Sinkkumiesten yökylä

”Jaa, että tämmönen läävä”, Juuso naurahti, kun astui peremmälle Jessen asunnossa.
Tuttu kissalauma oli vastassa ja tuttuun tapaan Juuso potki ne pois jaloistaan. Hän heitti putkilolaukkunsa olohuoneen lattialle ja tiiraili ympärilleen. Pieni kaksiohan se oli. Toista luokkaa kuin Juuson oma rivitaloasunto Vientareessa. Se oli sentään kolmio kahdessa kerroksessa. Tosin siitä huokui samanlainen sinkkumiehen aura.

”Mites oot sit kotiutunu tänne?” Juuso kysyi ystävältään samalla, kun nosti sinisiä farkkujaan ylemmäs.
Juuso oli vaihtanut kisavaatteensa Auburnissa arkivaatteisiin. Kenttäkisojen koulukoe oli ratsastettu tänään. Ne olivat nopeasti ohi pienen osallistujamäärän takia ja voisi sanoa, että Juuso oli rökittänyt kaikki muut. Vielä ei tietenkään voisi sanoa mitään kokonaistuloksesta, mutta näin hyvä aloitus antoi varmasti hyvän etumatkan.
”Ei olla paljon keritty puhuun.”

Jos miehet nyt ylipäätänsä puhuivat muuallakin kuin naamatusten kaljapullot käsissään.

Jesse ei oikein tiennyt, pitäisikö olla onnellinen siitä, että Juuso oli tullut punkkaamaan olohuoneen sohvalle kisaviikonlopun ajaksi. Miehen läsnäolo ja kisatohinat toisaalta veivät ajatukset pois kaikesta siitä ihmeellisestä paskasta, mikä Jessen elämässä oli käynnissä.

"Ihan hyvin, kai. Mikäs täällä ollessa", Jesse vastasi kierrellen  Juuson kotiutumis-kyselyyn.
Mitäs nyt menin  ihastumaan varattuun naiseen ja pamautin yhden toisen paksuksi.... Mutta ei Juuson sitä vielä tarvitsisi tietää.

"Otatko kaljan? Täällä olis pari", Jesse huuteli olohuoneeseen tutkiessaan jääkaapin sisältöä.
Jos jotain Santasen Milan kanssa asuminen oli opettanut, niin kaljaa kannatti olla aina kaapissa. Ihan varmuuden vuoksi.

Juuso lösähti sohvalle ja sai heti Pirskatin syliinsä kehräämään. Pitkät sormet alkoivat rapsuttella kissaa, joka kehräsi ja nuohosi kaikki irtokarvansa Juuson huppariin. Mies oli jo tottunut karvattomaan paitaan, kun ei ollu karvaisten elukoiden kanssa tekemisissä. Tai no niin… ei ne hevoset nakuja olleet.
”Niin, no, kaikki täällä tuntuu nykyisin viihtyvän”, Juuso naurahti. ”Kalja maistuu aina”, hän vastasi vielä juomakysymykseen.

”Jotain ruokaakin ottaisin mielelläni vai tilataanko pizzat?” Juuso huuteli Jesselle. ”Saunankin voi lämmitellä.”
Paljon vaatimuksia ilmaiseksi sohvalla punkkaavalta mieheltä.
”Noh, mites naisrintamalla? Onko Silja vielä kuvioissa?” Juuso tiedusteli.

Jesse kurkisti kaappeihinsa. Tyhjää oli. Taas.
"Tilataan vaan pizzaa, ei täällä oikein mitään syötävää ole", Jesse huuteli vastaukseksi.

Mies raahusti olohuoneeseen ja nakkasi yhden tölkin Juuson syliin.
"Saunakin lämpeää hetkessä", Jesse mutisi iskiessään persauksensa sohvan toiseen päätyyn.

"Jaa, niin Silja. Sinne se jäi Vientareeseen. Ei olla pidetty yhteyttä", Jesse mutisi napsauttaessaan oman kaljansa auki.
Kunnon hörpyn jälkeen Jesse uskalsi hieman hymyilläkin.
"Aika hiljaista on ollu naisrintamalla, tavallaan", mies hymähti. "Mites sulla?"

Juuso tuuppasi kissan pois sylistään, kun Jesse nakkasi hänelle oluen. Sihautettuaan sen auki, hän kulautti siitä heti kolmanneksen alas kurkustaan. Siniset silmät siirtyivät Jesseen, kun tämä kertoi naisrintamallaan olevan tavallaan jotain, mutta samaan aikaan hiljaista. Juuson kokemuksen perusteella ei ollut mitään tavallaan

”Kuka se on?” hän uteli. ”Tiedänkö mä sen? Mä en kerro omista jutuistani mitään, ennen kuin sä paljastat mulle kaiken.”
Juuso katsoi Jesseä vaativasti. Ei hän tietenkään pakottaisi ystäväänsä kertomaan, mutta tällaisia hetkiä oli nykyisin harvoin.

Jesse kohautti harteitaan.
"En kai minä tiedä, ketä sinä täältä tunnet."

Jesse painautui sohvan selkänojaan hörppien oluttaan.
"Helvetinmoinen sotku se tämäkin on. Jos ei olis Sallia ja töitä, niin voisin muuttaa vaikka munkkiluostariin", mies tuhahti huvittuneena.

Ehkä pieni avautuminen Juusolle olisi paikallaan, muttei Jesse tiennyt, kannattiko se. Tuskin Juuso menisi kenellekään juoruamaan. Sen verran Jesse kaveriinsa luotti.

"Tapasin erään naisen, mutta se osottautuikin varatuksi", Jesse huokaisi lopulta.
"Sitten on myös eräs toinen, jonka kanssa pantiin muutaman kerran", mies jatkoi. "Ja.. Niin... En tiedä."

Ohho, Jessehän oli oikea naistenmies. No, sitä Juuso ei kehdannut ääneen sanoa, kun huomasi miehen olevan hieman sekaisin. Yllättävää, että Aron poika oli tuollaiseen jamaan itsensä hankkinu.
”Nimiä tiskiin, mä tiedän yllättävänkin monia täältä, ainakin nimeltä”, Juuso vaati ja hörppi loput oluet parilla kulauksella.

”Ja ohho! Varattu? Menittekö te sänkyyn?”
Juuso kävi hakemassa kaksikolle omatoimisesti uudet oluet ennen kuin Jesse kerkesi vastaamaan. Tölkki sihahti ja meinasi kuohahtaa ylitse. Helvetti, kuka sitäkin oli heilutellut? Juuso nosti nopeasti tölkin kiroten huulilleen ja hörppi ylitse yrittävät oluet suuhunsa.

Jesse pyöritteli silmiään Juuson udeltua nimiä.
"Et sinä niillä nimillä mitään tee", mies virnisti. "Kerron sitten mikäli se joskus on tarpeen..."
Esimerkiksi sitten, kun Heidi päättäisi sisällään kasvavan lapsen kohtalosta...

Juuso haki lisää kaljaa udellen Jessen mainitsemasta varatusta naisesta.
"Tavallaan joo, nukuttiin yksi yö yhdessä. Mutta ihan vain nukuttiin!" Jesse mietiskeli, miten sanansa asettelisi. "Me ollaan vain kavereita... Ja kuten sanoin, varattu nainen. En minä mikään toinen mies halua olla."

Jesse hörpiskeli oluttaan ja mietti naiskuvioitaan. Tai lähinnä Matildaa.
"Riittää nää ihmissuhdedraamat minun osalta. Tämä vuosi ei ole muuta ollutkaan. Pelkkää paskaa koko saatanan vuosi."

Juuso tuhahti ja tuijotti edessään olevaa mustaa telkkarin ruutua.
”On siinäkin ystävä, joka ei uskalla kertoa ees naistensa nimiä”, hän murahti vastaukseksi.

”Ai, että saman peiton alla nukkuminen on nykyisin tavallaan oltiin sängyssä..” Juuso nauroi ja kulautti olutta kurkustaan alas. ”Ottaisitko sä sen sit mieluummin kuin sen sun panos, jos se olis vapaa?” Juuso uteli.

Miehen vatsa kurni jo kovaa kyytiä, joten pian pitäisi heittää pizzaa tilaukseen tai Juuso paistaisi jostain kissasta pihvin itselleen.
”Mä oon kyllä saanu suhteista ihan tarpeekseni koko loppuelämäks”, Juuso naurahti, vaikka ei ollut tosissaan.

Erosta oli jo monta kuukautta, eikä Juuso enää haikaillut Innan perään. Sopivaa vakituista suhdetta mies ei ollut löytänyt, eikä oikeastaan edes etsinyt. Ei niitä yhdenillanjuttujakaan kovin montaa löytynyt tai vakituisempia panoja.
”Ooksä Innaa nähny ja sen nykystä?” Juuso kuitenkin päätti udella edes hieman toisesta asiasta.

Jesse vaikutti vetäneensä pallinsa niin syvälle vatsalaukkuun asti, että se ei se nyhverö uskaltaisi naistensa nimiä paljastaa. Ihan turha siis yrittää edes jatkaa sitä utelua. Tässä se ystävyydenluottomitta taas mitattiin. Ehkä sen oli tehnyt välimatka?

"Mitäs se sitten on jos ei sängyssä olemista? Ei me lattiallakaan nukuttu", Jesse naljaili takaisin.
"No, sen panon kanssa vihelsin jo pelin poikki", mies jatkoi. "Parempi olla sekoittamatta yhtään enempää ihmisiä tähän jonkinsortin kolmiodraamaan, mikä tässä on meneillään."
Myöhäistä.

"Suhteet on perseestä", Jesse virkkoi ja kohotti oluttaan Juusolle.

"Ollaan me Innan kanssa pari kertaa törmätty. Käytiin Krouvissa parilla sen jälkeen, kun olin tänne muuttanut", Jesse vastasi Juuson uteluihin exästään. "Ja Verneriä nyt tulee nähtyä melkein joka kerta, kun käyn Sallia moikkaamassa."

”Totta nuriset”, Juuso naurahti suhdekommentille.

Juuso jäi miettimään hetkeksi Jessen kertomuksen jälkeen Innaa. Oliko nainen tyytyväinen suhteeseen, joka rikkoi heidän? Ajatus ei sopinut ylipäässeen miehen päähän, mutta kukapa häntä määräili olla miettimättä.
”Niillä taitaa mennä hyvin”, Juuso totesi, ja mietti mahtoiko Jesse lukea toteamuksen kysymyksenä vai ei.

Pakkohan niillä oli hyvin mennä. Juuson tietojen mukaan he olivat pistäneet hynttyyt yhteen jo seitsemän kuukautta sitten.
”Ääh, mutta en mäkään tullu tänne nuriseen mun suhdejutuista tai sunkaan! Vaikka toisaalta.. on mulla yks ihan pätevä juttu aina sillon tällön”, Juuso naurahti ja ajatus luikahti saman tien Isabella Sokkaan.

Ei sekään nyt varsinaisesti edes ollut mikään juttu ollut. Pari tai ehkä muutaman, olkoon se lukijoille arvoitus, kerran tapahtunut yhteentörmäys. Juuso piti siitä, ettei se ollut mitään vakavaa tai sitonut kumpaakaan mihinkään.

"Niin kai niillä menee", Jesse totesi olkiaan kohauttaen. "Ainakin näin olen ymmärtänyt."

Mies kyllä muisti Innan kertoneen Krouvissa jostain mustasukkaisuus-kuviosta, mutta muisti myös sen, että oli luvannut olla juoruamatta asiasta Juusolle.

Jesse kohotti hieman kulmiaan Juuson mainittua jotain "pätevästä jutusta."
"Jaaahas. Meinaatko, että siitä tulis mahdollisesti jotain vakavaakin joskus vai onko vain pelkkää seksiä?"

”Hah”, Juuso naurahti äänekkäästi. ”Ei siitä todellakaan mitään vakavaa kehity koskaan.”

Juuso alkoi miettiä vakavaa suhdetta hieman tarkemmin. Vuosi sitten hän palasi Englannista ja alkoi heilastella Innaa takaisin. Sen suhteen kohtalon tietää jokainen.
”Tiiätkö”, Juuso pohdiskeli. ”Mä olin aivan valmis pistään Innan kanssa perheen pystyyn vuos sitten.”

Mies risti pohdiskelevasti jalkansa ja hörppäsi jälleen oluesta.
”Isabella on kyllä näyttävä, mutta ei se semmonen, joka asettuisi aloilleen vielä pitkään aikaan. Mäkin oon oppinut itestäni, että en kyllä oo määkään”, Juuso naurahti.

”Ehkä nyt viimein sitä pizzaa!”

"Ja minä Milan kanssa", Jesse myönsi oluttaan hörppien.

Tahaton pyrskähdys pääsi miehen suusta: "Eipä mennyt ihan niin kuin kuvittelin. Ei tullu kesähäitä eikä lasta... Milan kanssa ainakaan."

Juusolta lipsahti sutinansa nimi, joka sai Jessen naurahtamaan uudelleen.
"Vai että Isabella... No joo, onhan se aika vetävän näköinen pakkaus, en kiellä. Melkein käy kateeksi."

Jesse kurotteli puhelintaan pöydältä Juuson mainittua jälleen pizzan.
"Tilataan vain."
Kai tässä tuppukylässä sentään olisi kotiinkuljetus...