Tuntematon sotilas

"Vittu mun on pakko ylettyä siihen", Verneri yritti venyttää jalkaansa niin pitkälle, kuin fyysisesti vain oli mahdollista.
Hiki noroili nuollen miehen kivusta vääristyneitä ja likaisia kasvoja. Tilanne oli täysin absurdi: vaikka kuinka se häviävän pieni riski kaikelle tälle oli komennukselle lähdöstä saakka ollut olemassa, sen konkretisoituminen ei tuntunut vieläkään todelliselta. Vain painajaiselta, josta heräisi hetkenä minä hyvänsä - ja sitten kaikki olisi taas hyvin. Tiukalla olevat siteet olivat polttaneet Vernerin ranteisiin vääntelehtimisen takia useita palovammoja, mitkä olivat päivien saatossa tulehtuneet. Haavoihin sattui ja se sai tummahiuksisen miehen hengityksen hetkeksi salpaantumaan. Kivun tunteminen kieli siitä, ettei kyseessä ollut vain pahauni.

"Lopeta! Ne huomaa ja tappaa meiät", Ville Rahkonen sähähti ääni väristen.
Kuten Vernerin, myös Villen kädet oli sidottu tolppaan selän taakse. Ahtaassa ja kuumassa teltassa ei ollut kahden suomalaissotilaan lisäksi kuin yksi pöytä, jonka ääressä heitä kuulustelleet talibanit olivat vuoronperään istuneet. Rahkosen hysteerinen itku oli kuluneen vuorokauden aikana vaihtunut epätoivoon, mikä nakersi miehen mielenterveyttä kuin orava käpyä. Ammattisotilasta ohjasi enää vain järjetön kuolemanpelko.
"Luota muhun", Verneri jatkoi kurottamista kohti pöydän jalkaa.
"Toi radiopuhelin on meiän ainoo mahdollisuus."

Lähestyvät äänet teltan ulkopuolelta saivat tummahiuksisen miehen jähmettymään paikoilleen. Askeleet pysähtyivät ovelle. Kaksi miestä. Verneri ei saanut puheesta selvää, sillä sotilaat puhuivat afgaania. Rauhanturvaajan sydän jätti usean lyönnin välistä - mikä tahansa näistä hetkistä voisi olla viimeinen. Suomalaisrauhanturvaajat eivät olleet osoittautuneet talibaneille järin arvokkaiksi, ja se teki tilanteesta yhä arvaamattomamman. Verneri käänsi katseensa Rahkoseen, joka oli sulkenut silmänsä ja supatti hiljaa itsekseen rukousta. Mies, joka Suomessa oli ollut rääväsuu, porukan kovakuntoisin ja varmasti myös ateistein persoona, oli juuri päättänyt turvautua Jumalaan.
"Mä hommaan meiät pois täältä", Verneri lupasi niin hiljaa, ettei ollut varma, kuuliko Rahkonen sitä.

She had a face straight outta magazine
God only knows but you'll never leave her

Askin kylkeen raapaistusta tulitikusta levisi keittiöön hetkellisesti miellyttävä rikin tuoksu. Verneri oli kaikin puolin tyytyväinen asetelmiin, joilla hän oli loihtinut arkiseen keskiviikkoiltaan ripauksen taikaa. Uunissa valmistuvien bataattiranskalaisten sekä itsetehtyjen hampurilaispihvien ja -sämpylöiden oli tarkoitus olla yllätys Isabellalle, joka oli kuluneen vuoden aikana paiskinut töitä enemmän kuin kenenkään mielenterveydelle olisi suotavaa. Verneri oli vakuuttunut siitä, että kahdenkeskeinen illallinen ilman yhtäkään hevosaiheista keskustelua sytyttäisi elämän tukahduttaman kipinän uuteen liekkiin.

Mies hymyili ja katseli ympärilleen asunnossa, joka oli hänen ja Isabellan ensimmäinen yhteinen. Se ei ollut suuri eikä uusi, mutta tyylikkäästi laadukkailla materiaaleilla remontoitu ja sisustettu. Pariskunta oli tiennyt raa'an totuuden jo muuttaessaan: he tulisivat viettämään kotona niin vähän aikaa, ettei tarvetta lisäneliöille ollut. Siksi sillä ei ollut väliä. Verneri oli onnellinen saadessaan jakaa elämänsä Isabellan kanssa. Naisen, jonka pehmeitä kasvonpiirteitä hän jumaloi.

Mies huokaisi ja käveli eteisen peilin eteen. Isabellan pitäisi tulla kotiin hetkenä minä hyvänsä. Nainen oli lopettanut Eelan kanssa estevalmennuksessa jo puolitoista tuntia sitten, mutta nainen oli rutiineistaan hyvin tarkka. Puoliveritamma sai osakseen niin täsmällistä huolenpitoa, ettei Verneri ihmetellyt ollenkaan miksi askareissa kesti tuplaten sen, mitä samaan muilla tavallisilla hevosihmisillä. Ja se oli yksi niistä monista syistä, miksi Verneri rakasti brunetteaan niin valtavasti.

Käsi nousi haromaan ruskeita hiuksia ja nyki sitten kauluspaidan suoraksi. Samassa Isabella sovitti avainta lukkoon ja Verneri astui askeleen kauemmas ovesta. Mies veti henkeä terävästi, eikä voinut estää jännittyneen virneen kohoamista suupielilleen.

I'll give him one more time
We'll give you one more fight
Said one more lie

Isabella astui ovesta sisään. Naisella oli päällään tyylikäs tummansininen tikkitakki ja tummanharmaat tiukat ratsastushousut. Yleensä brunette vaihtoi kaikki vaatteensa tallilta lähtiessään, mutta nyt hänellä oli jalassaan myös aavistuksen lumiset jodhpurit. Verneri kallisti päätään ja pudisteli hymyillen päätään.
"Oliko kiire kotiin?" mies nappasi Isabellan lihaksikkailla käsivarsilla syliinsä ja painoi pienikokoisen naisen vartaloa tiukasti itseään vasten.
Sen sijaan, että brunette olisi kietonut jalkansa Vernerin ympärille ja hukuttaunut suudelmiin, hän mätkäisi nyrkillä miehen olkapäätä ja rimpuili kuin kiukutteleva lapsi.
"Päästä alas Verkku", Isabella kivahti ja katsoi avopuolisoaan haastavasti. "Oikeesti, irti!"

Verneri kurtisti kulmiaan, muttei halunnut pitää naista kiinni väkisin.
"Okei okei, ota ihan rauhassa", mies laski Isabellan alas ja tutki hänen kasvoja vihreillä silmillään.
Jos Verneri olisi kiinnittänyt bruneten kehonkieleen tarkemmin huomiota hetkeä aiemmin oven avautuessa, olisi hän ehkä tajunnut, ettei kaikki ollut hyvin. Isabella vetäytyi kauemmas ja alkoi riisua päälivaatteitaan niin tulisesti, että takkikin tippui henkariltaan kaapin lattialle liukuoven sulkeutuessa. Normaalisti brunette ei olisi antanut asian olla, mutta nyt hän oli jo siirtynyt vauhdilla kylpyhuoneen puolelle. Verneri ei ollut saanut osakseen vilkaisuakaan.

"Vihaan talvea", Isabella suki raivolla hiuksiaan löysälle nutturalle Vernerin saapuessa ovensuulle. "Vihaan Suomea. Tiesitkö, että Amanda on muuttanut Saksaan?"
Verneri huokaisi raskaasti. Siitäkö tässä nyt oli kyse, Amandasta?
"Mitä väliä? Koska sinua on ylipäätään Amandan tekemiset kiinnostaneet?"
"Saksaan, Verkku, Saksaan! En ole koskaan halunnutkaan asua Suomessa, mutta täällä sitä silti ollaan. Jalka niin vahvasti Suomen hevospiirien oven välissä, etten saa sitä irti repimälläkään. Lapioin jäistä hevosenpaskaa tallilla ja ratsastan nuoria hevosia saadakseni rahaa, jotta voin kilpailla Eelalla vain sellaisissa kilpailuissa, joihin minulla on surkealla palkallani varaa", Isabella keuhkosi ja näytti siltä, kuin olisi koska tahansa voinut lyödä nyrkillä peilikuvansa pirstaleiksi. "Ulkomailla voisin menestyä. Elää ilman, että tarvitsee ostaa Alkosta kyykkyviinejä. Vihaan kyykkyviinejä!"

Verneri nojasi ovenkarmiin ja laski katseensa kynnykseen. Miehen olisi pitänyt tietää, ettei kyse ollut koskaan pelkästään Amandasta. Isabella oli aloittanut riidan samasta aiheesta jo useamman kerran. Suomessa oli ehdottomasti työläämpää menestyä ratsastuksessa, varsinkin kun Isabella oli irtautunut perheestään ja samalla pankkitilistä, jolla ei ollut pohjaa.
"Sen kun lähet", Verneri tuhahti kohauttaen olkiaan.
"Lähen minne?"
"No ulkomaille. Ota kamas ja muuta pois, teet tästä tosi epämukavaa. Oon kyllästyny kuulemaan kuinka oon pilannut elämäs pakottamalla sut jäämään Suomeen."

Isabella pysähtyi ja kääntyi katsomaan Verneriä suoraan silmiin.
"Haluatko sä taas erota?" nainen puuskahti epäuskoisesti ja osoitti miestä harjalla.
"En, mutta jos ainoastaan sillä tavoin oot onnellinen, niin eikai tässä oo vaihtoehtoja. Mä en haluu mitään muuta kun sitä, että oot onnellinen", Verneri ei irrottanut vihreitä silmiään Isabellan kasvoista.
"Entä jos lähdenkin! Vetoat aina mun onnellisuuteen, kun oikeasti haluat vaan mut pois sun elämästä!"
"No lähe. Vaikka heti", Verneri murahti tarkoittamatta siitä sanaakaan.

You've got a pretty kinda dirty face
When she's leaving your home she's begging you, stay, stay, stay, stay, stay

Jos joku osasi näyttää suuttuessaan arvokkaalta, se oli Isabella Sokka. Nainen nosti leukansa ylös ja työnsi Vernerin ovensuulta sivuun poistuen makuuhuoneeseen. Tummahiuksinen mies pidätti hengitystään, sillä hän tiesi, että tässä pisteessä oltiin menty sen rajan yli, jonka jälkeen Isabellan päätä oli mahdotonta kääntää. Jos brunette oli nyt päättänyt muuttaa maasta, ei Verneri voisi tehdä muuta kuin varmistaa, että hän olisi lentokentällä oikeaan aikaan hyvästelemässä. Toisaalta, mies oli tottunut että jokainen pariskunnan riita sisälsi tämän vaiheen, jossa kumpikaan ei ollut enää varma, jatkuisiko yhteiselo. Sille oli niin turta, ettei Verneri enää juossut Isabellaa kiinni ja vakuuttanut tätä siitä, että kaikki kääntyisi vielä parhain päin. Liian monta kertaa oli meinattu erota, ja yhtä monta kertaa liikaa päätetty kuitenkin jatkaa. Se ei tuntunut enää miltään.

Sen sijaan mies käveli keittiöön ja sammutti kynttilät. Isabella kopisteli mustissa korkeavartisissa saapikkaissaan makuuhuoneesta eteiseen ja näytti villakangastakissaan tyrmäävältä, vaikka hiukset olivat edelleen huolettomalla nutturalla. Vihaisenakin bruneten kasvonpiirteet saivat perhoset vellomaan Vernerin vatsan pohjassa. Kuinka seksikäs Isabella suuttuessaan olikaan.

"Hei sitten", Isabella puuskahti nostaessaan Chanelin laukun olalleen.
"Meinaat oikeesti lähteä? Ulkomaille?" Verneri nojasi keittiötasoon sammutettuaan uunin. Hitot ranskalaisista, joutaisivat roskiin.

Isabella ei vastannut mitään, vaan avasi ulko-oven ja katosi tammikuiseen pimeyteen.

***

Isabella
Oothan vielä mun? Haluun kotiin.
00.54

Just said one more line
There'll be a riot, 'cause I know you

Verneri nosti Isabellan syliinsä ja riisui tämän pikkumustan mekon. Nainen näytti uskomattoman kauniilta pelkissä sukkahousuissa katulamppujen valon loistaessa pimeässä huonessa. Mies suuteli brunettea intohimoisesti ja kuljetti käsiään hänen sirolla vartalolla. Isabella tuoksui sekoitukselle laadukasta hajuvettä ja alkoholia. Verneri tiesi, että Isabella oli viettänyt iltansa jonkun tallikaverinsa kämpällä haaveillen paremmasta elämästä, mutta lopulta hän oli palannut kotiin rauhoittuneena ja yksi asia oli johtanut toiseen. Pariskunta ei pystynyt pitämään näppejä irti toisistaan.
"Anna anteeksi", Verneri henkäisi liikuttaessaan nenäänsä Isabellan kaulaa pitkin ja näykkiessään pehmeää ihoa hellästi sieltä täältä.
"Shhh", Isabella otti miehen kasvot käsiensä väliin ja katsoi tätä himoiten. "Ei puhuta siitä enää."
"Mut meiän on pakko, ei me voida vaan sivuuttaa noin isoja asioita."
"Ei puhuta siitä nyt", brunette kuiskasi toistamiseen ja nojautui suutelemaan miestä.

But if you just take off your mask
To find out that everything's gone wrong, wrong, wrong

Kaikki oli hyvin, mutta ei ollut. Asiat oli käsitelty, mutta käsittelemättä. Verneri käänsi kylkeään sängyssä ja tuijotti makuuhuoneen seinää. Mies tunsi Isabellan katseen selässään, mutta kumpikaan ei sanonut mitään.

She says, babe, you look so cold.

#lotanhaaste