Laidunlaukat 2017 (TT)

Kesä alkaa olla taputeltu, ja pian myös Auburnin hevoset siirtyvät laitumelta takaisin tarhoihinsa. Jotta arkeen paluu pimenevine iltoineen ei maistuisi niin kitkerältä, päättivät Isabella ja Amanda järjestää kaikille avoimet laidunkauden lopettajaiset: leikkimieliset laukkakilpailut laitumen suurella niityllä kera saunaillan siskosten mökillä järvenrannalla.

Laidunlaukat alkavat kello 15:00. Matkaa laitumelle tallipihasta on vajaa kilometri, yhteislähtö kilpailupaikalle on kartanon edestä suihkulähteeltä 14:30. Ensimmäisenä lähtövuorossa ovat hevoset. Palkintojenjako tapahtuu heti sijoitusten varmistuttua, jonka jälkeen toisistaan mittaa ottavat ponit. Paikanpäällä on pieni buffetti kahveineen ja pullineen sekä valokuvaaja, joka ikuistaa kilpailun kuviksi. Kauempaa kilpailemaan tulleiden hevosille on mahdollisuus järjestää väliaikainen majoitus tarhassa ja ihmiset voivat vuokrata yösijan Kallan kylän ainoasta majatalosta, Kallan Kievarista.

Laidunlaukkojen jatkot alkavat 18:00 rantasaunalla. Tarjolla on grillatavaa, limua sekä siskosten tarjoamat alkumaljat. Enemmän alkoholia nautiskelevien on syytä varata riittävästi siis nesteytystä mukaan! Saunailta on 21:00 eteenpäin K18.

Kaikille osallistuneille jaetaan ruusukkeet ja voittajat saavat sen lisäksi myös Auburnin logolla kirjaillut tyylikkäät loimet. Voittajat arvotaan puolueettomasti! 

Laidunlaukat työntekijän silmin (Jonathan):

12:04 - Lähden kotipihasta kohti Jorman ja Tuijan aamiaisparatiisia. Olin udellut, josko Tuija voisi taikoa jotain tarjottavaa, joka olisi enemmän Isabellan mieleen. Nainen teki todella selväksi, ettei halunnut nähdä hot dogeja ja makkaroita vierekkäin grillissä ilman mitään "sivistyneempää".

12:43 - Saavun Auburnin pihaan, jonne onkin osa kilpailijoista jo saapunut. Vähän eksyneen näköisinä nämä tuntemattomat kaksi- sekä nelijalkaiset katselevat ympärilleen. Annan heille hieman ohjeita siitä, miten tänään tallin toiminta oikein pyörisi, toivottavasti...

13:22 - Otin oikeudet ajaa autolla suoraan laitumen nurkille (please, don't fire me...) ja nostelin tavaroita hiljalleen pöydille, jotka toin edellisenä päivänä.

13:55 - Amanda laittoi lyhyen ja ytimekkään viestin "Älä tuota pettymystä." Voi paska.

14:21 - Tarjoilut olivat nyt valmiina. Mansikka-vuohenjuustosalaattia sekä karitsatartaria, kuten Isabella pyysi (=käski). Niiden vieressä olisi sitten kaltaisilleni keltanokille tarjolla kinkku-juustovoileipiä, tuoreita hedelmiä sekä HK:n Kabanosseja!

15:23 - Ensimmäinen lähtö on juostu ja sijoittuneet palkittu. Nopeaa toimintaa, onnea voittajalle!

15:32 - Kärpänen tuli härnäämään. Huitaistessani sitä, mätkäsin itseäni kuonoon. Ouch.

15:38 - Ellie sekä Anna tulivat moikkaamaan. Meinasin tukehtua omenaan, kun Anna meinasi lentää pyllylleen lantakasaan. Sorry, not sorry...

15:53 - Kaikki lähdöt on saatu juostua ja viimeinen palkintojenjako on alkamassa. Onneksi minulla oli ässä hihassa. Nyt kun kaikki ratsukot olivat saaneet pinkoa mahat rullalla ja kaviot solmussa, otin sangon tarjoilupöydän alta ja kävelin sen kanssa muiden luo. Siinä vaiheessa kun sijoittuneita oli onniteltu ja "viralliset" jutut hoidettu alta, yskäsin kurkkuni puhtaaksi tervasta ja sanoin "Tässä olis kaikille nelijalkasille ja miksei ratsastajillekin pieni pala purtavaksi" rohisutin sankoa joka pursusi tänään aamulla torilta hakemiani kotimaisia herkkuja, porkkanoita ja omenia. Mähän Amanda varotin, et mul on ässä hihas.

Ei mennyt Valerien uudella ökytallilla ensimmäinen tapahtuma ihan etikettisääntöjen mukaan.. Ensin olin unohtanut koko tapahtuman otettuani muutaman oluen liikaa eilisiltana, joten kiireessä puin päälleni ihan jotain muuta kun minun oli tarkoitus. Erottuisin ainakin täydellisesti kisatakkien ja kauluspaitojen seasta omalla "Fries before guys" t-paidallani.
No, vaatteista viis, kunhan Valerie näyttäisi hyvältä.. Pyh! Valerie oli tietysti kauhean hankala tapaus eikä suostunut pysymään paikallaan hetkeäkään, joten letitys ja karvankiillotus jäivät puolitiehen, siispä varusteet äkkiä niskaan. Eikä siinä vielä kaikki! Valerien isoaskelinen laukka nosti eilistä päivää ylös askel askeleelta, ja oli suuri työ pitää se sisälläni. Aiheutin hämmennystä kulkiessani tapahtumassa kuin lakananvalkea haamu ja hiljaisena kuin hiiri. Huh!
Viimeisenä muttei vähäisimpänä, jatkot lähtivät vähän käsistä ja muistikuvat mielestä, joten ensikerran tallille mennessä tuskin kannattaa ihmetellä outoja katseita. Kamala morkkis!

Oli ehkä hullua osallistua lauidunlaukkoihin hevosella, joka oli vielä itselleen täysin vieras ja jonka kanssa ei oltu käyty koskaan hulluttelemassa maastossa. Siis oikeasti. Santtu kävi jo heti ensi metreistä lähtien ylikierroksilla, kun mukana oli aika kivan kokoinen sakki ratsukoita ja tietysti niitä tammoja, joista Santtu oli ehkä turhankin innoissaan.

Kilpailupaikalle lähdettiin tallipihan suihkulähteeltä, jonne oli matkaa vajaat kilometri. Matka taittui nopeasti rupatellen, joten päästiin melko pian itse asiaan, eli laidunlaukkoihin. Ja koska mukanahan oli tietysti valokuvaaja ikuistamassa tätä meidän reipasta menoa, olin tietenkin laittautunut vähän kalliimpiin ratsastusvaatteisiin. Santunkin olin pessyt ja kiillottanut kavioita myöten. Kun laukkaan viimein lähdettiin, tuli mulle jostain syystä vähän semmonen tunne, ettei tästä kyllä hengissä selvitä. En ollut mennyt hevosella koskaan yhtä lujaa kuin Santulla, joten melkeinpä osasi arvata, että mitä tapahtui. Tasapainohan siinä menossa sitten heitteli, kun Santtu otti yllättäen vähän ilopukkejakin siinä matkan varrella. Vaikka kuinka yritin, niin en kyydissä pysynyt ja alashan mä sieltä ryminällä tipahdin. Maahan mätkähtäessäni vaan toivoin, ettei kuvaaja räpsäissyt juuri tästä hetkestä kuvaa ja ettei jatkoilla sanottaisi tästä sanaakaan.

”Hei Julia, eikö tää kuva ookkin mahtava?” Survoin tieni nauraen pari vuotta vanhemman blondin viereen ja näytin puhelintani. Julia oli napsinut meistä ponilaukkailijoista kuvia ja lähetti kuvat, joissa Tevin kanssa esiinnyimme, minulle.
”Haha, ei vitsit, tuo on kyllä hyvä”, hän nauroi takaisin ja pian pari muutakin päätä kääntyi katsomaan kohti puhelimeni näyttöä.
”En kyllä tiedä, mitä mun päässä liikkui, kun Tevin kanssa osallistuin”, sanoin. ”Tää kuva on oiva todiste siitä, että meidän pitää pysyä aitojen sisäpuolella”, jatkoin nauraen. Porukka yhtyi nauruuni ja olivat samaa mieltä kanssani.
”En ihmettele, että rupesit Lefaa vuokraamaan”, Ellie sanoi. Hän oli käynyt ruunaa jo testaamassa.
”Sehän on ratsastaessa kuin Tevi, mutta isommassa koossa”, hän jatkoi nauraen. Hetken jatkoimme hepoistani keskustelua, mutta lopulta puheenaiheet siirtyivät aivan toisaalle. Vahvempia maistellessamme mietin hyvää kuvatekstiä ja hästägejä, sillä pitihän meidän taideteos lisätä instaan: ”Laidunlaukat taisivat olla virhe… Ehkä tästä lähin pysyttelemme turvallisesti aitojen sisäpuolella :oops: :oops: #hulluponi #mitämunpäässäliikkui #mitäsielläpuskassaliikkui #enkestä”