Tie tähtiin! Kouluvalmennus 8.4.

Tie tähtiin! Kouluvalmennus 08.04.2019

Auburnin kentällä järjestetään toiseen Tie Tähtiin-kilpailusarjan osakilpailuun valmisteleva kouluvalmennus keskiviikkona 8.4.
Valmennuksen pitäjänä on 28-vuotias Heidi Näyhö, joka on ansioitunut koulu- ja esteratsastaja. Heidin valmennustyyliin kuuluu esimerkkien antaminen ja erilaisten mielikuvien kehittäminen ratsukoille. Ystävällisen kannustava, mutta sanoo jämäkästi myös ratsastajan virheistä.
Auburnin tiimeihin kuuluvat ratsukot ovat etusijalla, mutta vapaiksi jääneisiin paikkoihin saavat ilmoittautua kaikki Tähtikilpailijat.

Kouluvalmennuksessa keskitytään seuraavan osakilpailun ratoihin, tehtävät on pilkottu aluksi erikseen harjoitteiksi ja valmennuksen lopuksi jokainen ratsastaa radan läpi yksitellen. Loppukäyntien aikana Heidi antaa sanalliset palautteet tuomarin näkökulmasta.

Ryhmä 1 easy, heC klo 10-11
Ryhmä 2 medium, heB klo 11-12
Ryhmä 3 hard, heA klo 12-13
Ryhmä 4 expert, vaB klo 13-14

Valmennukseen ilmottaudutaan alle muodossa:
Ryhmä
Etu- ja sukunimi - [*url=http://ratsun-osoite.htm]Ratsun nimi[*/url]
Ethän poista tähtiä. Väärin ilmottautuneita ei lisätä valmennukseen.

Valmennuksen kuittaaminen:
Kirjoita vähintään 300 sanan tarina, joka liittyy jollakin tapaa valmennuspäivään.
Laita tähän ketjuun viesti, jossa on linkki tarinaasi (esimerkiksi hevosen omassa päiväkirjassa) tai postaa se suoraan tänne. Auburnilaiset voivat käyttää tägiä #tietähtiin2020 tarinassaan, eikä linkkiviestiä tähän topiciin tarvita.
Lähetä kuittaus viimeistään 18.4. Kaikki tähän aiheeseen kuittauksen lähettäneet saavat lyhyen palautteen valmentajalta.

Osallistujat

Ryhmä 1 0/5

Ryhmä 2 5/5
Inna Paakkanen - Fiveomango
Niilo Runila - Rosengårds Belisa
Inari Roihu - Dana
Zaida Yliluoma - Fight for Flash
Alva Ainio - Routaruusun Hassunhaaska

Ryhmä 3 5/5
Janna Kaajapuro - Sharazan x
Outi Halme - Forceful
Henri Haapaoja - Muddle Through
Tiitus Hellevaara - Sinevan Butterscotch
Veronica Berg - Maxmax EX

Ryhmä 4 5/5
Anna Sare - Euphoric Tranquility IWB
Kiia Kalliokoski - Kallan Blackthorn
Nita Merisalo - Audrey v. Helmwald
Robert Harrington - Harriet V
Sarah Reyes - Leafocean Zei

Valmentajan palautteet kuitanneille:
Outi Halme - Forceful
Pääsitte hyvin alkujännityksestä ylitse ja Jussi näytti loppua kohden paljon tyytyväisemmältä ja rennolta. Kunhan pääsette radallakin samaan mielentilaan kumpainenkin, niin teillä on todella lupaava kisaura edessänne. Teksti oli mukavan sujuvaa luettavaa ja ihanasti otettu valmennusympäristö sekä -toverit huomioon!

Alva Ainio - Routaruusun Hassunhaaska
Hyvä, että alun huomioiden jälkeen pääsitte rauhoittumaan itse valmennukseen ja keskittyminen pysyikin hienosti koko ajan annetuissa tehtävissä. Tarinassa oli hyvin huomioitu kanssakilpailijat, ihastuttavasti myös Auburnin ympäristö. Tarina oli hyvin kirjoitettu ja muiden hahmojen kirjoitus elävöitti tekstiä mukavan henkilökohtaiseksi.

Henri Haapaoja - Muddle Through
Pitkän ajomatkan jälkeen saakin vähän puhista puomeille ja kartoittaa ympäristön vaaratekijät. Hyvin saitte kuitenkin treenattua ja Mattekin keskittyi lopulta puomin sijasta työntekoon. Olipas ihanaa vaihtelua kirjoitella hevosen näkökulmasta valmennuskuittaus! Ja ihan totta, niinhän ne hevoset varmasti pohtivat, että mitä ihmettä ne ihmiset raahaa heitä joka maailman kolkkaan tekemään ihan samoja asioita, kuin kotona. Tästä tarinasta jäi kyllä pitkäksi aikaa hymy huulille.

Tiitus Hellevaara - Sinevan Butterscotch
Auts! Ei mikään paras mahdollinen tapa aloittaa valmennusta, kieltämättä. Toivottavasti pieni tapaturma ei haitannut liiaksi treenausta, vaikka hyvähän se olisi vaikka ratsastaa tunti ilman jalustimia, jos oikein pahasti koskee. Ihanasti käytetty hahmojen vuorovaikutuksia tarinassa ja tekstiä oli todella sujuva lukea. On ihana päästä vähän paremmin sisälle kilpailijoiden elämään, vaikka nyt näillä lyhyillä valmennuskuittauksilla.

Inna Paakkanen - Fiveomango
Vaikka Heidi ei olekaan Innan mielestä kivoin tyyppi, niin valmennuksessa kannattaa silti pistää sellaiset ajatukset syrjään ja keskittyä hevoseen ja ratsastukseen. Alun henkilökemioiden setvimisen jälkeen oli ilahduttavaa huomata miten ajatuksista siirryttiin itse työntekoon, jolloin myös Manki lähti selkeästi enemmän työmoodiin. Tarina oli kyllä hyvää pohdintaa, sillä nämähän eivät toden totta ole virallisesti vieläkään putsanneet ilmaa välistään, vaikka paljon onkin tapahtunut. Inna kuitenkin tsemppasi hyvin ja onneksi koko valkka ei mennyt vain mustissa pilvissä.

Robert Harrington - Harriet V
Tämä merkintä oli kyllä ilahduttavan erilaista luettavaa, jossa joutui selvästi vähän kovemmin töihin saadakseen maalattua annetut mielikuvat eteensä. Vaikka valmennuksesta itsestään ei kerrottu juurikaan, myös tämä konsepti oli rakennettu taidokkaasti sen ympärille. Robert on tehnyt hyvää työtä Harryn kanssa vastoinkäymisistä huolimatta ja huikea nousuprosessi on selvästi vasta lapsenkengissä lopulliseen tulokseen nähden.

Outin ja Jussin tarina valmennuspäivästä löytyy täältä https://kristallijumala.net/hopiavuori/forums/topic/tie-tahtiin-2020-erikoisalue/#post-5377

Ulkoseuduilla matkustamista 8.4
Heidi Näyhön valmennus
(649 sanaa)

“Minja viittitkö tuoda vielä sen Ikea kassin siitä? Siellä on mun kamat ja ois ihan jees, jos voisin niissä ratsastaa”, kysyin tummatukkaiselta naiselta. Minja kantoi toisessa kädessään jo kameralaukkua ja minulla oli Hauska ja tamman heinäpussi käsipuolessani. Kello oli ehkä varttia yli kahdeksan, eikä tallipihalla näkynyt muita kuin tarhoissa aamuheiniään mutustavia hevosia. Minja nyökkäsi ja heitti kassin siniseen äidiltä lainattuun autoon.
“Mä lupaan tuoda Hauskan hengissä takasin”, toistelin Aleksille saatuamme suomenhevosen traileriin. Olin tehnyt sitä jo vähän aikaa, luultavasti ihan omasta jännityksestäni johtuen. Aleksi nyökytteli hymyillen ja vilkutti sitten, kun katosimme koivukujaa pitkin kohti Auburnia.

“Ooksä käyny ennen Auburnissa?” Minja kysyi apukuskin paikalta. Olimme sopineet minun ajavan kartanolle meno matkan, ja Minja takaisin. Sainpahan ainakin ajatukset pois tulevasta valmennuksesta.
“Ei oo tullu käytyä. Kattelin kyllä nettisivuja ja se koko paikka vaikuttaa olevan jostain 1800-luvun paremmalta puolelta”, vastasin katse tiessä. Aurinko oli vielä kipuamassa korkeimpaan kohtaansa, mutta päivästä oli luultavasti tulossa kaunis.
“Mä katoin niitä kans. Oon muutaman kerran Trevorin kanssa kierrelly hienommissa paikoissa, mutta siellä ei oo kyllä tultu käytyä”, Minja vastasi. Naisen kanssa oli helppo jutella. Ei pakotettua keskustelua, muttei siltikään pitkää kiusallista hiljaisuutta. Vilkaisin peilistä traileria. Harmaa koppi pysyi tukevasti perässä, vaikka olinkin maalaillut itselleni piruja seinille trailerin vetämisestä. Tämä oli ehkä kolmas kerta pikku E-kortin suorittamisen jälkeen, kun vedin koppia perässäni. Keskustelu jatkui hiljaksiin Auburnista suomenhevosiin ja siitä Minjan Liljan kautta Trevorin kisaratsuihin.

Reittisovellus näytti saapumisajaksi vähän ennen puoli 11, joten meillä olisi ihan hyvin aikaa purkaa Hauska trailerista. Ajaessamme paikalle, tunnistin parkkipaikalta ainakin muutaman Lehtovaarasta tulleen ratsukon ja Hopiavuorestakin taisi olla joku. Hauska oli onneksi aika lunki matkustaja. Tamma ei hötkyillyt turhia, ja ottaessani sitä ulos trailerista se vain hörähti pari kertaa ja antoi olla. Olin ollut niin keskittynyt suomenhevoseen, etten ollut edes älynnyt katsella kunnolla ympärilleni. Ison kartanon takaa pilkotti iloisesti pulppuava suihkulähde ja tallin kulman takana kohosi valtava maneesi. “Mihin ihmeeseen me ollaan tultu?” mumisin Hauskan otsaa rapsuttaessani. Minja sanoi käyvänsä kyselemässä vähän, minne pitäisi mennä, minun jäädessäni taluttelemaan tammaa parkkipaikan vierustalle. Hauska käveli pää korkealla ja korvat hörössä, mutta oli silti helposti hallittavissa, joten uskalsin jo rentoutua hieman.

“Säkin täällä”, totesin huomatessani ruunikkoa taluttavan pojan.
“Ai moi. Jep, täällähän me. Mennään vasta kahdentoista ryhmään, mutta tulin Inarin kanssa samalla kyydillä äiti kuskina, joten oli vähän pakko tulla jo nyt”, Henkka vastasi heilauttaen kättään jonnekin selkänsä taakse. Lehtovaaran trailerin takaa kurkki vuonohevonen, ilmeisesti hoitajansa kanssa, joka tarkkaili meitä salamyhkäisesti. Matte yritti uteliaana tehdä tuttavuutta Hauskan kanssa, mutta tamma vain irvisti ja rupesi nyhtämään ruohikon reunasta löytämiään kevään ensimmäisiä ruohotupsuja.
“Sä taidat olla jo yhdentoista ryhmässä?” Kysymys voisi kuulostaa jonkun toisen suusta naljailevalta, mutta ei Henkan.
“Joo. Oltais kyllä voitu kisata helpossa a:ssakin, mutta metrin esteet ei oo ihan meijän taso vielä”, vastasin ja taputin hoidokkiani kaulalle. Hallava cupissa oltiin A:ssa oltu sijoilla monesti, ja nytkin oli se luokka houkuttanut, mutta olin kuitenkin viime hetkellä ilmoittautunut yhden alempaan. Eikö se niin mennyt, että harjoitus tekee mestarin? Minja tuli kellonsa kanssa huhuilemaan, että kannattaisi ruveta laittamaan jo Hauskaa kuntoon, joten sanoin heipat Henkalle ja Matelle, ja lampsin tamma perässäni takaisin lainatrailerillemme.

Tarkkailin vaivihkaa kentällä verrytteleviä muita ratsukoita. Se sama parkkipaikan tyttö vuoniksensa kanssa jutteli Hallavan estevalmennuksessa näkemäni ponin ratsastajan kanssa, ja toisessa päädyssä ratsasti poika tai mies kiltin näköisen ruunikon kanssa. Takanamme tuli toinen nätti ruunikko, taivutellessani omaa rautiasta ratsuani. Hauska oli ihmeen yhteistyöhön suostuvaisella tuulella ja salaa huokaisin erittäin syvään helpotuksesta. Olin pelännyt suuresti, että tamma vain juoksisi altani, eikä kuuntelisi mitään apujani. Varsinkin vieraan valmentajan ja tallin silmien alaisena, se olisi varmasti antanut meistä kamalan hyvän kuvan. Vilkaisin kentän katsomoa kiitollisena siitä, että Minja oli lähtenyt mukaamme. Nainen istui siellä kamera kourassa katsellen jotain kentän toisessa päädyssä. Käänsin itsekin päätäni ja näin kentälle harppovan bruneten.
“Heippa vaan kaikille, niin tutuille kuin tuntemattomillekin! Mä on Heidi Näyhö ja pidän teille tänään tän valmennuksen”, nainen ilmoitti reippaasti. Taas sitä mennään, oli viimeinen ajatukseni, ennen kuin keskityin täysillä Heidin ohjeisiin.

Henrin ja Maten valmennus kuittaus löytyy täältä!

Ainakin yksi kuittaus Tiituksen ja Ennin päivästä löytyy täältä. Saattaa ehkä tulla pätkä vielä itse valmennuksesta, mutta tässä nyt ainakin tämä, ettei jää (:

Veronican ja Maxin valmennuskuittaus luettavissa täällä!

Ryhmä 2
Zaida Yliluoma - Fight for Flash
(735 sanaa)
Kouluvalmennukseen osallistumista Zaida oli pitänyt huonona ajatuksena, sillä hän ja Fosse eivät todellakaan loistaneet valkoisten aitojen sisällä ja olisi myös ollut huomattavasti turvallisempaa muille ratsukoille, jos he olisivat ratsunsa kanssa vain tyytyneet treenaamaan kotona. Riri ja Inari olivat kuitenkin suostutelleet Zaidaa niin pitkään, että tämä oli lopulta suostunut, mutta sellaisessa paikassa kuin Auburn ei todellakaan ollut varaa törttöillä millään puskaponilla. Koko paikka oli täynnä kultaa ja kimallusta, eikä tallista löytynyt muita kuin upeita puoliverisiä, jotka loistivat lajissa kuin lajissa. Kenttäkin tuntui valtavalta, kaksi kertaa isommalta kuin Lehtovaaran kenttä.
“Maneesissa on kuulemma kattokruunukin”, oli Inari kuiskannut vaivihkaa, kun he olivat taluttaneet ratsunsa kentän portista sisään. Zaida oli tyytyväinen, että valmennus järjestettäisiin kentällä, sillä maneesiin ei haisevia maalaisponeja olisi varmaan edes huolittu. Onneksi valmentaja sentään vaikutti mukavalta, ei yhtään niin snobilta kuin Zaida oli luullut. Tämä hymyili ystävällisesti, kun Zaida ratsasti vapain ohjin käynnissä naisen ohi. Alkukäyntien aikana oli hyvin aikaa tarkkailla valmennuksen muita ratsukoita, joista yksi oli onneksi Inari ja Dana. Zaidasta tuntui että he olivat tytön kanssa aina samoissa valmennuksissa, mutta se oli vain mukavaa, ettei tarvinnut olla yksin vieraan valmentajan arvioitavana. Kaksi selvästi saappaansa huolella kiillottanutta ratsastajaa kiersivät uraa suurilla puoliverisillä, jotka tuntuivat pitkine jalkoineen valtavilta pienen Fossen rinnalla. Mukana oli onneksi myös Hallavan estevalmennuksista tuttu blondi suomenhevosensa, jonka nimeksi Inari oli tiennyt Hauska, kanssa. Nimi kyllä sopi hevoselle kuin nenä päähän, sillä nytkin sen harja sojotti hullunkurisesti joka suuntaan. Fossen pärskähdys havahdutti Zaidan ajatuksistaan. Poni heilutti päätään kuin sanoakseen, että kyllä senkin harja osasi sojottaa hassusti.
“Joo, tottakai sä oot paras”, Zaida naurahti ja taputti poniaan, “yritäpä nyt sitten käyttäytyä.”

Ratsukot saivat tehdä alkuverryttelyt itsenäisesti, mitä Zaida piti hyvänä asiana, sillä Fosse vaati paljon tekemistä alkuverryttelyissä riippumatta siitä, millä tuulella se oli. Tänään ruuna tuntui tuulisesta säästä huolimatta tahmealta, joten Zaida kiitti onneaan, että oli ottanut kannukset mukaan. Käynnissä Zaida taivutteli sitä paljon ensin ympyröillä ja sitten volteilla. Fosse pureskeli kuolainta ja yritti vastustella tuntumaa, mutta Zaida antoi sille lisää pohkeita eikä välittänyt niskuroinnista. Hän teki myös loivia pohkeenväistöjä, jotka Fosse suoritti yllättävän helposti. Poni oli yleensä hankala pitää suorana väistöissä, mutta tällä kertaa se tuntui kerrankin helpolta. Ravissa Zaida käytti hyväkseen paljon siirtymisiä askeleessa. Laukannostot ympyröillä hän otti mukaan nopeasti, mikä auttoi saamaan Fossen jo niin innokkaaksi, että sitä sai vähän pidelläkin.
“No niin, jos hevoset tuntuvat nyt lämmenneiltä, voimme aloittaa varsinaisen valmennuksen”, Heidi Näyhöksi itsensä esitellyt brunette kertoi ja selitti, että oli suunnitellut tehtäviksi osia ensi viikolla ratsastettavasta kouluradasta. Lopuksi jokainen saisi ratsastaa kouluradan kerran läpi, jonka jälkeen Heidi kommentoisi radat tuomarin näkökulmasta.
“Tästä ei tuu helppoa”, Zaidan vierestä Danan voltille kääntänyt Inari sihahti hampaidensa välistä. Zaida väläytti tytölle myötätuntoisen katseen, vaikka vuonistamma ratsastajineen olikin suoriutunut viime osakilpailussa häntä ja Fossea paremmin.

Valmennus aloitettiin peruutusharjoituksilla, joista oli paljon hyötyä Fosselle, jonka erikoisosaamiseen peruutukset eivät oikein kuuluneet. Poni peruutti lähes poikkeuksetta vinoon, vaikka Zaida kuinka yritti pitää pohkeet kiinni ja istua suorassa.
“Muista tarkistaa myös ohjat saman pituisiksi”, Heidi neuvoi, “nyt sen kaula on mutkalla, jolloin se herkemmin myös peruuttaa vinoon.”  Vinkistä toden totta oli apua, sillä Zaida ei aikaisemmin ollut edes tajunnut kiinnittää huomiota kaulaan. Valmennuksen aikan Zaida oppi pitämään Heidin rennosta, mutta jämäkästä opetustyylistä. Nainen käytti paljon vertauskuvia valmennuksessaan ja antoi myös ratsastajille mahdollisuuden miettiä, miksi jokin liike ei sujunut. Keskiravit ja -laukatk sujuivat Heidin mukaan hyvin, vaikka Zaidan mielestä askel jäi aina liian tikittäväksi ja lyhyeksi.
“Et sä voi ponisi rakenteelle mitään, toi on hyvin sen liikkeille”, Heidi kannusti, kun Zaida tuskasteli lennokkaiden, rentojen askelien kanssa. Fosse oli alkuvaikeuksien jälkeen käyttäytynyt yllättävän hienosti ja se oli pukittanut vain kerran laukannostossa. Niinpä Zaida ratsasti omalle harjoitusradalleen varsin rennoin mielin, vaikka ahdistuikin hieman katsomoon ilmestyneestä vieraasta ratsastajaporukasta. He puhuivat kovaan äänen ja vaikka Zaidan ei onnistunutkaan täysin erottaa sanoja, hän pahoin pelkäsi, että porukka kommentoi häntä ja Fossea. Niinpä Zaida yritti ratsastaa mahdollisimman siististi, mutta haave tyssäsi jo alkutervehdykseen, kun Fosse ei suostunut seisomaan paikoillaan. Tyttö yritti rentoutua ponin selässä ja myödätä hieman ohjista, joka auttoikin korjaamaan tilanteen, mutta kouluradalla ei kyseisestä pydähdyksestä olisi ropissut kauheasti pisteitä. Radan alku sujui hyvin, mutta volteilla Fosse kiemurteli ja laukkaa se ei olisi halunnut nostaa ollenkaan ja kun se sen lopulta teki, tulivat bonuksena mojovat pukit. Zaida tunsi hikipisaroiden kihoavan otsalle, kun hän yritti ratsastaa keskiravin niin rennoksi kuin jännittyneellä ponilla saattoi, mutta lopputervehdykseen Fosse sentään rauhoittui ja malttoi seistä paikallaan. Vaikka Heidi kehuikin Zaidaa päättäväiseksi ja Inarikin kannusti valmennuksen menneen hyvin, ei Auburnista jäänyt tytölle käteen kuin kaksinkertaiseksi paisunut jännitys varsinaisen kouluradan onnistumisesta.

Inarin ja Danan kuittaus täällä.