Wanna continue where we left off ? (off)

// mukaan @Isabella S., ei avoin, sijoittuu maanantaille 20.11.

Auton kello näytti reilusti yli neljää, ku kaarsin mersun Auburnin pihaan. Istuin ratin takana varmaan reilun vartin ja mietin et mitä helvettiä mä tääl ees teen. Ei mulla ollu mitään diilii tai puhetta siitä, et nähtäis. Tai no nähtäis ja nähtäis, yleensä meijän yhteisis puuhis naisel oli silmät kiinni.

Nousin autosta ja lukitsin ovet. Kävelin aitausten ohi kohti isoo rakennusta, jonka oletin olevan talli. Pari nelijalkasta katto mun menoo aitauksista. Mulkasin niitä takasin. En ikinä suostuis hevosen selkään. Se ei ollu mun juttu pienempänä kun Jonnylla oli se oma koninsa, eikä se ollu nytkää.

Avasin tallin oven enkä nähny ketään missää. Vahva paskan ja turpeen haju sen sijaan pisti nenään ja vähän vääns mun naamaa irvistykseen. Toisaalta, bruneten vaatteet oli kyl haissu hevoselle viimeks ku tääl nähtiin, mut ei se haju näin vahva ollu. Ensimmäine ovi jonka avasin, oli täynnä satuloita ja remmejä, varmaan Isabellan joku leikkihuone (nainen oli ihan varmasti lukenu Grey-kirjat), toinen ovi olikin kahvihuoneeseen ja pöydän ääressä istukin tutun naaman omaama henkilö.
"Well hello, my lady" sanoin kohteliaasti virnistäen ja  nojaten ovenkarmiin.

Olin tehnyt kiltisti töitä koko aamupäivän työhuoneessani, kun houkutus ratsastaa koitui liian suureksi. Ajattelin välttää pahimmat iltaruuhkat ja kävin ratsastamassa Ankan kentällä joskus kolmen aikoihin. Yhteistyömme sujui paljon paremmin ilman Vernerin poraavaa katsetta, joskin treenattavaa olisi silti paljon. Tamma sai kuivatella pikapesun jäljiltä karsinassaan, ennen kuin veisin sen takaisin tarhaan ja ottaisin Rillan tilalle.  

Moikkasin päivä- ja iltatallia tekemään tullutta Minkaa ja rupattelin tämän kanssa hetken, ennen kuin siirryin tallitupaan kahville ja lueskelemaan lehtiä. Minka vakuutteli kahvin olevan vasta hetki sitten keitettyä, joten uskalsin ottaa itselleni heti kupillisen. Istuin paskaisissa ja karvaisissa ratsastusvaatteissani lukemassa suomalaisen puoliverisen tulevaisuudesta Virtuaaliratsastus -lehdestä, kun kahvinautintoni keskeytyi. Hätkähdin tuttua ääntä ja  käännyin heti katsomaan sen lähdettä. Rennosti ovenpieleen nojaileva Thomas tiesi varmasti näyttävänsä hyvältä.

"Well hello, my lady", talliympäristöön täysin sopimattomalta näyttävä mies virnisteli.
"Oh, your lady? Back in boring Finland, I see."
En voi väittää, ettenkö olisi ilahtunut komistuksen näkemisestä.
"Mikäs sinut tänne lennätti? Tuliko ikävä? Annoin vaatteesi jo Jonathanille, toivottavasti et tullut niiden takia. Itse asiassa Jonnykin ehti jo lähteä töistä, myöhästyit." Hymyilin leikkisästi ja olin pakahtua uteliaisuudesta. En kai ollut unohtanut jotakin?

Toivottavasti Jonnylle ei ollut sattunut mitään, tajusin yhtäkkiä. Huojennuin kuitenkin nopean säikähdyksen jälkeen, sillä Thomas ei todellakaan näyttänyt olevan tuomassa suru-uutisia. Korjasin asentoani tuolissa, jotta näkisin miehen paremmin. Typerä, jännittävä kihlemöinnin tunne valtasi heti kroppaa. Olisinpa vain näyttänyt paremmalta, sillä kaiken muun tallilian lisäksi housuni olivat kuraiset kentällä ratsastamisen jäljiltä. Kevyt treenin jälkeinen hiki peitti minua edelleen ja tulin siitä yhtäkkiä todella tietoiseksi.

Isabella Sokka. Gorgeous as ever. Olin jollai kierol taval ilone nähdessäni naisen. En mä mitään ihastuksia ketään kohtaan muodosta, mut nainen nyt vaan sattu olee nii mun makuun. Miks sitä hyvästä herkkupalasta kieltäytyis.

"Well, I had to come back to look after my silly bro." kävelin kahvihuoneeseen, suljin oven perässä. Astelin pöydän eteen ja kumarruin sen ylle, nojaten molempiin käsivarsiin. Nojauduin tarpeeks lähelle kuullakseni bruneten hengityksen, samalla ku tää tenttas mua miks olin kartanon mailla.
"Ja syy miks oon Auburnissa on selkee-" pidin pitkähkön tauon silmäillen naisen kasvoja "-kuka ei tänne haluis tulla ?" virnuilin ja sipaisin oiken käden etusormella naisen kasvoja.

Thomas oli röyhkeä, niin kuin aina. Mies sulki sulavasti oven, ilmestyi eteeni ja kehtasi vielä hipaista kasvojani sormellaan. Kosketus tuntui heti äärettömän hyvältä ja vastustelin äkillistä haluani suudella miestä. Jäin istumaan tyhmästi huulet hieman raotettuina, koko vartalo jähmettyneenä. En uskaltanut liikkua, etten vain tekisi mitään tyhmää. Katselin miehen kasvoja ja yritin lukea niiltä jotain. En tunnistanut tunteita komean kasvoilla, mutta sain sentään lisäaikaa. Onneksi minut oli upotettu hyviin tapoihin jo lapsesta asti, joten vihdoin tavoitin virallisen hymyni.

"Sä olet siis... kiinnostunut hevosharrastuksesta?" kysyin, esittäen parhaani mukaan kummastunutta. Epäilin vahvasti. "Ota ihmeessä kahvia niin voidaan miettiä, miten ja millä rahalla sä tämän aloittaisit.  Itse asiassa voin antaa sulle kupin."
Nousin nopeasti ja kiirehdin täyttämään Thomasille kahvin.
"Ja ennen kuin sä edes mietit mitään muita.. ratsastamisen muotoja, niin mulla on vielä useampi hevonen hoidettavana. Voit ottaa vuoronumeron, jos sellainen kiinnostaa", virnistin.

"Milk? Sugar?" kyselin sinnikkäästi, vaikka mies ei näyttänytkään tulleen varsinaisesti kahville.
"Ja mikäs siihen Englannin muuttoon tuli? Oikeasti? Te olette molemmat jo ihan tarpeeksi vanhoja asumaan siellä, missä haluatte."
Katsoin Thomasia haastavasti, enkä ojentanutkaan kuppia heti. Halusin edes jotain vastauksia, jos miehellä oli otsaa pöllähtää tallilleni vilkkaaseen iltapäiväaikaan tietyt ajanvietteet mielessään.

Isabella loihti kasvoilleen sen saman hymyn joka kaikilla kaupan kassoilla aina on. Epäaito henkeen ja vereen. Hymyn perään tuli uusi kysymysvirta. Edes naisen aikeet nousta ylös ja ottaa mulle kahvikuppi ei pysäyttäny tätä kuulusteluu. Samalla suoristin oman selkäni ja katoin bruneten touhuja.

"Ei, en tullu tänne ratsastaa hevosilla what so ever" virnuilin naiselle. "And milk, please." Nainen kaato kahvit maidon kanssa kuppiin ja kyseli vielä lisää. "As you know, meijän perhetausta on hankala ja molemmat halutaan asuu samassa maassa. Nanan maholliset tulevat ongelmat vaikeuttaa tätä, joten pitää miettii tulevia arrangements. You know."

Isabella piteli mun kuppia käsissään, muttei tehny elettäkää antaakseen sitä mulle. Astelin suoraan naisen eteen ja katoin tätä kirkkaisiin silmiin. Väliimme ei olis mahtunu ees sunnuntaihesaria.
"Well miss, I think this is my cup of coffee" hymyilin seksikkäintä hymyäni jonka osasin. So, she's playing hard to get, eh ?

Lyhyt vierailu kotimaahan oli jättänyt selkeästi englanninkielisen vaihteen päälle, sillä Thomas höpisi tavanomaistakin enemmän englantia seksikkäällä brittiaksentillaan. Sekös teki oloni entistäkin tukalammaksi ja yritin vain muistuttaa itseäni homssuisesta ulkoasustani. Typerän kuuma, vihjaileva hymy vielä päälle ja olin todellakin vaikeuksissa. Päätin kuitenkin pysyä kiltisti keskustelussa.

"Ainahan sä voisit etsiä Briteistä itsellesi tällaisen rikkaan vanhan perijättären, elää sen siivellä ja huolehtia Nanastasi. Jonny pärjää täällä kyllä, voin katsoa sen perään", virnistelin. "Toki voi olla, että joutuisit joustamaan ulkonäkövaatimuksissasi... Vapaana kulkevat rikkaat brittimammat ei välttämättä näytä tältä."
Annoin Thomasille maitokahvinsa ja peruutin hieman, sillä rako välissämme oli kaventunut huomattavasti. Laskin oman kuppini tiskipöydälle, kaivoin puhelimen taskustani ja aloin kirjoittaa WhatsApp-viestiä Annalle.

apua! hätätilanne tallissa koska T!!

Havahduin kuitenkin Thomasiin lähelläni, eivätkä hikiset ja lähes tärisevät sormeni ehtineet lähettää viestiä.

"My dear Isabella-" huomas kuinka brunella alko olee tukalat oltavat ”-ei siellä sunlaisia pippurisia naisia ole. Äläkä puhu vanhasta, mieluummin kypsästä ja kokeneesta” vinkkasin Isabellalle silmää. Nainen käveli tiskipöydän luo, enkä voinu vastustaa kiusausta; siirryin naisen taa ja asetin toisen käden naisen lantiolle ja kuiskasin tämän korvaan.

”Joko sä oot tääl tallis valmis ? We could continue where we left off last time..” eihä nainen mun virnistystä nähny mut varmasti se tuns mun huulet sen kaulalla.

Hiton koskettelija ja kuiskuttelija!
"Miksi sun pitää olla noin röyhkeä ja haluttava", mutisin turhautuneena. Suudelmat niskassa tuntuivat ihanilta, mutta paikka oli todellakin täysin väärä. Jätin viestin kirjoittamisen kesken ja laskin puhelimen käsistäni. Käännyin vihreiden silmien puoleen ja pakotin itseni juomaan kahvia. Tulisipa käsille ja huulille jotain soveliasta tehtävää.

"Täällä sä et saa kyllä mitään muuta kuin kahvia. Tietäisitpä miten ruuhkainen tämä huone yleensä on! On vain ajan kysymys, milloin joku päättää tyydyttää kahvinhimonsa tai muuten vain pistää päänsä sisään tähän juorupesään", huokailin. "Sitä paitsi... haluatko sä todella jatkaa siitä, miten mä huutelen Ollia ja sä jätät homman ilkeästi kesken?"
Virnistelin Thomasille mukamas loukkaantuneena nautinnon eväämisestä, vaikka tosiasiassa muistoni  illasta olivat ehdottomasti positiivisen puolella. Nuorukaisen viereen oli ollut yllättävän ihanaa käpertyä yöksi.

Tänään oli hyvä päivä. Kerrankin niin hyvä, ettei edes Amandan kommentti voinut pilata sitä. Ja niin hyvä, etten voinut sitä tarpeeksi hehkuttaa. Minan kanssa ratsastus oli mennyt niin ja näin, mutta ainakin keksin keinoja, joita kokeilla tästä eteenpäin. Vietyäni varusteet paikoilleen, ajattelin juhlistaa tätä kaikkea kupillisella kahvia. Niimpä suuntasin kohti tallitupaa ja avasin narisevan oven.

Pysähdyin aivan salamana, kun näin Isabellan jonkun nuorukaisen kanssa hyvin läheisissä tunnelmissa. Välimatkaa heidän välillään oli ehkä juuri ja juuri kolikon verran.

"Ai.. Tota.. Anteeks jos keskeytin jotain." laitoin kädet silmilleni ja käännyin samointein kannoillani poistuakseni tilasta.

Silmäilin brunettea joka näytti olevan todella huolissaan omasta osastaan "diilissämme". Virnuilin brunetelle tämän mainitessa Pappa-Ollin nimen.
"Ah, I was actually hoping that you bring that name up. Rule number one; say that name one more time at my presence. If you do, I will have to punish you" vinkkasin brunelle silmää ja samaan aikaan kahvihuoneen ovi aukes.

Tummahiuksinen, oikein näpsäkän näkönen tyttö teki nopeimman u-käännöksen ikinä.
"Well, if you're not interested, you could introduce me to that little eye-candy" sanoin naiselle virnuillen ja toivoin saavani aikaan hieman mustasukkaisuutta. Nojauduin vieläkin lähemmäs brunettea kysyvä ilme mun kasvoilla.
"How's it gonna be ?"

Gabi oli pöllähtänyt tallitupaan, mutta hävinnyt yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Thomas ei ottanut Ollin mainitsemista kovinkaan hyvin ja mietin, vieläkö uskaltaisin kiusata aiheesta. Tyydyin vain mulkoilemaan miestä.
"Se oli Gabriella, mun hevosenhoitaja. Juokse perään vaan, jos haluat vaihtaa nuorempaan. Eikö mut ole sitä paitsi jo kokeiltu?" haastoin, aavistuksen loukkaantuneena. Toki Gabi oli kaunis ja tiesin, ettei Thomas ollut varsinaisesti yhden naisen mies, mutten silti todellakaan katselisi iskuyrityksiä omassa tallissani. Menköön muualle metsästämään, ajattelin silmät viirussa. Toivottavasti Mikke ei iskisi seuraavaksi ovista sisään..

Isabellan mulkoilu heitti mun mieleen liikaa ideoita, mitä naiselle tehä. Päädyin kuitenkin vaan virnuilemaan takaisin. Ja kuten toivoin, mun kommentti meni brunetelle läpi. Siellähän se mustasukkasuus ja loukkaantuneisuus oli!
"Did I hear some kind of jealousy in your voice" hymyilin naiselle. "Oh you poor little thing. En mä sua ihan heti oo mihinkää vaihtamassa" naureskelin ja kuljetin kättä naisen kyljellä ja takamuksella.

"Ja mitä oon veljeltä kuullu, heppatytöt on aika tempperamenttisiä, ehkä siis handaan vaan yhtä täältä tallilta kerrallaan" naureskelin ja katsoin brunettea syvälle sieluun.

"Vai mustasukkainen", jatkoin mulkoiluani. "Teet just mitä lystäät ja kenen kanssa lystäät. Mut et mun tallissa."
Thomasin katse oli uskomattoman poraava. Kasvot olivat edelleen törkeän komeat.
"Ja hyvä ettet vaihda. Minäkään en ajatellut päästää sua ihan helpolla karkuun, nyt kun oot siinä. Meillä on keskeneräisiä asioita... Sitä paitsi mun takia sä tänne tulit, sanoit mitä tahansa."
Hymyilin mahdollisimman viekottelevasti ja tällä kertaa hymy oli aito. Tunsin miehen kädet kyljelläni ja takamuksellani ja yritin pitää pääni kylmänä.

"Mutta täällä on vähän liikaa niitä pippurisia heppatyttöjä joista sä puhuit. Oon vaarassa menettää sut - ne on toinen toistaan kauniimpia", nauroin. "Juodaan kahvit ja siirrytään sitten.. jonnekin. Tosin mun pitää kuoriutua näistä heppakamoista ensin. Näissä en lähde edes omaan asuntooni."
Jatkoin kahvin hörppimistä, vaikka elimistöni ei olisi tarvinnut kofeiinia. Olin täysin hereillä ja sydän hakkasi kovaa muutenkin.

Isabellan kasvoilla oli just se hymy, johon kiinnitin ensimmäisenä huomioo maneesis ku nähtii ekan kerran. Sama himo ja samat kujeet. Now we're talking!
"Well, don't let them take me away from you" sanoin matalalla äänellä rauhallisesti ja vein kasvoni sentin päähän brunetesta. En edelleenkää kääntäny katsetta pois, kyllä sitä vähän saa toista kiusaa.

Pitkält tuntunee hetken jälkeen päästin irti naisesta ja käännyin takasin omaa kahvikuppiani kohden ottaen sen käsiini. Istahdin pöydän ääreen ja katsoin brunettea. Tallikamat päällä tai ei, samal lail ne lähtee sun päältä niiku se punanen mekko. Nainen näytti todella hermostuneelt ja siltä, ettei tienny miten päin olla. Hetkinen, enkai mä näin paljoo naiseen voinu vaikuttaa?
"So, where do you wanna go ?" oikein painotin mun aksenttia ja lausuin sanat mahdollisimman selkeesti.

Mistä se koko ajan keksi miten kiusata? Tuijottaa nyt täydellisillä kasvoillaan ja silmillään ja kipitellä sitten pois. Kielikin piti vaihtaa siihen seksikkämpään, but of course. Harmistuneena omasta innostuksestani jatkoin miehen katselua hetken. Nappasin sitten oman kuppini, täytin sen uudelleen ja kävelin mahdollisimman rennosti istumaan komeaa vastapäätä.

"Kai sitten vaan mun kämpille. Satulahuone olisi omalla tavallaan seksikäs. Valitettavasti ovi ei vaan mene lukkoon ja tallilla ravaa jatkuvasti porukkaa. En aatellut jakaa sua, siis sillon kun oon ite paikalla", hymyilin.
"Aika söpöä että ootte Jonnyn kanssa noin läheisiä. Mä lähdin nuorena nimenomaan mahdollisimman kauas siskosta, vaikka nyt kyllä ollaankin hyvissä väleissä."
Palasin vanhaan aiheeseen ja tarkkailin Tommyn ilmeitä. Olin taas itsevarma itseni. Ihan sama mitä me höpistiin, mutta miehen ääntä oli kiva kuunnella.

Isabellan istuessa mun eteen pöydän toiselle puolelle, nainen avas heti suunsa. Varmaanki yritti vaan saada mieltään muualle edellisistä hom... Nope. Sieltä se tuli.
"Sen verran oon Jonnylta kuullu et suihkutilat löytyy, et eiköhän sen tilan saa ainaki lukittuu" virnuilin naiselle ja varovasti hapuilin toisella jalallani naisen säärtä pöydän alla.

"Porukoiden tappelu ja disagreements tiettyjen asioiden suhteen toi meitä paljon lähemmäs toisiimme. Ja Jonathan varmaan tappas mut jos se tietäs et kertosin, mut se piti mun puolii ala-asteel joka ikine päivä" mun oli helppo avautuu Isabellalle omast historiast ja myös niist asioist, mitkä koski mun veljee. Samal huomasin koko tilan energian ja fiiliksen muuttuneen. Himo ja se heat oli kadonnu nopeesti.

"Vaikkei me ihan suoraan sitä näytetä, ollaan erottamattomat. Varsinki faija vaa vahvisti meijän suhdetta tietämättään." Siirsin raajani omalle puolelleni pöydän yllä ja alapuolella. Keskustelu oli näköjään siirtyny vakavammalle asteelle. "You know, he used to hit him." katoin brunettee silmiin. En tienny oliko broidi tuonu näit asioit esille pomolleen, voi olla että ei. Eihän nää Isabellalle kuulunu. "Et jos oot Jonnylt nähny äkkipikasuutta jossain tilanteissa, toi on syy siihen."

Kuuntelin Thomasia todella kiinnostuneena. Mies paljasti hämmästyttävän paljon itsestään ja olin yllättynyt tämän avautumisesta. Samaan aikaan Thomas kuitenki veti vihjailevan jalkakosketuksensa pois. Jähmetyin, tuijotin, kuuntelin. Mitä hittoa nyt piti tehdä? Sainko koskettaa, vai olisiko se tungettelua herkkien paljastusten jälkeen? Jokin Thomasin ilmeessä kertoi, että mies ei ollut ihan sinut kertomansa kanssa. Annoin tälle varuiksi välimatkansa, ehkä henkinen lähentyminen oli enemmän kuin tämä kestäisi. En todellakaan tahtonut muuttua Thomasille samanlaiseksi kiltiksi aunt Isabellaksi kuin mikä oli Jonnylle. Halusin kuunnella, mutta halusin myös fyysisesti.

Katselin Thomasia aiempaa varovaisemmin, pelkäsin tämän sulkeutuvan ja lähtevän lopullisesti. En uskaltaisi koskea.
"Kuulostaa kamalalta. Olen todella pahoillani vaikken voikaan ymmärtää miksi kukaan sua kiusaisi. Oot pakostikin ollut koko luokan söpöin lapsi", päädyin virnistelemään. Siis ei. Ei terapiaa näin hoidettu?
"Ja ei Jonny noin paljoa ole kertonut, mutta arvasin jotain sellaista kyllä. Älä pidä tätä liian outona, mutta olen itkenyt tallin lattialla yhdessä veljesi kanssa. Ollaan todellakin puhuttu syvällisiä."
Hymyilin varovasti ja tarkkailin vakavailmeistä komistusta. Siinä se onneksi vielä kuunteli, vaikka flirtti olikin lakannut.

"Tiedän tollaisesta itsekin jotain. Henkisestä kiusaamisesta... Äiti nukutti mut uneen kertomalla miten paska lapsi oon ja joskus se sanoi sillä "minä rakastan sinua" -äänellä mulle että "kuole pois". En saanut pukeutua nätisti juhliin, koska pikkusisko Amanda oli sen silmäterä. Sen piti aina näyttää nätimmältä. Ja no, tiivistettynä se näytti vihansa kaikessa. Silti se teki paljon paskaisemman tempun juuri Amandalle hävitessään, sisko kun luuli olevansa rakastettu. Ja varmaan olikin. Joku äitissä silti vinksahti, mä olin vain helpottunut sen kadotessa." Ja nykyään tiedän vihan syynkin ja ymmärrän äitiä paremmin. Haluaisin itsekin vihata itseäni.
Ajatukset tuntuivat hieman ahdistavilta - en todellakaan halunnut hypätä itsesääliin tai -vihaan, mutten voinut tunteille mitään ajatellessani äidin paljastusta. Nousin ylös ja hain kuppiini vettä, vain jotta saisin jotain tekemistä. Miksi olin itse puhunut niin paljon? Pian tämä ihana, kevyt ja harmiton seksiseikkailu tulisi varmasti päätökseensä ja surin sitä todella.

Näin naisen katseessa ristiriitaisuutta, mutten tiennyt minkä asian kohdalla. Nainen, kuten itsekin olin hetki sitten avannut suuni, kerto omasta nuoruudestaan jotain, mitä en uskonut ihan kenen tahansa tietävän. Bruneten elämä oli tähän asti vaikuttanut täydelliseltä, kunnes esirippu vedettiin kiinni ja kaikki paska tuli julki myös paparazzeille. Myös mielikuva veljestä Isabellan kanssa pitämässä itkukerhoa tallissa tuntu absurdilta, mut veljen tuntien täysin mahdolliselta.

Isabellalle avautuminen näytti olevan enemmän velvollisuus ku luottamuksen osotus. En mä siihen sen suuremmin takertunu. Naisel näytti olee jo ihan tarpeeks paska fiilis. Nainen nousi penkiltä ja astui tiskipöydän eteen ottamaan vettä. Seurasin perässä ja naisen ollessa selin muhun, kiedoin käteni tän ympärille, kai mä jotenki yritin lohduttaa.

"I'm truly sorry about all those shitty things your mom did or said and I'm pretty sure, you didn't deserve any of it" painoin samal otsani naisen olalle ja odotin tämän reaktioo. Mulla oli aidosti paha olo naisen puolesta ja tässä vaiheessa mulle olis ihan sama vaik loppu päivä menis jutellessa. Mulle oli tärkeempää se, et toisel oli hyvä fiilis ku morkkis. Kukaan ei tykkää masis-seksistä.

Ehdin hädintuskin lavuaarille, kun Thomasin kädet olivat jo ympärilläni. Mies painoi otsansa olalleni, vaikka asennon oli pakko olla hankala. Haistoin Thomasin tuoksun ja tunsin tämän lämmön. Tunne oli outo ja epäreilu, muistin äkkiä seurustelun ja rakkauden. Miten ihanaa oikea läheisyys saattoi olla.

Henkäisin pitkään ja rentouduin. Nojasin taakse ja tunsin olevani turvassa, kun joku oli siinä enkä kaatunutkaan. Tuijotin lavuaarin pohjaa, mutten itkenyt. Kovuus oli jo iskenyt sydämeen. Pakotin itseni kääntymään ympäri, sillä rakkaus ei ollut minua varten ja kaikki tämä olisi taas ohimenevää.

"Kyllä mä ansaitsin", vastasin pitkän ajan jälkeen miehen lohdutteluihin. Nostin katseeni ihaniin vihreisiin silmiin. Haluaisin nähdä inhon Thomasin silmissä, jotta voisin helpommin käpertyä omaan sääliini.
"Silloin kuin näit minulla mustan silmän, äiti löi mua ensimmäisen kerran ikinä. Lyönti ei sattunut, mutta äiti kertoi että olen raiskaajan tytär ja muistutan sitä ikuisesti siitä. Nyt saatan katsella vanhoja miehiä kaupungilla ja miettiä, miltä näytti se likainen paska joka mut on tehnyt..."
Yritin pitää katsekontaktini, mutten pystynyt. Oli kuitenkin helpottavaa kertoa jollekin totuus. Viha kaikkia typeriä miehiä vastaan leimusi, eikä minua itkettänyt lainkaan. Olin silti itsekin likainen ja surullinen siitä.

Isabellan kääntyessä ympäri, silmissä näkyi sävy, jota en ollut ennen naisella nähnyt. Lyökää jos oon väärässä, mutta tolta tais itseinho näyttää. En voinu kuvitella kaikkee sitä kipuu mitä Isabella ja mun broidi on käyny läpi. Paras mitä mä voisin tehä, oli olla läsnä. Vedin naisen mun rintaa vasten ja rauhalliseen tahtiin silitin tätä selästä. Tilanne oli myös mulle ihan uus. En ollu vastaavassa aikasemmin, mut lähel olemine tuntu oikeelta.

”My love, no one deserves that. Only loving and caring person. I know I won’t ever be that guy to you, but I know you will find that man eventually. Or woman” nainen tuntu todella hauraalta mun syleilys enkä uskaltanu päästää irti. En halunnu Isabellan juoksevan pois. Samal tunsin rinnas vanhan tutun tunteen. Oh shit. Not her.

Tuhahdin Thomasin sulokielillä lausumalle lohduttelulle. En ollut vakuuttunut. Olo helpotti silti vähän, vaikka sukupuuni ei hävinnytkään minnekään.
"Enkä löydä. En etsi ja jos se löytää minut niin piiloudun tasan varmasti. Oon oikein onnellinen yksinäni", vähän tyhjä vain, huokailin. Toivottavasti tämä avautuminen ei vaikeuttaisi elämäntapaani jatkossa. Hitto. En halunnut kaivata mitään, yksin oli ollut jo pitkään hyvä.

"Vaikka rakkaudesta puheen ollen, rakastan sun aksenttia ja kostun siitä välittömästi", huokaisin hiljaa. Laskin pääni Thomasin rintaa vasten ja haistelin varovasti tämän tuoksua. Tässä oli juuri nyt yllättävän hyvä olla. En todellakaan pystynyt miettimään mitä se merkitsi, sillä erilaisia tunteita oli kehossani päällekkäin ihan liikaa.

Isabella ei ollu ainoo joka oli tota mieltä brittiaksentista. Kuitenki tää samanen puhetyyli oli paskonu mut henkisesti täysin liian monta kertaa.
"To be honest. I would give anything to feel love again. And yes. I'm completely ignoring what you just said" naurahdin brunetelle, joka edelleen nojas mun rintaa vasten.

Nainen oli varmasti myös saanu kolauksen rakkaudessa muutenki ku äitinsä kohalla. Ainaki siltä puheet vaikutti. Isabellan äänensävy kuulosti edelleen melankoliselta, joten mulla ei käyny mielessäkää päästää naista menemään. Tää oli vähintä, mitä pystyin tekee.

Nostin pääni miehen rinnalta ja tuijotin taas surullisiin silmiin. En kuitenkaan osannut olla liian vakava.
"No oho. Eikö täältä irtoa edes lohtuseksiä... Siis hetkinen, did you just friendzone me?" naurahdin. Tavallaan en välittänyt, mutta samalla olin hyvin huolissani. "Sitä paitsi, missä välissä sä olet ehtinyt rakastaa? Ja harrastaa paljon irtosuhteita? Menetit poikuutesi ehkä vuosi sitten, siihen ei jää paljoa toiminta-aikaa", virnistelin sekopäisesti.

Way to go, Isabella. Aja sekin ihana komea pois ja korosta sitä ikäeroa, ajattelin harmistuneena mielessäni. Miksi aina piti vitsailla väärässä paikassa ja huonolla maulla silloinkin. Olisin halunnut piiloutua miehen rintaa vasten ja palata halaukseen, mutten enää kehdannut.

Naurahdin naiselle, en pelkästään sanoille vaan ihan koko olemukselle. Isabella oli tajuumattaan hellyyttävä, mut enemmän mua ihmetytti se, miks kiinnitin siihen niin paljon huomioo.
"Poor Bella..-" katsahdin naiseen "-I did love my dad." Mun katse vakavoitu ku mietin miten paljon sille miehelle oli annettu turhaa valtaa pelon ja paineen alla. "I know I'm young, but it doesn't mean I wouldn't know anything about love or trust."

Isabella oli näköjään saanu tarpeekseen läheisyydestä, ja vastahakosesti päästin naisen irti otteestani. Asetuin takaisin pöydän ääreen istumaan ja join loputkin kahvit mukista. Ajatukset juoks mun päässä ja tiesin et mun olis pakko puhuu Jonathanille tästä. Tää ei voinu olla totta.

Katsoin pöydän äärelle palanneen Thomasin perään ja harmistuin tämän lähdöstä. Mies näytti oudon mietteliäältä.
"En oo Bella", naurahdin. "Tulee vähän liikaa sellaiset Twilight-vibat. Ja no, äiti sanoi niin joskus kun päätti esittää happy familya vieraiden edessä. Se oli jotenkin raivostuttavan epärehellistä."
Upposin hetkeksi ajatuksiini ja ärsyynnyin muistoista. Onneksi osasin sentään elää Amandan kanssa ja siskosta oli tullut todella rakas. Ehkä hylätyksi tuleminen tasasi epäreilun lapsuuden ja olin toisaalta tarpeeksi vanha ymmärtämään, ettei Amanda ollut valinnut kohteluaan yhtään sen enempää kuin minäkään.

Huokaisten kävelin Thomasin luo sen enempää ajattelematta. Laskin toisen käden olalle ja toisella silitin hajamielisesti pehmeitä hiuksia. Painoin miehen ohimolle varovaisen suudelman.
"Anteeksi. Vitsailen ihan tyhmistä jutuista. Tietenkin sä olet ihan tarpeeksi vanha tietämään."
Istuin tällä kertaa Thomasin viereen. Laskin kädet pöydälle ja annoin pääni valahtaa siihen samaan kasaan. Kasvoni olivat Thomasiin päin ja hymyilin väsyneesti. "No, onko sulla jotain lempinimeä Thomas?"
Thomas oli kyllä jo itsessään aika ihana nimi.