No longer lies (off)

22.11. Klo 20 alkaen. @Anna S.
Suljettu.

---

Rapsutin oria, joka levollisena söi heiniään. Lopulta jouduin toteamaan, että työvuoroni olisi todella ohitse ja Anna odottaisi minua kartanolla omassa huoneistossaan.

Poistuin karsinasta suljin sen oven. Varmistin vielä, että kaikkien karsinoiden ovet olivat todellakin kiinni. Lopulta minun täytyi kohdata Anna ja todentotta, minua pelotti sammuttaa tallin valot ja astua ulos.

Lunta oli satanut mukavasti ja uskoin, että tiet aurattaisiin vielä kerran ennen aamua. Isabella ei sallisi sitä, että työntekijät eivät pääse töihin lumen takia, mutta mistä minä tiedän. Jossain koulut on suljettuina tällaisella kelillä?

Hiljalleen leijuva lumi oli lumoavan kaunista katseltavaa, kun kävelin suihkulähteen ohitse kohti kartanoa. Kuin olisin siirtynyt tallin oven lävitse Narniaan. Huokaisin ja jatkoin matkaani ihasteluistani huolimatta. Enhän minä nyt voinut jänistää.

Avasin Kartanon pääoven. Tallivaatteeni eivät aivan olleet sitä, mikä olisi ollit suotava pukeutuminen tälläisessä talossa, mutta ei minulla ollut muutakaan, eivätkä muut minua täällä näkisi, vain Anna.

Kävelin päättäväisenä portaat ylös, mutta yllättävä rohkeudenpuuskani katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Pysähdyin Annan huoneiston ovelle ja kohotin käteni koputukseen, mutta laskin sen alas. Hengitin muutaman kerran syvään ja rohkenin vihdoin koputtamaan ovea. Talli ja Mustis tuntuivat olevan valovuosien päässä, vaikka muutama minuutti sitten olin ollut hevoseni karsinassa.

Istuin keittiössäni mustalla nahkalla verhotulla baarijakkaralla ja siemailin olutta. Olin päättänyt juoda yhden huurteisen päivän päätteeksi. Lotta tulisi minä hetkenä hyvänsä. Nainen oli itse pyytänyt, saisiko tulla. Ehkä hän vihdoin kertoisi, mitä ihmettä hänen elämässään tallin ulkopuolella tapahtui. Aiemmin päivällä Lotta oli kertonut vähän enemmän illallisestaan pomonsa kanssa. En oikein vieläkään ymmärtänyt, mikä heidän suhteensa oli. Enkä ymmärtänyt, miksi Lotta oli valehdellut reissuistaan Helsinkiin alunperin. Jos minulta kysyttiin, parisuhteet perustuivat pitkällä tähtäimellä luottamukseen. Ja sitä meillä kahdella ei näköjään ollut.

Kun huoneistoni oveen sitten koputettiin, henkäisin syvään ja laskin Heineken-pulloni pienelle baaritasolle. Toivottavasti Lotta oikeasti halusi vähän selventää asioitaan; en kestäisi tätä epätietoisuutta ja pelkoa siitä, etten olisi Lotan ainoa rakastettu. Kävelin ovelle ja vilkaisin aulassa vielä peiliin. Tukka hyvin, kaikki hyvin.
"Hei", tervehdin Lottaa ja annoin suukon huulille. Viitoin tallivaatteisiin pukeutunutta naista tulemaan peremmälle.

Tuntui pieneltä ikuisuudelta odottaa, että Anna saapuisi avaamaan oven. Lopulta ovi aukesi, kun olin jo jänistää tilanteesta.
"Hei" nainen tervehti.
"Hei takaisin" henkäisin ja sain suukon huulilleni.

Eteisessä riisuin takkini ja kenkäni. Jokainen sekunti tuntui venyvän omaksi ikuisuudekseen.

Johdattelin Lotan perässäni keittiöön. Huomasin naisen olevan jännittynyt, mutten kiinnittänyt siihen mitään huomiota.
"Otatko jotain juotavaa?" kysyin ja aukaisin jääkaappini paljastaen mitä juomia se sisälsi. Punkkua, olutta ja tuorepuristettua appelsiinimehua.

Istahdin takaisin baarijakkaralle ja nappasin Heinekenin huulilleni. Viitoin Lottaa istumaan toiselle samanmoiselle. Hetken hiljaisuuden jälkeen rykäisin ja päätin kysyä suoraan:
"Haluatko puhua jostain?" Katsoin vaativasti naisen kauniita kasvoja.

Anna johdatti minut keittiöön ja kysyi halusinko jotain juotavaa. Päädyin olueen, sillä todellakin tarvitsin rohkaisuryypyn.

Anna istahti baarijakkaralle ja viittoi minut viereensä istumaan. Hiljaisuudessa joimme juomiamme, kunnes Anna avasi suunsa:
"Haluatko puhua jostain?" Kysymys oli vaativa ja nainen katsoi minua kuin nähden suoraan sieluuni.
Nielaisin, oli kuin pala oli tarttunut kurkkuuni.
"Mistä minä voisin edes aloittaa" henkäisin retorisen kysymyksen ilmaan ja mieleni teki vältellä naisen katsetta, mutten kyennyt.

Heineken kelpasi Lotalle, onneksi. Tarjontani ei ollut kovin kummoinen.

Lotta vaikutti todella vaikealta, joten pehmensin katsettani. Hän yritti karata katseeltani, mutta en päästänyt katsekontaktia rikkoutumaan. Tämä olisi pakko tehdä, jotta voisimme jatkaa. En voinut antaa Lotan kasata muuria välillemme. Ei suhteesta silloin tulisi mitään. En suostunut luovuttamaan, en vielä. Yritin hymyillä naiselle rohkaisevasti.
"Lotta, voit puhua mulle ihan mistä vaan." Kuin tehostaakseni sanomaani hipaisin naisen hartioita hellästi.

Naisen hipaisu sai minut jännittymään entisestään. Tunsin itseni peuraksi ajovaloissa. Anna kai vain yritti rohkaista minua.

"Mistä kuulisit mieluiten, iltakeikoista, perheestä vai jostain muusta?" Kysyin lopulta. En tiennyt mistä voisin aloittaa tämän loputtoman vyyhdin selvittämisen.

Perheestä? Siitä en tiennytkään mitään. Ilmeisesti oli jotain, mistä minun kannattaisi tietää siitäkin. Toistaiseksi se sai kuitenkin odottaa.
"Iltakeikoista ainakin", vastasin rauhallisesti. Niitä olin pohtinut pääni puhki koko päivän.
"Lotta, mä haluan vaan tuntea sut - oikeasti. Haluan, että voit luottaa muhun", lisäsin huokaisten. Miksi olin iskenyt silmäni näin salaperäiseen naiseen? Siinä suhteessa olimme kuin yö ja päivä. Minä olin suorasainen ja avoin, kun taas Lotta käpertyi omaan koloonsa ja valehteli jopa omalle tyttöystävälleen.

Anna valitsi aihealueeksi iltakeikat. Huokaisin raskaasti, se oli vähemmän kiperä alue minulle.
"Ja mä haluan luottaa suhun, mutta en ole voinut luottaa keneenkään vuosiin." Henkäisin.

"Kaikki alkoi vähän sen jälkeen, kun pääsin nykyiseen työpaikkaan. Pomo tunki käteeni luottokortin ja ohjas vaatekauppaan. Mun palkalla en olisi ikinä voinut ostaa sellaisia mekkoja tai asusteita. Olin kuin lapsi karkkikaupassa. Hotellilla mua odotti kampaaja ja meikkitaiteilija. Pomo haki mut hotellilta ja vei baariin, Krouvista ja Kingistä ei vois edes puhua sen baarin kanssa samaan aikaan. Ja vaikka ulkona oli jonoa, pääsimme pomon ohitse. Se käski lisäämään mut listalle tai jotain, en ihan muista. Pomo käski pitää hauskaa ja noh, monet miehet kyllä ehdotteli mulle todella absurdeja asioita. Kun otin sen sit pomon kaa puheeks, se sano, että olettivat mun olevan maksua vastaan käytössä. Kuulemma muut olivat valinneet sen keinon ansaita vähän leveempää leipää. Mä en olisi voinut edes katsoa peilistä itseäni sellaisen jälkeen." Huokaisin syvään saatuani suustani kuin itsestään pulppuavat sanat vihdoin lakkaamaan.

Katsoin Lottaan myötätuntoisesti ja nyökkäsin. Rikottua luottamusta oli vaikea saada takaisin, kyllä minä sen tiesin. Ja jos sitä rikottiin jatkuvasti.. Lotalla oli varmasti hyvä syy kaikkeen. Päätin kuunnella ja yrittää ymmärtää. Ja vaikka en ymmärtäisi, päätin tukea.

Lotta alkoi kertoa tarinaansa. Minä kuuntelin. Kun Lotta hiljeni huokaisten, laskin käteni varovasti tuon olalle.
"Jatka vaan. Let it all out", kuiskasin.

"Noh. Mitä mä voin sanoa? Sen jälkeen oon muutamia perjantai-iltoja viettänyt Helsingin yöelämässä. Keskustellut lähinnä miehien kaa, tai kuunnellu niitä. Olen vähän kuin terapeutti heille. Suurin osa kertoo ällöjä yksityiskohtia siitä, kuinka käyvät huorissa. Toiset puhuvat töistä tai perheestä. Mutta oman elämäni pyrin pitämään salassa. Yleensä ne ihmettelee, mistä tunnen pomoni, joten sanon, että autoin yhen projektin kanssa. Jotkut yhä yrittää päästä mun pöksyihin, mutta en päästä. Se on lähinnä vaan seurustelua ja kulissien ylläpitämistä. Mutta noh, viime kuussa.. Yks mies oli jostain saanut tietää, että olen tosiaan pomollani töissä ihan leipätöikseni... Vaikka nyt menikin hyvin, niin en mä voi elää sitä elämää enää, pelkään, että se kertoo jollekin, kaikki ei osaa pitää salaisuuksia. Ja en tiedä, lokakuussa törmäsin yhteen Jonakseen. Mä ehkä kerroin sille liikaa, en tiedä. Kerroin susta ja Auburnista, sekä Mustiksesta. Se näki, kun itkin hotellin käytävällä ja pyys mut luokseen. Mä en vaan tiedä, onko se ollu yhteydessä Amandaan, ilmeisesti tunnisti nimen, kun mainitsin." Henkäisin ja tunsin kyynelien kasaantuvan silmäkulmaani.

Kuuntelin Lotan juttuja hämmentyneenä. Naisen hiljetessä huomasin, miten kyyneleet kihosivat tuon silmiin. En tiennyt, mitä ajatella. Mistään. Kiedoin kuitenkin lohduttavasti molemmat käteni naisen ympärille ja halasin. Tunne rikkaasta elämäntyylistäkö oli syy, miksi Lotta pyöri siellä? Vaikka kaiken perusteella koko juttu kuulosti epämiellyttävältä, jopa inhottavalta. Itse olin varakkaasta perheestä ja tottunut siihen, ettei rahasta ollut pulaa. Mutta sellaiselle ihmiselle, jolle moinen luksus ei ollut itsestäänselvyys.. Loppujen lopuksi, en paljoa tiennyt Lotasta. En tiennyt hänen perheestään tai taustoistaan mitään. Tiesin työpaikasta ohjelmoijana ja nyt näistä öistä Helsingin kermassa. Jokin siellä piti Lottaa otteessaan. Vai oliko Lotta onneton vain siksi, että oli vaarassa menettää paikkansa?

"Oletko sä onnellinen siellä?" kysyin lopulta suoraan. "Vai miksi?" lisäsin kulmiani kurtistaen.

Annan halaus sai kyyneleet virtaamaan silmistäni.

"En tiedä. Ei se maailma minua houkuta enää. Olin silloin niin nuori ja jäin siihen koukkuun. Nyt en halua enää olla siellä, mutta Suomi on pieni maa.. Ja minulla on töistä käytössä luottokortti sekä saan ylityökorvauksia. Kai raha minut viimeaikoina on enää pitänyt kiinni siellä. Mutta ei, en ole onnellinen. Se on kai ollut keino paeta toiseen maailmaan omia ongelmiani ja murheitani." Sain selitettyä kyyneleiden lakattua virtaamasta.

"Mä en voi sulle toista maailmaa ehkä tarjota, mutta sä voit paeta murheita aina tänne. Mun syliin", sanoin varovasti, hiljaisella äänellä ja tiukensin otettani hengitystään tasaavasta Lotasta. En minä tiennyt, mitä voisin naiselle tarjota. Lukuun ottamatta lämmintä syliä ja huurteista oluttuoppia takkatulen edustalla. Paikan, jossa ehkä uskaltaisi olla oma itsensä. Mutta jos edes sen, niin sen todella halusin antaa.

"Kiitos Anna. Olen elämässäni jo ehtinyt todeta, että ongelmien pakoilu vain lisää ongelmia. Olen koko aikuisikäni oikeastaan elänyt jonkinnäköisellä tuuliajolla. Mustis ja työt ovat sentään saaneet minut pitämään jalkani jotenkin maassa."

Halasin Annaa takaisin. Miten yhdestä ihmisestä voisikin tulla niin tärkeä niin lyhyessä ajassa? Toivottavasti en menettäisi häntä koskaan.

Nyökkäilin olevani samaa mieltä Lotan kanssa. Tosin minä pakoilin kaikkea loputtomaan työntekoon. Mieleeni muistui sanonta siitä, että hankkimalla lapselleen hevosen pitää tämän poissa pahanteosta. Se piti aika hyvin paikkansa. Kääntöpuolikin toki oli - sitten kun hevosia ei enää ollut, eli minun tapauksessani vanhaa Kastanjan Kartanoa ei enää ollut, hevosten jättämää tyhjiötä paikattiin ties millä. Kaikkea sitä olikin tullut teininä kokeiltua, ennen kuin oli ottanut itseään niskasta kiinni ja etsinyt uuden paikan harrastaa.

"Miten kiire sulla on tänään kotiin?" kysäisin sitten. Pohdin, haluaisiko Lotta vielä puhua enemmänkin vai joko riittäisi yhdelle päivälle. Auttaisin mielelläni naista rentoutumaan ja viemään ajatuksensa kaikesta negatiivisesta toisiin sfääreihin..

"Ei. Eipä mulla ole kiire. Työt odottaa taas huomenna, mutta onneksi ne joustaa tarvittaessa" kerroin vastaukseksi.

Minun todellakin teki mieli jatkaa avautumistani, olin todella pitkään pitänyt kaiken itselläni ja puhuminen tuntui jo nyt helpottavan taakkaa sydämelläni.

Nyökkäsin.
"Mulla on aamutalli huomenna", totesin sitten vastavuoroisesti. En siis voisi valvoa hirveän myöhään, mutta muuten minua ei haittaisi vaikka Lotta jäisi yöksikin. Kulautin loput oluesta ja painotin itselleni, ettei siitä samaisesta syystä kannattaisi juoda sen enempää tänä iltana.

"Siirrytäänkö sohvalle?" ehdotin naiselle. Olo oli jo aika raukea, ja mieleni teki pehmeämmälle alustalle.

"Siirrytään vaan." Totesin hieman apeana ja nousin suunnaten kohti houkuttelevan pehmeää sohvaa. Voi kumpa voisin unohtaa nyt kaikki murheet ja vain totisesti keskittyä tyttöystävääni.

Otin Lottaa kädestä kiinni ja talutin allapäin olevan naisen sohvalle. Lotta nojasi syliini ja huokaisi syvään. Kiedoin käteni naisen ympärille ja halasin hellästi. Tässä oli lämmin, hyvä olla. Halusin tuoda sen turvallisen tunteen myös Lotalle. Silittelin kauniita punaisia hiuksia ja nuuhkin niiden tuoksia. Pikkuhiljaa vajosimme molemmat sohvan pehmeisiin syvyyksiin ja silmät painuivat kiinni.

/the end