tosi mielenkiintoisen oloinen tyyppi toisen mielestä. Vilkaisin, että mulla oli kaikki tavarani mukana, eikä pöytään jäisi mitään.
"Mut oli kiva tavata. Ehkä me törmätään joskus, jos tuut käymään Auburnissa", hymyilin vielä, ennen kuin suuntasin Pionin ovesta ulos.

Katselin huvittuneena Isabellan ja Thomaksen välisen episodin loppuun, jonka jälkeen myös Nita poistui kahvilasta suunnilleen juosten. Mä jäin istumaan pöytään vielä ja nautin oman kahvini hitaasti.

Kahvilan väki näytti muutenkin harventuneen sen verran, että mitään mielenkiintoista seurattavaa ei osunut katseen alle, joten juotuani kahvini keräsin tavarani ja lähdin jatkamaan shoppailukierrosta.
Pitäisi sopia Jannan kanssa, että koska menisimme katsastamaan Auburnin kartano yhdessä.

/ Loppu