Foorumi | Auburn Estate
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Zenzin päiväkirja

Siirry alas

Zenzin päiväkirja Empty Zenzin päiväkirja

Viesti  Ava P. 29.01.22 19:51

Zenzi // 26.06.2017 syntynyt holst-tamma // om. Ava Pulkkanen
» sivuille

Zenzin päiväkirja Jade-raviliike-taustaton
Ava P.
Ava P.
Kaajapurolainen

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 181

Takaisin alkuun Siirry alas

Zenzin päiväkirja Empty Vs: Zenzin päiväkirja

Viesti  Ava P. 29.01.22 19:51

» 29.01.2022 - uusivanha
#avamartin

"I think we should've driven Zenzi first", arvelin Martinin pysäyttäessä traileriyhdistelmää loskaisen Purtsilan pihalle. Trailerikamerasta näkyi kuinka raivokkaasti loimeen kääritty hevoseni kuopi etusellaan samalla, kun sen takaosa hypähteli ylös ja alas välittömästi yhdistelmän pysähdyttyä. Onneksi se ei sentään kuulunut potkivan lastaussiltaa, vaan nimenomaan vain nosteli jalkojaan ilmaan kiukkuisen näköisenä.
"Possibly yeah", Martin myönsi, sillä Orijoen ja Kallan lyhyellä välillä me oltiin jouduttu pysähtymään kahdesti varmistaaksemme ettei yksin jäänyt tamma ollut heittänyt etu- tai takajalkojaan puomin tai väliseinän päälle. Me oltiin purettu oriseinä toisella bussipysäkillä ja selvitty sen takia perille asti.

Tuvan ovi aukesi, sisältä tulvi harmaan-valkeaan tallipihaan lämpimän keltaista valoa ja Janna juoksi uggeissaan meitä vastaan Tiinan astellessa huomattavasti hillitymmin tämän perässä.

Mä irrottauduin nauraen parhaan ystäväni syleilystä, koska Zenzi ihan oikeasti tulisi kohta trailerin seinästä läpi jos se ei pääsisi ulos.
"I'll take the lunge line just in case", Martin totesi ja nappasi auton täydestä takaluukusta mustan juoksutusliinan. Mä astelin Tiinan kanssa trailerin taakse ja Janna kurkisteli innokkaasti etuovesta sisälle Martinin kiinnittäessä liinaa tulisieluisen tammani riimuun.
"Ready", Martin huudahti ja me avattiin Tiinan kanssa lastaussilta. Liinalle toden totta tuli käyttöä, sillä ilman sitä holsteiner olisi luultavasti juossut takaisin Saksaan. Olin onneksi tajunnut vääntää sille pienet hokit ennen lähtöämme Hartzeilta, ettei se nyt ihan rähmälleen rytissyt teutaroidessaan. Me annettiin sille tilaa asettua ja onneksi kaikki tarhat oli jo tyhjennetty hevosista, sillä nekin olisi luultavasti liittyneet riehuntajoukkoihin.

"She seems fresh", Tiina naurahti Zenzin sotahuutojen keskellä. Mä mietin olikohan se ikinä edes nähnyt lunta.
"Let's take her in before she tries to run back home", ehdotin otsa vähän rypyssä ja me käveltiin puolustusmuodostelmassa peräkkäin hämyiseen tallirakennukseen.

Heidi oli onneksi suostunut viemään hevosensa yöksi Runiaciin ja Zenzi sai yöpyä ensimmäisen yönsä tamman karsinassa. Huomenna se kuitenkin joutuisi toteamaan uuden elämänsä alkaneeksi ja joutaisi Sessan ja Riesan seuraksi pihattoon. Musta tuntui vähän siltä, kuin olisin vienyt prinsessan linnastaan ja todennut sille, että se asuisi tästä lähtien sikalassa, mutta eipä mulla paljoakaan ollut vaihtoehtoja. Jopa tallipaikka olisi ollut pihattoa parempi, mutta Kaajapurot olivat buukanneet tallit täyteen kunnon hintaa maksavia asiakkaita ja mun kaverialennuksella saatiin juuri se, mistä olin tähän astikin maksanut - säänsuoja ja melko pitävät aidat.

Mä itkin jo verta mielessäni kevään mutamääriä ja mietin montako revähdystä mun uusi puoliveriseni tulisi saamaan riekkuessaan liejussa.

Se tuskin oli sitäkään joutunut näkemään elämänsä aikana paria mutalammikkoa enempää. Hartzien pohjat olivat Auburnin luokkaa, mutta mulla ei olisi ikinä varaa maksaa edes hulppeasta puolihoidosta viittäsataa euroa kuukaudessa.

Eli paska mäihä, rakas Zenzi.

Talli asettui suunnilleen puolessa tunnissa, mä aloin siinä välissä jo vähän nuokkumaan, sillä ajomatka oli uuvuttanut mut stressin kera ihan loppuun. Mä en varsinaisesti odottanut innolla päästä äidin luo nukkumaan, mutta siihenkään meillä ei Martinin kanssa ollut juuri nyt paljoakaan vaihtoehtoja.
"Huomenna kymmeneltä laitetaan Zenzi pihattoon", Tiina sanoi siirryttyään mun viereeni seisomaan. Martin ja Janna purki Zenzin kamoja autosta satulahuoneeseen ja mä pohdiskelin mahtaisikohan tamman estesatula kuolla sen kylmyydessä.
"Joo, mä tuun tänne jo ysiltä, niin saan juoksutettua siitä enimmän terän pois", lupasin.

Me käytiin kohteliaisuuttamme vielä juomassa yhdet kahvikupilliset sisällä ennen lähtöämme, vaikka mun olisi tehnyt mieli kaatua vain johonkin pehmeään alustaan vaakatasossa ja nukkua kaksi vuorokautta putkeen. Martin hoiti enimmäkseen puhumisen, sillä se oli vetänyt pari energiajuomaa sataman ja Purtsien välillä ja näytti vähän jopa hyperaktiiviselta mun silmiini. Kahvi varmaan teki siihen kofeiinimäärään oikein hyvää.

Mä en todellakaan ollut ollut mikään teiniprinsessa, jonka verhot olivat pinkit ja sänky täynnä pehmoleluja, mutta siltä musta silti tuntui kun johdatin Martinin mun huoneeseen. Äiti oli tyrkännyt jotain joulukoristelaatikoita mun huoneen nurkkaan, mutta muuten se oli oikeastaan täysin siinä kunnossa, mihin sen olin jättänytkin.
"You want to unpack our stuff now or tomorrow?" Martin kysyi ja mä kaaduin mun 120-senttiselle sängylleni naamalleni.
"Morgen", mumisin tyynyjä vasten ja tunsin kuinka patja heilahti poikaystäväni painon alla. Se siirsi mun reissussa rähjääntyneet hiukseni pois naamani edestä ja suukotti mun nuhjuista otsaani. Olisikohan pitänyt jaksaa käydä vielä suihkussa ennen nukkumista?

"Tired?" Martin naurahti.
"Mmh", mumahdin ja mietin saisinkohan edes kaivettua peittoa altani vai nukkuisinko vain ilman sitä.
Ava P.
Ava P.
Kaajapurolainen

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 181

Isabella S., Jusu R., Matilda T., Louna R. and Jenna A. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Zenzin päiväkirja Empty Vs: Zenzin päiväkirja

Viesti  Ava P. 20.03.22 21:49

­» 20.03.2022 - vuotava hana

Tip-tip-tip-tip-tip...

Miksi mun oli pitänyt jättää tiskialtaan pohjalle mun kahvikuppini? Miksi se oli jäänyt juuri väärään kohtaan, jossa se nyt keräsi joka sekunti yhden tipan lisää vettä kunnes sen reunat tulisivat väistämättä vastaan ja se alkaisi vuotaa yli?

Käänsin kylkeäni huokaisten ja yritin nähdä pimeässä vieressäni makaavan pojan kasvonpiirteet. Sen rintakehä nousi ja laski niin harvoin, ettei se varmastikaan kuunnellut miten meidän uuden (vanhan) asunnon keittiön hana vuosi. Patja heilahti uudelleen, kun mä valuin varovasti jalkopäätyyn ja laskin paljaat varpaani jääkylmää lattiaa vasten. Meidän kapea sänky oli työnnetty ihan pienen yksiön kauimpaan nurkaan ja mun puoleinen reuna oli seinää vasten niin, että mun ainoat ulosmenoreitit oli jalkopäässä ja Martinin yli.

Martin oli saanutkin töitä Runiacista, kaipa meidän oli kiittäminen Heidi ja Laurin rakkauselämää siitä, sillä ensinnä mainittu oli paisunut kuin pullataikina ja tarvitsi nyt kipeästi lisäkäsiä hevostensa liikuttamiseen. Martin oli melkein jo hyväksynyt duunipaikan Murronmaan ratsastuskoululta kun Lauri oli soittanut sille ja kysynyt vieläkö se etsi työpaikkaa.

Mä sen sijaan olin kiemurrellut tieni Isabellan toimistoon ja todennut sille, että mä vaadin päästä Auburniin töihin edes osa-aikaisesti. Mistäs mä olisin voinut tajuta että Sarah oli varmaan viisi minuuttia aiemmin käynyt toteamassa, ettei se enää halunnut tehdä omia tallivuorojaan ja mä olin varsin sujuvasti liukunut Auburnin palkkalistoille. Voi olla, että jos joltain muulta asianomaiselta olisi kysynyt tapahtumienkulusta, niiden tarina olisi ollut paljon anovampi, mutta ei mua aiemminkaan ollut kiinnostanut muiden näkökanta elämässäni.

Kahvikuppi siirtyi viisi senttiä syrjään ja mä tiputin tiskirätin altaan pohjalle hiljentämään vuotavan hanan ääntä. Onneksi meillä oli kiinteä vesimaksu, sillä mä epäilin että meidän hanasta olisi kertynyt mojova lisä vesimittarin lukemaan. Hiivin takaisin sänkyyn vessan kautta ja painauduin kiinni poikaystäväni muotoiseen myttyyn, joka kietoi kätensä unissaankin mun ympärilleni. Multa lähti taju niin nopeasti etten ehtinyt edes kissaa sanoa.

Ja niin muuten meinasi lähteä myöhemmin iltapäivästäkin, kun Purtsilan katosta rämähti kellertävän loisteputkivalaisimen suojakuori mun niskaani juuri, kun olin saanut Zenzin kiinnitettyä käytävälle. Mun tamman onneksi mä olin se, joka otti kämäsen kapistuksen vastaan olkapäälläni ja selälläni. Mä vain kiitin jotain menninkäisiä (koska en todellakaan Luojaa tässä Jumalan hylkäämässä kuraparatiisissa), että Vernerin virittämät kiinnitysnarut oli juuri vaihdettu uusiin eikä ne antaneet panikoituneelle hevoselleni sen kaipaamaa vapautta. Zenzi jäi vapisten seisomaan käytävälle ja mä aloin täristä raivosta.
Harmi, ettei tallissa ollut ketään todistamassa mun raivoani, joten jouduin vain kihisten kantamaan sen kuupan ilmoitustaulun juurelle ja kirjoittamaan mitä ystävällisimmän Heippa-lapun Vernerille tai Stinalle löydettäväksi.

Hyvin käyntipainoitteisen ratsastuksen jälkeen mä rasvasin Zenzin vuohisia pestyäni ne, sillä me oltiin (tottakai) saatu riesaksemme Purtsilan mutaisesta pihatosta kurarupi. Tiina oli vakuuttanut mulle, että se menisi nopeasti ohi ja että tamman iho ei ollut vaan vielä ehtinyt sopeutua Suomen olosuhteisiin, mutta kyllä mä tiesin ettei se ollut sopeutunut Purtsilan olosuhteisiin. Me päästiin onneksi treenaamaan Auburnin maneesille melko usein, mutta muuten olin joutunut turvautumaan lähipeltojen antimiin, sillä vinoaitaiselle kentälle ei ollut menemistä. Se nimittäin vasta olikin perunapelto sulavien lumien vuoksi.

Istuin likaisen harmaanruskeaksi värjääntyneellä Ikean jakkaralla odottamassa, että rasva imeytyisi Zenzin vuohisiin ja selasin puhelimellani lähialueiden kisoja. Mä en ollut pitänyt kovinkaan isoa kiirettä meidän Suomen kisadepytointiin, koska Zenzi ei ollut kisannut paljoakaan maneesikisoja ja mä en halunnut lykätä sitä liian nopeasti muutosten keskellä sellaiseen paineeseen. Ehkä jo ensi kuulle voisi miettiä jotain estekisoja, jos löytyisi jotain sopivaa kalenterista?

Zenzi kuopi epätasaista lattiaa kaviollaan ja mä heilautin kättäni sen suuntaan lopettaakseni liikkeen. Katsahdin tammaani ja katossa olevaa loisteputkea, joka kellersi ilman suojamuoviaan kuin irvistäen mulle. Ehkä sen kahvikupin tavoin mun kuppi alkoi olla jo vähän liian täynnä tätä maalaisromanttista pikkutallin tunnelmaa?

Mä kaivoin puhelimestani mun ja uuden pomoni viestiketjun ja kaivelin oikein syvältä sydämestäni vähän kyyneleitä ja voikukanlehtiä. Josko sillä reseptillä saisi jotain sopivaa tekstiä aikaiseksi näytölle?
Ava P.
Ava P.
Kaajapurolainen

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 181

Isabella S., Rasmus A., Jusu R. and Matilda T. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Zenzin päiväkirja Empty Vs: Zenzin päiväkirja

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa