Wanna continue where we left off ? (off)

Arvasin bruneten ottavan esiin Twilight-kortin. Tämän pussatessa mun ohimoo, kylmii väreit kulki pitkin mun selkärankaa. Isabellan kosketus tuntu hyvältä, enkä nyt tarkota mitää pervoo. Nainen istu mun vieree ja uteli mun mahollisista lempinimistä.

"Tommy ainaki Jonathanin käytös. Suomenkielisiltä sai junttiuskylvyn ja Thomas muuttu Tompaks. Ikinä en siitä pitäny. Nii ja sori siit Bellast, jos se meni liia henkilökohtseks huonol taval" katsoi Isabellaa, joka tutkaili selkeesti mun kasvoja yhä uudellee ka uudellee.

"Hmmm no Tommy on ihan ok. Jonny ja Tommy. Mut Thomas on silti komeempi. Tomppaa en leikisti edes kuullut, muuten alkaa korvat vuotaa verta", hymyilin. "Mä oon yleensä Isbe, Amandakaan ei oo koskaan sietänyt Bellaa. Mut en mä siitä mitenkään pahastunut, älä huoli."

Jatkoin nuorukaisen katselua hajamielisenä hymyillen. "Äitin lohko sydämestä on jo aikoja sitten kovetettu, en vain tiennyt että mulla on jossain isäkin jota vihata. Oksettavaa", huokailin. Ei varmaan pitäisi edes ajatella koko aihetta.
"No, mitäs nyt?" katsoin Thomasia kysyvästi. En yhtään tiennyt miten suhtautua tähän keskustelumme jälkeen. Ihme, että tallitupa oli sentään pysynyt hiljaisena.

Isbe vakuutteli ettei mainitusta Bellasta aiheutunu suurempaa huolta. Nainen selkeesti punnitsi ajatuksiaan ennen suunsa avaamista. Katoin takasin noihin suuriin kirkkaisiin silmiin ja aikasemmin itestään ilmotellu tunne palas. Jouduin nieleskelee pari ylimäärästä kertaa, ettei mun sydän olis kiivenny kurkkuu pitki ylös.

"En yritä neuvoo tai mitää, mut jos mä olisin sä, muutasin kaiken sen vihan energiaks tehä jotai mitä rakastaa. Nii se Jonnyki pärjää..." mieleen muistui veljen pahimmat kohtaukset pari vuotta takaperin. "Sano oudoks ja vaikka vedä avarilla poskelle, mut...-" hiljenin ku seinään. Voi saatana. Mun tarvis löytää Jonny. Asap!

"Joo niin se kai täytyy yrittää tehdä. Ja onneksi en varmaan ikinä tapaa koko tyyppiä. Todennäköisesti se ei edes tiedä mun olemassaolosta", huokaisin. "Jonny on kyllä ihana. Jotenkin sellainen selviytyjä. Täytyy varmaan oikeastikin ottaa mallia."

Thomas oli jatkamassa puheitaan, mutta hiljeni yhtäkkiä. Katselin tätä kummastuneena enkä ymmärtänyt yhtään. Odotin jatkoa hetken hiljaa, mutta en sitten malttanutkaan.
"Et sä oo outo enkä ihan heti keksi, miksi mä sua läpsisin. Ei kuulu tyyliin", hymyilin pienesti. Mikä sille nyt tuli?

Mietin helvetin kuumeisesti miten mä sanoisin naiselle mitä mun mieles oli. En keksiny sanoja. En ollenka. Miten mä nyt jäin sanattomaks? Mitä tää oikee on? Tunsin mite puna alko nousta mun kasvoille. Voi helvetti.
"Shitpisscunt..." mutisin itekseni. "Isabella, I'm so sorry" nousin nopeesti ylös tuolilta ja poistuin kahvihuoneesta.

Suljin oven perässäni ja jäin nojaamaa seinään oven viereen. Miks mä noin tein?! Nyt en ainakaa vois mennä enää takas. Vaikuttasin mielipuolelta. No okei, enemmän ku nyt! Äh. Eihä täällä enää uskalla näyttää naamaansa. Pitää varmaa muuttaa toisee kaupunkii ja vaihtaa nimi. Mitä helvettiä mulle tapahtuu?!

Yhtäkkiä Thomas vain lähti. Nyt en ymmärtänyt yhtään. Tai tavallaan ymmärsin. Olimme ihan varmasti ylittäneet sen rajan, mitä puolituntemattomalle hoidolle on lupa höpistä. Voihan paska - poika oli niin söpö. Ja taitava. Tunsin, kuinka kylmä hiki kihosi kroppaan. Aika noloa! Pitikin leikkiä terapeuttia ilman taitoja ja avautua itse vähän liikaa. Koska uskaltautuisin ulos täältä?

Pohdin hetken mitä tekisin. Ahdistus kasvoi melkein liian suureksi ja olisin halunnut puhua Annalle. Naisella oli kuitenkin ansaittu vapaapäivä, enkä tiennyt yhtään mitä sanoa. Noukin silti puhelimen käteeni ja hetken mielijohteesta lähetin viestin Jonnylle.

"Oon tosi pahoillani Jonny. Avauduin ihan liikaa sun veljelle ja se selkeästi ahdistu. Pyydä joskus anteeksi mun puolesta ja no, ainakaan meidän epämääräinen juttu ei taida jatkua. xoxo Isbe"