Osaisitsä auttaa? (off)

Ei avoin // peliin odotetaan @Mikael G. // paikkana Auburn // 9.11.17

_________

"Asetu nyt, Cariad", ähkäisin ja vedin oikean jalkani äkkiä taaksepäin, varsan kavio laskeutui maahan tasan siihen paikkaan, jossa jalkani oli juuri ollut. Ei se kauaa siinä ehtinyt maatua, sillä tamman etupää nousi ilmaan ja etujalka kauhaisi ilmaa edessään. Huokaisin syvään ja puristin kädessäni olevaa liinaa.

Tallipiha oli yllättävän hiljainen ja olin oikeastaan asiaan melko tyytyväinen, koska Cariadin käytös olisi saattanut aiheuttaa hämmennystä ja yleistä paheksuntaa, jos sillä olisi ollut yleisöä. Yritin katseellani löytää maneesirakennusta, mutta taisin enemmänkin ihailla yleellisiä puitteita, kaikkihan oli Auburnista kuullut, niin myös minä, mutta en ollut vielä koskaan astunut jalallanikaan sen pihapiiriin. Hyvän ensivaikutelman muut ainakin saisivat meistä, kuriton kakara ja eksynyt omistaja.

Katselin tallin ovensuusta, kun kuriton tamma tempoi liinassa. Toisessa päässä nuori nainen komensi hevostansa, joka ei selkeästikään halunnut olla nätisti. En ollut nähnyt kaksikkoa aikaisemmin, mutta koska Auburnissa ei ollut tilaa uusille hevosille, täytyi kyseessä olla Purtsin uusi asukki. Mä en ollut vielä saanut haettua Trixietä Suomeen, joten en ollut pahemmin käynyt Kaajapurojen tallillakaan.

”Tarviitko apua?” Kävelin hymyillen lähemmäs naista, joka näytti aavistuksen eksyneeltä. ”Voin näyttää vaikka paikkoja.”
Nuori tamma steppaili edestakaisin, vilkuillen ympäristöään tarkkaavaisena.
”Mikael Gren”, esittäydyin ojentaen kättäni naiselle.

Hätkähdin hieman vieraan miehen äänestä ja Cariadkin hätkähti hieman, mutta onneksi asettui edes vähän, eikä laittanut kunnon showta pystyyn.
"Jos viitsisit kertoa mitä kautta pääsisi maneesiin, ei olla käyty täällä ennen", totesin hymyillen.

"Heidi Näyhö", esittäydyin ja kättelin Mikaeliksi esittäytynyttä miestä "ja tämä on Cariad, se on vasta puolivuotias".
"Me ollaan Purtseilta, mutta ollaan sinnekin vasta muutettu, niin kaikki paikat on vähän hukassa vielä."

Mikael lähti liikkeelle ilmeisesti maneesin suuntaan ja me koitimme lähteä perässä, Cariad vain jäi hetkeksi jumittamaan paikoilleen, mutta hetken päästä onneksi lähti eteenpäin. Tamma pärskähti ja otti muutaman raviaskeleen.
"Whoa, neiti", rauhoittelin varsaa.

”Tottakai, seuratkaa vaan mua”, sanoin virnistäen ja lähdin johdattamaan parivaljakkoa kohti maneesia. Vaaleanruskeahiuksinen nainen esitteli itsensä Heidiksi, ja hymyilin tälle ystävällisesti.
”Niin mä vähän arvelinkin, mun hevonen on itseasiassa muuttamassa myös Purtseille, joten kiva tutustua siinäkin mielessä”, sanoin.

”Kauniin värinen nuori sulla”, kehuin ja vilkaisin varsaa, joka näytti melkoiselta pakkaukselta tempoessaan liinassa. ”Sillä taitaa olla energiaa.”
Saavuimme maneesiin, joka ammotti tyhjyyttään. Tuskin kuitenkaan kauaa, sillä Auburnissa oli nykyään sen verran vilinää, että maneesissa oli lähes aina joku.
”Jos joskus tarviit apua ton nuorikon kanssa niin tuu vaan ihmeessä nykäisee hihasta, on nimittäin kerääntynyt kokemusta silläkin saralla”, tarjosin naiselle kohteliaasti apuani, vaikka tämä epäilemättä pärjäsi varsojen kanssa itsekin, kun oli sellaisen hankkinut. Heidin taluttaessa Cariadin maneesin hiekalle mä jäin nojailemaan maneesin katsomon reunalle. Jäisin mieluusti hetkeksi katselemaan kaksikon touhuilua.

"Oi miten kiva, toivottavasti pääsette pian muuttamaan, se on kyllä aivan ihana talli. Tai ainakin näin kahden päivän perusteella", totesin naurahtaen.
"Kiitos, se on itseasiassa mun oma kasvatti, niinkuin oli emänsäkin, yhtä lyhythermoisia molemmat maastakäsin, mutta selästä ne menee vaikka talon yli, jos pyytää nätisti", kerroin ja rapsutin mustaa peitinkarvaa.

"Jos sulla on ihan kamalasti luppoaikaa, niin mä voisin kaivata vähän apukäsiä hetken päästä, meinasin laittaa tälle vähän ravipuomeja, mutta mun pitää kyllä ensin juoksuttaa siltä vähän enimpiä virtoja pois", totesin ja annoin tammalle liinaa. Se nosti heti ravin, häntä pystyssä ja pörheänä katseli ympärilleen, sisäkorva silti visusti minuun päin. Katselin tamman menoa hiljaa, seuraten sen askeleita hitaasti kävellen isoa ympyrää, jotta varsan ympyrä ei jäänyt liian pieneksi liinan toisessa päässä.

Hetken päästä naksautin kerran kieltäni ja Cariad nosti parin pukin kanssa laukan, se näytti ehkä enemmän arabilta, kuin puoliveriseltä, minua hymyilytti tamman esiintyminen.

Heidi kertoi pitävänsä Purtsien tallista, joten mä tulisin itsekin epäilemättä viihtymään siellä. Mainitessaan Cariadin olevan hänen oma kasvattinsa mun arvostus naista kohtaan nousi. Heidi taisikin olla vähän kokeneempi hevosihminen.
"Nättiä", hymähdin ja vilkaisin varsaa.

"Ei mulla tässä mitään akuuttia, mä voin kyllä jäädä kantamaan teille puomeja", hymyilin naiselle ja nojauduin katsomon reunaa vasten. Heidi nyökkäsi hymyillen ja lähti juoksuttamaan varsaansa. Se oli selvästi riehakkaalla tuulella, mutta näytti hyvältä ravatessaan ympyrällä.

Heidin ollessa melkein valmis Cariadin juoksutuksen kanssa mä lähdin kantamaan puomeja kaksikolle. Kolmas puomi mätkähti maahan ja työnsin sitä jalallani vähän kauemmas, mittaillen katseellani välimatkaa.
"Montakos puomia laitetaan?" kysyin vilkaisten Heidiä.

"Kolme sille puolelle ja kolme tälle puolelle ympyrälinjassa, kiitos", vastasin ja hymyilin kiitollisena. Cariad ravasi innoissaan ja aina ohi mennessään katseli kiinnostuneena Mikaelin touhuja. Pyysin sen käytiin odottamaan valmistunutta linjaa ja kun kaikki oli valmiina, talutin tamman puomien yli pari kertaa.

"Pahoittelen jos tää pistää shown pystyyn", totesin naurahtaen ja päästin tamman ympyrälinjalle itsenäisesti. Se ravasi ensimmäisen kolmen sarjan yli täydellisesti, nostaen joka puomilla jalkansa tyylikkäästi korkealle. Muutama askel ennen toisen puolen puomeja Cariad hypähti laukalle, otti kaksi askelta laukkaa ja hyppäsi kerralla kaikkien kolmen puomin ylitse puhtaasti. Annoin sen laukata kaksi askelta hypyn jälkeen ja vedin sen sitten pienelle ympyrälle hieman rauhoittumaan.
"Kokeillaas uudelleen, neitiseni", rauhoittelin raviin siirtynytta varsaa ja päästin sen jälleen puomitehtävälle. Nyt se malttoi ravata molemmat sarjat.

Nyökkäsin Heidille ja lähdin sijoittelemaan loppuja puomeja maneesiin, siirtyen sen jälkeen jälleen katsomon laidalle tarkkailemaan kaksikon touhuja. Cariad vaikutti innokkaalta ja nosteli jalkojaan tyylikkäästi puomien yli. Olisi mielenkiintoista nähdä, millainen esteratsu nuoresta oikein kuoriutuisi.

"Ainakaan siltä ei innokkuutta puutu," hymähdin naiselle tämän yrittäessä hillitä varsaa. "Onko sulla sitten enemmänkin hevosia jossain muualla?"

"Juu ei", nauroin ja vaihdoin suuntaa, että tamma sai myös toisessa kierroksessa jumppailla.
"Onhan mulla oma talli Orijoella, mulla on siellä tällä hetkellä kolme hevosta ja yks poni. Se poni ja yks hevosista on koulupainoitteisia ja sitten on tämän emä, mun vanha kisatykkini ja yksi marwari, jonka kanssa harjoitellaan koulu- ja esteratsastuksen saloja. Valeron kanssa mä nyt kisaan tällä hetkellä Grand Prixiä ja tämän kanssa olisi tarkoitus sitten kun aika on niin mennä estekentille."

Omista hevosista puhuminen aiheutti aina puhetulvan ja suljin lopulta suuni virnistäen.
"Sori, iski pieni puheripuli. Mites sun hevostilanne?"

Heidi kertoi omasta tallistaan, jonka hevoskanta kuulosti mielenkiintoiselta. Kaikesta päätellen nainen oli erittäin taitava ratsastaja, niin koulu- kuin estepuolellakin.
"Aika tasokkaita hevosia sulla", hymähdin kunnioittavaan sävyyn. "Pitäisi itsekin varmaan treenata vähän enemmän tuota koulupuolta, se on vähän ruosteessa."
"Mä menin ja ostin juuri nuoren estetamman, hannoverin, mutta se on vielä Saksassa", selostin. "Se muuttaa sitten tohon Kaajapuroille jossain vaiheessa, kunhan saan sen Suomeen."

"Oi, sehän on mukavaa, mehän ollaan sitten ihan tallikavereita jatkossa. Oon ollu kyl onnekas, että on löytynyt laadukkaita hevosia sekä kouluun että esteille, niin on osaamista karttunut kummassakin lajissa", hymähdin ja hidastin mustan tamman käyntiin.

"Mutta hei kiitos ihan mielettömästi avusta, ollaan taas vähän varmempia sitten seuraavalla käyntikerralla", kiitin hymyillen.
"Mä voin kerätä nää puomit pois, tottuu tämäkin ajoissa puomienkantoon", naurahdin.

/ loppu.