Poesyn päiväkirja

Sinevan Poesy

"Poesy"

musta fwb-ori
s. 21.01.2021
» sivuille
om. Heidi Merikanto
yp. Sarah Reyes

25.01.2024

Poesy ravasi kaula pitkänä Tammi-areenan pitkää sivua, vaikka se näytti rentoutuneelta, Sarah tiesi ettei ori ollut. Musta puoliverinen eli koko ajan yhden räsähdyksen päässä pakorefleksistä ja vaikka sen kanssa oli tehty paljon töitä saadakseen sen refleksin vähemmäksi, oli se edelleen ensimmäisenä vaihtoehtona tosipaikan tullen. Naisen käsi taputti hiljaa kiiltävää karvaa Poesyn sään vieressä, haistoi ravissakin hien, jonka hevosen satulan alla odotti.

Musta ori oli sopeutunut Kallaan hyvin, olihan se tottunut matkustamaan kilpailuissakin, joissa usein yövyttiin useampi yö.

Sarah istui satulaan, jännitti vatsalihaksiaan ja antoi Poesyn siirtyä pitkään käyntiin. Sen askel pysyi temmokkaana ja matkaa voittavana, vaikka sen ohjat olivat löysät eikä Sarah kannustanut sitä juurikaan eteen. Orilla oli valtavan hyvä työmoraali ja se rakasti opetella uusia asioita, vaikka jokaisen kohdalla piti edetä aina varovasti. Jos sitä painosti liikaa uuden asian edessä, Poesy meni helposti lukkoon ja sitä myötä alkoi vetäytyä omaan kuoreensa. Silloin orin kannatti antaa vain palata takaisin tuttuihin rutiineihin ja jatkaa koulutusta jonain toisena päivänä.

Tänään Poesy oli kuitenkin ollut hyvin vastaaottavainen ja Sarah oli treenannut sen kanssa itsenäisesti edellisessä Merikannon valmennuksessa harjoiteltuja vaativan B:n ratatehtäviä. Lopulta heillä molemmilla oli noussut hiki pintaan ja Sarah tiesi, että molemmat pääsisivät tänään suihkuun.

Poesy seisoi kiltisti pesukarsinassa, kun Sarah huuhteli sen lämpimällä vedellä kaulasta alaspäin. Ori pitäisi klipata vielä toisen kerran tälle vuodelle, mutta nainen hoitaisi sen mieluusti vasta loppuviikosta, kun oli luvattu edes vähän lämpimämpää säätä.
Nainen talutti mustan hevosen tallin toiseen päähän solariumiin ja laski laitteen alemmaksi työnnettyään poletin koneeseen. Punaiset valot syttyivät ja lämmintä ilmaa puhaltavat tuulettimet saivat Poesyn iholla olevan veden höyryämään lähes välittömästi. Sarah antoi orille namin taskustaan ja rapsutti sen päätä samalla, kun nautti itsekin solariumin lämmöstä.

Sarah kaivoi puhelimen taskustaan tuntiessaan sen värähtävän viestin merkiksi. Tottuneesti nainen avasi näyttölukon ja viestiketjun, kunnes vasta tajusi katsoa keneltä viestit olivat.

Manny klo 11:12
Hei, anteeksi kun musta ei oo kuulunut. Hävettää se uusi vuosi.
Olisitko halunnut lähteä joku päivä vaikka kahville?
Jos lupaan, etten tuu kylpytakissa.

Kaikesta huolimatta varovainen hymy nousi naisen suupieleen.

Minä klo 11:23
Mun puolesta voit olla vaikka ilman vaatteita
Ei siinä oo mitää hävettävää.
Ja tietty lähen, sopiiko sunnuntai?
Liekkijärvi, Kalla vai johonkin muualle?

Manny klo 11:29
Sunnuntai sopii. Voin ajaa Kallaan vaikka aamupäivästä.
Katsotaan sitä vaatepolitiikkaa vaikka sitten myöhemmin.

Minä klo 11:31
Sopii

Sarah tiesi, että leikki tulella.

Toisaalta, ei se olisi tuntunut niin koukuttavalta, jos ei olisi tehnyt juuri niin.

Solariumin valot räpsähtivät pois päältä ja tuulettimet sammuivat hiljaa huristen. Kone nosti itse itsensä takaisin ylös ja Sarah nosti kevyen villaloimen Poesyn päälle. Sen lämmin karvapeite oli vielä aavistuksen nihkeä, mutta kuivaisi kyllä siinä ajassa, kun nainen kävisi itse loungen suihkutiloissa ja vaihtaisi vaatteensa puhtaisiin. Sen aikaa ori saisi syödä heiniä ja levätä karsinassa olevan mash-ämpärin kanssa.

Kun Sarah oli valmis, vetänyt pipon vielä kosteiden hiustensa päälle, Poesy oli makaamassa karsinassaan tyytyväisen näköisenä. Latina katseli sitä hetken karsinan kulmalta, yrittäen olla häiritsemättä oria suuresti ja peruutti sitten takaisin käytävälle. Hän päätti antaa puoliverisen olla vielä hetken rauhassa ja meni sen sijaan puhdistamaan sen varusteita. Ei niissä paljoakaan ollut puhdistettavaa, mutta Sarah laittoi mustan kouluhuovan pyykkikoriin ja laittoi sen tilalle puhtaan huovan. Hän pyyhki verkkaisesti nahkaiset varusteet saippualla ja valeli niihin sen jälkeen rasvaa. Antoi ajatustensa haahuilla jossain Liekkijärven suunnalla, Mannyn lisäksi ystävissään Soniassa ja Antonissa. Pienissä tytöissä Sagassa ja Aidassa, joista jälkimmäisen kummitäti oli.

Sarah kaivoi puhelimensa uudelleen esille, avasi tällä kertaa viestiketjun Sonian kanssa, lähetti sille kuvan nukkuvasta Poesystä karsinassa. Kirjoitti pitkän viestin, jossa kyseli tyttöjen kuulumisia ja tietenkin myös vanhempien. Lupasi tulla käymään jossain vaiheessa taas piristämässä ystäviensä arkea.

Hetken mietinnän jälkeen Sarah viestitti myös parhaalle ystävälleen, joka oli muuttanut Saksaan. Ellielle nainen kertoi myös viesteistään Mannyn kanssa, sillä tämä oli ainoa jolle oli kertonut aiemmista kohtaamisistaan miehen kanssa. Ellie vastasi nopeasti ja hetken ajan Sarah tunsi olonsa jälleen vähemmän yksinäiseksi. Hänellä oli aivan valtavan kova ikävä kaikkia ystäviään.

15.04.2024

Manny klo 06:09
Moikka. Näillä näkymin reissu venähtääkin vähän pidemmäksi kuin alunperin oli kaavailtu. Orange Wood Ranchilla järjestetään nuorten hevosten klinikka, ja me Cellan kanssa jatketaan tästä suoraan sinne ja palataan vasta huhtikuun lopulla.
Kunhan päästään Kanadaan, voidaan soittaa joku ilta kun sulle sopii? Toki täällä on silloin aamu, mutta se ei haittaa, ranchilla noustaan kukonlaulun aikaan muutenkin.

Manny klo 06:31
On ikävä

Sarah ei havahtunut viestiääniin, vaan heräsi vasta herätyskelloonsa puoli kahdeksalta. Hiljentäessään kelloa nainen huomasi kaksi uutta viestiä ja kääntyi sängyssä kyljelleen, nostaen puhelimen tyynylleen kasvojensa eteen. Manny oli Texasissa kilpailemassa Westernweekillä, oli ollut reissussa nyt jo yli viikon ajan. Kahdeksan tunnin aikaerolla Sarah laski vielä hieman unessa olevilla aivoillaan Mannyn lähettäneen viestit joskus kymmenen maissa sunnuntai-illalla. Laskutoimituksen jälkeen viestien sisältö alkoi vähitellen upota naiselle.

Valtavan kokoisen kahvikupin ääressä Sarah avasi puhelimensa uudelleen ja veti polvensa tuolilla rintakehäänsä vasten. Matilda oli lähtenyt jo töihin ja asunnossa vallitsi täydellinen hiljaisuus jääkaapin surinaa lukuunottamatta.

Olikohan Manny jo nukkumassa vai juhlimassa vielä tiimitovereidensa kanssa? Sarah tiesi, että mies oli voittanut barrel luokasta tarkimmalla tuloksella itselleen uuden satulan ja oli lähettänyt tälle onnitteluviestin heti tulosten selvittyä.

Oli outoa ikävöidä ihmistä, jota ei muutenkaan nähnyt edes viikoittain. Vielä oudompaa oli tajuta se, että juurikin se sisuskaluja hieman epämiellyttävästi puristava tunne todella oli ikävää. Sarah oli ajanut Liekkijärvelle yöksi silloin, kun Manny oli lähtemässä Amerikkaan. Oli ajatellut toisen viipyvän viikon, ehkä toisenkin, mutta nyt mies aikoi olla poissa melkein kuukauden eikä Sarah tiennyt miten hänen olisi pitänyt reagoida.
Latina hörppäsi valtavan suullisen kahvia ja laski sitten kupin vierelleen pöydälle.

Minä klo 08:00
Kuulostaa ihanalta, pitäkää hauskaa. Lähdetään keskiviikkona ajamaan Hollantiin kisoihin,
oon seuraavaksi puhelimen päässä perjantai-iltana ja sen jälkeen varmaan vasta tiistaina illalla
Laita kuvia, jos ehdit

On ikävä
Mullakin

Poesy vaikutti tänään energiseltä ja Sarah kiepautti varmuudeksi ketjunarun sen leuan alta hakiessaan oria tarhasta talliin. Se ei luultavasti tekisi oikeasti mitään, mutta mielummin hänellä olisi pieni lisäapu käytettävissään jos kevään herättämä hevonen päättäisi löytää sisäisen testosteronivarastonsa matkan varrella.
Viikonlopun kilpailuita ajatellen sen kanssa tehtäisiin tänään viimeinen valmisteleva treeni, huomenna se saisi rentoutua hieronnan ja juoksutuksen parissa ja keskiviikkona Sarah ratsastaisi sen vielä kevyesti ennen matkaan lähtöä. Louna oli kihissyt silmiinnähden innosta jo kaksi viikkoa kuultuaan pääsevänsä hänen mukaansa Tulip Carneval-kisoihin Stal Groenendaaliin. Sarah oli muistuttanut hevosenhoitajalleen, että tämä joutuisi kolmen hevosen kanssa melko raskaaseen koetukseen, mutta Louna oli vain kohauttanut olkiaan ja todennut, ettei kisahoitaminen tuntunut edes työltä.

Sarah varusti mustan orin tottunein liikkein ja talutti sen kentälle, sulkien portin huolellisesti perässään. Poesy malttoi kyllä seistä paikoillaan selkään nousussa, mutta lähti välittömästi tarmokkaaseen käyntiin Sarahin saatua toisenkin jalkansa jalustimeen.
Nainen hymyili ja pidätti oria tämän melkein siirtyessä raviin ilman lupaa. Joku oli ainakin innoissaan päästessään treenaamaan.

Ihan hetkeksi Sarah laski mielestään toisella puolella maapalloa seikkailevan ihmisen ja keskittyi vain siihen, millä tavalla hevonen jalkojensa alla liikkui sillä hetkellä.

19.04.2024

"Louna!" Sarah huhuili kävellessään jaba-alueelle. Heidän hevoskolmikko olivat saaneet kolme reunimmaista boksia siltä riviltä, joten saivat rauhassa levittää tavaroitaan myös viimeisen karsinan ulkosyrjälle. Poesy söi rennon oloisena heiniään boksissaan samalla, kun sen vieressä lisävahvistetun seinän takana Mina nautti puhtaista puruistaan ja makoili niillä pitkää pituuttaan.
Ainoastaan sen vieressä seisova Effi näytti hieman hermostuneelta, mutta se ei ollut mitään uutta tamman kohdalla. Effi ei vieläkään tykännyt uusista paikoista ja se oli asia, jota ei mikään aika tulisi muuttamaan.
Vuosien saatossa Sarah oli kuitenkin oppinut työskentelemään hevosen jännityksen ympärillä, vaati toisinaan paljonkin mielikuvitusta saada tamman kanssa yhteistyö sujumaan edes sen verran, että suoriuduttiin radasta kunnialla läpi.

"Joo?" Lounan sininen hiuspehko ilmestyi kulman takaa, kädessään tytöllä oli sieni ja suitset.
"Mä voin letittää Effin, jos sä saat laitettua Poesylle sykeröt?" Sarah kertoi ja riisui takkinsa Minan karsinan eteen parkkeeratun kisakaapin päälle.
"Joo, mä rasvaan nää loppuun ja teen ne sitten", tyttö vastasi ja ravisti kädessään olevia kankisuitsia niin, että kuolaimet kilahtelivat toisiinsa.

"Hyvä. Puoli tuntia aikaa, että pitää ruveta laittamaan varusteita päälle. Laita Poesy varmuudeksi kiinni, kun letität sitä", Sarah jatkoi ja varoi sotkemasta huolellisesti aseteltua nutturaansa pujahtaessaan Effin karsinaan.
"Joo joo", Louna vastasi kadoten samaan aikaan takaisin kulman taakse.

Effin letittämisen jälkeen Sarah antoi tammalle vielä vähän aikaansa, rapsutteli sitä ihan rauhassa ja puhui matalalla äänellä espanjaksi puoliveriselle. Kirjavan silmien yläpuolella olevat huolestuneet rypyt silottuivat ihan vähäsen ja se jopa työnsi päänsä hetkeksi Sarahia vasten. Nämä hetket saivat naisen sydämen sulamaan yhä uudelleen ja uudelleen tammalle, jonka kanssa oli oppinut kouluratsastuksen perustukset.
Näiden hetkien takia Sarahin vasemmassa hauiksessa oli viimeisin lisäys naisen tatuointikokoelmaan, siro 5o5, joka ei ehkä avautunut lainkaan ihmisille, jotka eivät tienneet Effin virallista nimeä. Se oli tavallaan nyt kotonaan, sillä alkujaan tamman juuret olivat juurikin Hollannissa.

"Laitoin Minalle jo letit, ne pitää vielä kietoa sykeröille. Effi on varusteita vaille valmis, voisit alkaa kävelyttää sitä viittä vaille", Sarah ohjeisti hoitajaansa noustessaan Poesyn selkään jaba-alueen reunalla. Ori oli valpas ja hieman hermostunut, mutta nainen ei antanut sen häiritä itseään. Toiset saattoivat nousta hevostensa selkään, huolehtia omasta istunnastaan ja antaa muutoin hevosen hoitaa työnsä rauhassa, mutta Sarahin jokainen ratsu vaati omanlaisensa työn toimiakseen. Ne olivat kaikki kolme kaukana automaateista, mutta nainen ei olisi halunnut muuttaa hevosissa mitään.

"Tsemppiä!" Louna huudahti vielä heidän peräänsä, kun Sarah ohjasi mustan orin kohti verryttelyareenaa.
"Kiitos", Sarah hymyili ja antoi sitten jakamattoman huomionsa ratsulleen.

Poesy liiteli vähän liian kevyenä, tyhjänä edestä ja ajatukset kaikkialla muualla, paitsi selässä olevassa ratsastajassaan. Sarah antoi sille aikaa, tämän vuoksi hän oli tullut ajoissa verryttelemään. Siitä huolimatta, että heidän ohitseen ratsasti läheltäkin paljon vieraita hevosia, Poesy ei alkanut machoilemaan orimaisesti. Sarah taputti orin kaulaa rauhassa, kun se säikähti nurkassa olevaa kukka-asetelmaa, jonka ohi he olivat ratsastaneet jo viidesti.

"Sooo", nainen rauhoitteli ja hetken päästä Poesy alkoi kiinnittämään yhä enemmän huomiota häneen.

Tuntui edelleen täysin uskomattomalta ratsastaa kansainvälisillä kisakentillä ja tuntea kuuluvansa sinne. Pitkään Sarahilla oli ollut sellainen olo, että hän oli huijari eikä todellakaan ansainnut taistella sijoituksista tämän tasoisissa kilpailuissa. Nykyään nainen tiesi olevansa juuri oikeassa paikassa, tiesi kuuluvansa hyvänä päivänä palkintojenjakoon. Tiesi yltävänsä kärkipaikalle kaiken sujuessa juuri oikein.

Poesy alkoi tuntua hyvältä, Sarah teki paljon taivutuksia, pyysi orilta yhä enemmän mitä lähemmäksi heidän vuoronsa parrasvaloissa kävi. Mitä enemmän nainen pyysi, sitä paremmalta puoliverinen tuntui. Se oli suora viittaus siihen, että hän tiesi mitä oli tekemässä.

"Next in line Sarah Reyes, please come to the gait to wait your turn!" verryttelyn portilla seisova nainen huusi ja Sarah ohjasi mustan hevosen käynnissä portille. Mielessään hän kävi läpi rataa vielä viimeisen kerran, jokaista kaarrosta ja siirtymistä. Jokaista askelta, jotka tulisi ratsastamaan.
Sydän hakkasi niin kovaa, että Sarahista tuntui että se hyppäisi seuraavaksi kurkusta ylös.

Edellinen ratsukko sai suorituksensa valmiiksi.

Oli heidän vuoronsa.

19.04.2024