Yllättävä yöseuralainen

Heidi yritti olla tuijottamatta, mutta ei saanut yrittämälläkään laskettua katsettaan. Katse valui kuitenkin juuri sen verran, että nainen seurasi Laurin huulten liikettä kuin lumottuna tämän kysyessä jotain nukkumaanmenosta. Huomaamattaan Heidin huulet raottuivat hieman, yrittäen kai sanoa jotain myötämielistä vastaukseksi.

Sivusilmällä nainen pisti huomiolle lihaksen, joka esiintyi jossakin olkapään ja kyynerpään välissä, Lauri näytti ehkä jopa paremmalta lökäreissään ja tummansinisessä t-paidassaan.

Heidi otti puolittaisen askeleen lähemmäs Lauria ja nousi varpailleen, painaen huulensa miehen huulia vasten.

Varomaton henkäys pääsi naisen suusta, kun tämä perääntyi, silmät suurina ja hiukset edelleen hieman sekaisina. Ajatus hengittämisestä tuntui liian vaaralliselta.
Miten hän olikaan nyt pilannut kaiken?
Äänetön anteeksipyytö karkasi tämän huulilta.

Heidin katse ei ottanut katketakseen ja Laurin mielessä välähti, olisiko äkillinen putoaminen altaaseen voinut aiheuttaa viiveellä ilmentyneen stressireaktion. Mikä muukaan naisen käytöksen selittäisi?

Venyneen katsekontaktin aiheuttamasta hetkestä huolimatta Lauri yllättyi Heidin tehdessä liikkeensä. Mies tunsi vastaavansa siihen nopeaan, ohimenevään suudelmaan sen sijaan, että olisi kavahtanut kauemmas. Oliko sekin ollut kohtelias reaktio vai sitä kuuluisaa jotain muuta, siitä Laurilla ei ollut varmuutta siinä vaiheessa, kun mies tajusi Heidin kauhistuksesta laajentuneet silmät.

"Hei", Lauri ähkäisi säikähdettyään Heidin reaktiota naisen oma-aloitteiseen suudelmaan. Se oli ollut ilmeisesti loppujen lopuksi melko nopeasti tehty päätös, sillä Lauri oli melko varma, ettei Heidi enää hengittänyt.
"Hengitä", mies pyysi hiljaa, koska ei osannut tehdä muutakaan katsoessaan sinisiä silmiä lähes anelevasti.

"Hengitä."

Heidi veti varovasti ilmaa keuhkoihinsa, katse poukkoillen Laurin toisesta silmästä toiseen. Nainen yritti lukea toisen kasvoilta varmoja vihjeitä siitä, miten suuren mokan hän oli tehnyt. Mennyt sillä tavalla täysin lukkoon ja vienyt ajatuksen suudelmasta tekoihin asti.

"Mä.." brunette henkäisi ja puhalsi ilmaa hieman huultensa välissä, miten hän oli lukenut tilanteen niin väärin? Miksi hän oli siitä huolimatta mennyt suutelemaan toista, vaikka olisikin lukenut tilanteen oikein?

"Anteeksi, mä en tiedä mitä mä ajattelin", Heidi kuiskasi ääni käheänä.
Hänen teki mieli toistaa virheensä, muttei uskaltanut liikahtaa mihinkään, Laurin tasainen hengitys sai naisen kasvojen edessä olevat hiukset liikahtamaan levottomina.

Heidin paniikinomainen katse tuntui Laurista pahalta. Reilut viisi vuotta sitten mies ei olisi laskenut häntä suudellutta naista irtaantumaan suudelmasta, mutta nyt pelissä oli paitsi huomattavasti enemmän iän ja elämäntilanteen tuomaa järkeä, myös paljon muuta: Heidin raskaus ja kaksikon välinen, molemminpuolinen asiakassuhde.

Heidin pyytäessä anteeksi Laurin huokaisi turhautuneesti.
"Älä", mies murahti nopeasti, koska ei missään nimessä halunnut saada naista potemaan huonoa omaatuntoa. Lauri manasi hiljaa mielessään itse lohkaisemiaan idioottimaisia iskurepliikkejä ja kosketuksia, jotka olisi voinut jättää viattominakin pois ja tuli siihen tulokseen, ettei Heidi ollut syyllinen tapahtuneeseen - mies oli itse antanut vääriä signaaleja pitkin iltaa.

"Rauhoitu", Lauri mutisi kireästi, miettien kuumeisesti, mikä rikkoisi jään yllätyssuudelman jälkeen. Se oli ollut niin yllättävä, että sen nopea päättyminen vaikeutti tunnelmaa.

Laurin ei tarvinnut vastata sinisten silmien avuttomaan katseeseen kauaa, kun mies tiesi, mikä lopettaisi Heidin paniikkikohtausta lähentelevän tilan. Mies nielaisi, ennen kuin painautui sen jatkuvasti hupenevan alkoholin vaikutuksen alaisen rohkeuden myötä painamaan huulensa hidastetusti Heidin huulille. Se suudelma ei ollut mikään intohimon ruumiillistuma, mutta se ei tuntunut niin vaivaannuttavalta kuin Lauri oli pelännyt.

"Rauhoitutko nyt?" mies kysyi vetäytyessään kauemmas katse lattiaan pudonneena. Lauri kuitenkin nosti katseensa Heidin kasvoihin, jotta voisi lukea naisen senhetkisen tunnetilan.

Lauri suuteli häntä takaisin, pehmeästi ja alkoholin sekä omenamehun selkeällä jälkimaulla. Ele sai Heidin naurahtamaan jo vähän, ehkä hän ei kuolisi tänään häpeään.
"Tehokasta", nainen vastasi ja peitti kasvonsa käsiinsä. Tämän teki mieli syyttää hormoneja, mutta olisi valehdellut itselleen. Kyllä hänen teki mieli suudella Lauria.

"Sopiiko, jos käyn pikasuihkussa? Kloorivesi tuskin tekee hyvää iholle pitkäaikaisesti?" Heidi kysyi saatuaan kurkussaan sykkivän sydämen vähän rauhoittumaan.

Nainen laski kätensä hieman alemmas kasvoiltaan, sillä hupparissa oleva Laurin ominaistuoksu tuntui hieman liian läheiseltä. Siitä huolimatta, että mies seisoi niin lähellä, että Heidi sai jatkuvasti sisään hengittäessään lisää tuoksua nenäänsä.
Miten joku saattoi tuoksua saippualle bileiden jäljiltä?

Lauri tunnisti huojennuksen livahtavan lävitseen, kun Heidi naurahti hiljaa: se oli toiminut. Mies seurasi edelleen tiiviisti naisen kasvoja, jotka katosivat käsien taakse ja toivoi, että he olivat nyt niin tasoissa, ettei tapahtuneesta jäisi kummallekaan epämukavaa tunnetta.

"Sopii", Lauri hymähti rennommin ja totesi hiljaa mielessään, että voisi tarvittaessa allekirjoittaa Heidin epäilyn klooriveden vaikutuksista iholle.
"Pyyhkeenhän sä löysitkin jo", mies lisäsi huvittuneesti hymyillen ja haroi taas hiuksiaan, tällä kertaa sen pienen hermostuneisuuden vuoksi, joka oli nostanut päätään heti, kun Heidin paniikki oli lauennut.

Mistä se hermostuneisuus kumpusi? Miksi se oli ilmestynyt vasta siinä vaiheessa, kun Lauri oli itse suudellut Heidiä?

"Joo, kiitos", Heidi hymähti, katse viipyen vielä hetken Laurin kasvoissa ennen perääntymistä tilanteesta. Nainen yritti kävellä pitkissä housuissa mahdollisimman normaalisti ja pyrki olla ajattelematta, että Lauri saattaisi mittailla häntä katseellaan.

Suihkun lämpö tuntui taivaalliselta. Heidi ei uskaltanut viipyä kauaa, pesi itsensä Laurin myskin tuoksuisella saippualla mahdollisimman nopeasti. Nainen levitti hammastahnaa hieman hampaisiinsa ja huuhteli mintun maun suustaan vedellä.

Laurin huppari oli tarpeeksi suuri peittääkseen Heidin kriittisimmät alueet, joten tämä jätti collarit pukematta ja sulki kylpyhuoneen oven takanaan, suunnaten kulkunsa olohuoneen sohvaa kohden.

Lauri seurasi Heidiä ja naisen päällä poistuvia vaatteitaan hetken, kunnes antoi katseensa valahtaa lattiaa. Mies hieraisi hämmentyneen tuskastuneena otsaansa ja liikahti keittiön suuntaan. Astianpesukoneen täyttö tarjosi juuri sopivasti keskittymistä vaativan tehtävän, jonka ajaksi Lauri pystyi kääntämään sekavat ajatuksensa toisaalle suihkussaan olevasta naisesta.

Suihkun kohina katkesi yllättävän nopeasti. Siitä oli aikaa, kun Lauri oli viimeksi kuunnellut yhdenkään naisen suihkuhetkeä ja voinut siten arvioida sellaisen kestoa. Se ei johtunut siitä, etteikö mies olisi viettänyt hetkeäkään naisseurassa, mutta niiden ympäristöt ja olosuhteet olivat olleet hyvin toisenlaiset.

Kylpyhuoneen oven avautuminen sai Laurin reagoimaan. Mies suuntasi kulkunsa kohti ovea, koska halusi itsekin suihkuun saadakseen seuraavan keskittymisen aiheen. Ajatuksiinsa vahingossa vaipunut mies oli jyrätä vastaan kävelevän Heidin ehtien väistää naista viime hetkellä.
"Oho", Lauri tajusi ähkäistä pahoittelevasti ja livahti sitten kylpyhuoneeseen vetäen oven kiinni perässään. Voisiko tuon tai minkään muunkaan laittaa enää jo pidempään hiipuneen laskuhumalan piikkiin?

Laurikaan ei viihtynyt suihkussa kauaa, sillä iholla virtaava vesi sai ajatukset vain kiihtymään miehen päässä. Oliko Heidin suuteleminen takaisin ollut kuitenkin perustavanlaatuinen virhe? Nainen oli tuntunut helpottuvan siitä, mutta oliko yhtään parempi, että nyt se oli jäänyt pyörimään Laurin mieleen?

Mies onnistui sähläämään naulakkoon ripustamansa vaatteet lattialle ja ensimmäisenä pudonnut t-paita kastui niin pahasti, että Lauri joutui ripustamaan sen takaisin kuivumaan ja vetämään boksereiden lisäksi päälleen vain housut.

Jo valmiiksi kireää Lauria meinasi haitata yllättävän paljon, että hän joutui harppomaan kylpyhuoneesta makuuhuonetta kohti ilman paitaa. Nyt Heidi varmaan kuvittelisi, että se oli yhtä epätoivoinen iskuyritys kuin ne onnettomat, Laurille itselleenkin mystiset heitot kartanolla. Miehen katse kävi naisessa, jonka senhetkisistä ajatuksista miehellä ei ollut mitään hajua, ja pysähtyi hetkeksi Heidin jalkojen paljaalle iholle.

Mi-tä?
Laurin katse kävi sinisissä silmissä ehkä sekunnin sadasosan, ennen kuin kääntyi makuuhuoneen ovenkarmeihin miehen kadotessa huoneen puolelle hakemaan uutta paitaa päälleen.

Laurin yllättävä päällekäynti sai naisen jäämään hämmentyneenä niille sijoilleen toisen hävitessä suihkuun. Vasta muutaman minuutin ajatustenkeräilyn jälkeen tämä siirtyi olohuoneen puolelle ja käveli kerrostaloasunnon ikkunan luokse. Murto-osa katuvaloista paloi enää siihen aikaan, joten näkymä ei ehkä tehnyt ihan oikeutta siihen aikaan yöstä.

Heidi oli juuri huokaisten siirtymässä sohvalle nukkumaan, kun Lauri ilmestyi suihkusta ilman paitaa. Siinä he seisoivat, katsellen toisiaan puolipukeissa ja hämärän valaistuksen turvin varmasti yhtä punaisina. Miehen katse poltteli iholla vielä sen jälkeenkin, kun tämä oli kääntynyt makuuhuonettaan kohden.
Brunette hengähti pinnallisesti ja asteli epävakain askelin istumaan sohvavuoteen reunalle.

Uskaltaisikohan hän nukkua alusvaatteillaan, vain pitäisikö hänen hikoilla Laurin hupparin kanssa koko yö.
"Lauri?" Heidi kysyi ja nousi uudelleen ylös, astellen puolimatkaa makuuhuoneelle, pysähtyen sitten epävarmana.
"Olisiko.. tuota.. mahdollista saada joku t-paita nukkumista varten vielä lainaan?"

Nainen seisoi paikallaan, vetäen vasemmalla kädellään hupparin helmaa alemmas ja oikealla kädellään piti vasemman käden kyynertaipeesta kiinni.

Lauri oli ehtinyt vetää kuivan, tällä kertaa kokomustan paidan päälleen ja istahtaa sängynreunalle tunnustelemaan, oliko humala enää millään muotoa läsnä, kun mies kuuli Heidin äänen. Lauri kuunteli naisen kysymyksen hiljaa ja huokaisi.

"On mahdollista", mies vastasi ja nousi ylös kaivaakseen Heidille naisen pyytämän t-paidan. Käteen osunut tasaisen harmaa paita kelpasi Laurille, joten mies kiikutti sen ovelle ja pakotti itsensä kohtaamaan sinisten silmien katseen.

"Käyn pesemässä hampaat", Lauri mutisi ojennettuaan paidan Heidille. Mahtaisikohan nainen saada kovinkin yksitoikkoisen kuvan hänestä yksiväristen t-paitojen perusteella? Sitä ajatusta Lauri ei jäänyt pyörittämään päässään, vaan toteutti puheensa hampaiden harjauksesta ja katosi kylpyhuoneen suojiin muutamaksi minuutiksi.

Paluumatkalla Lauri tajusi poiketa keittiönurkkaukseensa hakemaan puhelimen edelleen tuolin selkänojalla lepäävän takkinsa taskusta. Puhelimen näyttö vilisi vastaamattomia viestejä, Facebook-ilmoituksia ja jopa puheluita, koska mies oli jättäytynyt tavoittamattomiin jo ennen iltakuutta, mikä oli tuoreelle kenttävalmentajalle perjantaisinkin otollisinta työaikaa.

"Vieläkö sä tarvitset jotain?" Lauri pysähtyi kysymään sohvan edessä. Mies käänsi katseensa varovasti Heidiin siltä varalta, että yläosan vaihtaminen olisi paljastanut lisää pintaa.

Lauri säilytti ritarillisen muotokuvansa ja lainasi jälleen yhtä vaatekappalettaan Heidille käytettäväksi. Nainen tunsi olonsa kovin turhamaiseksi, kun sillä tavalla joutui lainaamaan toisen vaatteita ja vaatimaan vielä lisää. Hän otti t-paidan kiitollisena vastaan ja seurasi nyt paidan peittämän selän matkaa takaisin pesuhuoneeseen.

Heidi oli saanut vaihdettua t-paidan päälleen ja kaivautui pehmeään lainasänkyynsä turvallisesti peittonsa alle. Hän oli edelleen istuma-asennossa, kun Lauri ilmestyi takaisin näkyville ja käveli keittiöön.
Iltapusun, nainen melkein vitsaili ääneen, mutta totesi sen olevan vähän liian vaivaannuttava vitsi siihen tilanteeseen.

"En mä, kiitos", Heidi vastasi sen sijaan ja rypisti peittoa hieman sormiensa välissä.
"Hyvää yötä, Lauri", tämä sanoi vielä hiljaisella äänellä ja hymyili pehmeästi. Hän ei aamulla laittautuessaan ollut ihan ajatellut illan päättyvän vieraan miehen sohvalle.

Heidi istui sohvalla ja Lauri mietti hetken, mahtaisiko nainen saada nukutuksi. Mies ei tosin ollut varma omastakaan nukkumisestaan, jos illan kulku jäisi juoksemaan takaraivoon vielä viimeistenkin valojen pimennyttyä.

Lauri nyökkäsi Heidin vastaukselle ja hymyili naiselle haluamatta näyttää hermostuneisuuden tuomaa jähmeyttä.
"Hyvää yötä", mies vastasi, seisoi hetken paikallaan ja nytkähti kohti makuuhuonetta. Lauri vilkaisi vielä kerran taakseen, ennen kuin veti oven liki kiinni perässään ja huokaisi syvään.

Lakanat tuntuivat hiostavilta, vaikka Lauri oli heittäytynyt sänkyyn bokserisilleen. Vaikka Heidi oli toisessa huoneessa, naisen - ylipäänsä naisen - läsnäolo hermostutti. Hermostuneisuuteen vaikutti myös hämärästi vaihdetut suukot, joiden seurauksia Lauri manasi jo valmiiksi mielessään ennen vaipumista levottomaan uneen.