Foorumi | Auburn Estate
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Unton päiväkirja

Siirry alas

Unton päiväkirja Empty Unton päiväkirja

Viesti kirjoittaja Amanda S. lähetetty 16.07.20 18:31

Unton päiväkirja

Kallan Fiveoficus, "Unto" | vaaleanruunikko fwb-ori
Omat sivut | Omistaja: Amanda Sokka | Hoitaja: Sarah Reyes

Unton päiväkirja Untotaustaton

_________________
I like people the way I like my tea. I hate tea.
TILANNETOPIC |  AMANDA JOSEFIINA SOKKA
Amanda S.
Amanda S.
Tallinomistaja

Ikä : 28
Viestien lukumäärä : 303

http://auburnestate.altervista.org

Takaisin alkuun Siirry alas

Unton päiväkirja Empty Vs: Unton päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 19.08.20 15:39

19. elokuuta 2020

Sarah hieroi kipeää käsivarttaan, irvistäen kivusta ja seurasi katseellaan kuinka vaaleanruunikko orivarsa laukkasi häntä tötteröllä pitkin vasta lanattua Tammi-areenaa. Unto oli ollut oikea herrasmies juoksuttaa vain muutamaa minuuttia aiemmin, se oli kehittynyt varsin taitavaksi siinä. Nuori hevonen osasi jo vaihtaa askellajia pyydettäessä, pysyi juuri oikealla etäisyydellä juoksuttajasta repimättä enää liinasta ja se vaihtoi jopa suuntaa melkein aina itsenäisesti kun siltä niin pyydettiin. Sarah oli ottanut hevosen juoksutuksen jälkeen lyhyelle liinalle, taluttaakseen loppukäynnit uraa pitkin ja tehdäkseen pysähdysharjoituksia samalla.

Sitten Unto oli kääntynyt korvat hörössä haistelemaan hoitajansa käsivartta ja juuri, kun Sarah oli pyytämässä sitä kauemmaksi (kokemuksen kautta opittuaan), oli ori napannut kiinni. Sarah ei ollut ehtinyt reagoida kipuun, kun Unto oli jo heittänyt päänsä kauemmaksi dramaattiseen tapaansa ja juoksutusliinan lukko oli kovan kilahduksen saattelemana mennyt rikki. Ääni oli singauttanut orin raivokkaaseen laukkaan, jota se edelleenkin esitteli tyhjässä maneesissa.

Sarah kiitti onneaan, että liina oli mennyt rikki läheltä kuolamia, eikä kallis varsa juossut juoksutusliina jaloissaan sillä hetkellä.

Onni siitä, ettei maneesissa sentään ollut muita ratsukoita rikkoutui kuitenkin nopeasti.
"Ovi!" kuului vaimea huudahdus suljetun päätyoven takaa.
"Unto on irti!" Sarah huusi aukeavalle ovelle, orin kääntäessä päänsä tulijoita kohden ja päästäessään korkean kiljahduksen - Sarah oli varma, että kattokruunut helisivat sen voimasta.
Aliisa, jonka takana odotti kiljukaulana tunnettu Cava, tuntui reagoivan sanoihin viiveellä. Juuri, kun Cava aloitti vastaushuutamisen, maneesin ovi onneksi sulkeutui ja päätyä kohden laukannut Unto pukitti päätään heitellen. Hetken ajan Sarah kuitenkin oli jo ehtinyt kuvitella kuinka Cava olisi syöksynyt Aliisan yli maneesiin tai vaihtoehtoisesti Unto maneesista ulos.
Hermostunut, mutta ei juurikaan helpottunut henkäys karkasi Sarahin huulilta.

Nyt hänen pitäisi enää saada Unto kiinni.

Valtavan kokoinen maneesi oli ihana treenatessa, sillä isollakin väkimäärällä siitä ei tuntunut loppuvan tila kesken. Tässä nimenomaisessa tilanteessa, kun Sarah yritti saada villiä orivarsaa yksin kiinni, maneesin koko oli kaikkea muuta kuin ihana.

Aliisa saapui maneesiin raahaten Antonia hihasta melkein väkivaltaisen näköisesti.
"Aattelin, että tarviit ehkä jeesiä?" Aliisa mainitsi saatuaan maneesin oven uudemman kerran kiinni.
"Kyllä kiitos", Sarah huoahti, Unton taas karattua kulmasta, johon sen hoitaja oli saanut sen ajettua.
"Mikset sä heti sanonut, että Unto on päässyt vapaaksi?" Anton kuului ihmettelevän Aliisalle kaksikon kävellessä Sarahia kohden.
"En mä ehtinyt", nainen kohautti olkiaan.

Lopulta se oli juurikin Aliisa, jonka onnistui nappaamaan Unton kuolainrenkaasta kiinni.
"Varo, se puree sitten", Sarah varoitteli juuri, kun ori oli hakemassa maistiaisia Aliisan vatsanseudulta. Tämä ehti juuri työntää ruunikon päätä kauemmaksi, kun hampaat napsahtivat toisiaan vasten.
"Ihan kuin Fellu", Anton naurahti.
"Omistajaansa tullut", Aliisa yhtyi antaessaan mieluusti Unton Sarahin huostaan.
"Varo vaan ettei Amanda kuule", Sarah varoitteli eikä voinut olla vilkaisematta ympärilleen, varmistaakseen ettei jääkuningatar ollut livahtanut huomaamatta paikalle.

"Taidan jäädä hetkeksi vielä taluttelemaan tätä kuumakallea, kiitos avusta", Sarah totesi hymyillen.
"Eipä kestä. Jospa tällä kertaa odotan Cavan kanssa että tulette talliin ennen, kun tuon sen uudelleen tänne", Aliisa mietti vinon virneen kera.
"Hyvä idea", Sarah myötäili.

Käsivarsi vihloi onneksi jo vähemmän ja Sarah miltein unohti sen olemassaolon siihen asti, kunnes illemmalla Mikke riisui pitkähihaisen paidan naisen päältä. Solisluulla seikkailleet huulet pysähtyivät ja miehen sormet kävivät tummentuneella iholla. Sen vierellä oli muutama vaalea jälki menneistä mustelmista. Sarah värähti kosketuksesta, kun arka iho lähetti kipusignaalin aivoihin.
"Unto", Sarah kuiskasi sinisten silmien kysyessä äänettömästi syytä.
"Syö sut vielä elävältä joku päivä", Mikke vastasi, eikä suupielessä käynyt edes pientä huumoriin viittaavaa nykäisyä.
"Toivottavasti ei", nainen vastasi, antaen omien huultensa kaartua puolikkaaseen virneeseen.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 998

Jusu R., Inna P., Anton S. and Lidia R. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa