Il ballo della vita | Jenna Ahmo

Uuden vuoden bileet, uusien tallikaverien kanssa. Huippua! Täytyy kuitenkin myöntää, etten tuntenut porukasta vielä puoliakaan. Isben valmennuksista tutut Jesse ja Rasmus sekä heidän puoliskonsa Matilda ja Josefiina olivat paikalla. Sitten oli muutama muu kisoista nimeltä tuttu henkilö, pahin ja parhain kilpasiskoni Anton ja pari hitokseen komeeta ulkomaalaista äijää.

Laskin laittoman ylös nousseen mekkoni helmaa, ojensin hiuksiani ja lyöttäydyin sen yhden ainoan ihmisen seuraan, kenen vieressä minulla oli toistaiseksi rennoin ja turvallisin fiilis. En tiedä johtuiko se siitä, että Nesvan entinen tallipaikka Ansamaa oli molemmille hyvin tuttu, vai jostain muusta.

“Anton… hyi sua”, naurahdin ja pyöräytin silmiäni blondin röyhtäistyä tyhjennettyään tölkkinsä. Mies hymyili.
“Ai vitsit, mukava tutustua porukkaan lähemmin. Tämmöset pienet ja intiimit bileet on mun mieleen. Kiitti muuten kutsusta!” Hymyilin Antonille takaisin, kun mieleeni muistui Vaahterapolussa järjestettävät kilpailut. Naurahdin.
“Kai me ens viikonloppunakin ryypätään? Tai ainakin toinen meistä ryyppää ja toinen tyytyy karvaaseen kohtaloonsa…”
“Anteeks, mun pitää mennä..”, Anton sanoi ja häipyi takapihalle. Jäin niille sijoilleni seisomaan ja toljottamaan miehen perään. Omituista, ajattelin, kohautin harteitani ja valmistauduin rääkymään hyvää uutta vuotta muiden vieraiden kanssa.

“Viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi…”, yhteislaskenta oli alkanut. Nostin juomaani jo valmiiksi kohti kattoa, jotten toivottavasti onnistuisi läikyttämään sitä kenenkään päälle. Tai lähinnä, ettei kukaan muu tönäisisi sitä kenenkään päälle. Vetäisin syvään henkeä.
“Hyvää uutta vuotta!” Kaikki huusivat yhteen ääneen. Tätä seurasi erilaiset kiljahdukset, huudot ja lasien kilautukset. Yksi - kaksi pusuakin taisi näkyä, mutta lähinnä sinkkunaisten holtittomia halauksia, joita jaettiin jokaiselle olohuoneessa seisovalle.
“Ja kuka ottaa kuohuvaa?” Stina huudahti skumppapullo kädessään. Jono janoisia uuden vuoden viettäjiä asettivat mukinsa alle ja yksitellen Stina jakoi jokaiselle hieman.

Olimme juuri aikeissa ruveta kilistelemään, kun hoksasin, että joku puuttui.
“Sekunti”, sanoin muille ja suunnistin kohti terassin ovea.
"Anton! Tule kippistelemään kuohuvalla", hihkaisin puhelimessa roikkuvalle miehelle.
“Kohta”, hän vastasi hieman vaivaantuneen näköisenä. Huomasin tämän olan yli sirot kasvot, jotka miehen puhelimen näytöllä liikkuivat. Sen täytyi olla Sonia. Nuorella parilla oli juttu kesken, joten päädyin vain liikuttamaan huuliani, muodostaen sanan “sori” ja valuin takaisin sisälle.
“Eiköhän kippistetä! Antton kerkeää vasta seuraavalle roundille”, sanoin muulle porukalle vinkaten silmää ja nostin muovimukini ylös. “Uudelle vuodelle.”

Ilta jatkui hauskoissa ja hyvin kosteissa merkeissä. Juomapeli oli hot, kotiinlähtö not.