Estevalmennus 15.9. (nuoret)

Anna & Epi - "hyvä ja rento suoritus" - korkeushyppytulos: 90 cm
Julia & Valerie - "puomit kolisee" - korkeushyppytulos: 70 cm
Minka & Hani - "paras korjaus/pelastus" - korkeushyppytulos: 90 cm
Alessa & Santtu - "valmennuksen vauhdikkain" - korkeushyppytulos: 100 cm
Ellen & Meidhir - "kehitystä edelliskertaan" - korkeushyppytulos: 110 cm

Anna ja Epi mukaan : )

---

Toinen estevalmennus meni meillä paremmin kuin edellinen. Epin kunto ei ollut vielä mikään päätä huimaava, mutta nurmipohja oli sille hiekkaa miellyttävämpi. Olimmehan maastoilleet ja hypänneet maastossa paljon, sekä treenanneet myös kartanon derbykentällä keskenämme – aina rennolla asenteella. Niinpä Epikin oli rento, kun alla oli tuttu nurmi. En itsekään enää jännittänyt valmentautumista, etenkään Isabellan valmennuksissa, joten alusta asti menomme oli letkeää. Epi oli pirteä ja energinen, mutta ei tällä kertaa sinkoamassa kuuhun.

Hypyt 60cm esteellä ja laukanvaihdot esteen päällä sujuivat hienosti. Olimme Epin kanssa tähän asti hypänneet maksimissaan 80-senttistä, joten tulos korkeushyppykisassa yllätti postiivisesti: yhdeksänkymmentä! Tiesin kyllä, että isolla puoliverisellä oli varmasti kapasiteettia isoihin luokkiin tulevaisuudessa, mutta ratsastajan kanssa tämä oli toistaiseksi ennätyksellisen korkea. Hieno pieni, se kehittyy ihan silmissä!

Huomenna Epi saa kevyen kävelypäivän, sillä valmennuksen jälkeen se oli aivan naatti.

Julia L. - Valerie

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

En ollut ikinä aikaisemmin ratsastanut kunnon nurmikentällä, puhumattakaan Valeriesta. Nuorikko vaikutti hermostuneelta kytätessään toisia hevosia ja ympäristöä, joten pyrin istumaan sen kyydissä mahdollisimman rentona. Isabella ei kuitenkaan vaikuttanut jättävän sitä huomiotta, joten saimme kaikki reilusti aikaa totuttaa nuoret hevoset uuteen ympäristöön. Derbykenttä jaettiin puolikkaisiin helpottaakseen hevosten epävarmuutta. Valerie tottui erilaiseen pohjaan nopeasti, eikä enää pelännyt ottaa pidempiä askelia.
Alkuun oli kuitenkin päästävä, joten pidin Valerien reippaana käynnissä, pyöritellen monenkokoisia voltteja ja ympyröitä vehreällä kentällä. Tamma taipui ensin todella huonosti, joten pidin jalat aktiivisena mukana asetuksissa. Vertyvyys parani heti kierroksen vaihtuessa ja voikko pyörähti kauniita voltteja vasempaan kierrokseen. Isabella heitti välikommentin, että minun kannattaisi vaihtaa kierrosta ja verrytellä vielä toinenkin lapa auki.

Valerie ravasi pitkää ja yllättävän rentoa ravia, ottaen huomioon kuinka lähellä oriit sitä liikkuivat. Pidin tammani tiukasti toisessa päädyssä välttääkseni vahinkoja, koska Santtu näytti nopealta tapaukselta. Pysyttelin ravissa volteilla ja ympyröillä, että sain mahdollisimman paljon omaa tilaa tamman isoille askelille. Tein sisäohjalla paljon pieniä puolipidätteitä saadakseni Valerien hellittämään pehmeämmäksi niskastaan.
Kaarteeseen sopivasti sattuessani annoin sabinovoikolle laukkapohkeet, johon tamma vastasi vain takapuolensa heitolla.
"No nyt!" Ojensin tammaa ja pidättelin sen takaisin kiitoravistaan takaisin tasaiseen askellajiin. Istuin seuraavassa kaarteessa syvemmin satulaan, nojasin hieman eteen ja ikäänkuin työnsin tamman seuraavaan askellajiin. Valerie nosti lennokkaan laukkansa, joten ylläpidin sitä heti pehmeällä ohjasotteella sekä alapohkeella. Volttien sijasta laukassa tein sulku- ja avotaivutuksia, eikä Valerie ollut mikään helpoin tapaus saada asettumaan.. Muutaman verryttelyhypyn Valerie hyppäsi aivan hätiköiden, joten sain todella pyyhkiä hikikarpailoita otsaltani.

Hengähdystauon aikana Isabella kertoi, mitä tehtäviä tänään tehtäisiin. Laukanvaihdot vaativat vielä paljon hienosäätöä, vaikkakin niiden saloihin oltiin päästy jo tutustumaan, eli Valerielle sinänsä tehtävä oli muistiinpalauttelua. Mutta korkeushyppy.. Se oli juuri se mitä pelkäsinkin, eli mihin Valerie malttoi keskittyä vähiten.
Muut ratsut vuorollaan tekivät ristikon päällä joko vauhdikkaita ja lennokkaita vaihtoja tai olivat suoraan kuin oppikirjasta. Meidän vuorollamme saimme kehuja Valerien rullaavasta ja temmokkaasta laukasta, mutta hätiköidessään esteestä tamma pudotteli puomeja mennessään ja välillä laukanvaihdot jäivät ristilaukkaan, vaikka pohjeavut pysyivät mielestäni selkeän riittävinä. Huokaisin syvään jarruttaessa Valerien jonon hännille, sillä tänään meistä ei parasta tulosta irronnut, vaikka yritys oli kova.
Vastakkaiseen kierrokseen laukka ei meinannut lähtä pyörimään, vaikka pieniaskelinen viimenen askellaji helpotti Valerieta vaihtamaan laukan helpommin. Rytmiä ja reipasta tahdikkuutta puuttui silti eivätkä puomit meinanneet pysyä kannattimillaan.

Ennen korkeushyppyä pidettiin ikäänkuin loppuverryttely, joten päästin ohjaa pidemmäksi rentoa ravia varten. Valerie olisi tahtonut mennä kovempaa nähdessään esteiden korottuvan ja nakkeli niskojaan tyytymättömästi. Minä kun niin luulin, että nuorikko olisi viisastunut ja lopettanut tempperamenttiset metkunsa, mutta turhaan.
Kaikki teimme vuorollamme erityylisiä hyppyjä pitkällä sivulla seisovalle pystylle - mallia siis ei voinut katsoa muilta nuorilta. Oriit vetivät isoja ilmavarallisia, ehkä hieman överiksikin vedettyjä hyppyjä, mutta ratsastajat pysyivät tiukasti vauhdikkaiden hevostensa kyydissä. Muut tammat olivat varovaisia ja huolellisia, toisinkuin Valerie.. Jäimme korkeushypyssä todella matalaan tulokseen, sillä lähestymiset eivät onnistuneet yhtään tamman kuumuessa ja hätäillessä isojen askeliensa kanssa.
Jäähdyttelykäynneissä olin kuitenkin mahdottoman ylpeä itsestäni, sillä tein kovaa työtä saadakseni Valerien kulkemaan edes noin hyvin, vaikkei hypyt hyvin sujuneetkaan. Tästä on hyvä jatkaa!

Minka ja Hani tottakai mukaan! :)
 _______________


Hani kävi todella kuumana ja häntä viuhuen tamma laukkasi suurella derbykentällä. Itse pyrin istumaan selässä mahdollisimman hiljaa häiritsemättä tammaa. Tein Hanin kanssa runsaasti ympyröitä yrittäen pitää menon sen verran hillittynä, ettei tamma väsyttäisi itseään heti alkuun. Vihdoin oli aika siirtyä tehtävien pariin ja siirsin Hanin hetkeksi käyntiin, tai siis yritin, ei tamma meinannut malttaa kävelläkkään. 

Ensimmäisenä tehtävänä meillä oli laukanvaihto esteen päällä, enkä lainkaan tiedä miten Hani tehtävään reagoisi. Ensimmäisenä tarkoitus oli ylittää koko rata leikkaa -linjalla oleva ristikko siten, että laukka vaihtuisi. Tulin suosiolla tehtävälle hieman vinoon, mutta aluksi Hani ei tajunnut tehtävän ideaa. Seuraavalla yrityksellä oikein liioittelin painoapuni ja tällä kertaa Hani vaihtoi kuin vaihtoikin laukan! Onnellisena kehuin kaasuttelevaa poni tammaa, joka otti esteeltä vauhdikkaan poistumisen. Otimme ristikon vielä kerran ja tällä kertaa Hani liioitteli loikkansa ja vaihtoi laukan kuin esitellekseen Isabelalle kuinka taitava on. 

Laukanvaihtoa jatkoimme vielä suoralla, jossa oli kuutisenkymmentä senttiä korkea pysty. Hani oli tajunnut laukanvaihdon idean kivasti ja se suoritti tehtävän oikein nätisti, vaikkakin vauhtia oli hitusen liikaa. Jarruttelin Hania taas hetken ympyrällä, jonka jälkeen saimme hetkeksi hengähdystauon, jonka aikana saimme kävellä ja ravailla rennolla otteella. Hanikin alkoi hieman väsähtää, eikä jaksanut enään käydä niin kierroksilla kuin aluksi. 

Tunnin loppupuolella edessä oli leikkimielinen korkeushyppykilpailu. Aloitimme aivan matalasta ja meidän matka meinasi tyssätä jo heti alkuunsa kun itse mokasin askeleet aivan täydellisesti. Hani kuitenkin oli päättänyt että nyt hypätään ja se ylitti pystyn erikoisella loikalla, mutta puhtaasti. Itse nappasin vain harjasta kiinni, jotten vahingossakaan repäise Hanin suusta. Tamma heitti pari pukkia esteen jälkeen, mutta antoi kivasti kiinni heti kun sain itseni kasattua. 
"Hani kyllä pelasti sut tossa aika hyvin. Ens kerralla kato ne askeleet kunnolla äläkä mokaile", Isbe sanoi melkein yhtä kylmään sävyyn kuin Amanda yleensä. Hieman nolostuneena punastuin, mutta tsemppasin seuraavalle kierrokselle oikein kunnolla. Pääsimme korkeushypyissä lopulta 90cm asti, mikä oli mielestäni Hanille oikein hyvin. Metrin esteen pudotimme, mutta ei se haitannut, olin onnellinen hyvin sujuneesta tunnista ja ylpeä Hanista, joka pelasti ratsastjan hädässä, vaikka emme olekkaan esteitä montaa kertaa ennen menneet. Loppuverryttelyissä Hani pärski tyytyväisenä, eikä tamma enää kyttäillyt turhia ja vain hölkkäsi menemään.

Santun kans mukana! :D

________________________________________

Ensimmäinen estevalmennus Santulla ja ensimmäinen kerta, kun ratsastin derbykentällä. Oli muuten aika mielenkiintoista - ainakin Santun osalta. Raudikko orhi päätti näin perjantain kunniaksi pistää kunnon bileet pystyyn ja laittaa semmosen volyymin päälle, ettei Usain Boltkaan olisi pysynyt kannoilla. Menohaluja siis riitti ja kaikenlisäksi Santtuli oli sitä mieltä, että derbykenttä oli liian jännittävä, joten se se väisteli silmiään muljautellen ties mitä näkymättömiä mörköjä. Tasapaino oli koetuksella, oikeasti. Tammatkin siinä menossa melkein unohtui, mutta kyllä se Santtupoika muisti niillekin flrittailla, tiesihän se nyt noin muutoin miten ne hommat hoidetaan.. olihan se käynyt nyt syksyllä astumassa ruunikon hannoverinhevostamman.

Valmennuksen ensimmäinen puolisko oli yhtä sähläystä Santun kanssa, kun ori ei malttanut millään lähestyä ristikoita rauhassa vaan kaahotti menemään kuin mikäkin gebardi gasellin perässä. Ainakaan se ei nyt kyttäillyt ympärilleen, mutta siitä huolimatta meno oli melkoista siksakkia. Kyllä sieltä pari hyvää hyppyä lopulta onneksi saatiin, kun kovasti yritettiin ja laukkakin saatiin vaihtumaan mukavasti esteen päällä, niin kuin oli tarkoituskin.

Välikäyntien aikana Santtu rauhoittui huomattavasti, mutta virtaa piisasi siitä huolimatta. Se oli kovasti menossa, mutta toisaalta kuunteli enemmän meikäläistä.

Valmennuksen lopussa otettiin vielä leikkimielinen korkeushyppykilpailu, jossa tultiin Santun kanssa toisiksi. Olihan se hauskaa vaikka kroppaa vähän tuppasi pakottamaankin loppuajasta.

Meikun kaa mukaan!
________________________________________--



Miettikää mikä parannus me oltiin Meikun kanssa tehty! Viime kertaan sekä tän valmennuksen alkuun verraten. Ekassa valmennuksessa me vaa tutustuttiin toisiimme ja sellasta, mutta tää valmennus me alotettiin etupainosina jyrinä. Tai Meidhir oli sitä ja mä koitin parhaani saada sitä takajaloilleen. Ja kuinka arvatkaan mä sain sen! Valmennuksen lopussa me voitettiin leikkimielinen korkeuskilpailu ja hypättiin 110cm pysty. Miettikää! Parannus tosiaan. Hyvä Meidhir!