Power Jump 2021

Inspiroiko kirjoittaa, piirtää, roolipelata tms. Power Jumpeihin liittyen?
Kilpailuista voi ammentaa myös jälkikäteen ja tuotosluokkien ulkopuolelta

Tähän topikiin voi jakaa tuotoksiaan (linkkinä tai suoraan viestiin) muitakin ilahduttamaan!
Tuotoksia voi jakaa vaihtoehtoisesti myös PJ:n Keskusta-topikiin

Viestin kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä foorumille.
Tuotosluokkien tuotokset laitetaan esille järjestäjien toimesta.  

Edessämme rytmikkäästi ruohonkorsia lennättävät takajalat kuuluvat mustankimolle puoliveritammalle, joka korskuu ja lennättää vaahtoa suupielistään kohti meitä. Jostain kaukaa kuuluu jylyä, ehkä musiikkia, en pysty vauhdissa sanomaan varmaksi. Kauempana, kaarteessa, elegantti ranskanpuoliverinen nostaa päätään. Sen poskella liehuu kullan ja kerman värinen ruusuke.

En ole varma, itkenkö, vai johtuuko poskiani pitkin valuva vesi vauhdista. Bonnie kiitää allani samalla lailla kuin se kiitää Liekkijärvellä pitkin laukkasuoraa, matalana ja kaikkensa peliin antavana. Se on miniatyyriratsu, koristehevonen, edellämme maata halkovien puoliveristen rinnalla.

Mutta se hyppäsi niin hyvin. Ei ole kysymystäkään siitä, riittikö se. Työnnän hansikoidut sormet ponin kaulaa vasten ja yritän hengittää kaikkea sisään niin, että minut vallannut leijuttava tunne kaivertuisi selkäpiihini ja olisi noudettavissani aina, kun tarvitsen sitä. Etäämmällä aistin taputtavan yleisön, vielä derbykentällä häämöttävät esteet (Hortensia-kolmoiseste 160 sentin korkeudessa herättää kauhua) ja jossain hyvin hyvin kaukana sen tavallisen maailman, jossa ihmiset käyvät kaupassa ja vastailevat aamulla laiskasti eilispäivän Whatsapp-viesteihin.

Kunniakierros päättyy pian, kuten se aina päättyy. Oskari ja Zéphyrine taputtelevat hevosiaan, Zéphyrine keventää hiostuneen Charmeusen selässä, hymykuopat napsuen hymyilevä nainen avaa porttia. Bonnie pärskii ja heittelee päätään, kun annan ohjan valua pidemmäksi ja päästän ponin seuraamaan puoliverisiä ulos kentältä. Ulkomaankisojen jälkeen Bonnie on tainnut pitää Auburnia käytännössä kotikisoina. Se on ollut pirteä ja seurallinen koko päivän, eikä ole vaikuttanut tippaakaan stressaantuneelta.

Koko kolmikko, ruusukkeet tuulessa tuivertaen, ratsastamme kuin yhteisestä sopimuksesta tallin kulmalle ja liu'umme alas hevostemme selistä.

"Onneksi olkoon", huikkaan Bonnien satulankaaren yli Oskarille ja Zéphyrinelle. Zéphyrine nyökkää, naurahtaa ja huokaa melkein yhtä aikaa.

"It's been quite a day", hän vastaa ja suo jalon hymyn niin minulle kuin satulavyötä löysäävälle Oskarille, jonka kypärän alta paljastuneet hiukset ovat hikiset ja kihartuneet.

"Totally", Oskari vastaa. Vaalea tamma ravistelee päätään niin, että suitsien kauniisti puhdistetut metalliosat kilisevät. Sametinsinisen ruusukkeen nauhat lentävät ilmassa.

"A peppery one, that pony", Zéphyrine vielä sanoo ennen kuin vetää ohjat arvokkaasti odottavan hevosensa kaulalta ja suuntaa kohti suihkulähdettä. Hän huikkaa vielä olkansa yli: "Let's raise a toast at after ride. For us."

Katseeni kohtaa Oskarin kanssa, enkä voi olla virnistämättä niin, että poskiini sattuu.

Tältä tuntuu hurja, sekopäinen onnistuminen niin monen vuoden yrittämisen jälkeen. Trailerissa odottavalta huumaavantuoksuiselta kukkakimpulta ja kahdelta ruusukkeelta, joista valkoinen sointuu sydämeenpistävällä tavalla Bonnien karvaan ja sinivalkoinen odottaa jo autossa kukkapuskan vierellä.

Minun on pakko suikata suukko Bonnien turvalle. Tallinomistaja tai ei, aikuinen tai ei - jos ponityttöhaaveet ovat tarkoittaneet minulle joskus jotakin, niin tätä.