Kissen päiväkirja

Siirry alas

Kissen päiväkirja Empty Kissen päiväkirja

Viesti kirjoittaja Inna P. lähetetty 11.04.19 18:49

KISSMEGOODBYE
fwb, tamma (musta sb)
04.03.2019 1-vuotias
i. Hateyouloveyou 21 e. Before the Dawn
omistajat Inna Paakkanen ja Jaana Alsila
asuu pihatossa
sivuille


Viimeinen muokkaaja, Inna P. pvm 11.04.19 20:25, muokattu 1 kertaa

_________________
Banana Mania
Inna P.
Inna P.
Hevosenomistaja

Avatar © : VRL-05265
Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 289

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Kissen päiväkirja Empty Vs: Kissen päiväkirja

Viesti kirjoittaja Inna P. lähetetty 11.04.19 18:52

11.4.2019
Kissen muuttopäivä, kirjoitettu yhdessä @Rasmus A. kanssa

Autossa soiva musiikki jäi täysin taustalle, kun kaksi naista keskustelivat toistensa kanssa. Nauru täytti auton, kun Inna nauroi Jaana Alsilan jutulle samalla, kun piti silmällä edessä näkyvää maantietä. Keskustelut olivat poukkoilleet alkujännityksen jälkeen monenlaisissa aiheissa. Monetkaan niistä eivät tainneet miellyttää takapenkillä istuvaa Rasmusta. Jaana oli kertonut hyvin mielellään pojastaan lapsuusmuistoja ja Inna oli kuullut niitä myös mielellään.

Aamulla Inna oli jännittänyt päivän tapahtumia vielä enemmän. He olivat keskustelleet Jaanan kanssa useita kertoja puhelimessa ja tavanneetkin ennen Innan Ruotsin matkaa. Silti nykyinen - niin kutsuttu - yhteistyökumppani ei ollut ollenkaan tuttu toisin kuin hänen poikansa. Ehkä oli onni, että loppupeleissä melkein kaikki Kissmegoodbyehin liittyvä toiminta tapahtui Rasmuksen kanssa.

Yhteinen hevonen Jaana Alsilan kanssa. Siihen sopimukseen Inna oli suostunut, oikeastaan hän oli ehdottanut sitä itse. Verneri oli liisannut kivan tamman Järnbystä ja Inna oli vinkannut siitä entisen hevosensa uusvanhalle omistajalle, Minnalle. Minna taas Jaana Alsilalle, jonka kanssa keskustelut yhteisomistajuudesta lopulta käytiin.

Eihän bruneten ollut järkeä kokonaan maksaa estesukuista hevosta. Järkeä eikä tarvetta. Mikäli Kissmegoodbye näyttäisi taitoja kenttähevosena, Inna voisi kehittää sen koulupuolta hyvillä mielin ja napata siitä itselleen yhden kisahevosen lisää. Rasmus saisi sen sijaan kisata esteillä ihan miten itse tykkäisi, vaikka ulkomailla. Innalle oli täysin selvää, että ensisijainen suuntautuminen varsalle tulisi olemaan esteillä.

Rasmukselle taas mikään ei ollut lainkaan selvää. Hän ei ollut edelleenkään varma, mitä tästä tulisi. Mitä jos Inna ja hänen äitinsä alkaisivat riidellä jostain typerästä hevosenpitoon liittyvästä asiasta ja Rasmus jäisi ikävään välikäteen? Mitä jos varsasta ei kasvaisi siitoshevosta, mutta Rasmus olisi ehtinyt jo kiintyä siihen - pitäisikö Jaana puolikkaansa silti? Tai mitä jos varsasta kasvaisi kaikkea muuta kuin Rasmukselle sopiva hyppyhevonen, mutta hän olisi silti jumissa sen kanssa luvattuaan ottaa siitä ratsastus- ja hoitovastuuta? Rasmusta hermostutti.

Varsa onneksi oli hieno. Se oli hauskan värinen, pitkäsäärinen, hyvin rakentunut ja vähän yli vuotiaaksi kovin tasapainoinen. Siinä mielessä Kissellä - Kisseksi ainakin Jaana oli päättänyt sitä kutsua, ja niin kai Rasmuskin - oli palikat kohdillaan. Kilttikin se tuntui olevan, oli lastautunut hyvin ja matkusti nyt rauhassa. Tietysti oli liian aikaista sanoa, mitä siitä kasvaisi, mutta Jaana oli optimistinen. Rasmusta epäilytti, mutta hän oli kyllä pitänyt Kissestä heti sen nähtyään ja uskoi ja toivoi, että siitä kasvaisi laadukas kenttä- ja estepeli.

Purtsilaan saavuttuaan kolmikko purkautui autosta ulos. Inna meni Kissen luo, Rasmus laski trailerin takasillan alas. Varsa päästi sydäntäsärkevän kiljahduksen ja hirnahduksen sekoituksen ja sai tarhoilta muutaman uteliaan vastauksen. Kissen sieraimet laajenivat, sen korvat pyörivät kuin propellit. Sitten se peruutti pitkillä ja hoikilla koivillaan ulos.

“On se kyllä kaunis”, Jaana Alsila huokaisi tyytyväisenä ja raaputti varsan kaulaa.
“Niin on”, Inna hymyili tyytyväisenä Kissen riimunnarua pidellen. “Tässä ois nyt sun uusi koti, Kisu!”
“Onhan se kiva”, Rasmus tunsi painetta sanoa mukana. “Sen voi varmaan laittaa saman tien pihattoon tutustumaan muihin?”

Inna ja Jaana olisivat varmasti leperlelleet varsalleen koko päivän siinä Purtsien pihassa. Inna vilkaisi Rasmusta hymyillen.
“Onko sulla kiire?”
“Häh? Ei tietenkään”, Rasmus vastasi.
“Viedään vain”, Inna naurahti ja nykäisi Kissen liikkeelle kohti pihattoa.

Nuori varsa otti muutaman tanssahtelevan sivuaskeleen, kun se kohtasi ensimmäisen kerran aidan toiselta puolelta pihatossa liikkuvat kaverit. Sepolla oli juuri jokin pukkirutiini menossa, johon Dino taas vastasi korvat luimussa. Rasmus avasi portin ja hääti sen takana kyttäävän issikan pois tieltä. Kaksi muuta käänsivät päänsä korvat ylhäällä kohti porttia, kun Inna talutti mustan tamman aitojen sisäpuolelle. Rasmus sulki portin ja Inna otti Kisseltä riimun pois päästä.

Kolmikko tarkasteli hetken aikaa miten hevosporukka tuli toimeen. Tähän asti kaikki näytti ainakin hyvältä. Kisse otti ensimmäiset varovaiset tutustumisaskeleensa Fifin kanssa. Dino taas katsoi uutta tulokasta tylsistyneellä ilmeellä: “taas yksi lisää, huoh”.

“Haluatko nähdä sen isän?” Inna kysyi Jaanalta. “Se on tuolla tarhassa.”
“Ehdottomasti”, Jaana innostui. “Se näyttää videoiden perusteella hienolta, mutta livenä en olekaan vielä nähnyt -”

Juttelevat naiset lähtivät rivakasti kohti Loven tarhaa, kun taas Rasmus jättäytyi vähän jälkeen. Kisse jatkoi rohkeasti uuteen laumaansa tutustumista eikä tuntunut kaipaavaan emäänsä juurikaan. Hyvä niin, reipasta varsaa oli aina mukavampi kasvattaa kuin arkajalkaa.

Eiköhän siitä hyvä tulisi, Rasmus mietti ja lähti äitinsä ja Innan perään.

_________________
Banana Mania
Inna P.
Inna P.
Hevosenomistaja

Avatar © : VRL-05265
Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 289

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Kissen päiväkirja Empty Vs: Kissen päiväkirja

Viesti kirjoittaja Rasmus A. lähetetty 29.04.19 20:52

29. huhtikuuta 2019

Mua harmitti, että mä en ehtinyt Rosengårdien kartanolle katsomaan Laraa ja Anttua/Allua/Akua/Anteroa läheskään niin usein olisin halunnut. Susanne oli varmasti hyvillään siitä, että mä en ravannut siellä joka viikonloppu, ja mä tiesin kyllä että ne olivat hyvässä hoidossa, mutta siitä huolimatta mulla oli hevosiani ikävä.

Koska aurinkoiset kevätillat kuitenkin suorastaan kutsuivat puuhastelemaan nuorisohevosten parissa, mä puuhastelin sitten Kissen kanssa.

Se oli sopeutunut Purtseille ilmeisen hyvin ja tuntui olevan hevoslaumassa kuin kotonaan. Siitä oli muutamassa viikossa kuoriutunut vauhdikas, utelias ja erikoisen sosiaalinen hevoslapsi, joka olisi varmasti antanut vääntää itsensä vaikka solmuun. Kisse maisteli kaikkea mitä eteen tuli ja välillä vahingossa vähän purikin, mutta mitenkään pahansuopa se ei kyllä ollut millään mittarilla. Mä arvelin että Inna lääri sitä päivät pitkät, niin kummallisen kesy ja ihmisrakas se oli – kuin iso koira. Mä olin tottunut vähän enemmän villieläintä muistuttaviin varsoihin, ja mulla oli vieläkin arpi olkavarressa siitä kerrasta, kun mun oma kasvattini Easy oli alle vuoden ikäisenä päättänyt yksinkertaisesti hypätä mun päälle. Toisaalta se oli ori ja Kisse tamma, joten ehkä ero johtui siitä.

Maanantaina mä olin juuri saanut Kissen harjattua ja sosialisoin sen kanssa ihan muuten vain, kun Inna Paakkanen paukkasi paikalle.

”Olipa hyvä että satuit paikalle”, se höyrysi. ”Nyt pestään toi varsa. Siihen tarvii kahdet kädet. Pesetkö sä vai piteletkö kiinni?”
”Öö moi”, mä sanoin vaikka en ollut ihan varma, oliko Inna tervehtinyt muakaan. ”Pitelen?”

”Nonni, sitten menoksi”, se lätkäisi mun käteen riimun ja narun ja lähti virittelemään kilometrin mittaista vesiletkua paikoilleen. Mä kalastin Kissen narun päähän ja sitten me mentiin perässä. Inna kiskoi letkun tallin taakse, minne se juuri ja juuri ylsi, ja viittoili mua asettelemaan Kissen jonkun kukkapuskan eteen.

”Otetaan tällanen valmiiksi kuranen kohta, niin ei tule sanomista”, Inna selitti. ”Ja noi ruusut tarvitsee muutenkin vettä, kun nyt on ollut niin kuivaa.”
”Niinpä niin”, mä vastasin vähän epäillen, mutten alkanut väittää vastaankaan. Mä en tuntenut oloani vielä kovin kotoisaksi Purtseilla, mutta mä luotin siihen että Inna tiesi mitä oli tekemässä.

Kissa ei tiennyt mitä me oltiin tekemässä, mutta se nakersi luottavaisesti mun sille varaamia porkkananpalasia sillä aikaa, kun Inna varovasti kasteli sen vauvakarvan. Mä en ollut ihan varma oliko se edes nähnyt vesiletkua koskaan ennen, mutta ehkä Inna oli ehtinyt sen jossain vaiheessa totuttaa siihenkin – ainakaan se ei säikkynyt yhtään. Päinvastoin, pikkutamma tuntui suorastaan nauttivan spa-hoidostaan, kun Inna vaahdotti sen vielä lyhyttä harjaa shampoolla.

Ilta oli onneksi lämmin, sillä kun me lopetettiin, Kisse oli pyyhekuivattu ja kääritty punaiseen kuivatusloimeen, mutta mä olin märkä hiuksista tennarienkärkiin asti. Inna katseli kättensä jälkeä tyytyväisenä. Kun se alkoi pussailla varsan turpaa ja leperrellä sille kauniita asioita, mä päätin poistua takavasemmalle ja lähteä kuivattelemaan kotiin.

”Kiitti avusta!” Inna huikkasi vielä perään. ”Mä laitoin Jaanalle kuvan. Se sanoi että laittaa sulle mukaan ensi kertaa varten pari vaaleanpunaista poniloimea. Sunko entisen ponin?”

”Mä en tiedä mistä loimista se puhuu”, mä vastasin nopeasti. ”Eipä mitään. Moimoi.”

_________________
Living Art - tilannekatsaus
Rasmus A.
Rasmus A.
Hevosenomistaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 260

Takaisin alkuun Siirry alas

Kissen päiväkirja Empty Vs: Kissen päiväkirja

Viesti kirjoittaja Inna P. lähetetty 09.06.19 22:43

10.6.2019
Helkutin vatun peräreiän jukoliston saakutin Rasmus Alsila

Helkutin vatun peräreiän jukoliston saakutin Rasmus Alsila!! Jokseenkin epätasaisen tasaisesti jaetut ja huudellut Kisse-vuorot olivat nyt historiaa. Rasmus vatun Alsila ei hoitanut enää mun lisäkseni ihanan-söpön-höpsön Kisun hoitovuorojaan, kuten alussa oli sovittu. Se mokoma köntys oli lähtenyt jonnekin pirun Saksaan kisaamaan jollekin ihme hipsteri-olen-rikas äijälle yhdessä Jusun kanssa.

Kyllä mä yritin kovasti muistuttaa, ettei Rasmus ketun Alsila ollut se, joka omisti Kissestä puolet, vaan sen äiti. Muttaku se oli piru vie sovittu!! Sais tulla sieltä Saksasta hoitamaan sopimuksensa, eikä vain olettaa, että mulla ois nyt Jaanan hassujen hoitovuorojen lisäksi enemmän aikaa. Hauska fakta persiljan Alsila: EI OLE!

Soitteli Jaana mulle jatkuvasti ja sopi jotain pirun yhteisiä talliaikoja. Kaikkina muina päivinä mä en olis katunut yhtään tätä kimppahevosdiiliä, mutta juuri tänään oli se päivä. Mulla ei olisi ollut näitä kalliita minuutteja juuri tänään juuri tähän, muttaku oli pakko. Yritin pitää sen mielessä, että mä tykkäsin Kisusta, kun parkkeerasin Hondani tallipihaan. Mä en tykännyt Rasmus Alsilasta, mä tykkäsin Kisusta.

Ja nyt mun kivalle Kisulle oli sattunut haaveri. Sellainen haaveri, joka vaati SOS tilassa eläinlääkärin paikalle. Kaikelta tältä oltaisiin vältytty, jos se hönttä Alsila olisi täällä huolehtimassa hoitopäivästään! Silloin Kisua ei olisi purrut käärme jalkaan. Tai niin Tiina ajatteli käyneen. Ei sitä vielä tiennyt, mutta mä tykännyt Rasmus Alsilasta!

Autoni ovi paukahti turhan kovaa kiinni, kun kiirehdin sisälle talliin. Siellä mun pieni Kisseni seisoi uupuneen näköisenä käytävälle sidottuna. Tiina piteli sen riimusta kiinni ja rapsutti sen suurimerkkistä päätä samalla, kun Verneri oli kyykistynyt tutkimaan tamman etujalkaa.
”Hei, Inna”, Tiina tervehti.
”Moi”, mä tervehdin takaisin. ”Sitä ei saa sörkkiä kamalasti, jos se on käärmeen purema”, kerroin Vernerille.
”Mm, tiedän.”

Kisu säpsähti hieman, kun rapsutin sitä kaulalta ennen kuin kyykistyin Vernerin viereen. Mies osoitti turvonnutta kohtaa. Pistin huomiolle, ettei Kisse laskenut jalalle painoa. Perjantai sentään!
”Merja tulee ihan pian. Hän oli tilalla tekemässä eräälle tiineelle lehmälle tarkastusta”, Tiina kertoi. ”Lupasi kiirehtiä.”
”Hyvä”, mumahdin.

Kohottauduin huokaisten takaisin seisomaan ja Verneri seurasi perässä. Mies hieroi olkapäätäni lohduttavasti. Hymyilin heikosti ja siirryin Tiinan tilalle rapsuttamaan pienen Kissen otsaa. Hitsit, että eläimet taas osasivat pelotella! Ai, niin mun pitäisi varmaan soittaa Jaanalle. Kisu oli senkin hevonen. Olin juuri menossa soittamaan, kun Merja ilmestyi viimein paikalle.

Kättelin eläinlääkäriä, joka ryhtyi heti tutkimaan varsan jalkaa. Ensin nainen paineli turvotusta ja sen jälkeen ajeli karvat pois.
”Aah, tuossa”, Merja ilmoitti ja näytti yhtä pientä pistokohtaa.
”Onko se käärmeen purema?” kysyin ja sain vastaukseksi pään pudistuksen.
”En näe toista pistokohtaa. Käärmeet jättävät aina kaksi, mutta vaikea sanoa mikä tämän on aiheuttanut.”
”Ei siis suurta hätää?” kysyin, enkä uskaltanut vielä huokaista helpotuksesta.
”Siirretään se karsinaan ja laitetaan tippa. Tarkkaillaan loppupäivä miltä näyttää ja jos näyttää menevän huonompaan suuntaan, niin se tarvii tuoda klinikalle. Ei ulkoilua ennen kuin turvotus on laskenut.”

Kiitin Merjaa avusta, joka antoi mulle vielä tarkat hoito-ohjeet. Nainen lupasi olla tavoiteltavissa heti, jos Kissen kunnossa tapahtuisi muutoksia.
”Haluatko kupin kahvia ennen kuin lähdet?” Tiina kysyi kohteliaasti Merjalta.
”Kiitos, mutta minulla on kiireellinen päivä”, Merja pahoitteli.

Brunette eläinlääkäri kertoi lähettävänsä laskun mulle sähköpostiin myöhemmin. Kiitin ja päätin, että Rasmus Alsila saisi maksaa sen.

_________________
Banana Mania
Inna P.
Inna P.
Hevosenomistaja

Avatar © : VRL-05265
Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 289

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Kissen päiväkirja Empty Vs: Kissen päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa