Viinitiistai

Sarah pysäytti valkoisen bemarin parkkipaikalle, jota ei ollut nähnyt hetkeen. Kerrostalon parkkiruuduista oli vain muutama vapaana, sillä siihen aikaan tiistai-iltana suurin osa ihmisistä taisi nauttia vain rauhallisesta koti-illastaan. Meripihkan väriset silmät tutkailivat kerrostaloa hetken aikaa mietteliäänä. Nähdessään tutussa parkkiruudussa olevan valkoisen mersun, nainen huokaisi helpottuneena ja otti isohkon kassin pelkääjän puolelta mukaansa noustessaan autosta. Mustiin pukeutunut latino asteli vaaleanharmaiden lenkkareidensa kanssa asfalttia pitkin kerrostalon alaovelle. Talosta käveli ulos juuri nuori mies, joka jäi pitelemään Sarahille ovea.

"Kiitos", brunette sanoi hymyillen ja kiirehti avoimesta ovesta sisälle. Naisen ei tarvinnut vilkaista sukunimillä varustettua kerrostaulukkoa, vaan asteli suoraan hissin luokse ja jäi odottamaan sen saapumista. Kilahduksen kuultuaan Sarah palasi hetkeksi sunnuntaiyöhön ja havahtui vasta, kun hissin ovet meinasivat sulkeutua tämän edessä.

Syvään huokaisten latino pysähtyi tutun asunnon oven eteen, koputti oveen ja nosti laukusta kaksi viinipulloa käsiinsä, nostaen kasvoilleen leveän hymyn. Ovi aukesi varoen, sillä hän ei ollut ilmoittanut tulostaan etukäteen.
"Viinitiistai?" Sarah hengähti ja lähes irvisti nähdessään Ellien kasvot edessään. Viime kerrasta oli aivan liian pitkä aika.

Hiljainen musiikki kaikui kaksiossa ja vaaleahiuksinen nainen koki voivansa vihdoin rentoutua. Hän oli käyttänyt koko aamun tuotteliaasti lenkkeillen, käyden kaupassa, siivoten ja tehden jopa hieman töitä. Vasta seitsemän jälkeen Ellie oli sulkenut tietokoneensa ja asettunut sohvalle teekuppi kädessään selailemaan sosiaalista mediaa ja päivän tapahtumia. Nainen katseli hymyillen juuri valmiiksi saamaansa julkaisua, joka komeili erään sisustusliikkeen Instagramissa. Ellie ei ollut aavistanut, että päivittäisi työkseen muiden yritysten sosiaalisia medioita, mutta huomasi pitävänsä työstään. Päivääkään “oikeita töitä” tekemättömänä ajatus kaupan kassalla työskentelystä hirvitti Ellietä, mutta tämänkaltainen etätyö oli jopa virkistävää.

Ovelta kantautunut koputus havahdutti Ellien ja nainen käveli eteiseen hämmentynyt ilme kasvoillaan. Tavallisesti kukaan naapuri ei häirinnyt häntä, eihän hän edes oikein tuntenut ketään rapusta. Vaaleaverikkö avasi oven hieman varuillaan, mutta hymyili sitten iloisesti yllättyneenä nähdessään tutun bruneten. Sarahin näkemisestä oli tosiaan ollut hetki, sillä Ellie oli onnistunut lähes hukuttamaan itsensä töihin ja käymään Auburnissa sellaisiin aikoihin, jolloin tallilla ei ollut juuri ketään muuta.

“Juuri sitä kaipasinkin”, Ellie virnisti Sarahille ja otti viinipullot tämän kädestä päästäen naisen sisään asuntoon. “Mä vien nämä kylmään, ole kuin kotonasi.”
Ellie vei toisen valkoviineistä jääkaappiin, kurottautui ottamaan kaapista kaksi viinilasia ja kaatoi avaamastaan pullosta laseihin reilut annokset. Hän ei malttanut odottaa pääsevänsä kuulemaan Sarahin kuulumisia ja juoruilemaan pitkästä aikaa.

“Tässä”, Ellie ojensi toisen viinilaseista Sarahille ja istui sitten itsekin valkoiselle nahkasohvalle.

"Tiesin", Sarah vastasi hymyillen ja astui eteiseen sulkien asunnon oven perässään. Riisuttuaan kenkänsä latino laski kantamansa laukun eteisen lattialle ja käveli peremmälle.

Ellien asunto ei ollut kokenut juurikaan muutoksia sillä välin, kun Sarah oli pysynyt sieltä poissa. Kilpailuiden, treenaamisen ja miesjuttujen vuoksi nainen ei ollut ehtinyt muuta, kuin kaivata ystävänsä seuraa.
Nahkasohva natisi aavistuksen, kun Sarah laskeutui istumaan sille ja veti jalkansa koukkuun lähelleen.

"Kiitos", latino henkäisi huokaisten syvään ja kulautti ison suullisen viiniä kurkustaan alas. Nielausta seurannut virne kertoi, että juoma oli kauan kaivattu.
"Mä saan startata cupissa vaativaa", Sarah paljasti ensimmäiseksi tämän päivän keskustelunsa Amanda Sokan kanssa. Jännitys kupli jo valmiiksi hyvin muljuvissa sisuskaluissa, mutta nainen tunsi sen eri tavalla, kuin muut. Se oli hyvää jännitystä, ei sellaista kaikki on päin persettä jännittämistä.

Ellie nosti viinilasin huulilleen ja otti pitkän kulauksen Sarahin kertoessa nousevansa uudelle tasolle. Vaikka vaaleaverikkö olikin iloinen ystävänsä puolesta, harmitti Ellietä silti se, ettei hän ollut osallistunut lainkaan Kalla-CUP:iin tänä vuonna, saati edes treenannut Riepun kanssa kunnolla. Valtaisa motivaatiopula oli alkanut jo viime syksynä, eikä sille näkynyt olevan loppua.

“Sä oot kyllä treenannutkin niin ahkerasti, että ansaitset sen. Mä en ole päässyt edes satulaan joka viikko”, Ellie pakotti kasvoilleen hymyn ja pyöritteli viinilasia kädessään.
“Miten teillä sujuu vaativan liikkeet?” vaaleaverikkö kysyi, sillä ei oikeastaan halunnut keskustella omasta saamattomuudestaan ratsastuksen suhteen. Sarahin ja Effin menestystä oli sen sijaan mielenkiintoista seurata, etenkin kun ratsukko kilpaili eri lajissa.

Sarah nielaisi sanansa mä olen huomannut ja nyökkäsi vain pahoittelevan näköisenä.
"Mun pitää alkaa selvästi repimään sua mukaani jatkossa", nainen vastasi virnistäen. Jatkokysymys sai kuitenkin Sarahin mietteliääksi.

"Vaihtelevasti, kai. Me ollaan treenattu niitä niin liukuvasti valmennuksissa ja muutenkin, että liikkeiden erottelu eri tasoille tuntuu hankalalta", latino pohti ääneen.
"Sunnuntaina se varmaankin nähdään", tämä lisäsi virnistäen.

"Pääsetkö sä muuten mun kisahoitajaksi? Starttaan myös Lefalla helpossa, apukäsien tarve olisi ehdottomasti paikallaan", Sarah kysyi ja kietoi sormensa paremmin viinilasin ympärille.

Ellie nyökkäili Sarahin kertoessa valmentautumisestaan ja tunsi pienen innostuksen nousevan pintaan. Ehkä bruneten kanssa juttelu saisi vaaleaverikönkin taas harjoittelemaan tavoitteellisesti. Vaikka Ellie olikin käynytkin tervehtimässä Riepua ja ratsastanutkin aina välillä, oli naisella ikävä kilpailujen huumaa.

“Joo, voisin mä tulla”, Ellien suu kääntyi vilpittömään hymyyn eikä nainen pystynyt täysin peittämään innostustaan. “Ehkä saan siitä innostuksen osallistua itsekin seuraaviin kisoihin.”
Ellie siemaisi jälleen viinilasistaan.

“Miten teillä menee Thomaksen kanssa?” aiheen vaihto tapahtui kuin lennosta, sillä niin kiinnostavia kuin hevoset olivatkin, paloi Ellie halusta tietää mitä muuta Sarahin elämässä tapahtui.

"Mahtavaa", Sarah henkäisi tyytyväisenä. Elliestä oli ollut suunnattoman suuri apu viime osakilpailuissa myös, kuten elämässä muutenkin. Latino oli onnellinen, että oli löytänyt itselleen sellaisen ystävän, vaikka toisen poissaolo viimeaikoina olikin tuntunut erityisen kurjalta.
Aiheenvaihto tapahtui melkein ajatuksia lukemalla, kun Ellien seuraava kysymys sai Sarahin irvistämään tahattomasti.

Hän ei ollut puhunut parisuhdeongelmistaan kenellekään, Jonathanille viimeksi ja silloinkin hyvin pintapuolisesti. Niin paljon oli kuitenkin tapahtunut senkin jälkeen, ettei Sarah meinannut edes itse pysyä perässä. Syvä huokaus karkasi naisen huulilta, kun tämä joi ensin viinilasinsa melkein tyhjäksi.

"No siis", latino aloitti siirrelleen katsettaan käsissään pitelemän viinilasin ja valkoisen nahkasohvan välillä.
"Ei mitenkään kovin hyvin. Mä en oikeastaan edes tiedä, että onko meitä enää", nainen puhalsi ilmaa huuliensa välistä ja yritti kanavoida itsensä mahdollisimman objektiiviselle alustalle.

"Mä suutelin yhtä Robertia, kun me oltiin siellä Lapissa niissä osakilpailuissa."

Brunette ei vaikuttanut kovinkaan innokkaalta puhumaan parisuhteesta, mikä sai Ellienkin vakavoitumaan. Blondi oli kuvitellut, että Sarahilla meni erittäin hyvin siinä suhteessa, juurihan he olivat muuttaneet yhteenkin. Kaikki ei kuitenkaan tuntunut olevan kovinkaan hyvin.

Ellie kuunteli myötätuntoisesti Sarahin kertoessa tilanteestaan. Molempien naisten viinilasit tuntuivat tyhjentyneet hyvää vauhtia, ja keskustelun aihe kaipasi ehdottomasti lisää viiniä.

“Aika hankala tilanne”, Ellie pohti varovasti, yrittäen peittää yllätystään. Vaaleaverikkö ei olisi osannut aavistaakaan, että Sarah olisi lipsahtanut vehtaamaan toisen miehen kanssa. Thomakselta sellainen käytös ei sen sijaan olisi Ellietä yllättänyt.

“Mitä sä haluaisit, että nyt tapahtuu?” Ellie kysyi tyhjentäessään oman viinilasinsa.

"Tää oikeastaan alkoi jo siitä meidän muuttopäivästä, ehkä jo ennen sitä", Sarah paljasti huokaisten uudelleen. Vastaamatta heti Ellien kysymykseen, nainen kävi hakemassa tämän jääkaapista avatun viinipullon ja käveli sen kanssa takaisin olohuoneeseen. Täytettyään ensin ystävänsä lasin ja sitten omansa, brunette istui takaisin sohvalle samanlaiseen asentoon, mistä oli lähtenytkin.

"Mä en tiedä ja se taitaa tässä ollakin se suurin ongelma", latino kertoi hieroen otsaansa vapaaseen käteensä ja sulkien hetkeksi silmänsä antaen ajatuksensa selvitä edes hieman.

"Me mentiin siis juhlistamaan sitä kämppää silloin, kun saatiin avaimet ja lyhyesti kerrottuna, Thomas flirttaili ja suuteli toista naista sinä iltana. Sen riita-putken päätteeksi me sovittiin ja muutettiin silloin siihen uuteen asuntoon. Mä en kuitenkaan ilmeisesti ollut antanut Thomakselle anteeksi, koska kyseenalaistin sen tekoja ja sanoja jatkuvasti."

Sarah huokaisi hiljaa ja kostutti suutaan valkoviinillä. Ellien silmiin katsominen tuntui haastavalta sillä hetkellä.
"Robertin tapaus alkoi ihan viattomasti siitä, että mä halusin selvittää, että mitä Seppeleen tiimi oli tekemässä. Tilanne kuitenkin kääntyi jotenkin päälaelleen, enkä mä enää edes tiedä miten paljon mä itse annoin sille vihjeitä meidän puolelta. Sen kanssa oli vain liian helppo olla, enkä mä missään vaiheessa edes ajatellut sitä siinä mielessä. Se oli vain kiva tyyppi, joka jännitti kisoja yhtä paljon, kuin mä. Se suudelma tapahtui vahingossa, kännissä, eikä se edes itse muista suudelleensa mua, kai sitäkin voidaan pitää eräänlaisena uutena pohjanoteerauksena." Sarah naurahti kuivasti ja nosti katseensa Ellien silmiin.

Ellie nosti lasiaan Sarahin täytettäväksi ja valmistautui kuuntelemaan ja vastaamaan myötätuntoisesti. Nainen tunsi pienen omantunnon pistoksen, koska ei ollut ollut Sarahin tukena tämän parisuhteen vaikeina aikoina. Noh, ainakin hän kuunteli nyt.

“Aika törkeetä käytöstä Thomakselta, vielä juuri kun te muutitte yhteen”, Ellie tuumi vihaisena siitä, miten mies oli kehdannut kohdella Sarahia niin.

“Meillä oli vähän samankaltainen tilanne silloin, kun oltiin Jonnyn kanssa yhdessä, suutelin vahingossa kännissä toista miestä”, Ellie myönsi Sarahille, muttei maininnut sitä seikkaa, että suudelman kohteena oli ollut Mikael Gren. Koko jutun muisteleminen oli jo itsessään rittävän noloa.

“Sen jälkeen meillä oli myös aika kivistä ja lopulta se juttu päättyikin sitten”, nainen jatkoi. “Luottamus on vaikea saada taas samanlaiseksi kuin mitä se oli.”

“Ehkä teidän pitäisi ainakin pitää taukoa?” Ellie ehdotti.

Sarah kuunteli Ellien sanoja ja nyökkäsi sitten. Toisen Raynottin veljeksen elämästä latino oli saanut kuulla jo useamman eri naisen suusta. Nyt jopa oman veljensä, joka onneksi oli kuitenkin pitänyt etäisyytensä, sillä Sarah ei jaksaisi huolehtia sillä hetkellä toisista. Patrickin seura ei tehnyt hyvää kenellekään.
"Pahinta - tai en mä edes tiedä onko se enää pahinta - on se, etten mä tunne huonoa omatuntoa siitä mun osuudestani. Tai tunnenhan, mutta en tarpeeksi kuitenkaan. Mutta olen kyllä samaa mieltä luottamuksesta, mä en tiedä pystynkö enää olemaan Thomaksen vierellä ilman, että epäilen sitä. Meitä."

Sarah oli huomaamattaan antanut yhden kyyneleen karata poskeelleen, mutta pyyhkäisi sen nopeasti pois. Viinilasi kohottautui naisen huulille uudelleen, kun tämä valmistautui kertomaan tapahtumien pahimmat yksityiskohdat.

"Mä kerroin Thomakselle siitä suudelmasta, kun se tuli takaisin Englannista. Me tapeltiin ja kun se oli jo lähdössä, sanoin, että jos se lähtee, meidän juttu on ohi", Sarah jatkoi ja hymähti koruttomasti.
"Se käski katsoa sen lipastoon, johon se oli piilottanut kihlasormuksen ja lähti, kun olin löytänyt sen. Sen jälkeen, kun me nähtiin seuraavaksi, se oli edelleen ihan hiilenä siitä suudelmasta ja meinasi melkein käydä mun päälle, Jonathan joutui rauhoittelemaan sitä. Mä en tiedä miten helvetissä kumpikaan meistä pääsisi tästä kaikesta yli."

Ellie tunsi omien mieshuoliensa olleen pikkujuttuja verrattuna siihen, minkälaista sotkua Sarah joutui selvittelemään.
“Oliko se kosimassa?” vaaleaverikkö hengähti tyrmistyneenä. “Uskomatonta. Ja aika tekopyhää Thomakselta olla vihainen, kun itsekin teki samalla lailla.”

“Mä olen pahoillani, etten ole ollut sun tukena, en ollenkaan tajunnut mitä kaikkea on tapahtunut”, Ellie sanoi hetken kuluttua pettyneenä itseensä. Nainen oli täysin laiminlyönyt lähestulkoon ainoan ystävyyssuhteensa, ihme että hänellä oli lainkaan ystäviä jäljellä.

“Mä aion tästä lähtien kysellä sun kuulumisia vähintään joka toinen päivä”, Ellie julisti päättäväisenä.

Sarah tunsi rintakehässään valtavan paineen nyökätessään vastaukseksi Ellien kysymykseen. Latino oli yrittänyt olla ajattelematta miten tunsi aiheen tiimoilta, koska sormuksen tuominen jo niin tolkuttoman sotkuiseen tilanteeseen oli saanut kaiken tulvimaan yli äyräiden.
"Mä olin jo ihan hajalla sen yhteenmuuton takia, koska mä en ole niitä ihmisiä, jotka muuttaa yhteen poikaystäviensä kanssa. Helvetti, mä en ole edes niitä ihmisiä, joilla on poikaystäviä" Sarah naurahti jälleen, pyyhkäisten uuden kyyneleen poskeltaan. Häntä ei varsinaisesti itkettänyt, mutta koko tilanteen ajatteleminen möyri sisuskaluja siitä huolimatta.

"Ei se ole sun syysi, ihan yhtä lailla mä olen sulkenut kaikki ihmiset ulos. Paitsi juuri sen, jota mun ei todellakaan olisi pitänyt päästää iholleni", Sarah huokaisi pudistaen päätään.

"Sitten kaiken tämän sotkun lisäksi Robert ja mä tanssittiin sunnuntaina yhdessä Tie Tähtiin finaalijuhlissa, ehkä tuntikausia. Mun kengät varastettiin ja se kantoi mut reppuselässä hotellille, en mä tiedä tajuaako Robert itsekään miten se sotkee mun ajatukset."
Lyhyen tauon aikana Sarah mietti koko illan tapahtumat päässään. Humalaisen lämmön ja tunteet, joita ei ollut tarvinnut pakottaa mihinkään suuntaan.

"Mä pyysin sen nukkumaan mun viereeni ja se suostui", latino huokaisi ennen, kun jättäisi asian kertomatta. Meripihkan väriset silmät pysähtyivät Ellien kasvoihin.

Ellie kuunteli Sarahin vuodatusta ja nyökkäili ymmärryksen merkiksi. Naisella ei tosin ollut aavistustakaan, kuinka reagoida toisen uutisiin tai neuvoa, sillä Ellien olemattomalla parisuhdehistorialla ei juuri kehuskeltu. Hän ei ollut edes koskaan ehtinyt ajatella muuttavansa jonkun kanssa yhteen.

”Ei kai se niin paha ole, jos mitään ei tapahtunut”, vaaleaverikkö tuumasi lopuksi. ”Tai siis, eihän tää kuvio mikään ideaali ole miltään kannalta katsottuna, mutta mun mielestä Thomas on enemmän syyllinen. Mutta en mäkään tiedä, miten sun tilanteessa pitäisi toimia, mä olisin varmaan aivan sekaisin.”

”Lisää viiniä?” Ellie nappasi viinipullon pöydältä ja täytti molempien lasit vastausta odottamatta. ”Pitäiskö tilata jotain ruokaa? Tehdä jotain mukavaa jolla saa ajatukset muualle?”

Sarah hymähti pehmeästi.
"Ei tapahtunut", latino varmisti, sillä asiaan vastaaminen oli tuntunut tärkeältä. Siitä huolimatta syyllisyys painoi toista järkyttävällä painolla.
"Mä olen aivan sekaisin, sen verran mäkin tiedän", Sarah naurahti, eikä tiennyt millä taikasauvan heilautuksella tuntisi enää oloaan normaaliksi.

"Ihanaa, ettei mun tarvitse edes vastata", latino virnisti ja vei viinilasin huulilleen. Jos hän keskittyi todella kovin, ajatukset sotkuisesta suhdekaaoksesta alkoivat valua viinin lailla. Toivottavasti eivät valkoiselle sohvalle, mutta jonnekin, missä niitä ei enää nähnyt.

"Tilataan vaan. Katsotaan jotain kauhuelokuvaa tai muuta", Sarah suostui hymyillen surumielisesti.
"Ja sitten sä kerrot kaiken, mitä sulle kuuluu."

“Sushia?” Ellie ehdotti ja selaili puhelimestaan ravintoloiden verkkosivuja. “Vai olisko pizza parempi leffan kanssa?”

Vaaleaverikkö nyökkäsi Sarahin ehdotukselle kauhuelokuvasta, vaikka itse olisikin valinnut ennemmin romanttisen komedian. Hän ei kuitenkaan viitsinyt marista valinnasta brunetelle. Ehkä Ellie voisi pitää Sarahin kädestä kiinni tai piiloutua viltin alle jos elokuva kävisi liian jännittäväksi.

“Musta olis kivaa kertoa jotain valtavan jännittäviä uutisia mun elämästä, mutta totta puhuen olen aika lailla uppoutunut töihin. Ja kävin mä alkukeväästä Saksassakin, isovanhempia tervehtimässä.”

"Ehkä pizza menisi paremmin valkkarinkin kanssa?" Sarah kysyi virnistellen ja keskittyi hetkeksi avustamaan Ellietä ruoan tilauksessa. Monacon kotiinkuljetuksella luvattiin kestävän vain puolisen tuntia.

"No mutta onhan siinäkin jo paljon. Mun pitäisi ehkä myös uppoutua työelämään, niin en ehtisi sähläämään ihan näin paljoa", latino mutisi ja joi hieman lisää viiniä.

"Mitäs sun isovanhemmille kuului sitten? Olisipa ihana päästä johonkin ulkomaille, mä en ole lähtenyt Suomesta pariin vuoteen mihinkään. Mieti joku ihana kesäheppaleiri jossain valtavassa kilpailukeskuksessa, missä saisi vain treenata ja nauttia auringosta", Sarah haaveili hymyillen.

“Pizzaa siis”, Ellie vahvisti ja kaksikko valikoi itselleen pizzat. Ellie tunsi nälän kasvavan eikä olisi malttanut odottaa pizzalaatikoiden saapumista kotiovelle.

“Ihan hyvää”, Ellie tokaisi ympäripyöreästi Sarahin kysymykseen isovanhemmistaan ja virnisti sitten. “Hyvin ne jaksaa nalkuttaa siitä, etten syö tarpeeksi, vaikka ikää alkaakin olemaan.”
Ellie ei nähnyt isovanhempiaan kovinkaan usein, mutta oli aina hyvillään heidän lämpöisestä vastaanotostaan. Nykyään hän näki omia vanhempiaan lähes yhtä harvoin. Ajatus sai Ellien aavistuksen surumieliseksi, mutta nainen peitti tuntemuksensa hymyllä.

“Kuulostaa hyvältä, koska lähdetään?” Ellie virnisti Sarahille. “Jonnekin Keski-Eurooppaan, vaikka Saksaan tai Hollantiin. Mä ainakin voisin lähteä saman tien! Samalla voisi käydä kilpailemassa sielläpäin.”

“Tai jos ei hevosleirille, niin meidän pitää ehdottomasti lähteä lomamatkalle johonkin aurinkokohteeseen, jossa voisi vain makoilla uima-altaalla ja ottaa aurinkoa”, Ellie innostui. “Mä olenkin jo kyllästynyt käyttämään itseruskettavaa.”

"Tiedän tunteen", Sarah vastasi virnistäen, omasta tilanteestaan ja asunnosta oman isoäitinsä alakerrassa ei puhuttu mitään. Vaikka tietysti latino oli kiitollinen abuelan huolenpidosta, joskus - tai aika useinkin - sitä oli vain hieman liikaa.

"Mun tarvitsee vain pakata, sitten oon valmis", nainen lupasi ja jäi haaveilemaan. Miten ihanaa olisi lähteä ulkomaille hetkeksi ja aloittaa uusi elämä siellä.

"Oi että, mä maistan jo sangrian suussani", Sarah vastasi maiskuttaen ja virnuillen samalla. Viini oli myös hyvää ja nainen joi ison suullisen lasistaan.

"Meidän on ehkä pakko toteuttaa tää suunnitelma jossain vaiheessa. Viimeistään ensi syksynä, sovitaanko?"

“Joo ehdottomasti”, Ellie vahvisti. “Mieluummin tosin aikaisemmin kuin syksyllä.”

Naisten juttelu keskeytyi ovikelloon, joka ilmoitti pizzalähetyksen tulosta. Ellie otti ruoat vastaan ja kiikutti ne olohuoneeseen, käyden samalla nappaamassa jääkaapista toisen viinipullon, sillä ensimmäinen alkoi jo lähentyä loppuaan.

“Tää on mulle”, vaaleaverikkö tuumasi avatessaan ensimmäisen laatikon, jonka sisältä paljastui mozzarellapizza. Blondi tyrkkäsi toisen laatikon Sarahin suuntaan. Höyryävät pizzat tuoksuivat herkullisilta ja katoaisivat todennäköisesti melko nopeasti.

“Onkohan Netflixissä jotain uusia leffoja vai katsotaanko jokin klassikko?”

"Pitää katsoa miten saadaan aikataulut yhteen, onhan tässä nyt aikaa sitten kisojen jälkeen hyvin", Sarah vastasi hymyillen.

Pizzojen tuoksu täytti asunnon ja Sarah tunsi vatsansa kurnivan.
"Katsotaan", latino virnisti ja ryösti kaukosäätimen itselleen, ryhtyen etsimään jotain keskikertaisen hyvää kauhuelokuvaa listoilta. Yksi toisensa jälkeen vaihtoehdo hylättiin, kunnes oikea löytyi.

"Vitsi mä olen kaivannut tätä", Sarah henkäisi ja uppoutui sohvatyynyjen väliin Ellien viereen.
"Kiitos, että oot mun ystävä", nainen lisäsi vielä ja hymyili vaaleaverikölle ennen, kuin keskitti huomionsa televisiossa alkavaan elokuvaan.