Juorukellot (off)

Istahdin illan kunniaksi läheiseen kuppilaan, jonka vanha, aikaa nähnyt baaritiski oli täyttynyt asiakkaista. Nuorisoa ei ollut pahemmin liikkeellä, kanta-asiakkaat vain. Tilasin karpalolonkeron, joka tarjoiltiin minulle jäiden kanssa lasista. Istuin tiskin päässä ja selasin puhelintani, kunnes eräs keskustelu kiinnitti huomioni.
”Kartanolla on kai taas alkanut tapahtua..” vanhempi nainen puhui seuralaiselleen takanani. Varoin kääntämästä katsettani.
”No mitä, Sokan siskoksethan ovat pistäneet perintörahansa vaan tuulemaan ja paikat kuntoon, ihan kivastihan niillä menee siellä.” toinen nainen vastasi.
”Ei, ei… En tarkoita sitä. Siellä oli kai ollut tuli tallissa ja..” ensimmäinen naisista kertoi.
Miten ihmeessä tieto löytämästäni kynttilästä oli päätynyt jo kallalaisten huulille?
”Ai? Oliko se taas yritetty polttaa? Siskokset ovat varmaan halunneet paikasta eroon hyvine vakuutusrahoineen. Miksi muutenkaan he sinne olisivat palanneet.” En olisi koskaan uskonut, että tälläistä puhuttiin. ”Tai sitten se on ollut heidän isänsä, katkerana siitä, ettei saanutkaan kartanoa itselleen. Hänestä ei ole sen oikeusjutun jälkeen kuultu mitään.” nainen jatkoi.
”Älä edes puhu tuollaista, hirvittää ajatella, että murhaaja liikkuisi edelleen maisemissa! Mutta siellä oli tuhottu myös ilmeisesti ihan hevosten tavaroita…”
”Eikä!” toinen naisista kiljaisi, mikä sai baarin muiden asiakkaiden katseet kääntymään.
”Kyllä se vaan vissiin niin on, että koko tilasta halutaan eroon – tai ainakin perijättäristä. He eivät ole tuoneet mitään hyvää tänne. Oletteko itse muka käyneet siellä katsomassa? Paikkahan tuntuu niin epämiellyttävältä. Kastanjan loisto on kaukana historiassa, ei sitä enää takaisin saada.” Ensimmäinen naisista tuntui puhuvan koko baarille.

”Älä sinä akkojen jupinoista välitä”, baarimikko sanoi, hän oli selvästi huomannut minun keskittyvän kuuntelemiseen. ”Sitä paitsi, mitä sinua Auburnin kartanon tilanne kiinnostaa, jos saan udella? Et ole kovinkaan kauaa täällä asunut.”
”Ah. Hevoseni asuu Auburnissa.” myönsin baarimikolle ja toivoin, etteivät uteliaiden korvat kuulleet asiasta, mutta pahoin pelkäsin, että pian lähtöni jälkeen pubissa ei muusta puhuttaisi.