Friendzone

Päivä pimeni nopeasti ja pian rantasaunan pihaa valaisi ainoastaan mökin ulkovalaisimet. Nojasin terassin kaiteeseen. Viileä iltasää puri paljaisiin olkapäihini, jotka tummanharmaa off sholder neule paljasti. Päälläni oli myös mustat farkut sekä beiget Converset. Teemuki lämmitti sormiani ihanasti ja rauhallinen tuoksu tulvi nenääni.

Muutama tunti sitten me olimme käyneet suurella porukalla parin tunnin maastossa, jonka jälkeen Sokan sisarukset tarjosivat saunaillan heidän rantasaunallaan. Jonny oli tuonut mukanaan viinapullon, vaikka Isabella oli ilmoittanut juhlien olevan alkoholittomat omaa saunaolutta lukuun ottamatta. Olin itse juonut yhden inkiväärioluen. En ollut niitä kavereita, jotka olivat tahdittomia toisten juhlissa ja joivat mikäli joku toi piilopullon. Olinkin nähnyt Isabellan tuhahtelevan niille vieraille.

Kohotin lempeän tuoksuisen teemukin huulilleni ja siemaisin kuumaa juotavaa. Olin kaivannut hetkeksi raikasta ilmaa. Useampi ihminen samassa tilassa ahdisti aina jossain vaiheessa, joten hetkeksi omaan rauhaan katoaminen teki terää. Maisematkin olivat kauniit. Oli ihmeiden kautta ollut aurinkoinen lämmin päivä, joten kuu loisti taivaalla ja läheisen järven pinta oli aivan tyyni. Koivujen oranssit lehdet olivat kauniit ja osa niistä oli jo leijaillut maahan.

En itse pitänyt syksystä kuin ensihuumassa tai nimenomaan tällaisina aurinkoisina päivinä. Rakastin villasukkia ja kynttilöitä, niiden ensimmäisiä hetkiä. Leimasin ne kuitenkin talvi-ihmisenä enemmän talveen, kun oli enemmän pakkasta eikä masentavaa märkää syyssadetta.

Rauhani häiriintyi, kun rantasaunan ovi avautui ja siirsin katseeni maisemista tulijaan. Ehkä se oli joku porukan tupakoitsijoista, jotka olivat vain menossa röökille.

Mulla oli ollut ihan todella hauskaa maastoilussa ja saunailtakin oli ollut aivan ihana. Saunaoluen jälkeen Jonnyn viinapullo oli kiertänyt osan porukasta ja jopa omaksi yllätyksekseni olin ottanut siitä reilun suullisen. Humala oli tullut vaivattomasti ja tuonut mukanaan ihanan hölmön tunteen.

Huomasin hymyileväni ihan ilman syytä ja yritin piilottaa oloni Isabellalta, sillä nainen oli ilmeisesti saanut ihan tarpeeksi kaitsea juhlavieraitaan humalan vuoksi menneinä kisajatkokertoina.
Sisäilman lämpö alkoi punahduttaa alkoholin lämmittäviä kasvojani liikaa ja päätin pyörähtää ulkona hetkellisesti.

Inna nojaili terassin kaidetta vasten, ihmettelin miksi nainen oli ulkona yksin, eikä juhlimassa muiden kanssa.
"Hei Inna, mitäs sä täällä yksin juhlit?" kysyin ja pysähdyin pienen matkan päähän brunetesta.

Katseeni kiersi syksyisessä järvimaisemassa ja piilotin käteni mustan villaneuleen alle. Mustat suorat housut eivät olleet kovin säänkestävät ja mustat avokkaat eivät myöskään olleet kovin lämpimät, mutta onneksi humalatila piti lämmöntunteen iholla.

Hienoa tulija oli Heidi. Se siitä ihanan rauhallisesta hetkestä yksinään. Suoristin varteni ja käännähdin sen sijaan nojaamaan kaidetta vasten takamuksellani. Pitelin yhä teemukia kädessäni.

Mä olin vähän sellainen ihminen, että jos olin vihainen jollekin, mä näytin sen heti. Ja tällä hetkellä mä olin vihainen Heidi Näyhölle. Se oli aiheuttanut aivan turhaan vääntöä mun ja Verkun välille. Asia oltiin jo sovittu (moneen kertaan), mutta mä en silti voinut olla ärsyyntymättä Heidin naaman nähdessäni.

Ja nyt se seisoi tuossa naama selkeästi alkoholista punehtuneena kysymässä miksi mä ”juhlin” yksin pihalla. Hetken ajan mä mietin, laukoisinko suuni puhtaaksi heti kättelyssä vai kokeilisinko antaa asian lipua ohitse ilman konfliktia.

”Haukkaan raitista ilmaa”, vastasin sille ja toivoin sen jatkavan matkaansa.
Vernerin tähden mä pitäisin suuni kiinni, jos Heidi nyt tekisi mulle tietämättään palveluksen ja jatkaisi matkaansa muualle. Siemaisen pitkän kulauksen teetä merkiksi, etten jatkaisi tekemisieni selittelyä sen enempää. Tee oli jo hieman haaleaa, se jäähtyi yllättävän nopeasti.

Inna ei ihan tuntunut omalta ystävälliseltä itseltään ja havainto sai mut rypistämään otsaani hieman. Ajatuksenkulkuni ei meinannut millään löytää syytä naisen käytökselle, en ollut ollut epäkohtelias tai tänäänkään rymynyt känniääliönä, kunhan olin pienessä hiprakassa.

Bruneten vastaus oli melko mitäänsanomaton ja olisin normaalisti luultavasti kävellyt pois, mutta en ymmärtänyt miksi itselleni tuli niin omituinen fiilis Innasta.

Paitsi jos...

Mieleeni tulvahti ajatus, joka sai vatsani muljahtamaan.

"Verkku taisi sanoa musta sulle?" ääneni oli hivenen pettynyt, sillä olin uskonut veteraanin pitävän tiedon itsellään. Kai sen oli pakko ollut tietää, että jos se kertoisi Innalle, että mä olin sanonut leirin tapahtumista, se tulisi aiheuttamaan närää myös mun ja Innan välille.
Kiitti, Verkku, ajattelin ja tuhahdin.

Pyöräytin silmiäni. Ei se sitten tajunnut jatkaa matkaansa. No, oma mokansa. Laskin teemukin kaiteelle ja ristin käteni. Siirsin katseeni vaaleampaan brunetteen ja mietin, miten tulkitsisin sen kysymyksen perään liitetyn tuhahduksen. Kohdistuiko se muhun vai siihen itseensä vai kenties Verneriin? Mikäli vaihtoehto numero kolmoseen, tuhahdus oli täysin aiheeton.

”Ja mitähän se olis susta sanonu?” kysyin. ”Sä et varsinaisesti oo meiän jokapäiväinen puheenaihe. Vai tarkotatko sä sitä kuin friendzonessa sä oot?”
Okei, joo, Verkku olisi varmaa nirhannut mut noiden sanojen takia, jos olisi paikalla. Heidin käytös oli kuitenkin tähän asti näyttänyt mun silmissä niin paljon siltä, että se oli aivan lätkässä Verneriin. Jos Verneri oli mustasukkainen Alexander Rosengårdista, kai mä sain vähän osoittaa samanlaista ärsyyntymistä Heidi Näyhöä kohtaan?

Mä olin esittänyt friendzone väitteen myös Verkulle. Heidi sai olla mun puolesta kuinka syvällä friendzonessa tahansa. Mä en sekuntiakaan uskonut, että Verneri hyppäisi naisen kelkkaan mukaan, vaikka se tekisi aloitteen. Sitä paitsi mitä luultavammin aivan pian Heidi kieltäisi koko asian.

Mun katseessa oli pientä haastetta Heidille. Halusin syvästi tietää mitä se vastaisi.

Humalaisessa mielessäni kävi lyhytkestoinen ajatus siitä, että kuinka olisi hyvä vähän takoa järkeä kädet ristissä seisovaan Innaan.

Sen sijaan mä tajusin nauravani ääneen, noh, ehkä se oli parempi reaktio toisen friendzone-puheille.
"Vai että sillä lailla", tyrskähdin vielä ja yritin sitten edes vähän vakavoitua. Mun piti muistaa, että Inna oli mahdollisesti syytön ja mun ei ollut tarkoitus suututtaa sitä lisää.
Vai oliko sittenkin?

"Elätkö sä oikeasti siinä mielikuvassa, että mä haluaisin seurustella Vernerin kanssa? Se on mun ystävä, se on ollut sitä sua ennen ja tulee olemaan myös sun jälkeen. Mä olen iloinen, että se on löytänyt itselleen naisen, mutta jos sä olet noin huolissasi siitä, että minä olen tulossa teidän suhdetta koettelemaan, niin ehkä ei kannattaisi ihan niin avoimesti flirttailla muiden miesten kanssa."
Mun ääni pysyi hyvin rauhallisena ja sanojen pisteliäisyyttä lievensi se, että kuulostin siltä, että olisin juuri kertonut naiselle rennosti, että maailma oli pyöreä ja taivas sininen.

Heidi ei yllättänyt, vaan sen nauru puheille kuulosti lähinnä totuuden peittelyltä. Ehkä se ei vain itse tajunnut asiaa. No, ihan sama, mua ei oikeastaan kiinnostanut. Heidi ei ollut minkäänlainen uhka. Ainoastaan poikaystävän ärsyttävä ”ystävä”.

Minkälainen ystävä ei tunne ystäväänsä sen vertaa, ettei tiedä mistä asiasta kannattaa aiheuttaa toiselle murehdittavaa? Selkeästi Heidi ei tunne Verneriä tarpeeksi hyvin, että olisi tiennyt miten mies reagoi asiaan. Kaikelta tältä oltaisiin vältytty, jos Heidi olisi tullut mulle puhumaan ja mä olisin voinut ihan hyvin ottaa ite asian Vernerin kanssa puheeksi.

Oli kuitenkin mun vuoroni tyrskähtää.
”Mä en pidä sua minkäänlaisena uhkana”, kerroin ja irrottauduin nojailemasta kaiteeseen. ”Sitä paitsi musta tuntuu, että sä et tiedä mitään Verkusta. Jos tietäisit, sä olisit tullu ensin puhuun mulle.”
Jätin tietoisesti kommentoimatta Heidin kommenttia toisille miehelle flirttailusta. Mun ei tarvitse alkaa selittelemään itseäni Näyhölle. Tulkitkoon kommentoimatta jättämisen ihan miten itse haluaa.

Inna vaikutti ylimieliseltä ja huomattuani sen havainnon itsessäni, naiselta katosi viimeisetkin pisteet silmissäni. Humala oli saanut mun kielenkannat irtoamaan vähän liikaakin, mutta en mä selvinpäinkään olisi sellaista jäänyt katselemaan.

Inna oli nähnyt Verkusta ehkä pintaraapaisun, mutta se ei ollut ollut se, joka miehen haki sairaalasta kotiin.

"Jos mun mies olisi ollut samassa tilanteessa, mä olisin halunnut tietää. Enkä mä sanonut Verkulle susta mitään, mä puhuin sille Alexanderista. Mutta kiva, että sä luulet mun mustamaalanneen sut", totesin ja katsoin naista silmiin vakaasti.

Meinasin vielä toivottaa naiselle hyvät jatkot, mutta sen sijaan käännyin vain ympäri ja palasin sisälle. Jonnyn pullossa oli vielä tippa jäljellä, en vaivautunut kaatamaan sitä edes lasiin, vaan painoin pullon huuliani vasten ja nautin polttavasta tunteesta kurkussani.

Jos Verkun ja Innan näkemys oli se, että mä olin tän jutun perseilijä, niin mä kyllä jättäisin ne ihan omaan rauhaansa.

Nappasin tavarani ja lähdin kävelemään, soitin taksin ja odotin sen tuloa hyvän matkan päässä kartanosta.
Tunsin kyynelten valuvan poskillani, mutta pyyhin ne itsepintaisesti pois.
Sai luvan olla viimeinen kerta, kun mä pidin kenenkään puolia.