Hakemus: vuokraajaksi Auburniin

Omistin jo oman tallin, mutta tahdoin jotain uutta kokemusta jostain. Käyn aktiivisesti joka päivä eräällä foorumilla, josta löytyy kaiken maailman ilmoituksia uusista tapahtumista, myynneistä ja hoitaja-, yksityis- sekä vuokraajahauista. Minä kun olen sellainen ihminen joka kyllästyy helposti kaikkeen, tiesin, että jos lähden keräämään lisää kokemusta muilta talleilta, tarvitsin oikeasti hienon tallin.

Eilen olin törmännyt Auburn Estateen foorumilla ja kiinnostunut paikasta todella kovasti. Vietin pari tuntia tutustuessani talliin netin kautta ja huomasin, että vuokraajahaut olivat auki. Kiinnostukseni heräsi saman tien ja lähdin tutustumaan sitten hevosiin. Kaikista viidestä hevosesta kolme kiinnitti huomioni. Fellu kiinnitti ihanalla (kyllä kuulit oikein, ihanalla) luonteella minut ja se sai minut rakastumaan tähän kaveriin todella suuresti. Mutta, joku oli jo sitä ehtinyt hakea, joten en ollut varma, onko minunkaltaisellani ihmisellä mitään mahdollisuuksia toista hakijaa vastaan. Piti kehittää jotain, millä minulla olisi mahdollisuus ehkä tähän.

Sitten törmäsin Haniin, joka oli poni. ”Poniko? Psh, tuo pikkusöpöläinen painuisi sinun painosta kasaan”, eräs tuttu sanoi minulle kun hehkutin asiasta hänelle. Tiesin että olisin ehkä näin aikuisena liian painava tälle, mutta minun onnekseni painoraja oli alle 65kg. Kyllä olin aikuinen, mutta hyvässä kunnossa ja erittäin kevytrakenteinen. Olin suunnilleen sen 61kg ja pituus sen 159cm. Olisin voinut painonkannalta tuumien ratsastaa ja vuokrata tätä söpöä nuorukaista, mutta pituuteni kannalta päätin jättää tämänkin kanssa seikkailun tähän. Toivoin kovasti että tämä poni saisi hyvän ja osaavan vuokraajan, sen verran raasu se oli.

Kolmanneksi vaihtoehdoksi sitten tuli Eela-tamma. Tämä sulatti myös sydämeni, koska pidin juuri tällaisesta vauhdikkaasta ja herkästä yksilöstä, miltä löytyy tammamaisuutta. Päässä kävi ajatukset siitä, että kuinka pääsisin tämän kanssa touhuamaan kaikkea hauskaa, mutta taisi tälläkin olla jo yksi hakija.
Loppujen lopuksi tein päätökseni, ja lähetin sähköpostia Isabella Sokalle.

”"
Hei!
Haluaisin hakea teidän hienolle tallille Auburn Estateen vuokraajaksi. Se olisi suuri ilo päästä teidän tajunnanräjäyttäviin tiloihin hankkimaan enemmän kokemusta muista kuin suomenhevosista. Haen siis vuokraajaksi ihanalle Erelas-tammalle.

Olen 28-vuotias nuori ja hoikka neiti, jolta löytyy runsaasti kokemusta myös oman tallin kautta. Nimeksi annettu Sini Jokinen (kutsutaan Werryksi tai Weeraksi toisen nimen takia). Pienestä asti minut on totutettu erilaisiin hevosiin ja poneihin, koska vanhemmillani oli oma tila ja siellä sopivia ratsuja.

Olen kilpaillut niin esteillä, koulussa, maastoesteillä kuin myös valjakossa. Este- ja koulukilpailuissa olen kierrellyt jo 10-vuotiaasta lähtien, maastoesteillä ja kenttäkilpailuissa 16-vuotiaasta sekä valjakossa nyt vasta 26-vuotiaana. Kouluratsastuksessa osaan ratsastaa Grand Prixin tasolla, mutta nyt on ollut suomenhevosten takia taukoa, ja osaan nyt parhaiten alle Vaativa A:n tasoa. Esteillä kilpailen juuri nyt parhaimmillaan 110cm, mutta aikaisemmin omalla puoliverisillä tullut kisattua siellä 150-140cm - taitoa siis pitää taas kerätä. Kenttäkilpailuissa tullut kisattua maksimissaan CIC1, mutta olen kiinnostunut CIC2-tasolla kisaamisesta. Valjakossa sitten kisaan noviisissa ja vaativassa. Kuten tästä tulee selville, haastavamman tason ratsastus hieman jäässä kun ei niitä puoliverisiä löydy enää, niin tarkoituksena olisi lähteä treenaamaan ja palauttaa muistiin korkeiden esteiden salat.

Miksi haluan Auburniin? Auburn on sellainen paikka mikä herätti saman tien kiinnostukseni toimintaan ja hevosiin kohtaan. Olen nyt jo jonkin aikaa etsinyt kiinnostavaa ja hienoa paikkaa, ja uskon että vihdoin sen löysin. Yleensä tykkään modernitalleista, mutta Auburnista huokuu sellainen kaunisajatuksinen ja vanhanaikainen tunnelma, mikä ihme kumma vetää puoleensa kuin magneetti.

Toivon kovasti pääseväni edes jollain muotoon teidän tallinne toimintaan mukaan, jos ei nyt vuokraajantitteliä ei saada.

Ystävällisin terveisin,
Sini Weera Jokinen
”"