Coktail-etkot kahdelle

Peilistä mua tuijottivat huomattavasti normaalia tummemmat silmät. Koska mulla oli ollut vapaa ja koska oli mun syntymäpäivä, olin ottanut aikaa laittautumiselle. Olin jopa saanut kesytettyä hiukset vähemmän pörröisiksi. Vuoden takaiseen flunssaiseen syntymäpäivään verrattuna ajatus Sokka Luxuriesin lanseeraustilaisuuteen ja coktailjuhliin menemisestä kiehtoi. Yllättävää.

Huokaisin ennen mustaan mekkoon tarttumista. Se oli kaikin muun tavoin tyylikäs ja värinsä puolesta helppo valinta, mutta sen yläosa oli melko.. Antava. Nettikaupan kuvassa mekko ei ollut näyttänyt niin syvälle uurtavalta, mutta ilmeisesti mallin pieni rintavarustus oli vain hämännyt.

Vilkuilin kelloa ennen mekon pukemista. Jessen pitäisi tulla kohta enkä mä ollut ihan varma, kuinka nopeasti me oltaisiin lähdössä. Mekon pukeminen näin aikaisin saattaisi olla turhaa, mutta mä halusin testata sen yläosan näyttävyyden Jessellä - joko sen pokka pitäisi tai sitten ei.

Ovikello soi juuri, kun mä olin saanut ujutettua piilovetoketjun kiinni.
"Moi", henkäisin pukattuani oven auki. Peruutin kauemmas tehdäkseni Jesselle tilaa ja tarkkaillakseni sen ilmettä vähän kauhistuneesti hymyillen.

Työpäivä sujui nopeasti, mutta silti se venyi. Onneksi olin varautunut ja ottanut Sokkaluxin lanseeraustilaisuuteen valitsemani tumman sinisen puvun mukaan töihin. Joten ehdin vaihtamaan vaatteet töissä ennen kuin lähdin Matildan luo.

Hieman jännitti ilta, sillä se oli myös meidän yhteinen "esiintyminen" muiden edessä. Tarkkasilmäisimmät varmasti olisivat jo huomanneet meidän jutun, mutta nyt tulisimme virallisesti niin sanotusti kaapista ulos.

Matildan avattua oven, henkäisin syvään.
"Oho. Tai siis, moi", takeltelin. Aina Matilda oli hyvältä näyttänyt, oli tällä mitä tahansa päällään, mutta asuvalinta sai minultakin sanat
kaikkoamaan suusta. Ja positiivisella tavalla.

"Hyvää syntymäpäivää", totesin astuttuani sisälle asuntoon ja kaapattuani Matildan syleilyyni.

Jessen reaktiota oli yllättävän haastava lukea: oliko mekko liikaa, sopivasti vai liian vähän? Mä ehdin nähdä miehen pukuvalinnan ja hyväksyä sen hiljaa mielessäni, ennen kuin Jesse oli vetänyt mut onnitteluhalaukseen.

"Kiitos", hymähdin hämmentyneenä siitä, että olin juuri saanut synttärihalauksen. Kun ei juhlinut syntymäpäiviään, ei saanut sellaisia. En mä varsinaisesti juhlinut nytkään, koska olin saanut ujutettua ylimääräisen huomion pois vanhentumisestani pyytämällä Jessen mukaani muihin juhlallisuuksiin.

"Sä näytät hyvältä", mumahdin hymy huulille nousseena, kun sain vetäydyttyä sen verran kauemmas, että näin Jessen tummansinisen puvun koko komeudessaan. "Hemmetin hyvältä."
Sipaisin miehen poskea ja vastustin halua suudella sitä sillä sekunnilla. Sattuneesta syystä en ollut vielä lisännyt meikkiini huulipunaa, koska se jos mikä kannatti jättää viimeiseksi.

Hymyilin onnellisen tyytyväisenä.

"Sinä näytät liiankin hyvältä", naurahdin ja kumarruin painamaan suudelman Matildan huulille.

Vetäydyin uudelleen kauemmaksi Matildasta ja tarkastelin naisen asuvalintaa käsieni ollessa Matildan ympärillä.
Enkä estellyt käsiäni valumasta Matildan selältä aina alas takapuolelle.

Jessen suudellessa mua mun oli pinnistettävä muistaakseni, miksi en ollut suudellut miestä heti sen astuttua sisälle asuntooni. Mulle osoitettu kehu kirvoitti huvittuneen tyytyväisen tuhahduksen ja mä seurasin tarkasti Jessen ilmettä miehen tiiraillessa mekkoani lähietäisyydeltä.

"Hei", ähkäisin tuntiessani illan seuralaiseni sormien matkan selältä alaspäin. Mun oli vaikea esittää tuohtunutta, kun mua piinasi täydellisesti istuvaan pukuun sonnustautunut vihreäsilmäinen, jolla oli muhun ennennäkemätön vaikutus. Milloinkohan mä tulisin immuuniksi sen vetovoimalle?

Siirsin sormeni puvun takin alta pilkottavan paidan nappirivistölle ja virnistin ennen kurottautumista uuteen suudelmaan. Se oli vaativa, koska tämän pelin mäkin osasin.

Kieltämättä sillä hetkellä käväisi mielessä juhlallisuuksien jättäminen välistä.
Pystyisihän sitä juhlimaan ihan kahdestaankin... Ilman pukuja ja mekkoja.

"No niin... Pitäisikö meidän kohta ruveta lähtemään? " hymähdin tyytyväisenä naisen huulia vasten.
En kuitenkaan irroittanut otettani Matildasta, vaikka vetäydyinkin suudelmasta jotta pystyisin katsomaan syvälle tummiin silmiin.
"Vielä kun maltetaan", huokaisin hiljaa.

Jessen reaktio huvitti. Mä tuijotin syvälle vihreisiin silmiin ja kallistin päätäni - ehkä meidän ei tosiaan kannattanut vajota yhtään syvemmälle siihen hetkeen.
"Mehän ollaan malttamisen ammattilaisia", huomautin toinen kulma vihjailevasti koholla.

Irtauduin Jessen otteesta vähän vastahakoisesti ja hain juhliin valitsemani korot, joiden päälle nouseminen toi mulle toivottua pituutta. Jessekään ei näyttänyt enää yhtään niin pitkältä ja ajatus miehen kanssa juhliin menemisestä muljahti jännityksenä vatsanpohjassa.

Korkoihin tottuminen vei hetken ja mä sahasin ympäri asuntoa laittamassa hajuvettä, lisäämässä hiuslakkaa ja keräämässä kaiken tarpeellisen pikkulaukkuuni.
"Huulipunalla vai ilman?" kysyin Jesseltä heilutellen huulipunaa kädessäni. Pysähdyin miehen eteen ja nostin tummanvioletin punan suuni viereen.

"Ollaan kyllä", totesin suupieli nykien. Tuttua puuhaa malttaminen, mutta oli se silti vähän vaikeaa.

Hymy säilyi kasvoillani, kun Matilda korkokengät kopisten liikuskeli asunnossa ja seurasin tätä katseellani.

Kohautin harteitani meikkikysymykseen.
"En kai minä tiedä. Hyvältä näytät kumminkin", totesin ja suukotin Matildaa nopeasti.
"Laita vain."

"Hmh", hymähdin Jessen huulille, kun mies vastasi kiperään kysymykseeni. Myöntävä vastaus sai mut marssimaan peilin eteen ja punaamaan huuleni, joka tuntui oikealta ratkaisulta. Sellaisen mekon kantaminen vaati varmuutta ja mun olisi sama heittäytyä niin näyttäväksi kuin mahdollista.

"Mulla on vanha olo", puuskahdin tiirailtuani hetken peilikuvaani. Avonainen yläosa istui hyvin, ellei jopa täydellisesti, mutta se ei vienyt alastonta oloa pois.
"Miten sä kestät vanhentumista tuossa iässä?" virnistin katse Jessessä. Mies näytti jumalaisen hyvältä puvussaan ja mun katse jumittui tummansiniseen kankaaseen pidemmäksi aikaa kuin oli ollut tarkoitus.

Matilda tutkiskeli peilikuvaansa kun minä puolestani tutkailin naista katseellani ja pidin näkemästäni.
Onneksi enää ei tarvinnut mitenkään salailla katsetta.

"Vai että vanha", naurahdin silmiä pyörittäen.

"Itken hiljaa peiton alla joka yö ja katselen vanhainkotipaikkoja", vitsailin ja kävelin sitten Matildan luo.

"Sanoinko jo, että näytät todella hyvältä?" mutisin kietoessani kädet naisen ympärille.

Yritin siristellä silmiäni vanhainkotiheitolle, mutta huvittuneen typerä virne työntyi suupieleeni. Vilkaisin vielä kerran peilikuvaani, ennen kuin jätin lookini säätämisen sikseen ja keskityin Jesseen, joka oli kävellyt luokseni.

"Saatoit mainita ohimennen", vastasin huuliani mutristaen. Jessen olisi parasta pitää huulensa kaukana omistani, koska tarkasti rajatut huulet näyttäisivät todennäköisesti mustikan värjäämiltä, jos puna pääsisi leviämään.

"Säkin olet ihan tavallistakin komeampi", huoahdin tyytyväisenä. Tallilaisten kohtaaminen yhdessä Jessen kanssa tuntui edelleen jännittävältä, mutta komean pukumiehen kanssa se ei voinut olla ylitsepääsemättömän vaikea tehtävä.

Uppuduin hetkeksi tummiin silmiin onnellinen hymy kasvoillani. Olisin halunnut suudella naista, mutta tämä oli juuri saanut laitettua huulipunaa, joten en halunnut sotkea sitä.
Ehtisin sotkemaan ne myöhemminkin.

"Oletko valmis?" kysyin, sillä kello alkoi jo lähenemään kuutta.

Vaikka olisin voinut viettää aikaa Matildan kanssa ihan kahdestaankin, kiinnosti minua silti nähdä Sokkien mallisto.
Tiedä vaikka innostuisin uusimaan Sallin varustekaapin.

Nyökkäsin katse Jessen kasvoilla viipyen.
"Niin valmis kuin voi olla", mumahdin suupieli jännittyneesti nykien.

Villakangastakki peitti mekon lähes kokonaan. Musta tuntui, että takin riisuminen voisi olla vaikeaa, koska se päällä mulla oli niin pukeutunut olo.
"Muista sit, ettei tänään ainakaan ole mun syntymäpäivä", totesin Jesselle kohottaen merkitsevästi kulmaani eteisessä. Mies ei ollut toistaiseksi tehnyt siitä isoa numeroa ja toivoin, että tilanne myös pysyisi sellaisena.

"Mennään vaan", huoahdin ujuttaen sormeni Jessen sormien lomaan. Vilkaisin miehen kasvoja vielä kerran ja hymyilin varovasti. Jos mä pitäisin tarpeeksi lujaa kiinni, mä en voisi jänistää.

"Eikö? Pitääpä soittaa Amandalle, että ottaa ne synttäribanderollit alas ja kakkukin pitää perua", huokaisin syvään ja virnistin sanojeni päätteeksi.
"Miten minä muistelin, että ne olisi ollut tänään?"

Koska Matilda ei omien sanojensa mukaan juhlinut mielellään oikein mitään, en siitä isoa numeroa tehnytkään.

"Mennään", sanoin ja puristin kevyesti naisen kättä.
"Jännittääkö?" kysyin hymyillen. Minua Kieltämättä vähän jännitti, vaikka eihän siinä mitään ihmeellistä ollut. Pariskunta nyt vain lähtisi yhdessä ulos...