Sokka irti (on)

( Peliin odotetaan Ellietä, ei avoin! )

"NOH OLETKOS NYT", Amanda kiljaisi Lefalle, joka iski vasta kengitettyä etukaviotaan vasten tallin lattiaa kerta toisensa perään. Vaaleaverikkö yskäisi: tämä oli käyttänyt ääntään ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin, tulistuttuaan ilmoitustaulun lapuista ja kaikesta siitä ylimääräisestä, hieman pelottavastakin, sekoilusta, mitä tallilla oli alkanut tapahtua. Perijätär mulkoili ruunikkoa, jonka korvat heiluivat puolelta toiselle näyttäen siltä, että ne olisivat voineet katketa hetkenä minä hyvänsä.

Amanda kumartui, veti ratsastussaappaidensa vetoketjut kiinni ja nousi katsomaan täysissä varustuksissa olevaa ruunaa. Tavanomaisesta poiketen perijättären ratsulla oli päällään kuitenkin kankisuitsien ja koulusatulan sijaan jotain aivan muuta. Blondi huokaisi raskaasti ja kovaan ääneen: esteratsastus oli syvältä. Mitä hauskaa oli kilpailla siitä, kuka kaatui kurvissa eniten saadakseen parhaan ajan ja kuka näytti juuri sen takia hirveimmältä ja epäsiisteimmältä ratsukolta ikinä? Amanda piti kypärää tiukasti sylissään, tuijottaen Lefaa tiukasti.

"Noin komeaksi hevoseksi olet harvinaisen ääliö", blondi jupisi, kun ruunikko kiskoi päätään yrittäen kääntää sitä, vaikka oli käytävällä molemmilta puolilta kiinni.

Tallissa oli vallannut aavistuksen levoton ja hämentynyt tunnelma omistajattarien normaalia äänekkäämmän sananvaihdon jälkeen. Oli voinut vain spekuloida, mitä toimistossa oli mahdettu puhua liittyen viime aikoina ilmoitustaululle ilmeistyneisiin lappuihin. Vaikka Ellie seurasikin mielellään tallilla liikkuvia juoruja, oli hän onnistunut ainakin toistaiseksi keskittymään ihan olennaiseenkin: Riepun kanssa treenaamiseen. Tämän päivän estetreeni ei ollut sujunut ihan suunnitelmien mukaan, mikä oli saanut blondin suunpielet valumaan happamasti alaspäin.

Ellie marssi tallikäytävää pitkin kohti tallitupaa. Kuppi kahvia olisi nyt juuri se, mitä hän kaipasi. Vaaleaverikkö vilkaisi käytävälle kiinnitettyä hevosta ja sen edessä seisovaa Amandaa. Tämä taisi olla se uusi tapaus, Lefa, joka oli kuulemma aika mielenkiintoinen persoona. Se vaikutti olevan varustettu päästä varpaisiin esteille, mikä näytti Ellien silmään poikkeavalta. Oliko Amanda, henkeen ja vereen kouluratsastaja, menossa hyppäämään?

Amanda oli juuri kiristämässä temppuilevan ruunan satulavyötä, kun tallituvan eteen ilmestyi toinen vaaleaverikkö. Ellie. Perijättären huulet liimautuivat tiukasti yhteen, kun tämä hellästi tuuppaisi polvellaan pullistelevaa ruunikkoa mahaan.

"Voisit edes yrittää käyttäytyä, olen tekemässä suurta uhrausta jo edes harkitsemalla hyppäämistä sinunlaisella taulapäällä", Amanda jutteli sävyyn, joka oli vuosien saatossa tullut osaksi rutiinia hieman haastavampien hevosten käsittelyssä - "hieman haastavampi" taisi olla lievä ilmaisu Fellusta. Kaikki tähdet olivat tänään olleet sitä vastaan, että kiukuspäisen blondin kannattaisi ottaa mitään kontaktia yhteenkään nelijalkaiseen eläimeen, ja kuin taikaiskusta, ratkaisu ongelmaan seisoi tallikäytävällä. Amandan ilme kirkastui, ja ensimmäistä kertaa Auburnin historiassa joku saattoi vahingossa nähdä aidon, joskin ivallisen, hymynkareen naisen huulilla.

"ELLIE, unohda kahvi", blondi huudahti. "Kypärä päähän, saappaat jalkaan, ja tule tänne!"

Ellie lähes hätkähti Amandan yhtäkkiä noteeratessa hänen läsnäolonsa. Blondi ei ollut aivan varma, oliko Amandan kutsu positiivinen vai negatiivinen asia, mutta kaikesta päätellen hän saisi hypätä hevosen selkään. Ellie tyytyi vain nyökkäämään ja lähtemään pikimmiten kaapilleen pukemaan ratsastusvarusteita uudestaan päälleen.

Saatuaan saappaat jalkaansa ja kypärän päähänsä Ellie palasi takaisin käytävälle, jossa Lefa ja Amanda odottelivat.
"No, mitäs sitten?", Ellie töksäytti.

Amanda irrotti molemmilta puolilta narut ja riisui ripeästi ruunikon päästä riimun, joiden alla olevat mustat meksikolaiset suitset timanttiotsapantoineen kiiltelivät uutuuttaan. Vaaleaverikkö nosti kaulalla olevat ohjat yhdellä, sulavalla liikkeellä, juuri ennen kuin Ellie käveli täydessä varustuksessa Lefan eteen.

"Siinä", Amanda ojensi ohjat nuorelle naiselle, joka vaikutti valmiilta koitokseen mutta osittain myös hieman hämmentyneeltä. Ruuna näki tilaisuutensa koittaneen, ja päätti esitellä akrobaattisia taitojaan yrittäessään kääntyä täyskäännöksen ympäri.

"Saat luvan hypätä sillä", perijätär myhäili - tai oikeastaan nauroi, mielessään. Tämä kääntyi kannoillaan jättäen Lefan Ellien huostaan, ja viittoi kaksikkoa seuraamaan perässä kentälle.

Mustat ohjat lykättiin Ellien käteen ilman sen enempiä johdatteluja. Amanda lähti kävelemään paikalta olettaen ratsukon seuraavan häntä. Lefa oli kuitenkin päättänyt lähteä päinvastaiseen suuntaan, joka yllätti täysin ohjien toisessa päässä olevan blondin. Ellie tunsi käsivarressaan nykäisyn ja joutui tarraamaan kaikin käsin seinässä olleeseen koukkuun, ettei olisi nolannut itseään rymähtämällä naamalleen keskelle tallikäytävää. Päättäväinen nykäisy ohjista, ja ruuna oli jälleen oikein päin käytävällä ja jo menossa, tällä kertaa sentään oikeaan suuntaan.

Matka kentälle ei ollut aivan yhtä helppoa kuin Riepun kanssa, Lefa tuntui sinkoilevan sinne tänne. Minkäköhänlaista sillä olisi ratsastaa, etenkin, kun Ellie joutuisi ilmeisesti saman tien esteille. Ratsukko selvisi lopulta keskelle kenttää, jossa ruuna ei edelleenkään olisi halunnut seistä paikallaan. Ellie nousi Lefan selkään, katsoen sitten hieman kysyvästi Amandaa.

Amanda oli kuin uudesti syntynyt: naisen naamalla lepäsi omahyväinen, tyytyväinen virne, kun tämä talsi reippaasti kentälle vaaleat kiehkurat tuulenvireessä vapaasti hulmuten. Perijätär oli niin innoissaan ovelasta ideastaan, että kääntyi kannoillaan vasta ollessaan jo keskellä kenttää. Ellie saapui hötkyilevän ruunan kanssa paikalle, nousi tämän selkään ja jäi selkeästi odottamaan ohjeistusta.

"Hyvä, verryttele sen kanssa vapaasti", Amandan äänestä kuulsi läpi riemuvoitto. Kyllä, Lefa hyppäisi tänään. Ei, Amanda ei hyppäisi sen kanssa. "Menen hakemaan varastosta puomeja", ja niiden sanojen saattelemana vaaleaverikkö hävisi kentänlaidalla olevaan estekalustovarastoon.

Ellie oli edelleen hämmentynyt siitä, miten ihmeessä hän oli päätynyt Lefan selkään. Blondi puristi kokeilevasti pohkeet kiinni ruunan kylkiin, ja ratsu ampaisi eteenpäin reippaalla vauhdilla. Ellie oli toki kuullut huhuja hevosen luonteesta, muttei varsinaisesti ollut nähnyt sillä ratsastettavan, saati sitten itse käynyt selässä. Mahtoikohan Amanda olla varma siitä, että hän pärjäisi ruunalle?

Heti alkuverryttelyiden aikana kävi selväksi, että vatsalihakset saivat työskennellä tämän ratsastuksen aikana. Lefa tuntui olevan hyvin reaktiivinen ja nopea liikkeissään, ja keksi välittömästi omia juttujaan keskittymsien herpaantuessa. Kaiken lisäksi Ellie halusi ehdottomasti esittää Amandan edessä parasta ratsastustaan, joten matkusteluun ja mietiskelyyn ei missään nimessä olisi varaa - jokainen askel tulisi ratsastaa.

"Noniin", Amanda korotti ääntään kannettuaan kentän toiselle pitkälle sivulle ravipuomit. Perijätär oli seurannut ratsukon alkuverryttelyjä mielenkiinnolla, sillä Lefa ei ollut hevonen helpoimmasta päästä: erittäin taitava ja erittäin hätäinen. Jos Ellie halusi todellakin osoittaa paikkansa Auburnin osaavimpien esteratsastajien joukossa, olisi tämä mitä mainion näytönpaikka. Amanda kihersi ja kehräsi kuin tyytyväinen kissa, joka oli juuri pudottanut vaasin pöydältä.

"Tule molemmissa kierroksissa näitä ravipuomeja ja hae siihen eläimeen sellainen ote, että koet pysyväsi kyydissä kun se esittelee meille hyppytaitojaan", perijätär oli jo reippaasti kävelemässä varastolle hakemaan lisää kalustoa.

"Ja ota sitä laukkaa myös", Amandan ääni kaikui varastosta.

Amanda asetteli ravipuomeja kentälle, ja Ellie tunsi huojentuvansa siitä, ettei hänen tarvinnut lähteä sentään heti alkuun hyppäämään suurikokoisia esteitä. Vaikka tyttö kyllä uskoi pysyvänsä hevosen selässä kuin liimattuna vaikka minkälaisissa hypyissä. Ellie nosti laukan ja käänsi Lefan pääty-ympyrälle. Jo laukannostossa hevonen potkaisi ilmaa takajaloillaan, mikä enteili haastavaa jatkoa.

Ellie ohjasi Lefan ravissa kohti puomeja. Ensimmäisellä kerralla hallituksi tarkoitettu ylitys muistutti enemmänkin kavalettien ylitystä, sillä ruuna koki tarpeelliseksi tehdä hypyn jokaisen puomin kohdalle. Vaati paljon pidätteitä ja taivuttelua, jotta Ellie sai ohjattua Lefan energian oikeanlaiseen etenemiseen, mutta loppujen lopuksi ravipuomitkin päästiin ylittämään oikeasti ravissa.

Jo tässä vaiheessa Ellie tunsi hien virtaavan pitkin selkää, eikä vielä oltu päästy edes asian ytimeen, eli itse hyppäämiseen!

Perijätär oli intoa puhkuen kantanut varastosta estetolppia kaksin kappalein, ja laittanut ne ravipuomien vastakkaiselle pitkälle sivulle uran sisäpuolelle. Tämä pyyhkäisi pölyn värjäämiä nahkaisia ratsastushanskojaan, ja vilkaisi sitten verryttelevää ratsukkoa: Lefa näytti samalta, kuin astellessaan trailerista ensimmäisen kerran Auburnin pihalle. Räjähtävältä, vaikeasti hallittavalta ja suurten luokkien hyppääjältä. Ellie puri keskittyneesti huuliaan yhteen, muttei vaikuttanut lainkaan kauhistuneelta - itseasiassa nainen käsitteli tilanteen sen epätavallisuudesta huolimatta erittäin asiallisesti, vaikka joutui pistämään kaikkensa peliin, ettei Lefa hypännyt ravipuomien yli kerralla.

"Okei, hypätään verryttelyksi ihan vain pystyä suoralla linjalla", Amanda huikkasi, nostaen puomin 60 senttimetrin korkeudelle. "Haen vielä pari tolppaa, niin hypätään lopuksi sitten isompaa okseria", perijätär myhäili varoittavasti, katsoen, aiheuttaisivatko sanat Elliessä minkäänlaista reaktiota. Toistaiseksi tyttö oli pysynyt kyydissä, Lefa ei ollut katkonut jalkojaan ja puomit olivat ehjiä: koko show enteili hyvää, opettavaista ja iloisen liikunnallista hevosteluhetkeä.

"Tule molemmista suunnista. Ainiin, ja jos se kerää ihan liikaa kierroksia, tee paljon voltteja ja kokoa sitä ravipuomeilla", blondi irvisti, ja lähti marssimaan takaisin varastolle.

Amanda oli koonnut toiselle puolelle kenttää pienen pystyn verryttelyä varten. Se ei näyttänyt kovinkaan korkealta, ja tähän astisen menon perusteella Elliestä tuntui, että hieman korkeammat esteet olisivat tämän hevosen kanssa jopa helpompia. Loppuun ratsukko sai kuulla hyppäävänsä vielä suurempaa okseria, mikä sai Ellien virnistämään aavistuksen innostuksesta, vaikka jännitys kutkuttelikin vatsanpohjassa. Tämähän oli kuin suoraan blondin päiväunista - suurten esteiden hyppäämistä räjähdysherkällä ratsulla.

Ellie ohjasi Lefan vielä kertaalleen ravissa puomien yli, ennen kuin nosti laukan lähestyen verryttelypystyä. Heti lähestyessään estettä Lefa nosti turpansa ilmaan ja muuttui notkoselkäiseksi kaahottajaksi. Ellie päätti suosiolla kääntää ruunan heti alkuun voltille, sillä tällä menolla ei tulisi muuta kuin ruumiita. Laukan saaminen hallintaan vaati kokonaiset kolme volttia, ennen kuin tyttö kehtasi yrittääkään hyppäämistä. Loppujen lopuksi hyppy olikin ihan hyvä, vaikkakin valtavan suurella ilmavaralla ja esteen jälkeen kaahottamisella.

Hyppääminen Lefalla ei missään nimessä ollut helppoa. Pidätteitä ja voltteja sai tehdä jatkuvasti, eikä meno siitä huolimatta ollut täysin kontrolloitua. Pieni pysty kuitenkin ylittyi joka kerta valtaisalla ilmavaralla. Jos Ellie ei olisi tottunut hyppäämään isokokoisilla hevosilla, olisi hän varmasti poukkoillut selässä kuin perunasäkki, tai vielä todennäköisemmin syleillyt kentän hiekkaa kerran jos toisenkin.

Amanda hyppyytti Ellietä ja Lefaa vielä hyvän tovin, ennen kuin päästi ratsukon pälkähästä. Auburniin vastikään muuttanut ruuna oli hiestä märkä, mutta poukkoili levottomasti vielä loppuverryttelyidenkin aikana. Ellie suoriutui perijättären silmissä vastuullisesta nakituksesta "ihan kivasti", joten hän päätti olla tyytyväinen siihen, että oli välttänyt Lefalla hyppäämisen itse.