Finan päiväkirja

6.8.2022 - Moving day.

Neela vilkuili autonpenkiltä siskoaan, joka istui ratin takana, tuhahteli ja naputteli sormillaan mustaa rattia. Radio oltiin suljettu jo aikaa sitten, kun varmuuden vuoksi asetettu navigaattori ilmoitti matkaksi viisi kilometri. Ihan kuin Nea ei olisi tarkkaan tiennyt mihin oltiin menossa. Mistään muusta Nea ei ollutkaan vaahdonnut sen jälkeen, kun Neela oli ilmoittanut saaneensa tallipaikan Auburn Estatesta.

Siitä oli jo muutama viikko, kun Hillasuot olivat muuttamassa Neelaa Kangasalalta Murronmaalle. Heidän isänsä, Herkko, oli kysynyt kasuaalisti, miten Finan laita olisi muuton jälkeen. Tamma asui sillä hetkellä Myrttisuolla, mutta Neelan uuden työn takia sinne oli turhan pitkä ajomatka. Kertoessaan varmistuneesta tallipaikasta, paikalle vastahakoisesti tulleen isosiskon ilme oli valahtanut ainakin sata kilometriä. Samalla hetkellä Nea oli kysynyt, koska muutto oli ja käytännössä ilmoittanut tulevansa ajamaan heidät. Neelalla ei itsellään ollut sopivaa ajokorttia, jolla olisi voinut vetää traileria.

Kunpa Nealle olisi tullut muita menoja ja muuttamaan olisi voinut tulla, vaikka heidän tätinsä Helka. Tunnelma autossa olisi ollut silloin huomattavasti lepposampaa. Neela tiesi, että isosiskon yhtäkkinen kiinnostus auttaa häntä näin avuliaasti, oli puhdasta kadehdintaa. Nea rakasti kaikkea huippulaadukasta ja kallista. Sitä Auburn juuri oli ja isosisko olisi varmasti paremmin valettu Auburnin muottiin kuin Neela. Siskon epäonneksi Auburniin oli vaikea saada edes yhtä hevosta ja Nealla oli niitä kolme. Sen lisäksi hintataso oli paljon korkeampi kuin tallipaikka Espoossa, jossa sai jo huomattavaa ”tuttuus” alennusta Helka-tädin ansiosta.

”Jätä tuohon”, Neela opasti Neaa, kun he ajoivat viimein Auburnin pihaan.
Sen jälkeen isosiskosta ei ollutkaan enää mitään apua. Nea katosi ties minne omille teilleen, joten Neela otti Finan yksinään ulos trailerista. Parempikin toisaalta niin, vaikka itse tavaroiden kantamisessa hän olisikin ottanut mielellään apua.

Ei ehkä niinkään yllättäen Neela löysi siskonsa yksityistallista puhumassa tallimestarin kanssa. Penna Vaanila ei varsinaisesti näyttänyt tyytyväiseltä.
”Öm, hei”, Neela tervehti miestä. ”Tässä on siskoni, Nea.”
”Esittelin jo itseni ja teen työn puolestasi, että täällä huolehditaan oikein Finasta.”
”Anteeksi siskoni”, Neela pahoitteli Pennaa. ”Nea, voisitko lopettaa. Penna kyllä tietää mitä tekee, eikä sitä tarvitse kyseenalaistaa.”
”Niin”, Penna risti kätensä. ”Täällä on kyllä kaikki hallussa.”
Nea tuhahti ja katsoi pikkusiskoaan. ”Jos sua ei kiinnosta hevosesi-”
”Tietenkin kiinnostaa, mutta me olemme jo keskustelleet Pennan kanssa kaikesta, mitä Fina tarvitsee. Sun ei tarvitse huolehtia siitä. Voisitko hakea autosta tavaraa?”

Neela alkoi menettää hermojaan, mutta onneksi mutinoiden kera Nea lähti takaisin autolle. Neela pahoitteli vielä kerran Pennaa ja sai tallimestarilta pahojen katseiden lisäksi mutinaa. Hitto, että Penna ja Nea olivat samanlaisia mutisijoita. Toivottavasti Nea ei enää tuppaisi mukaan tallireissuille. Tällaisia juttuja olisi ehdoton välttää.

Fina pääsi viimein uuteen karsinaansa, jossa Neela riisui kaikki varusteet pois ja haki pari siivua heinää. Lähtiessä auttamaan Neaa tavaroiden kantamisessa, Neela huomasi siskon vain istuvan autossa ja puhuvan puhelimeen. Hän pyöräytti silmiään. Se siitä avusta tosiaan. Nea oli tullut vain arvostelemaan. Neela ei viitsinyt edes sanoa mitään, vaan aloitti Finan tavaroiden kantamisen sisälle. Hän vei ne Pennan kertomalle paikalle, purki heti ja käytti mahdollisimman paljon aikaa. Ihan vain ärsyttääkseen Neaa.

Eikä kestänyt kauaa, kun isosisko tuli kovasti hoputtamaan. Neela vain kehotti auttamaan, hänellä menisi niin kauan kuin menisi. Sitä kauemmin, mitä vähemmän Nea auttaisi. Oli tosiaan virhe päästää isosisko apuun.