Surprise, motherf*cker

Mul oli ollu elämäni parhaimmat kaks päivää Sarahin kanssa. Vaikka oltiin lähes kirjaimellisesti törmätty Vuoreen, se ei ollu vaikuttanu meihin. Ja sitä paitsi, Sarah joutuis kattoo Isabellaa enemmän ku mä naisen eks miestä, joten mulla ei olis paljoa valittamisen varaa. Oltiin päädytty mun työpäivän jälkeen yhdessä ulos syömään ja siitä vielä mun kämpille.

Ja nyt oltiin tässä hetkessä. Mä Sarahin päällä, alastomana, nainen mun alla, alastomana ja me tuijotettiin toisiimme silmiin tajuttuamme ovikellon soineen. Kuka helvetti siellä olis. Jonathan ei olis tullu ilmottamatta, kukaan entinen heila ei tienny missä asuin (jos Isabellaa ei lasketa), eikä naapureita ketään kiinnosta toisten asiat.
"Who the Hell could it be?" murahdin universumille. Annoin kuitenkin soittajan olla omassa arvossaan ja keskitin huomioni takaisin Sarahiin. Kello soi uudestaan ja tällä kertaa vaativammin. Kiesus! Eikö ikinä sais olla rauhassa?! Seuraavana kuulu oven avaus.
"What the fuck", sihahdin ja kierähdin ylös Sarahin päältä.

"So, this is Thomas' home", kuulin Jonathanin äänen. Mitä helvettiä nyt oikeasti!? Pitikö isoveli jotain halvatun asuntoesittelyä mun kämpässä?!
"Ooooh, how lovely apartment!" Grace. Mitä Nana teki Suomessa? Miksei mulle kerrottu?

"Shitshitshitshit, it's my grandma", kuiskasin Sarahille ja noukin tämän vaatteet lattialta sängylle. Luojan kiitos, olin potkaissut makuuhuoneen oven kiinni, ennen kuin olimme päässeet itse asiaan, if u know what I mean...

Mä olin niin onnellinen, että en muistanut edes olinko ollut niin onnellinen koskaan. Ehkä joskus 4-vuotiaana, kun olin saanut ensimmäisen oman hattarani huvipuistosta.

Thomas osasi lukea mua, kuin avointa kirjaa. Se reagoi välittömästi ääniin, joita en edes tajunnut päästäväni.
Lumouksen rikkoi ovikello, joka toistui useamman kerran ja sitten tapahtui jokaisen pariskunnan pahin painajainen. Ovi aukesi ja sisään astui ihmisiä.
Thomas kirosi ja mä nousin istumaan sotkuuntuneiden lakanoiden keskelle.

Miehen seuraavat sanat iskivät tajuntaani kovaa ja en varmaan ikinä ollut pukeutunut niin nopeasti. Tummansiniset pillifarkut sujahtivat jalkaan ja valkoinen toppi peitti valkoiset pitsirintsikat.
Katsahdin Thomasta, miehen hiukset olivat juuri sen näköiset, kuin niiden olettikin olevan äskeisen session jäljiltä.

Suin niitä nopeasti siistimmiksi ja kiinnitin omani korkealle poninhännälle, niitä ei pienellä sukimisella saatu siistin näköiseksi.
"What now?" kuiskasin miehelle ja katsoin tätä silmiin yrittäen peittää virneeni.

Katoin Sarahia silmiin ja yritin ettii sieltä vastausta. Nainen oli onnistunu sukimaa mun hiuksia vähän siistimmiks, ettei olis jokaiselle vastaantulijalle ihan niin selvää äskeisten touhujen luonteesta. Aikuisille kun ei voinut sanoa, että me painittiin. Lapselle se varmaan olis menny läpi.

"We go there?" sanoin hämilläni tilanteesta. Puhetta kuulu oven toiselta puolen, mut enää en saanu sanoista selvää.
Suoristin selkäni ja suuntasin ovelle, avasin sen ja katse kohdistu ensin murhaavasti Jonathaniin. Seuraavana lempeämmin Graceen.
"Nana, what a lovely surprise", huokaisin ja annoin naiselle kunnon halin, sekä pusun poskelle.

"What are you doing in Finland?"
"Oh, you know how I wanted to see my grandchildren", lämmin ja rakastava hymy kasvoillaan Nana katto eka mua ja sitten Jonathania. Pian naisen katse siirtyi mun taakse ja tiesin Sarahin seisovan ovensuulla.

"Is this Isabella? So nice to finally meet you!" Grace hihkaisi ja asteli Sarahin eteen. Hitto, et hävetti.

Thomas lähti huoneesta niin itsevarmana, että mua nauratti entistä enemmän. Ryhdistäydyin ja liikahdin makuuhuoneen ovensuuhun nojailemaan ovenkarmiin.

Veljesten isoäiti näytti ihanalta ja Thomas kohteli sukulaistaan rakastavasti. Jonny katsoi mua puoliksi järkyttyneenä ja puoliksi huvittuneena.
Mä katsoin sitä itsevarmasti hymyillen, kyllä se tiesi mitä me oltiin tekemässä.

Thomas ei ehtinyt edes esitellä meitä, kun poikien isoäiti jo ryntäsi luokseni.

Isabella. Nimi sai mun kasvoille nousemaan pahoittelevan hymyn.
"Sorry, I'm not Isabella. My name is Sarah, nice to meet you."

Hiton Thomas oli varmaan taas "unohtanut" kertoa musta isoäidilleen. Nainen halasi mua ja sillä välin sain heitettyä Thomakselle paljonpuhuvan katseen.
"Really?" muodostin sanat äänettä huulillani.

Shit. Miten mä olin voinu unohtaa mainita Nanalle Sarahista? Ainiin, koska me oltiin liian kiireisiä viettämään aikaa kenenkään muun ku toistemme kanssa! Luulin Jonathanin sanoneen edes jotain!
"Sorry", vastasin naiselle ääneti.

"Oh dear, my apologies. Sarah, what a lovely name", Grace sanoi ja hymyili tuttua ja turvallista, lämmintä hymyään.
"This is Grace, also known as Nana in the family", Jonathan sanoi takaani, selkeästi yrittäen karistaa mielestään mielikuvat siitä, mitä asunnossa tapahtui ennen kuin kaksikko ryntäsi sisälle ovesta.

"How long are you staying?" kysyin varovasti vanhalta naiselta.
"Don't get ahead of yourself, young man", Grace naurahti ja katsahti mun ja Jonathanin suuntaan. "First, let's drink some tea and get to know each other, shall we?" Nana käänsi katseensa takaisin Sarahiin ja tiesin naisen tykkäävän mun rakkaasta välittömästi. Toisin kuten Sarahin abuela musta...

"It's okay", lohdutin sydämellistä vanhaa rouvaa.
"Great to finally meet you, Grace", lisäsin Jonathanin esittelyiden jälkeen.

Thomas näytti tyytyväiseltä ja arvelin asian liittyvän siihen, millaisen vastaanoton olin saanut Gracelta. Hymyilin muistolle abuelasta, tämä oli huomattavasti suojelevampi minua kohtaan ja osasi olla välillä aika töykeäkin.

"How was your flight?", kysyin Gracelta, kun olimme siirtyneet keittiön puolelle.

Grace asteli kaappien luo ja alkoi penkomaan niitä.
"It was pleasant, thank you sweety", Nana vastasi Sarahille ja oli selvästi mielissään naisen kysymyksestä. Merkittävä katse mua kohti kertoi harmaahiuksisen naisen pitävän Sarahista, ainakin näin ensitapaamisella.

"It's okay, grandma, I got this", Jonathan sanoi ja oli ottamassa ohjia mun keittiössä, mutta päättäväisesti rouva toppuutteli nuorempaa ja hätisti tämän pöydän ääreen istumaan.
"For a 68-years old she's still feisty", naurahdin ja katsoin Sarahia.
"Alive and well, you could say", Grace lisäsi ja hymyili Jonathanille, tämän myöntäessä tappionsa keittiön herruudesta.

"So Sarah, tell me something about yourself. You're not from here, aren't you?" Grace kysyi suoraan brunetelta, joka istui mun ja Jonathanin välissä. "Are you a good influence for my baby-Thomas", tämä jatkoi ja virnisti nuorelle naiselle.

Istuin pöydän ääreen ja seurasi Gracen touhuamista keittiössä. Thomas istui viereeni ja otti pöydän päällä olevasta kädestäni kiinni. Katsahdin mieheen ja hymyilin hölmön onnellisena.
"Abuela behaves the same", vastasin ja virnistin Gracelle.

Naisen kysymys ei tullut yllätyksenä.

"Well, my dads side of the family is from Colombia and my moms is from Finland. I grew up in Finland, but was raised like a latina. I live with my abuela", kerroin hymyillen ja katsahdin uudelleen Thomasta kohti.
"I like to think that I am."

Hymyilin hölmönä takaisin naiselle, samalla kun Grace kattoi pöytää kaappien tutkimisen jälkeen. Kolme kuppia ja neljä lautasta. Grace tiesi, ettei Jonathan välittänyt teestä, vaan joi mieluummin kahvia, jos joku sattuisi keittämään.
"Jonathan, dear, I believe you are able to make your own poison", Nana naurahti isoveljelle, joka vastasi nyökkäämällä. "And could you, please, grab the paistries from my bag?"
"Of course", Jonathan vastasi ja nousi ylös suunnaten eteiseen.

"So, are you okay now?" kysyin varoen kokeillen kepillä jäätä. Vaikka Grace oli avoin omista asioistaan ja halusi pitää meidät ajan tasalla kaikesta tämän terveyteen liittyen, syöpä oli silti pienehkö tabu meidän kolmen välillä.
"Oh I'm fine darling. Doctor said that right now we are where we wanted to be. Remission is a win for me for now."
"They didn't want to let do this trip at first, but you know her", Jonathan sanoi palatessaan eteisestä ruskean paperipussin kanssa.

Neljä viineriä neljällä lautasella, kolme kahvikuppia ja yksi vesilasi. Tuntui, kuin olisin ollut Englannissa mummin keittiössä, vaikka pöydässä oli yhet astiat enemmän.
"Have you told Mike yet, or are you even planning to?" Jonathan kysyi varoen.

Kieltämättä mua vähän harmitti se, kuinka vähän Thomas oli kertonut elämästään Kallan ulkopuolella. Tiesin kuitenkin, että mies ei salannut asioita ollakseen pahansuopa, vaan hän ei vain halunnut käydä menneitä asioita läpi. Gracesta olisin kuitenkin halunnut tietää enemmän, kuin pelkän tiedon naisen olemassaolosta.

Niinpä keskustelu syövästä tuli mulle uutena tietona, mutta en antanut sen näkyä. Ihan kuin minullakin, Thomaksellakin oli paljon asioita, joista emme olleet ehtineet puhua.
"Who's Mike?" huomasin kuitenkin kysyväni ja siemaisin hieman eteeni kannetusta teestä.

Thomaksen pitäisi kyllä pitää parempaa huolta informaation kulusta tästä eteenpäin. Ja minun pitäisi ehdottomasti kertoa miehelle sisaruksistani lisää.

Hiljaisuuden täyttäessä tilaa kirosin mielessäni Jonathanin ottaneen sen Paholaisen nimen esiin. En ollut nähnyt miestä vuosiin, eikä ollut velikään. Nana kertoi joskus puhuneensa miehen kanssa, mutta siitäkin oli pitkän aikaa.
"My son", Nana selvensi. En kuitenkaan uskonut sen kertovan paljoa Sarahille, joten lisäsin vielä oman kommenttini.
"Our father."

Mä en olis halunnu asettaa Sarahia siihen tilanteeseen just nyt. Olin monta asiaa, jota nainen ei tiennyt musta, mut sama homma päti myös toisin päin. Mä en tiennyt läheskään niin paljoa Sarahista kuin halusin.
"Oh my, you haven't told her everything?" Grace katto mua ymmällään tilanteesta.
"Not all, some here and there."

Kiusallinen ilmapiiri oli käsin kosketeltavissa. Juuri näiden tilanteiden takia ihmiset kai oikeasti kertoivat itsestään kaiken rakkailleen, ennen, kuin esittelivät heitä perheellensä.
"Okay", vastasin ja kieltäydyin näyttämästä vaivaantuneelta.

"We really have practised more living in the moment, than opening up old scars, which we both have plenty. Thomas has just mentioned him in a sentence, so I didn't know him by name", selitin Gracelle ja hymyilin lempeästi.

"But please, do continue your conversation, I'll ask if there's anything else I need to get some more information."

"Oh it's okay dear, I'm sure he'll tell you everything you want to know when he's ready", Grace ehti vastaamaan mun puolesta ja hymyili rohkasevasti Sarahille. Mä tunsin hieman syyllisyyttä siitä, etten ollu kertonu naiselle oikeastaan mitään mun elämästä meijän parisuhteen ulkopuolella.

"And no Jonathan, I haven't told him, because it's none of his God damned business." Vanhan rouvan äänessä oli päättäväisyyttä.
"When Jonathan and Thomas left their father, I took boys side. I heard what he had done, and probably would've keep on doing if they'd stayed."

Me istuttiin Jonathanin kanssa hiljaa katse omissa kämmenissä, kun Nana pikakelauksella selitti, miten asiat oli menny aikanaan. Kuinka Jonathan oli kertonu monen tunnin kiertelyn jälkeen isän kohtelusta ja äidin hiljasesta hyväksymisestä, Grace oli kääntäny selkänsä omalle pojalleen ja auttanu kahta nuorta miestä pärjäämään omillaan.

Kuuntelin Gracen selvennystä ja veljesten menneisyyden tarinaa ymmärtäväisenä. Tiesin, että ei ollut helppoa puhua lapsuuden asioista ja Gracen kertoman mukaan Jonathan oli useammin joutunut maksamaan kaikesta. Molemmat veljistä näyttivät poissaolevilta, vaikka varmasti kuuntelivat jokaisen sanan.

Kertomuksen jälkeen kaikkien kolmen katseet osuivat minuun ja perhe selkeästi mietti miten reagoisin.

"You were very brave to take them in and you two for leavin. It must had been really tough on all of you."
Thomaksen pelot isänsä kaltaisuudesta parisuhteessa eivät selkeästi olleet tyhjästä tempaistuja.

"My abuela left Colombia when my dad was just a baby. My grandfather was a bad man and his past has followed our family ever since."
Katsahdin Thomakseen, joka kuunteli tarkkaavaisena.
"My parents were killed in a car accident when I was 17 and it was ruled as a drunk drivers hit and run. But we all knew it was no mistake, just a reminder to our family, that the past hasn't forgotten us."

"I'm so sorry to hear that, dear child", Grace sanoi ja hymyili pehmeästi Sarahille. "We all need to make sacrifices at some point."
"Amen to that", Jonathan sanoi ja hymähti. Nana antoi tälle tuomitsevan katseen. Vaikkei Grace ollut kovinkaan uskonnollinen ihminen, uskoa ja kirkkoa nainen kunnioitti.

"Should we leave the young couple alone and take your stuff to Auburn. I have a feeling you might meet the real Isabella there." Vanha rouva nyökkäsi broidille, joka nousi ensimmäisenä pöydästä ja siivosi astiat keittiön tasolle altaan viereen.

Grace oli saanut takin päälleen ja kengät jalkaan, Jonathanin vielä sitoessa nauhojaan. Rouva kääntyi mun ja Sarahin puoleen ja hymyili.
"It was so nice to meet you, Sarah. Please, take care of him." Kommentin viimeinen osa ei ollut vitsillä taikka sanottu vain siksi, koska niin oli tapana. Grace tarkoitti sitä, ja mä kyllä ymmärsin miksi.
"And we're so sorry to disturb you like this, we'll leave you to carry on, what ever you two were doing." Silmänisku oli liikaa, tunsin kuinka punastuin paloauton väriseksi.

Mun oli ihan selkeästi kiittäminen Gracea siitä, miten ihanan miehen tämä oli kasvattanut Thomaksesta. Mä ihailin sitä, miten miehen käytös oli muuttunut suhteen aikana ja miten paljon paremmin tämän hermot kestivät nykyään. Ja sama päti minuun, Thomas oli saanut mut kehittymään paljon aikuisemmaksi suhteen aikana.

"Likewise, Grace and I promise I will."

Näin silmäkulmastani, kuinka Thomas punastui isoäitinsä sanoista, virnistin tahattomasti ja halasin vielä sekä Gracea, että yllättynyttä Jonathania.
"I hope I"ll see you again before you go back home", sanoin ja seurasin Thomaksen vierestä kuinka kaksikko sulki ulko-oven takanaan.

"What color is a firetruck, churri?"
Virne levisi kasvoilleni ja tuuppasin miestä leikkisästi kylkeen.

Jonathan ja Grace olis kohta matkalla kartanolle. En tajuu miten veli oli onnistunu saamaan Nanalle just sieltä majotuksen. Olishan rouva voinu munkin luona olla. Ite olisin punkannu sohvalla. Pian eteisessä kaiku Sarahin ääni. Mätkäsin tätä leikkisästi olkapäähän.
"Fuck off, would ya", tuhahdin ja nauroin perään.

Käännyin palatakseni peremmälle asuntoon ja lösähdin sohvalle olohuoneen puolelle. Mun päässä pyöri Sarahin sanat auto-onnettomuudesta ja muka kännikuskista. Miten nainen ei ollut kertonut mulle sitä aikasemmin? Toisaalta, en mäkään ollu paljoa itestäni antanu suhteen alusta lähtien.

"I'm sorry about your parents", sanoin ja sohvalle mun viereen istuneen bruneten lähemmäs itteäni.

Nauroin Thomaksen reaktiolle ja seurasin miestä olohuoneeseen. Mies vaipui omiin ajatuksiinsa, tämän kasvoilta saattoi nähdä rattaiden pyörivän.
Thomaksen sanat saivat mut hymyilemään puoliksi.

"As I said, we both have scars in the past. Remember that date we had when I locked myself in the bathroom? I'm used to watch over my shoulder, as I have my whole life. It has been many years since them, but I still don't think we're forgotten. That is also a reason why I don't want to tell you anything. So that they can't use you for their benefit."

Ääneni pysyi yllättävän vakaana, enkä oikeastaan tuntenut mitään sanojen takana. Asia oli ollut niin aina ja tulisi olemaan niin kauan, kun viha isoisääni kohtaan eläisi.

Muistin paremmin ku hyvin sen illan. Mulle oli soitettu töistä. Mun puhelun aikana Sarahin mieliala oli muuttunu ja toinen oli paennu naistenhuoneeseen, eikä suostunu heti avaa mulle ovee.

Sarahin kertomus sai koko illan tapahtumat asettumaan paikoilleen ja kuulostamaan aidosti järkevältä.
"I won't let them", sanoin varmana. Katsoin Sarahia silmiin ja halusin naisen tuntevan olonsa turvalliseks mun kans. "I hope, that some day, when you're with me you don't have to look over your shoulder", mutisin naisen hiuksiin.

Thomas ei ollut ymmärtänyt mun sanoja oikein. Kyse ei ollut siitä, että mies vapaaehtoisesti antaisi mitään tietoa, ei todellakaan. Mitä tämä ei tiennyt, ei hänestä myöskään väkisin ottamalla voinut antaa. Se oli suojelua Thomasta kohtaan, ei häntä itseään.
En sanonut asiasta kuitenkaan enempää. Olin ottanut jos valtavan harppauksen siinä, että olin myöntänyt asian ääneen.

"I haven't looked over my shoulder with you in ages, churri", vastasin ja suutelin miestä lempeästi.

"Now do as the lady said and finish what you started, mujeriego", kuiskasin virnistäen Thomaksen huulia vasten ja siirryin miehen syliin hajareisin.

Hymy nous mun huulille Sarahin ilmastessa luottonsa mua kohtaan. En mä tietenkää halunnu tai toivonu sitä, et toinen pelkäis mun seurassa henkensä edestä. Halusin olla se, joka pitäis toisen turvassa. Tai ees sais sellasen olon toiselle.

Mun hymy leveni entisestään Sarahin kiivetessä mun syliin.
"Is that so...", mutisin naisen huulia vasten. "In that case, hold on."
Otin kiinni naisen takamuksesta ja nousin ylös sohvalta brunette mun sylissä.

Monopolissa on Sattuma-kortti, jossa lukee "Mene vankilaan, mene suoraan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta." Tää tilanne oli sellanen, mut positiivisessa mielessä.

Hoida hommas loppun, loppuun asti turhia mukisematta.
- Ilomielin.