Kohti kesäkuntoa

Heidi nousi ylös ja venytteli kovan penkin kipeyttämiä jäseniään. Haukotus karkasi naisen huulilta, vaikka päivä oli hädintuskin yli puolessa välissä.

"Sen sä saat kyllä itse pestä, Näyhön pesupalvelu on jo suljettu tältä päivältä", brunette vastasi asettaessa askeleensa Laurin ja Malachain tahtiin. Heidi avasi oven kaksikolle ja asteli hevosensa perässä hyvän turvavälin päässä itse sisälle. Uusi haukoitus katkesi ennen aikojaan, kun naisen puhelin pirahti soimaan.

"Näyhö", Heidi vastasi tuntemattomaan numeroon virallisella äänellä ja kuunteli hetken aikaa.
"Tänäänkö? Kyllä se sopii."
Jälleen hiljaisuus. Bruneten siniset silmät katselivat vuoroin Lauria ja Malachaita mietteliään näköisenä.
"Kyllä mä jonkun saan, älä murehdi. Laitatko mulle vielä osoitteen viestillä, niin laitan aikataulua hetken päästä?"
"Kiitos, nähdään", Heidi irroitti puhelimen korvastaan ja siirsi siniset silmänsä Laurin silmiin.

"Lähdetkö koeratsastamaan mulle yhden hevosen vielä tänään?"

"Auts", Lauri irvisti muka vakavasti Heidin kommenttiin miettien hiljaa mielessään, kuinka oli saanut ehdottomasti väärän orin pestäväksi. Mies oli juuri kommentoimassa bruneten haukottelua, kun tämän puhelimen soittoääni katkaisi tilanteen.

Tallin lattialla kopisevat kaviot peittivät Heidin äänen alleen. Lauri talutti Malachain pesukarsinaan ja alkoi riisua orin varusteita tullen nopeasti siihen tulokseen, että ainakin satulanalus täytyi huuhdella. Vaikka musta ori oli hyvässä kunnossa, kevään lämmin auringonpaiste ja suhteellisen tehokkaasti käytetty treeniaika olivat tehneet tehtävänsä.

Jossain vaiheessa Lauri oli huomannut kuuntelevansa Heidin puhelua. Mies yritti ymmärtää bruneten vastauksia ja oli juuri kumartumassa riisumaan Malachain suojia, kun Heidin kysymys pysäytti Laurin liikkeen.
"Sulle?" mies toisti autuaan käsittämättömänä. Mistä lähtien raskaana olevat, jo useamman hevosen omistavat, raskaana olevat naiset ostelivat hevosia ja vieläpä ilmaisivat asian kuin se olisi ollut täysin arkipäiväistä?

"No, lähden?" Lauri virkkoi hitaasti, kun Heidi useampaan sekuntiin ei revennyt nauruun tai paljastanut muutoinkaan ilmeillään, että olisi vedättänyt miestä.

Heidi odotti vastausta, yrittäen nähdä miehen ajatusvirtaa tämän pohtiessa sanojaan. Lauri oli tuntenut hänet vasta vähän aikaa, eikä tummaveriköllä ollut ilmeisesti pienintäkään aavistusta kuinka Runiacin hevosmäärä lisääntyi huomaamatta. Naista hymyilytti Laurin hitaasti lausuttu vastaus.
"No hyvä, mä käyn laittamassa traikun Fordin perään", Heidi vastasi virnuillen itsekseen.

Johanna Virta oli naiselle tuttu hevosten välittäjä, eikä hänelle varattu hevonen ollut myöskään vieras. Ehkä ne yhdistettynä toisiinsa oli saanut bruneten päättämään siitä, että traileri otettiin mukaan koeratsastukseen. Heidi pysäköi yhdistelmän tallin eteen ja vihelsi tallialueella suuren puun varjossa lepäävän Milon auton luokse.
"Mennääs sitten", nainen hoputti koiran takapenkille ja siirtyi itse takaisin kuskin penkille. Osoitteen saatuaan Heidi vastasi Johannalle ajoaikataulun ja sai vielä hetken odotella Laurin ilmestymistä tallista.

"Joko kaduttaa?" Heidi kysyi hymyillen, kun ohjasi yhdistelmän tallin pihasta kohti moottoritietä.

Malachain nopea huuhtominen ja orin vieminen ulos kuivatteluloimi päällä sujui Laurilta nopeasti, vaikka miehen ajatukset kiersivät kehää extemporelähdön ympärillä. Viljami oli ehtinyt heittää Vargasin takaisin tarhaansa ja Laurin katse viipyi orissa miehen palatessa talliin hakemaan kypäräänsä. Koeratsastus-aihe sai Laurin mietteliääksi, koska mies oli itse leikitellyt ennen Orijoelle muuttoaan ajatuksella toisesta hevosesta. Se oli kuitenkin jäänyt vain ajatuksen tasolle.

"Ei", Lauri tuhahti. Mies oli hädin tuskin ehtinyt sulkea oven perässään, kun Heidi oli jo startannut auton.
"Minne päin me ollaan menossa?" Lauri kysyi tajuttuaan, ettei hänellä ollut mitään tietoa, kuinka pitkä reissusta oli tulossa. "Napataanko kahvit mukaan?"

Kahvista Laurin ajatus valui nopeasti näläntunteeseen ja siitä hevoseen, jota mies oli menossa koeratsastamaan.
"Millainen hevonen se on? Ja miten päädyit.. No, tähän tilanteeseen?" Lauri kyseli yrittäen päästä tilanteen tasalle. Mies oli ollut toistaiseksi mukana kahdessa hevosenostoprosessissa, joissa molemmissa miehen asiakkaat olivat löytäneet itselleen sopivan hevosen. Toinen oli ollut tavoitteellisempi senioriratsastaja ja toinen nuorempi juniori, jolle vanhemmat olivat etsineet ensimmäistä hevosta ponivuosien jälkeen. Molemmissa tapauksissa Lauri oli käynyt koeratsujen selässä pystyäkseen sanomaan oman mielipiteensä ja esittämään hevosen ostajaehdokkaalle.

"Hyvä", Heidi vastasi miehen tuhahdukselle.
"Parin tunnin päähän, vähän Helsingistä vielä itään päin", nainen vastasi ja virnisti Laurin kahvi-kommentille. ABC-pysähdys ennen moottoritielle kääntymistä tulisi tarpeeseen.

"8-vuotias täysiveriori. Se on asunut nyt muutaman vuoden Hollannissa kilpailukäytössä, mutta varsa-aikansa se oli itseasiassa mun hevonen. Ostin sen suoraan kasvattajalta ja sisäänratsastin sen, sen jälkeen se lähti Ribcageen", Heidi kertoi ja naksautti vilkun oikealle saatuaan huoltoaseman näkyviinsä.

"Haetaan ne kahvit, kerron sitten tarkemmin. Ja jotain ruokaa, mulla on nälkä", nainen lisäsi virnistäen ja pysäköi valtavan yhdistelmän tarpeeksi kauas parkkipaikalla.
Heidi otti ison kupin kahvia, kolmioleivän ja porkkanoita. Niillä ei välttämättä pärjättäisi kovin pitkään, mutta veisivät pahimman näläntunteen mennessään.
"Mä maksan kaikki tällä kertaa", brunette ilmoitti pidätellen virnistystään kassajonossa.

Lauri kuunteli Heidin faktoja orista ja lipui ajatuksissaan Saksan aikoihin. Silloin mies oli ollut mukana katsomassa monia osto- ja myyntitilaisuuksia, muttei ollut itse varsinaisesti ottanut niihin osaa. Myös Alankomaiden hevospiirit olivat tulleet tutuiksi Belgian lisäksi pomon mukana reissaamisen myötä, mutta Heidin mainitsema talli ei ainakaan sillä hetkellä soittanut kelloja.
"Kuulostaa potentiaaliselta", Lauri nyökkäsi.

Laurin onneksi mies oli tajunnut vaihtaa saappaansa pois ja ottaa ne matkatavaroiksi kypärän lisäksi, koska ratsastussaappaissa ABC:llä patsasteleminen olisi ollut lähinnä koomista.
"Jaahas", Lauri murahti itsekseen hymyillen nostaessaan eväänsä eli suuren take away-kahvin, banaanin ja täytetyn ruisleivän tiskille. Pitkähiuksisen kassamyyjän katse viipyi Laurissa normaalia pidempään, mutta mies sivuutti tuntemattoman naisen katseen yrittäen peitellä kiusaantuneisuuttaan.

"Kiitos näistä", Lauri virkkoi Heidin maksettua ostokset. Takapenkillä makaava koira tuskin raotti silmiään, kun kaksikko palasi autolle ja asettui ohjaamoon eväiden kanssa.
"Mitä suunnitelmia sinulla on sen orin varalle? Jos siis päädyt tekemään kaupat", Lauri tiedusteli rapistellessaan ruisleivän käärettä auki.

Heidi ei juurikaan välittänyt kassan toiselta puolelta annetuista katseista. Lauri oli viimeksi maksanut hänen ostoksensa valmennusmatkalla, eikä nainen nähnyt mitään outoa tehdä vastapalvelus hänen valitsemallaan reissulla. Etenkään, kun he eivät jakaneet taloutta, eikä Laurin tarvinnut osoittaa herrasmiesmäisyyttään muillakaan tavoin heidän tapauksessaan.

"Eipä kestä", Heidi vastasi hymyillen. Raptor jatkoi matkaa matalasti muristen, pitkien matkojen ajot tuntuivat helpoilta siinä autossa. Vaikka perässä olisikin ollut koppi kahden matkustajan kanssa.

"Kesällä varmaan yritän saada sille yhden tai kaksi jälkeläistä ja sitten syksymmällä treeniin. Toki se olisi hyvä pitää koko kesän hyvässä kunnossa, mutta sen pää kestää kyllä lomailla muutaman kuukauden. Jos Eyon ei ole siis muuttunut täysin, sitä en tiedä ennen kuin näen sen."

Heidi asetti vakionopeudensäätimen ja nosti lämmenneen pahvimukin käteensä.
"Sä voit katsoa sen sukua ja muita tietoja tuosta. Se on neljän tähden kenttäori", nainen kertoi ja ojensi puhelimensa Laurille, vilkaisten samalla tummien silmien reaktiota Eyonin koulutustason kuultuaan.

Lauri ei oikeastaan ollut yllättynyt, että Heidi oli miettinyt orin kesän valmiiksi. Lähinnä miestä yllätti se, että brunette vaikutti melko varmalta siitä, että tekisi kaupat tutusta orista.
"Mmm-h, kuulostaa fiksulta", Lauri tajusi mutista syömisen lomasta.

Lauri otti Heidin ojentaman puhelimen vastaan ja syventyi tutkimaan näytöllä komeilevia tietoja.
"Johan on nimi", mies puuskahti ensimmäisenä.
Kyseessä oli todellakin punarautias, varsin hyvässä lihaskunnossa oleva sellainen. Nopealla selailulla myös orin suku vaikutti hyvältä eikä Lauri epäillyt hetkeäkään, etteikö kyseessä olisi ollut varsin pätevä neljän tähden kenttäratsu.

"Onko se ollut kauankin Suomessa?" Lauri kysyi ojentaessaan puhelimen takaisin Heidille seuraten naisen ajamista sivusilmällä. Brunette pystyi keskittymään ajamisen lisäksi kahvinjuontiin ja Eyonin esittelemiseen puhelimestaan pelottavan hyvin.

Heidi ei edes yrittänyt peitellä virnettään kuullessaan Laurin kommentin Eyonin virallisesta nimestä. Orin kasvattajan kanssa yhdessä mietitty Kilkenny Easyontheeye oli ehdottomasti ainakin mieleenjäävä.
"Onhan siinä vähän nimihirviön vikaa", nainen kommentoi kahvinjuontinsa välissä.

"Kuukauden verran suunnilleen. Sillä oli alunperin ostaja tiedossa jo, mutta ilmeisesti se oli vain renkaanpotkija. Liikaa hintaa ja hevosta", Heidi kertoi pitäen hetken katseensa tiessä. Heidän eteensä oli kurvaillut vanha mersu, eikä sen ratin takana ollut herrasmies ollut välttämättä ihan täydessä mielentilassa. Nainen naksautti vakionopeudensäätimen pois päältä ja antoi lava-auton vauhdin hidastua kymmenisen kilometrin tuntivauhdin verran. Saatuaan välimatkaa mersun väliin, edessä ollut auto otti jälleen vauhtia ohi ajaneesta autosta ja Heidi saattoi napauttaa jälleen jalkansa vapaaksi.

"Johanna soitti mulle heti, kun Eyon tuli Suomeen ja uudemman kerran pari päivää sitten sen vapauduttua takaisin myyntiin."

"Soittaisipa joku minullekin, että hei, täällä olisi pätevä hevonen myynnissä", Lauri naurahti Heidin selostusta kuunneltuaan. Mies vilkaisi ratin takana istuvaa naista, ennen kuin selvensi ajatuksiaan:
"En nyt mitenkään tosissani siis ole hevoskaupoille ryhtymässä."
Tummien silmien katse lipui takaisin ohikiitäviin maisemiin ja Laurin päässä pyöri vain yksi ajatus: eihän hän ollut ryhtymässä hevoskaupoille?

Hevoskuumetta tai ei, Laurista oli mukava päästä koeratsastamaan hevosta. Se oli yhdenlainen kunnia etenkin nyt, kun Heidi ei voisi itse ratsastaa. Vaikka nainen tunsikin hevosen entuudestaan, oli edellisestä näkemisestä kulunut aikaa ja siten ratsastettavuuskin oli voinut mennä suuntaan jos toiseenkin.

Lauri hörppi kahviaan ja söi banaaninsa tullen lopulta siihen tulokseen, että eväitä olisi voinut olla enemmänkin. Mies vilkuili kelloa ja mietti hiljaa mielessään, kuinka matka oli kulunut nopeasti Eyonista keskustellen. Olikohan puheenaihe ollut liiankin tiiviisti hevosissa?
"Mites sun - teidän - arki on muuten rullannut?" Lauri kysyi. Miehen katse kävi Heidin vatsalla, jota sininen pitkähihainen korosti ja nousi nopeasti takaisin bruneten sivuprofiiliin.

"Se on kyllä järjestettävissä", Heidi vastasi leveästi hymyillen. Sikäli mikäli Lauri olisi jossain vaiheessa halukas ostamaan toisen hevosen, nainen toivoi tämän sanovan sen ääneen seurassaan.
"Mulla on kontakteja ympäri maailmaa, sano vaan, jos jossain vaiheessa olet tosissasi", brunette varmisteli edelleen hymyillen.

Syöminen onnistui jo tottunein liikkein autoa ajaessa, eikä tukevasti asfalttiin pureutuva Raptor suuttunut vaikkei ratista pidellytkään ihan kovin tiukasti kiinni. Heidi tunsi nälkänsä helpottavan ja lämmin kahvi tuntui virkistävän hieman.
Siniset silmät kävivät sen verran Laurin kasvoissa, mitä ajamiselta pystyivät. He eivät olleet nähneet juurikaan sairaalareissun jälkeen, eikä Heidi tiennyt millä mielin mies oli asiasta. Oliko tämä jo hyväksynyt, ettei tilanteessa käynyt mitenkään ja ettei se ollut tämän vika laisinkaan.

"Hyvin. Jesse kävi kylässä vappuna, meidän välit alkaa pikkuhiljaa olla melko normaalit tilanteeseen nähden. Sen lisäksi ei ole tapahtunut mitään kovin ihmeellistä. Lapsi kasvaa ja minä sen myötä", Heidi vastasi hymy viipyillen huulillaan. Jos hänen oli nyt jonkin verran jo tukala olo, ei se lähikuukausina tulisi ainakaan helpottamaan, päin vastoin.
"Mitäs itsellesi?" Onko löytynyt lisää yöseuralaisia kenties?

Laurin mieleen nousi väkisinkin mielikuva Jessestä kuulemassa Zevin kanssa sattuneesta tilanteesta. Kai Heidi oli kertonut siitä, koska nainen oli kuitenkin käynyt sen jälkeen tarkastuksessa? Vaikka Lauri oli ollut mukana kuskin roolissa ja kuullut ensimmäisenä kaiken olevan kunnossa, mies oli silti sinä iltana miettinyt tapahtunutta ja sen entä jos -variaatioita pitkälle yöhön.

"Se helpottanee asioita", Lauri totesi Heidin ja Jessen väleihin viitaten. Mies ei edelleenkään ymmärtänyt kuviota täysin, sillä kun siihen lisäsi Matildan, monikin oletus - etenkin violettihiuksisen luonteen huomioiden - oli mennyt uusiksi.
"Mitäs tässä", Lauri huokaisi. "Töitä. Paljon töitä. No, täytyy olla kiitollinen niistä."
Mies vilkaisi Heidiä miettien, kuinka nainen oli ehkä odottanut vähän syvääluotaavampaa selostusta kuulumisistaan.

"Elämä Orijoella on osoittautunut aika rauhalliseksi", Lauri jatkoi puhumistaan hetken tauon jälkeen. "Silloin, kun vapaa-aikaa on, on jopa tylsää. Ja se on aika paljon vaadittu tällaisella työnkuvalla ja työajoilla."
Hymy miehen kasvoilla ei ollut hiipunut edes tylsyydestä mainitsemisen aikana, joten Laurin olemuksesta saattoi olettaa, että kaikesta huolimatta mies ei katunut muuttoaan. Se oli totta, sillä kuten Lauri oli toivonutkin, hän oli onnistunut laajentamaan valmennuspiirejään uusiin ilmansuuntiin.
"Valmennettavia piisaa sen verran, että nostan hintoja kesällä", Lauri kertoi vielä valottaen Heidille samalla tarkkaa suunnitelmaansa valmentajanuralla etenemiseksi.

Heidi kuunteli Laurin vastausta, noudattaen samalla navigaattorin ohjeistusta, kun kohde läheni.

"Hyvä, että sulla on lähtenyt asiat rullaamaan. Sun pitää keksiä jotain kotiharrastuksia, joita tehdä sitten, kun on aikaa. Vaikka virkkaaminen", nainen vastasi peitellen hyvin huonosti kasvoilleen levinnyttä virnettä. Brunette pysäköi sähkönsinisen lava-auton kivitallin parkkipaikalle.
"On jo aikakin. Sä olet ottanut ihan hirveän vähän maksua laatuun nähden", Heidi totesi katsahtaen vieressään istuvaa miestä hymyillen. Hetkeksi nainen antoi itsensä uppoutua tummiin silmiin ja oli juuri sanomassa jotain, kun näki liikettä Laurin takaa. Siniset silmät tippuivat hetkeksi alas, kunnes nousivat ottamaan vastaan lähestyvän Johannan.

"Heippa", Heidi tervehti vaaleaa tuttavaansa hymyillen samalla, kun brunette laskeutui autosta.
"Oho, sitähän ollaan melko raskaana nähtävästi", Johanna huomautti nauraen ja halasi Heidiä ystävällisesti. Blondin katse kävi kysyvästi Laurissa.
"Lauri tuli koeratsastamaan Eyonin mun puolesta", nainen kertoi.

Lauri ei yllättynyt Heidin naljailusta.
"Vain, jos tulet opettamaan", mies napautti takaisin ja hymyili itsekseen. Tummien silmien katse tutkaili tallipihaa, jonka parkkipaikalle Heidin auto oli pysähtynyt.
"Juuri sopivasti asiakaskunnan rakentamiseen ja vakiinnuttamiseen", Lauri tarkensi varma virne huulillaan. "Nyt, kun mato on koukussa, on helppo perustella hinnankorotus."

Lauri seurasi sivusta, kuinka Johanna, josta Heidi oli jo matkalla kertonut, halasi brunettea tämän mahaa kommentoiden.
"Lauri Merikanto", saappaitaan ja kypärää toisessa kädessään roikottava mies esittäytyi Johannan huomion saatuaan ja kätteli naista kohteliaasti hymyillen.
"No sehän vain sopii. Mennään vain, Aimo on jo varustettu ja kävelee parhaillaan", Johanna heläytti. Lauri yskähti huvittuneisuuttaan peitellen, sillä Aimo istui suomalaiseen suuhun huomattavasti Eyonia paremmin.
"Aimo", Lauri toisti ääntään madaltaen Heidin puoleen kumartuneena eikä edes yrittänyt peitellä vahingoniloista virnettään.

Eyonin - Aimon - selässä istuva Johannaa reilusti nuorempi tyttö siirsi orin ravista käyntiin heti lähestyvän kolmikon huomatessaan.
"Ratsasta vain, näen mielelläni miten se liikkuu", Lauri totesi rohkaisevasti hymyillen. Miehen täytyi vielä vaihtaa saappaat jalkaansa, joten tyttö ehti hyvin verrytellä ratsua.

Punarautias näytti etenevän omalla moottorillaan, eikä Laurin mielipide muuttunut siinäkään vaiheessa, kun mies nousi itse satulaan. Malachain jälkeen ori tuntui vakaalta ja Lauri antoi orin pysytellä alkuun pidemmässä muodossa käydessään askellajit läpi koko kenttää hyödyntäen.

Heidi naurahti tahattomasti Laurin toistaessa Johannan käyttämän lempinimen ääneen. Nainen upotti sormensa johonkin mustan takin kyljen seudulle, löytäen jonkin kylkiluuta muistuttavan kohouman.
"Käyttäydyhän", Heidi mutisi äänellä, jota muut eivät kuulleet ja seurasi sitten kasvot melko lähellä peruslukemia Johannaa kentälle.

Siniset silmät seurasivat rennosti liikkuvaa täysiveristä, vertaillen näkemäänsä siihen, mitä se oli viimeksi nähdessään ollut. Eyon oli kasvanut nuorikosta aikuiseksi hevoseksi, mutta sen silmissä oli aina ollut se sama katse.
Laurin noustessa punaisen orin selkään, Heidi katsahti miehen kasvoihin nähdäkseen niiltä ensimmäisen ajatuksen. Tummien silmien katse ei kiristynyt, joka oli hyvä merkki.

Täysiverisen ryhti korjaantui saatuaan Laurin selkäänsä. Pitkässäkin muodossa se käytti kehoaan tarkemmin ja varsinkin takaosan liikkeestä näki, että se oli liikkunut oikein.
Johanna asettautui taktisesti Heidin vierelle ja nojasi ruskeaan puuaitaan rennosti.
"Luenko mä nyt ihan väärin, mutta oletteko te..?"
"Ei", Heidi vastasi pitäen katseensa punarautiaassa.
"Ai. Entä lapsen isä?"
"Ei siihenkään", nainen lisäsi ja vilkaisi vaaleaa ystäväänsä hymyillen.
"Vai niin", tämä kommentoi hymyillen ja siirtyi katsomaan Eyonia.
"Se on tosi hieno ori", Johanna sanoi.
"Niin on."

Punarautias oli miellyttävä ratsastaa. Laurin siirtäessä orin laukasta raviin aikeenaan testata, mihin kaikkeen täysverisestä oli, mies mietti oliko Eyon liiankin miellyttävä. Oliko se ylipäänsä mahdollista?

Mitä enemmän Eyonille keksi tekemistä ja mitä enemmän orilta vaati, sitä herkemmäksi ja menevämmäksi se muuttui. Lauri istui täysverisen ravissa ongelmitta, koska orilla oli luonnostaan ratsastajalle pehmeät liikkeet. Eyon väisti kohti kentän keskiosaa varsin lennokkaasti ja nosti oikean laukan hyvin ilman aidan tukeakin.

Jos Malachai oli esittänyt hyvän sileänvaihdon, Eyon pisti paremmaksi. Laurin kasvoilla kävi yllättyneen tyytyväinen hymy, kun mies tunsi punarautiaan puhtaan vaihdon ja huolehti, ettei antanut istuntansa levähtää orin kierrosten noustessa. Vaikka Eyon selvästi kuumui, punarautias laukkasi liki paikallaan päädyssä, kun Lauri testasi, vastasiko se edelleen kokoaviin apuihin.

"Onko Heidillä jotain erityistoiveita?" Lauri kysyi naiskaksikolta laukkuuttaessaan punarautiasta näiden ohi.

Heidi tarkkaili ratsukkoa herkeämättä nähdäkseen jokaisen pidätteen ja jokaisen painon siirtymisen Laurin kehossa. Eyon reagoi viivyttelemättä, eikä kyseenalaistanut miehen apuja kertaakaan. Se vaikutti olevan juurikin niin helppo ja mutkaton, mitä se oli varsana ollut. Sen askellajeja oli mukava seurata ja orin voimakkuus näkyi lennokkuutena ja täsmällisyytenä.
Lauri myös ratsasti punarautiasta hyvin, eikä Heidi voinut olla miettimättä haluaisiko toinen kokeilla oria uudemmankin kerran joskus. Tai useamminkin.

"Jatka vain ratsastamista, se näyttää hyvältä. Hyppää sen kanssa myös muutaman kerran, niin näen miltä sen tekniikka näyttää", Heidi kertoi määrätietoisen näköisenä.
Johanna nyökkäsi orin selässä olleelle tytölle, joka kiirehti nostamaan kentälle jätettyä okseria. Brunette arvioi sen olevan jotakin 140-150 sentin välillä. Lisäksi hieman syrjemmässä oli pystyeste, joka oli huomattavasti matalampi.

"Tule vain", Eyonin selässä ollut tyttö kommentoi ohi ratsastavalle Laurille ja hymyili leveästi.
"Sitä voi lähestymisessä säädellä ihan halunsa mukaan viimeiseen askeleeseen asti, hypyn se haluaa silti hoitaa itse", Johanna kertoi Heidille hymyillen.

Heidin toive oli selkeä, joten Lauri jatkoi punarautiaan työstämistä vielä hetken aikaa laukassa. Orin verrytellyt tyttö oli korottanut kentällä jo valmiiksi olleen okserin suureksi, mutta sivummalla nököttävä pysty oli passeli verryttelyesteeksi.

Eyonilla oli terävä, tarkka hyppytyyli. Täysveren huomasi parhaiten orin tiikerimäisyydestä: se käytti koko kroppaansa avaten hyvin takaa. Vaikka verryttelyeste oli pienehkö, punarautias ei Laurin ennakko-oletuksesta huolimatta lähteyt ylihyppäämään.
"Nostatko tuota pari pykälää?" Lauri pyysi kentällä seisovalta tytöltä nyökäten pystyn suuntaan. Jännittyneesti hymyilevä tyttö teki työtä käskettyä ja nosti esteen noin metriin. Lauri vilkaisi Heidiä ennen kuin nosti uuden laukan ja käänsi Eyonin toisesta suunnasta esteelle, jolle hyppyjä oli ehtinyt tulla jo muutama.

Hyppyihin tyytyväinen Lauri antoi ratsunsa kävellä kierroksen, ennen kuin kokosi ohjat ja alkoi valmistautua okserin hyppäämiseen. Eyon nosti taas kierroksia, mutta tuntui silti pysyvän kontrollissa. Lauri ratsasti orin huolella kulmaan ja käytti kaiken tilan hyödyksi kääntäessää punarautiaan linjalle.

Pitkät lähestymiset olivat monille ratsukoille vaikeita, mutta Eyonin täytyi vain antaa edetä. Ori imi esteelle voimakkaasti, mutta kuunteli herkeämättä Lauria, joka halusi laukan pyörivän kunnolla ilman, että täysverinen lähtisi ryysimään. Kuten Johanna oli sanonutkin, Eyon ei hannannut vastaan, vaan antoi vaikuttaa laukkaansa viimeiseen askeleeseen saakka. Orin ponnistus suureen hyppyyn oli vahva, eikä Laurin tarvinnut kuin myödätä läpi tasapainoisen hypyn.

Laurin hypyttämä ori näytti ilostuvan esteistä, mutta ei kuitenkaan turhan paljoa. Siinä oli tietynlaista pilkettä silmäkulmassa, jonka vuoksi Heidi edes harkitsi punarautiaan ostamista. Olihan se nyt vähän tylsä, mutta elämäntilanteensa huomioiden punahohtoinen hevonen oli täysin oikea valinta talliin tuotavaksi.
Vähemmän petoja, enemmän sankarihevosia.

Laurin katse tavoitti siniset silmät, eikä nainen voinut olla luomatta pientä hymyä huulilleen. Johannan ei tarvinnut arvata lähtisikö Eyon Heidin kyydissä kohti Orijokea vaiko ei.

Täysiverinen pärskähteli tyytyväisenä Laurin siirtäessä sen rennosta ravista käyntiin. Oria ratsastanut tyttö syöksyi paikalle ottamaan hevosen käsiinsä miehen hypätessä alas satulasta. Johanna siirtyi kävelemään punarautiaan vierelle ja Heidi jäi odottamaan Lauria kentän reunalle.
"Mitä mieltä olit?" brunette kysyi siirtäen katseensa tummiin silmiin niiden ollessa tarpeeksi lähellä häntä. Johanna ja toistaiseksi nimettömäksi jäänyt tyttö pysyivät kentän toisessa laidassa antaen heille keskustelurauhan.
"Se ainakin näytti hyvältä, tuntuiko se siltä myös selkään?"

Eyon jätti Laurille hyvän fiiliksen. Mies kiitti virallisen avustajan rooliin jämähtänyttä tyttöä tämän tarjouduttua ottamaan Eyonin ja jatkamaan orin kävelyttämistä vielä hetken Laurin loppuverryttelyjen päätteeksi.

"No", Lauri aloitti antaen ovelan hymyn hiipiä huulillaan. "Se on varsin täysipäinen täysiveriseksi."
Mies tuijotti Heidiä arvioivasti ja nosti kätensä puuskaan vilkaisten nopeasti punarautiasta, joka käveli kentällä tuskin hionneena.
"Onkohan se varmasti mitä etsit?" Lauri virnuili, sillä Heidin hevosmaun huomioiden Eyon oli varsin kesy ori. "Mutta minä kyllä puollan ostoa, tuossa piisaa potentiaalia."

Lauri hymyili Johannalle, jonka kanssa miehen katse kohtasi tämän kääntäessä päätään. Laurilla ei ollut tietoa naisten keskustelemasta summasta, eikä hän kokenut asiakseen kysyä sitä.

Heidin hymy syveli Laurin sanoessa Eyonin olevan täysipäinen hevonen. Nainen tunsi ihollaan tummien silmien katseen ja seurasi miten Laurin kädet nousivat tämän rintakehälle.
"Siinäpä vasta kysymys", Heidi vastasi antamatta miehen virnuilun päästä ihonsa alle.

Eyon nosti päänsä ylös kuullessaan tallipihan toisesta päästä hirnuntaa. Orin kyljet vapisivat sen huutaessa takaisin, mutta ei sen lisäksi osoittanut juurikaan kiinnostusta ympäristöään kohtaan. Sen kanssa tuskin tulisi eteen liian pelottavaa maastoestettä, jota se ei uskaltaisi hypätä. Olettaen tietysti, että sen ratsastaja halusi sen hyppäävän.

Mutta oliko hänellä todella käyttöä täysiveriselle? Oliko se vain "pakko saada", koska hän oli omistanut hevosen aiemminkin? Heidi antoi ajatusvirran soljua lävitseen, siirrellen sinisiä silmiään Laurin ja hevosen välillä rauhassa.
"Kyllä se lähtee kotiin tänään", nainen vastasi lopulta hymyillen. Eyonin sijaan Heidi kuitenkin katsoi Lauria.
"Sä voit auttaa sen liikutuksessa jatkossa, jos haluat ja ehdit. Vähentäisit tallivuokraa silläkin."

Lauri seurasi uteliaana Heidin pohdintaa, jota nainen kävi selvästi päänsä sisällä. Asiakkaidensa tehdensä ostopäätöstä Lauri oli kommentoinut ratsuja kattavammin ja käynyt läpi plussat ja miinukset kyseisen hevosen osalta, mutta nyt mies halusi antaa Heidille tilaa tehdä päätöksensä.

"Hmh, kovin yllättävää", Lauri puuskahti huvittuneena, kun Heidi totesi Eyonin lähtevän mukaan.
"Eiköhän se onnistu, varsinkin, kun siitä ei jää kohta minulle mitään maksettavaa", Lauri vastasi hyväntuulisesti ja antoi suupielensä nykiä luvan kanssa. Kyllä viikkoon vielä yksi ratsu mahtuisi, etenkin, kun diili oli toimiva kaikille osapuolille.

Eyonin lähtiessä kohti tallia valmistautumaan lähtöön Lauri jätti Heidin ja Johannan kentän laidalle keskustelemaan rauhassa. Mies sulloi kädet ohuen takkinsa taskuihin ja katseli tallin tiluksia ajatuksiinsa vaipuneena rauhallisesti kävellen.

"Sä kuulostatkin kovin yllättyneeltä", Heidi myönsi virnistäen ja nyökkäsi sitten iloisena Laurin myötämieliselle vastaukselle.
"Syksyllä sulla koittaa kovat ajat, kun olen taas ratsastuskunnossa", nainen vitsaili yrittämättä peitellä kasvojaan koristavaa hymyä. Luonnollisesti Laurin apu kelpaisi vielä sen jälkeenkin.

Johanna ei myöskään yllättynyt, ei myöntävästä vastauksesta, eikä siitä, ettei Heidi yrittänytkään neuvotella hinnasta. Naiset olivat tehneet yhteistyötä ennenkin, eikä kumpikaan kyseenalaistanut toisen päätöksiä hintojen suhteen.

Johannan lähdettyä talliin varmistamaan täysiverisen kunnollisesta matkustuskunnosta, Heidi seisoi vielä hetken kentän laidalla. Siniset silmät tarkkailivat hetken kauempana kävelevän miehen selkää. Ajatukset siitä, mitä olisi voinut olla, hiipivät bruneten mieleen ja tämän oli laskettava katseensa hetkeksi hiekan pintaan.

Hymy kasvoillaan Heidi käveli Laurin luokse.
"Joko sä haaveilet omasta tallista vai?"

Lauri havahtui ajatuksistaan Heidin ääneen. Mies kääntyi ympäri kohdatakseen naisen, jonka hymy tarttui oitis.
"Jotain sinne päin", Lauri murahti huvittuneena, vaikka mies oli ajatuksissaan käynyt Saksassa, pohtinut Vargasia ja sitä, mitä mies halusi tulevaisuudeltaan.

"Rakennutan kilpailevan tallin Orijoelle", Lauri virnuili lähtiessään kävelemään hitaasti kohti yhdistelmää aikeenaan avata kopin lastaussilta valmiiksi. Mies vilkaisi Heidiä ja mietti tämän rakentamaa tallia, joka vaikutti pärjäävän hyvin Orijoen kokoisessa kylässä.

Lauri nousi trailerin jalansijalle, jonka Heidi oli saanut vaihdatettua uuteen yllättävän nopeasti ja nosti pressuosan ylös. Lastaussilta laskeutui vaivattomasti ja Lauri kurotti avaamaan takapuominkin, jotta Eyonin voisi vain taluttaa sisään koppiin.
"No, haetaanko sun hevosesi kyytiin?" Lauri tiedusteli kulmat kysyvästi koholla.

"Vai niin meinasit?" Heidi kommentoi kävellessään Laurin kanssa samassa tahdissa traileria kohti. Hymy viipyili naisen huulilla tämän seuratessa Laurin työskentelyä. Heidi muisteli syksyä ja sitä, kun oli lähtenyt Malachain kanssa Siperiaan. Miten paljon elämä olikaan sen jälkeen koetellut - niin hyvässä, kuin pahassakin.

"Haetaan vain", nainen vastasi ravistaen ajatuksistaan asiat, jotka eivät sinne kuuluneet. Johannan avustaja näkyi taluttavan punarautiasta oria jo heitä kohden. Sillä oli jalassaan harmaat kuljetussuojat ja selässään harmaa villaloimi.
"Se lastautuu tosi helposti", Johanna kertoi kävellessään Eyonin toisella puolella. Täysiverisen päässä oleva nahkariimu ehti hädin tuskin kiristyä, kun se jo seisahti käsittelijänsä pyynnöstä.

Punarautias käveli koppiin sen enempää miettimättä. Se oli matkustanut elämässään monia kertoja, eikä sen kanssa tarvinnut keskustella traileriin nousemisen hyödyistä hetkeäkään. Johanna ja Lauri hoitivat lastaussillan noston ja Heidi huokaisi tyytyväisenä. Nälkä kurni mahanpohjassa, mutta nainen ei antanut sille liikaa valtaa.
Hyvästien jälkeen Heidi nousi lava-auton hyttiin, jossa Milo nosti päätään uteliaana. Koira oli oppinut hyvin stressittömäksi emäntänsä vilkkaan elämän myötä.