Ginnyn päiväkirja

Moorlands Guinevere

16-vuotias oldenburg tamma
taso: Int II (tavoitteena GP)

Omistaja: Lena Hjorth

Muutto uuteen talliin, 27.12.2021

Kurvaan Auburn Estaten pihaan ja noustuani autosta tuijottelen hetken ympärilleni mykistyneenä. Tiesin kyllä, että tila oli melkoinen parannus aikaisempaan talliin, mutta järkytys oli silti kova. Paremmat puitteet ajoivatkin muuttoon eri seudulle sekä entisen valmentajani kyvyttömyys viedä minua ja Ginnyä urallamme eteenpäin. Harmittelen hetken, etten saanut ketään auttamaan muutossa. Avun puute saattaa johtua siitä, että joulu on juuri mennyt ja uusi vuosi tulossa tai siitä, että olen turhan tarkka, mitä Ginnyyn tulee. Harmitus unohtuu kuitenkin nopeasti, kun kuulen Ginnyn tarmokkaan kuovinnan hevosautossa. “Joo, joo, pientä kärsivällisyyttä”, huikkaan tammalle. Avaan sivusillan ja ovet. Ginny odottaa kärsivällisesti, että napsautan ketjunarun kiinni ja sitten mennäänkin ryminällä siltaa alas. Ginny tepastelee pari kierrosta ympäri ja hörähtää. “Jassoo, jos otettais vaikka rauhassa”, huokaisen Ginnylle.  


Lähden taluttamaan Ginnyä tallin suuntaa, josta astuu ulos hahmo, jonka tunnistan tallimestariksi. “Hei! Tulitte hyvään aikaan, sain just annettua hevosille ruuat”, tervehtii tallimestari samalla kun ojentaa kätensä Ginnylle haisteltavaksi. “Joo, mä oon tosiaan Penna, Auburnin tallimestari. Tervetuloa! Taidetaan olla ainoot, jotka ovat paikan päällä, muut ovat koomaamassa vielä joulun juhlista luultavasti”, Penna kertoo. “Kiitos! Mä oon Lena ja tässä on Ginny. Mietiskelin, että missä mahtaa olla Ginnyn karsina”, kysyn häneltä. “Te saitte karsinan numero uno”, kertoo Penna johdattaessaan meitä kohti tallia. Vien Ginnyn karsinaan ja kiitän Pennaa avusta. “Ai niin, onko meille osotettu joku paikka varustehuoneesta?”, kysyn vielä Pennalta. “Joo, siellä on kahdelle satulalle ja suitsille paikka. Lisäksi yksityistallin loungessa on kaappi. Ullakolla on myös lisää säilytystilaa”, Penna vastaa ja kiiruhtaa sitten jatkamaan hommiaan. Otan Ginnyltä kuljetussuojat, korvahupun, päänaamarin, riimun ja loimen pois. Jätän ne karsinan eteen, kun lähden purkamaan tavaroita.


Vien Ginnyn hoitopakin ja varusteet tammatalliin ja loput tavarat kaappiin. Olen onnellinen, että en rahdannut kaikkia tavaroita heti tänne vaan jätin osan varastoon, koeajallahan tässä vasta ollaan. Palaan Ginnyn luo ja talutan sen hoitopaikalle. Alan harjaamaan tammaa ja Ginny alkaakin nuokkua tyytyväisenä. Katson kaviot ja varmistan, että kaikki kengät ovat kunnolla kiinni kuljetuksen jäljiltä. Harjaan hännän ja harjan. Jätän Ginnyn hoitopaikalle siksi aikaa, että haen satulan ja suitset. Varustehuoneesta tullessani törmään uudestaan Pennaan. “Oot lähdössä ratsastamaan. Hyvä! Mun oikeesti pitäis myös esitellä tiluksia, joten voin esitellä samalla kun meette maneesiin”, Penna sanoo. “Joo, varustan nopeasti Ginnyn”, vastaan.  


Pujotan suojat jalkaan ja laitan putsit eteen. Asettelen satulahuovan hyvin ja nostan sitten satulan, jossa roikkuu romaani, varovasti Ginnyn selkään. Asettelen kokonaisuuden hyvin ja sitten kiinnitän satulavyön. Pujotan Ginnyn riimun kaulalle ja suitsin tamman. Otan ohjat kaulalta ja lähden seuraamaan Pennaa.  “Joo, tuolla on tarhat ja laitumet. Tossa on yksityistalli. Tossa on maneesit ja niiden takana on kenttä ja derby. Tuolla vasemmalla on kartano. Tässä on lantala ja heinävarasto. Tästä pääsee Kastanja-areenalle ja yksityistallista pääsee käytävää pitkin Tammi-areenalle. Sä varmaan selviät tästä eteenpäin”, Penna selittää. Nyökkään Pennalle ja talutan Ginnyn maneesin ovista sisälle eräänlaiseen eteiseen, josta löytyy selkäännousujakkara. Parkkeeraan Ginnyn sen eteen ja kiristän satulavyön. Pudotan jalustimet ja kiipeän jakkaralle. Nousen selkään ja korjaan kannuksia. Pyydän Ginnyä kävelemään maneesiin sisälle. Penna sulkee puolestamme liukuoven ja sitten jäämme ylvääseen yksinäisyyteen, joka ei luultavastikaan ole kovin yleistä tällä tallilla.  


Annan Ginnyn kävellä uraa pitkin ja sitten kun olen varma, että Ginnyn mielestä mikään ei ole pelottavaa, soitan veljelleni kysyäkseni, kuinka varsinainen muuttoni sujuu. Tämä ei ole niin hirveää kuin miltä kuulostaa. Veljeni oli tarjoutunut hoitamaan varsinaista muuttoa, jotta hänen ei tarvitsisi auttaa Ginnyn muutossa. “Ootteko saanut jo kaiken asuntoon?”, kysyn puhelimessa. “Joo, ollaan alettu purkamaan kamoja myös jo”, veljeni, Adrian, vastaa. “Ratsastan Ginnyn nopeasti, niin tuun sitten auttamaan”, sanon. “Joo, ei mikään kiire. Käydään koirien kanssa tutustumassa ympäristöön”, Adrian vastaa ja sulkee puhelun. Kerään ohjat käteen ja lähden ravaamaan. Ginny pärskii tyytyväisenä, kun teen loivia avoja ja leikittelen ravilla.  Ginny on pehmeän tuntuinen eikä kovin pinkeä. Yleensä Ginnyn kanssa uusissa paikoissa saa tasapainotella nuoran päällä, että ei pyydä liikaa ja aiheuta hermoromahdusta hevoselle. Nostan laukan ja Ginny nykii ohjia sen oloisena, että se haluaisi laukata reippaampaa. Annan ohjaa ja Ginny lähtee reippaampaan laukkaan. Heti seuraavassa hetkessä totean tämän olleen virhe, kun Ginny ottaa reippaan pukkisarjan, josta moni olisi tipahtanut. “Ginny, sä et voi tehdä tollasia. Ei tässä enää mitään nuoria olla”, sanon Ginnylle. Ikään kuin vastaukseksi Ginny esittää vastaavanlaisen sarjan. Naurahdan ja pyörittelen päätäni, kun kokoan Ginnyn laukkaa. Vaihdan suuntaa ja Ginny tarjoaa laukanvaihdon pukin kera. Toiseen suuntaan taivuttelen Ginnyä hetken laukassa ja siirryn sitten raviin. Ginny täpinöissään tarjoaisi piaffia ja passagea, mutta Ginnyn harmiksi haluan sen vain ravaavan suoraviivaisesti eteenpäin. “Jaaha, eiköhän se riitä. Haluutko mennä kävelemään ulos?”, kysyn tammalta ja samalla mietin, asetanko itseni hengenvaaraan tälläisella idealla.  


Avaan liukuoven selästä käsin, joka saa aikaan säpsyntää hevosen osalta. Pääsemme ovesta ulos ja suuntaan kiertämään kentän ja derbykentän. En edes ajattelekaan lähteväni pois pihapiirin läheisyydestä. Kierros sujuu hyvin lukuunottamatta muutamia kauhun hetkiä, luultavasti tontut kurkkivat. Palaan tammatalliin ja laskeuden alas selästä. Puran Ginnyn nopeasti ja vien sen karsinaan siksi aikaa, että saan selville, miten tarhaus ja laumaan sopeuttaminen käytännössä toteutetaan. Penna lupaa huolehtia asiasta, joten annan Ginnylle namin, palautan tavarat paikalleen ja suuntaan katsomaan millainen kaaos uudessa asunnossani on.  

Hankilaukkaa
Ginny ja minä ollaan pidetty taukoa vakavammasta treenaamisesta ja sen sijaan ollaan maastoiltu, hölkkäilty tai ajettu.

Trouble in paradise 1.2.2022.

Laitan jalustimen jalkaan ja nousen malttamattoman hevosen selkään. Suoristan viltin ja laitan ohjat ojoon. Pyydän Ginnyn kävelemään uralle. Ginnyn sieraimista nousee höyryä, kun hevonen tyytyväisesti tallustaa. Hetkosen käveltyämme parkkeeraan Ginnyn katsomon eteen ja noukin viltin pois ja heitän sen laidalle. Viltti tömähtää laitaa vasten ja Ginny säpsähtää. “Ihan kuin me ei oltais tehty tätä tuhat kertaa aiemminkin”, päivittelen hevoselle. Otan ohjat käteen ja alan verryttelemään tammaa. Annan Ginnyn ravailla pitkällä kaulalla, mutta kuitenkin keskittyen. Väistätän toiseen suuntaan ja sitten takaisin toiseen suuntaan. Ginny tuntuu hieman oudolta. Se puree koko ajan oikeaan ohjaan. Päätän jatkaa ratsastusta vaikka Neiti ei ole aivan normaalin tuntuinen.Vaihdan suuntaa ja protestointi kasvaa. Päätän kokeilla vielä laukkaa, jos se avaisi lihaksia ja saisi epämukavuuden tunteen pois. Annan laukka-avut ja vastaukseksi saan mojovan pukin. En pyydä enempää vaan hyppään alas satulasta ja pyydän samaan aikaan maneesissa olevaa Petraa katsomaan ontuuko Ginny, kun juoksutan sitä. “Ei se ainakaan näytä ontuvan”, Petra toteaa.

Kiitän häntä samalla löysäten satulavyötä ja talutan Ginnyn takaisin talliin. Hoitaessa en ollut havainnut mitään outoa, Ginny oli ollut normaali herkkä itsensä. Mikään jalka ei ollut myöskään turvonnut, ei ollut haavoja, vatsa ei aristanut enkä löytänyt myöskään muuta ilmeistä vikaa. Kysyn Pennalta, joka tulee käytävällä vastaan oliko hän havainnut mitään outoa Ginnyssä. “En mä huomannut mitään ihmeellistä. Se leikki tyytyväisesti muiden kanssa laumassa”, Penna vastaa. “Okei. Ginny oli vaan erittäin outo ratsastaessa, se pukitteli ja puri toiseen ohjaan ja oli vaan ylipäätään tyytymätön. Ei se yleensä kiimassakaan ole tällainen”, sanon Pennalle. “No, jos sen antaa levätä pari päivää ja käy vaikka maastokävelyillä ja katsoo ratkeaako tilanne sillä? Ehkä sille vois myös antaa psyllium-kuurin”, Penna ehdottaa. “Joo, kiitos. En kyllä yhtään enempää kaipaisi huolia tällä hetkellä”, sanon Pennalle avaamatta tilannetta sen enempää.

Talutan Ginny hoitopaikalle ja otan varusteet pois kaikessa rauhassa. Käyn tamman vielä läpi hitaasti koko ajan tarkkailen hevosen reaktioita. Ginny seisoo korvat hörössä paikallaan kuin tatti. “Ei sitten mitään vinkkiä. On tämä kai parempi tilanne kuin sillon kun tulit”, totean Ginnylle. Heitän loimet vielä selkään ja vien tamman takaisin tarhaan. “Kai tämä tästä”, huokaan itsekseni miettien samalla muita sen hetkisiä ongelmia.

Hengailua 6.2.2022.
Lena avaa Ginnyn karsinan oven ja pujahtaa karsinaan, jossa Ginny rouskuttaa tyytyväisesti heiniään. Hän tarjoaa porkkanaa tammalle, joka ei huomaa sitä ensin alkuun ollessaan niin keskittynyt heiniin. Lopulta Ginny huomaa porkkanan ja hamuilee sen suuhunsa. Lena rapsuttaa Ginnyä ja sen jälkeen valuu lattialle. Hän hautaa päänsä käsiinsä ja vetää syvään henkeä.

Sen lisäksi, että suvusta kuolee ihmisiä kuin taivaalta sataa vettä, Ginnyllä on mysteerinen vaiva, toinen koirista on kuin demoni hetkittäin ja toisen koiran kunto on mennyt 5-kertaa viikolla salilla käyvästä lihaksikkaasta miehestä 80-vuotiaaseen setäpappaan, joka jollain ilveellä juoksee vielä maratoneja eli ehkäpä ei sittenkään niin huonoon suuntaan, kuin olen ajatellut. Kaiken lisäksi töissä tiimiini on tullut tämän maan kusipäisimmät kusipäät, jonka ei sinänsä enää pitäisi hetkauttaa minua, koska olen työskennellyt kohta 20-vuotta miesvaltaisella alalla, jossa olen usein ainoa nainen tiimissä. Mutta sitä en ymmärrä, miten näille kusipäille on niin vaikea ymmärtää, että MINÄ, NAINEN voin olla parempi kuin he asioissa, joita he ovat tehneet kaksi vuotta ja minä kymmenen vuotta ja kuinka joka kerta kun teen näitä asioita, tulee joku näistä idiooteista neuvomaan minua asiasta, josta heillä ei ole mitään hajua.

Jos palaamme näihin sukulaisiin, joita kuolee yhtä paljon kuin ikkunoiden välissä on kärpäsiä, voin vain todeta, että onneksi sukumme on yhtä laajalle levinnyt kuin rutto oli aikanaan.  Toisin sanoen suurin osa kuolleista sukulaisista on sellaisia, jotka olen nähnyt korkeintaan kerran elämässäni. Muutamat ovat kuitenkin olleet erittäin läheisiä, kuten tätini ja serkkuni, joiden menehtymisen seurauksena viikatemies on vienyt kyllä vireyden ja iloisuuden myös mukanaan.

Ginny painaa päänsä Lenan syliin ja Lena vetää Ginnyn syvään syleilyyn.  He pysyvät hetken rauhassa ja sitten Lena rapsuttaa Ginnyn kaulaa ja Ginny huokaisee. “Niinpä, Neitiseni, niinpä”, Lena huokaisee takaisin. Lena nousee ylös ja antaa vielä hyvän yön suukon Ginnylle. “Joko huomenna kokeltaisiin miltä ratsastus tuntuu?”, Lena kysyy tammalta. Ginny hörähtää ikään kuin myöntävän vastauksen.

Back to basics 7.2.2022.

Tänään on se päivä, kun Ginny saa kertoa mitä mieltä se on ratsastuksesta. Olen harjannut tamman huolellisesti ja se on ollut erittäin osallistuvainen. Ehkä hyvä merkki, ehkä ei. Laitan satulan selkään ja kokeilen miten se istuu, jos satulan sopimattomuus olikin ongelma. Satula tuntuu kuin tuntuukin vähän kapealta, joten otan täytteitä pois romaanista. Miten tyhmä ihminen voikin olla. Kiinnitän ratsastusloimen ja suitsin Ginnyn. Kuolaimeksi on tänään valikoitunut pelham, koska Ginny tunnetusti kerää virtaa vapaiden jäljiltä ja tunne on se, että en halua tänään kuolla. Talutan Ginny ulos ja nousen maasta selkään. Kello on sen verran, että maneesissa on ruuhkaa, joten suuntaamme nokkamme kentälle hankeen.

Ginny kävelee tarmokkaasti hangessa tarkkaillen valppaasti ympäristöä. Kerään ohjat ja alan työskentelemään Ginnyn kanssa käynnissä. Tehtäväksi valikoituu yksinkertainen kolmikaarinen kiemuraura, joka osoittautuukin aika haastavaksi Ginnyn tuijotellessa laitoja ja ylipäätänsä Ginnyn kiemurrellessa ympäriinsä. Ginny tuntuu kuitenkin tasaiselta molemmilla ohjilla, joka on huomattava parannus. Siirrän Ginnyn raviin ja joudun vähän tarraamaan ohjiin Neidin lähtiessä niin innokkaasti raviin. Tämä tarraus saa aikaan protestointia muun muassa pystyynhyppimistä ja pukittelua. Pahoittelen Ginnylle ja alan tekemään ympyräkahdeksikkoa ravissa. Ginny ravaa rytmikkäästi avoimessa muodossa. Kehun Ginnyä vuolaasti ja päivittelen sitä kuinka typerä olinkaan, että en huomannut, että satula ei sopinut enää täydellisesti.

Siirrän Ginnyn käyntiin ja annan sille hetkeksi vapaat ohjat. Kerään kuitenkin nopeasti ohjat takaisin käteen, kun muistan että Ginny ehti lomailla viikon. Ginny vahvistaa päätöksen loikkaamalla sivuun, kun tuuli puhaltaa. “Otetaan vielä yhdet laukkapätkät täällä hangessa ja voidaan sitten mennä tekemään pitkät loppukäynnit ratsastuspuistoon”, puhelen Ginnylle. Nostan laukan pitkän sivun alussa ja pidän ohjat napakasti kädessä ja hidastan Ginnyä istunnalla. “Eipä ollakkaan Kentucky Derbyssä”, tokaisen Ginnylle, kun tamma olisi sinkoamassa maan kiertoradalle ollessaan innoissaan. Laukkaan pitkän sivun ja siirrän Ginnyn käyntiin. Teen takaosakäännöksen, joka on erittäin kiireinen ja nostan laukan toiseen suuntaa. Tähän suuntaan Ginny pysyy jo paremmin housuissaan, joten laukkaan koko kentän ympäri. Siirrän Ginnyn käyntiin ja teen vielä uudestaan takaosakäännöksen. Toinen yritys lähestyy jo ihan tyydyttävää numeroa kouluradalta. Otan suunnan pois kentältä ja kohti ratsastuspuistoa.

Ginnyn käynti keinuu rauhoittavasti ja uppoudun ajatuksiini. Siellä en kauaa ehdi oleilla, kun Ginny keksii omaa tekemistä. “Se oli varis, Ginny”, päivittelen tammalle. Ginnyn tempaus inspiroi minua hiomaan meidän keskikäyntiä, joka on jostain syystä ollut vaikein asia viime kauden kilpailuissa. Aina tuli joko paarma häiritsemään tai Ginny tuijotteli johonkin tai Ginny oli niin täpinöissään, että se rikkoi raville. Tämän kauden tavoitteena onkin saada rauhaa radoille sekä ehjiä ratoja. En ole vieläkään etsinyt valmentajaa Auburnista, mutta kai sekin tulisi kohta tehdä. Amanda Sokka ei varsinaisesti innosta valmennustyylillään, mutta Amanda olisi varmasti tehokkain valmentaja meidän tavoitteet huomioon ottaen. Valmentautuminen tuntuu kuitenkin tällä hetkellä stressaavalta, joten olemme Ginnyn kanssa puuhailleet kaikkea muuta. Kohta kuitenkin pitäisi alkaa tekemään kisasuunnitelmia ja päättää haluaako itse kilpailla vai pitäisikö Ginnylle etsiä toinen ratsastaja kilpailemaan. “ Vai pitäiskö meidän tehdä, Ginny, susta kenttähevonen. Mitäs siihen sanoisit?”, sanon tammalle, “ei kai se niin huono uravalinta olisi. Sulla ei ehkä vaan ole sitä kapasiteettiä niihin hommiin eikä toisaalta rohkeuttakaan”.

Käännymme Ginnyn kanssa takaisin tallia kohti menevälle polulle. Loppumatka tallille menee leppoisasti kävellessä. Tallin pihassa hyppään alas kyydistä ja annan palan porkkanaa Ginnylle. Talutan Ginnyn karsinaan ja otan varusteet pois. Lisään vettä mössöön ja tarjoan mössön Ginnylle. Ginny sukeltaa mössöön ja yritän parhaani mukaan vältellä mössöistä turpaa. Kuten yleensäkin epäonnistun yrityksessäni täysin ja joudun tyytymään siihen, että pyyhin mössöt kädestäni. Loimitan Ginnyn ja katson vielä, että kaikki tavarat ovat oikeilla paikoilla. Huikkaan heipat ja suuntaan parkkipaikalle kohti uutta Teslaani, jonka olin tilannut aikoja sitten, mutta toimitusvaikeuksien vuoksi sain vasta nyt. Tavallaan olen tyytyväinen viivästykseen, koska milloinka uusi auto ei olisi paras piristys. No, ehkä uusi hevonen olisi vielä parempi.

Sommersolver pe 8.7.2022 #SSV2022
VaB 58,113% 47/61
VaA 70,063% 3/33

Lena vilkuili hermostuneesti kelloaan verryttelyssä. Ginny tuntui auttamattoman jännittyneeltä eikä vaikuttanut siltä, että se siitä rentoutuisi ennen rataa. Lena ojensi tammalle pitkät ohjat ja päätti lähteä vähän soitellen sotaan. Lena kuuntelee tarkasti valmistautuvia ratsukoita ja siirtyy omalla vuorollaan valmistautumaan.

“Ja seuraavan Lena Hjorth hevosella Moorlands Guinevere”, kajahtaa kaiuttimesta. Lena kerää ohjat ja toivoo parasta, koska hän ei tehnyt juuri ollenkaan verryttelyä. Ginny tuntuu jo rennomalta ja Lena saa toivoa radalle.

Lena kokoaa Ginnyä vielä vähän ja sitten kajahtaakin jo kello lähdön merkiksi. Lena kääntää Ginnyn pituushalkaisijalle ja siitä alkaa heidän rata. Ginny oli koko radan enemmän ja vähemmän jännittynyt ja lyhyen verryttelyn vuoksi liikkeet jäivät vaisuiksi ja jäykiksi. Tästä syystä ymmärrettävä tulos 58,113%.

Lena vie Ginnyn takaisin karsinaan ja antaa tammalle juotavaa samalla miettien strategiaa, miten saisi tamman rentoutumaan seuraavalle radalle. Lena päättää aloittaa verryttelyn maastokävelyllä ja sitten mennä kokeilemaan menoa hektiseen verryttelyyn.

Lena oli ehtinyt purkaa Ginnyn varusteet luokkien välissä, joten kun luokan alku lähenee, alkaa Lena korjata Ginnyn sykeröitä ja pikku hiljaa varustaa tammaa. Lena tarkistaa omatkin varusteensa ja lähtee taluttamaan Ginnyä kohti kisakenttiä. Ginny pärskähtelee vieressä kuitenkin valppaasti tarkkaillen ympäristöä. Lena taputtaa tammaa rauhoittavasti samalla kun kiristää satulavyötä. Lena ponkaisee satulaan ja antaa Ginnyn valita suunnan rennossa käynnissä. He kävelevät  vartin lenkin ympäri kisa-alueen maastoja ja Ginny tuntuu pudistavan kaiken jännityksen pois itsestään.

Verryttelyssä Lena kerää ohjat ja Ginny tuntuu aivan eri hevoselta. Jos aiemmassa verryttelyssä alla oli Haasin formula-auto, nyt on alla Ferrarin formula-auto. Ginny lähtee alusta alkaen työskentelemään lennokkasti, ryhdikkäästi ja rennosti. Lena pitää verryttelyn lyhyenä aivan toisista syistä kuin aikaisemmassa verkassa. Kun tulee vuoro lähteä radalle, on Lena ja Ginny kumpikin itsevarmoja ja rentoja. Se palkitaan, koska rata sujuu uskomattomasti ja prosentteja tulee 70,063%. Se riittää kolmannelle sijalle kova tasoisessa luokassa ja Lena on syystäkin erittäin tyytyväinen. Valmistautuminen kisoihin ei ollut mitään parasta, nimittäin Lena ja Ginny painelivat pitkin peltoja ja järviä kuukauden ajan kisoja ja vasta viikko ennen lähtöä Lena ja Ginny tekivät muutamat koulutreenit. Ei vanhat jutut tietystikkään mihinkään unohdu, mutta voisihan niitä hioa paremmiksi.
Kunniakierrosta laukatessa Lena hymyili korvasta korvaan.

Nappaan Ginnyn matkaani muiden tammojen keskeltä tarhasta. Huomaan sen silmien rähmineen ja tuumaan, että Ginnyn pitäisi varmaan alkaa taas käyttämään ötökkähuppua. Tallissa jätän Ginnyn karsinaan ja käyn noukkimassa sen tavarat. Olen talven mittaan karsinut Ginnyn tavaroita, koska olen huomannut, että en todellakaan käytä Ginnyn kaikkia satulahuopia tai suojia. Karsiminen on kuitenkin ollut hidasta eikä kovinkaan varmaa. Elämä on kuitenkin muuttunut helpommaksi sen jälkeen, kun Ginny muutti tammatallista yksityistalliin. Noukin mukaan paitaani yhteen sopivat suojat, korvahupun ja satulahuovan. Asettelen tavarat hoitopaikan viereen ja käyn hakemassa Ginnyn paikalle. Otan Ginnyn tarhasuojat jalasta ja heitän ne sivuun pesemistä odottamaan. Ginny on alkanut tarhailemaan ilman loimea ja sen huomaa tamman jokseenkin kuraisesta karvanpeitteestä. Alan pyörittelemään Ginnyn herkkää nahkaa kumisualla. Kura vain pölisee ilmaan ja laskeutuu takaisin tamman selkään. Huokaisen ja vaihdan pölyharjaan. Puunaan Ginnyn loppuun pikaisesti ja varustan tamman.


Aamulla kevätauringossa kylpevällä kentällä ei juurikaan ole ruuhkaa. Riisun takkini kentän laidalle    ja nousen Ginnyn selkään. Tamma lähtee rennosti kävelemään uraa pitkin. Itse kertaan samalla, mitä kouluratoja tulemme Hannaby Hanami Weekillä menemään. Tasonnosto olisi voinut periaatteessa olla mahdollista, mutta päädyimme hinkkaamaan ratoja mukavuusalueella varsinkin kun kisoissa olimme viimeksi olleet Norjassa viime kesänä. Alan keventelemään Ginnyn kanssa ravissa. Ympyröitä, loivia väistöjä, kokoamista ja sitten lisäämistä kumpaankin suuntaan. Toistamme saman laukassa. Olemme päässeet vihdoin Ginnyn kanssa takaisin treenaamisen makuun ja vihdoin ollaan päästy opettelemaan uusia asioita. Kaikki on hirveän vaikeaa, mutta pikku hiljaa kehitytään. Tänään ei kuitenkaan tehdä mitään vaikeaa, vaan treenataan ja parannetaan asioita, joita tarvitaan tulevissa kilpailuissa. Vähän on vielä hämärän peitossa millaisella kyydillä sinne päästään, mutta eiköhän sekin siitä selvene. Siirrän Ginnyn raviin ja leikittelen ravilla hetken aikaa. Sitten alamme työskentelmään sulkutaivutusten parissa. Ginny ei alkuun tahtoisi astua kunnolla alle, joten muistutan kevyesti kylkeä kannuksella koskettamalla toisen takajalan olemassaolosta. Ginny huiskaisee hännällä, mutta tunnen kuinka sen runko taipuu heti paremmin. Kehun tammaa ja muutaman toiston jälkeen jatkan toiseen suuntaan kuin mistä lähdimme. Nostan laukan ja alamme kevyesti leikkimään siksak-sululla laukassa. Kovin kummoista jälkeä ei tule, mutta olen yllättynyt, kuinka yritteliäs Ginny on. Palkkioksi siirrän Ginnyn käyntiin ja annan pitkät ohjat.

Huomaan tallinomistajan Isabellan kävelevän kentän reunaa. “Isabella, onko meille vielä järjestynyt kyytiä Ruotsiin?”, huikkaan. “Ei ole, mutta alan olla kartalla siitä keitä sinne on tulossa mukaan eli ei siis huolta”, Isabella vastaa. “Joo, ei hätiä mitiä, tarvittaessa tullaan sitten omalla autolla”, tokaisen vielä takaisin. Isabella jatkaa matkaansa ja me jatkamma Ginnyn kanssa hommia. Tarkistan Ginnyn vastaamisen laukanvaihtoapuihin. Ginnyn vaihdot ovat pari viimeistä ratsastuskertaa laahanneet minua jäljessä, joten tänään oli iloinen yllätys, kun tamma vaihtoikin heti avusta. Saammekin siirtyä sarjavaihtojen pariin, jotka ovat takunneet pahemman kerran. Ginny on joko vaihtanut todella paljon apuja jäljessä tai hermostunut minun heilunnasta, kun olen yrittänyt saada sitä vaihtamaan ja kummassakin tapauksessa lopputuloksena on pukitteleva hevonen ja turhautunut omistaja. Siksipä aloitinkin tänään yksittäisistä vaihdoista. Nostan laukan ja teen kulmaan voltin. Ginny kummallisesti liiraa ulkolavalla ja saan ottaa pari napakkaa ulko-ohjan pidätettä. Teen uuden voltin, jossa Ginny tuntuu olevan paremmin avuilla. Käännän tamman lävistäjälle, kokoan laukkaa ja pyydän ensimmäisen vaihdon. Lasken neljä askelta ja viimeisellä askeleella pyydän vaihdon. Jatkamme lävistäjän loppuun puhtaita vaihtoja. Kiljahdan riemusta ja annan Ginnyn päräyttää kentän ympäri täyttä laukkaa. Moneen viikkoon ei ole onnistunut kokonaiset sarjat. Teen toiseen suuntaan vaatimattomamman sarjan ja kun sekin onnistuu, suuntaan loppuverryttelemään maastoon.

Hyppään pihalla selästä ja talutan Ginnyn talliin. Käännän Ginnyn hoitopaikalle ja riisun suitset. Laitan riimun päähän, jonka jälkeen riisun loput varusteet Ginnyltä. Satulahuopa on täynnä karvoja ja mietin, että pitääköhän Ginny klipata ennen kilpailuja. Tulen lopputulokseen, että ei tarvitse. Jos Ginnyn klippaa tulee sen karvasta vähän lattean värinen, toisin kuin jos talvikarvat nyt vaan saa irrotettua. Huuhtaisen pahimmat hiet pois ja palautan Ginnyn ötökkähuppu päässä tarhaan. Jään seuraamaan hetkeksi hevosten touhuja ennen kuin menen kotiin aloittelemaan työpäivää.

Ginny laukkaa rytmikästä laukkaa ympyrällä hyvin pohkeen edessä. Lena tiiivistää istuntaansa, jolloin Ginny siirtää painonsa takaosalle ja nostaa niskaansa. Ratsukko kokoaa laukkaa täydellisessä harmoniassa. Vihdoin kaiken tuskastelun jälkeen palaset alkaa loksahdella paikalleen. Toivoa on

Tammikuu

Vuosi alkoi rauhallisissa merkeissä. Ginnyn elämään kuului lähinnä maastoilua ja ajoa, koulutreenit olivat tauolla. Osa tammikuusta vietetiin saikutellen hokeista saatujen haavojen takia, jotka sitten kehittyivät imppareiksi.

Helmikuu

Vuosi jatkui hyvin samoissa merkeissä kuin missä se alkoikin. Alettiin treenaamaan pitkästä aikaa hieman vakavamielisemmin eikä taidot olleet unohtuneet mihinkään. Helmikuussa ei ollut yhtään saikkupäivää.

Maaliskuu

Maaliskuu vietettiin taas vuorostaan saikutellen, kun Ginnyllä tuntui olevan kaviopaisetta toisen perään. Kierre saatiin lopulta katkaistua kengitystä vaihtamalla ja päästiin takaisin treenien pariin.

Huhtikuu

Huhtikuussa treenattiin kovaa vauhtia kohti kesän kilpailuja. Pitkään vaikeutena olleet laukanvaihdot saatiin sujumaan ja laukkatyöskentely alkoi muutenkin olemaan hyvällä mallilla monien haasteiden jälkeen.

Toukokuu

Pitkän kisatauon jälkeen lähdettiinkin Hannaby Hanami Weekille, jossa osallistuttiin VaB ja VaA luokkiin. Kisat menivät huomattavasti odotuksia paremmin ja VaB-luokassa yllettiin sijalle 6/49. Seuraavan päivän VaA ei mennyt aivan niin hyvin, kun tulokseksi saatiin sijoitus 33/43, mutta luokka oli vaativin mitä olis tähän mennessä kilpailtu.

Ruotsista kotiuduttua päästiin vihdoin säännöllisiin valmennuksiin, joka toinen viikko Amanda Sokan silmän alla ja joka toinen viikko Heidi Näyhön silmän alla.

Kesäkuu

Kesäkuussa päästiinkin heti uudestaan kilpailemaan. Ennen kilpailuja treeniohjelmaan kuului hyppäämistä, kouluvalkkuja ja maastoilua. Tällä kertaa matka vei meidät Norjaan, Sommersolveriin. Siellä tehtiinkin heti tasonnosto edellisistä kisoista, kun kilpailtiin luokissa VaA ja PsG. VaA luokassa sijoituttiin sijalle 7/34 ja prosentit nousivat heti melkein kymmennellä prosentillä edellisistä kilpailuista. PsG luokkaa taas ei päästy edes starttaamaan, koska Ginny alkoi ontumaan verryttelyssä. Epäiltiin heti kavio-ongelmaa alkuvuoden ongelmien jälkeen. Kotiin palattua Ginny menikin heti klinikalle ja siellä saatiin selville, että Ginnyn etukavioiden varvasakselien kulmat olivat aika huonolla tolalla. Asia selvisi vasta röntgenillä ja ulospäin kulmat näyttivät hyviltä. Kaviot kengitettiin heti klinikalla uudestaan ja kengittäjälle saatiin ohjeet mukaan miten kaviot tulisi tulevaisuudessa kengittää.

Heinäkuu

Ginny vietti laidunlomaa heinäkuussa ja paranteli kavioitaan. Käytiin rennoissa käyntimaastoissa ja uiskentelemassa.

Elokuu

Päästiin takaisin treenien pariin. Amandan valkuissa alettiin hioa PsG-liikkeitä paremmalle tasolle ja alettiin opetella Intermediate-ohjelmien liikkeitä. Heidin valkuissa keskityttiin hiomaan Ginnyn liikkumista rennommaksi ja omaa istuntaani paremmaksi. Valmennuksien ulkopuolella tehtiin kotiläksyjä, maastoiltiin ja satunnaisesti ajettiin.

Syyskuu

Syyskuussa jatkettiin hyvin samoissa merkeissä kuin elokuu. Amandan valkut olivat tehneet tehtävänsä ja PsG-liikket pystyttiin suorittamaan erittäin tasapainoisesti vailla ongelmia. Valkuissa alettiinkin siis keskittyä Int-liikkeisiin. Heidin valkuissa hiottiin edelleen rentoutta liikkeiden läpi pienemmillä avuilla ja paremmalla istunnalla. Ginny alkoi olla elämänsä kunnossa.

Lokakuu

Lokakuussa pidettiinkin vähän treenitaukoa ja Ginny sai viikon kävelyloman. Käytiin klinikalla vuositsekissä ja tarkastettiin varvasakselien kulmat. Kaviot olivat priimassa kunnossa eikä muualtakaan löytynyt kummempaa sanomista. Töihin palailtiin pikkuhiljaa ja päästiin jatkamaan samaa rataa.

Marraskuu

Marraskuussa treenit jatkui samaan malliin ja treeniohjelmaan otettiin mukaan hankimaastot. Hangessa tarpoessa Ginnyn lihaksisto kehittyi huimaa vauhtia ja yhtäkkiä alkoi aiemmin vaikeat koululiikkeet sujua helposti.

Joulukuu

Joulukuu ollaan taas otettu hieman rauhallisemmin. Valkut ovat tietysti pyörineet normaaliin tapaan, mutta niiden ulkopuolella ollaan jätetty koulutreenit vähemmälle. Sen sijaan ohjelmaan on kuulunut ohjasajoa, maastoilua sekä hömpöttelyä.

Ensi vuoden tavoitteet

Ensi vuonna on tavoitteena pitää hevonen kunnossa, nostaa kilpailuissa tasoa taas pykälä ja ylipäätänsä kilpailla enemmän. Kilpailun lomassa valmennaudutaan ja pidetään hevosen pää kunnossa maastoilemalla, hyppäämällä ja ajamalla.

Itkua markkinoilla

10.1.2023 (Amandan valmennus)

Avaan maneesin oven ja kurkkaan sisälle. Tyhjä. Perfect! Perijätär A ei ole siis vielä saapunut paikalle. Parkkeeraan Ginnyn selkäännousujakkaran viereen ja kömmin selkään. Ginny hieman luimistaa korviaan, kun tömähdän selkään ja arvaan, että tästä valmennuksesta ei seuraa mitään hyvää.

Pitkien alkukäyntien päätteksi olen juuri keräämässä ohjia käteen, kun Amanda Sokka purjehtii maneesiin. Vaikka olemme Ginnyn kanssa jo jonkin aikaa käyneet Amandan valmennuksissa, saa vaaleaverikön paikalle saapuminen aina sydämen hakkaamaan vähän turhan lujaa. Amanda seuraa kurtussa olevien kulmiensa takaa verryttelyämme. Itse yritän parhaani mukaan saada Ginnyä samalle aallonpituudelle, mutta Ginny taitaa olla enemmän Amandan kanssa samalla aallonpituudella, koska Ginny protestoi joka ikistä antamaani pyyntöä. Rukoilen mielessäni että Amanda kerrankin toteaisi: “Voidaan tehdä tänään jotain helppoa”. No, eihän Amanda tietenkään tälläkään kertaa niin sanonut vaan naisen suusta kajahti:”Tehdäänpä tänään niitä teidän toivottomia laukka siksakkeja”. Tietenkin me tehdään niitä, eihän se olisi Amanda Sokan valmennus tai mikään jos siellä ei tehtäisi sitä kaikkein vaikeinta asiaa aina, joka ikinen kerta, mutta ei auta itku markkinoilla.

Nostan laukan ja käännän pituushalkaisijalle. “Uudestaan”, sanoo neiti Sokka,” ei ole mitään toivoa tehdä hyvää sulkutaivutusta, jos se hevonen ei ole tasapainossa ennen sitä.” Nostan laukan, teen voltin ja käännän pituushalkaisijalle. Ensimmäinen sulku onnistuu keskinkertaisesti, mutta laukanvaihdossa oma tasapainoni horjahtaa ja Ginny tietenkin heti protestoi. “Uudestaan! Nyt on kyllä luokatonta ratsastastusta. Ryhdistäydy.” toteaa Amanda säälimättömästi.
“Uudestaan.”
“Uudestaan.”
“Uudestaan.”
“Uudestaan.”
“Uudestaan. Nyt istut siellä hevosen selässä tekemättä mitään. Korkeintaan saat katsoa minne mennään”, toteaa Amanda hyisesti selvästi toivonsa menettäneenä. Ginnykin viuhtoo häntäänsä siihen malliin, että se varmaan viskaisi minut mielellänsä jorpakkoon. Mietin taas, että ei auta itku markkinoilla, mutta nyt se varmaan oikeasti auttaisi. Nostan laukan ja käännän keskihalkaisijalle.
Sulku vasemmalle ja laukanvaihto. Check!
Sulku oikealle ja laukanvaihto. Check!
Sulku vasemmalle ja laukanvaihto. Check!
Sulku oikealle ja laukanvaihto. Check!
Sulku vasemmalle ja laukanvaihto. Check!
Katson hymyillen Amandaa, joka suo minulle pienen hymyn aiheen ja sitten sanoo:”Uudestaan.” Itku ei ole kaukana. “Jos teet sen samalla tavalla kuin edellisen, ei pitäisi olla mitään ongelmaa”, Amanda ilkkuu. Tunnen jo itseni taantuvan viisivuotiaan tasolle valmiina näyttämään kieltä ennen kuin muistan, että olen ihan itse ilmoittautunut näihin valmennuksiin ja voisin myös lopettaa niissä käymisen. Huokaisen ja lähdemme taas suorittamaan tehtävää. Se onnistuu kuin ihmeen voimalla suorastaan hyvin ja sen ansiosta Amanda antaa armon sanat:” No, ehkä tämä riittää tältä kertaa. Pyydä Näyhöltä, että keskitytte enemmän sinun istuntaan. Hevonen kyllä suorittaa komeasti, kun et häiritse sen tekemistä.” Amanda on jo purjehtimassa pois maneesista, kun hän vielä tuhahtaa:”Ensi valmennukseen sitten kanget päähän.” Huokaisen helpotuksesta, kun jääkuningatar on poistunut seurastamme ja näin oli taas selvitty yksi Amanda Sokan valmennus.

Ravailen Ginnyllä loppuravit, jonka jälkeen otan Ginnyn fleeceloimen maneesin laidalta ja asettelen sen tamman selkään parhaani mukaan. Poistumme maneesista Kastanjan kautta ulkoilmaan ja hyytävään pimeyteen. Ohitamme Pennan joka on hakemassa hevosia sisälle. “Oliko hyvä valmennus?” kysyy tallimestari ohimennen. “On niitä huonompiakin ollut”, vastaan huokaisten. “Voin muuten laittaa itse Ginnyn aamuruoat, jos et ole jo ehtinyt!” huikkaan vielä Pennan perään, joka naureskellen katoaa tallin sisälle. Ginny ja minä talsimme kohti ratsastuspuistoa ja siellä hetken haahuiltuamme palaamme tallia kohti. Hoidan Ginnyn pikaisesti pois, että pääsen kotiin löhöämään koirien kanssa. Kurkkaan vielä lähtiessäni rehuhuoneeseen, jossa tietenkin tönöttää rehusaavit valmiina. Pennan virkainto ei yksinkertaisesti kestä sitä, että joku muu tekisi hänen työnsä. Suljen tallin oven ja alan jo valmistautua henkisesti kahden viikon päässä odottavaan valmennukseen.

Käännän Ginnyn sen karsinaan ja tervehdin viereisessä karsinassa olevaa Matildaa. Hän vastaa nyökkäyksellä ja sitten palaamme omiin puuhiimme. Ginny vaikuttaa poikkeuksellisen hyväntuuliselta ja minähän en siitä valita. Suin tamman läpi pölyharjalla ja katson kaviot. Sitten ei muuta kuin varusteet päälle ja menoksi. Eilisen valmennuksen jäljiltä tänään on luvassa kevyt hölkkäilypäivä vaikka Ginny saikin kanget päähän. Suuntaamme kohti maneesia, joka tuntuu kuhisevan hevosia. Kiipeän Ginnyn selkään ja tunnen kuinka tamman hyväntuulisuus sulaa taivaan tuuliin. Ginny on tottunut liian hyvään, kun se on viime aikoina saanut useimmiten yksinään mennä maneesissa. Ginny lähtee käyntiin nyrpeänä ja melko jännittyneenä. Kevyen hölkän sijasta saatiinkiin selviytymiskamppailu, joka toisaalta toimii hyvänä harjoitteluna kisaverkkoihin, joissa Ginnyn kuppi melkein aina menee nurin.

Alkuraveissa jokainen liikkuva asia saa mulkoilua kohteekseen oli se sitten hevonen tai ihminen. Laukassa tilanne ei ainakaan parane Ginnyn löytäessä takajalkansa jotka irtoavatkin sitten melko tiheään tahtiin maasta. Kun Ginny lopulta tekee sellaisen pukin, että meinaan löytää itseni tutkailemasta maneesin pohjaan, teen päätöksen, että tällä ratsastuskerralla ei enää laukata. Välikäyntien jälkeen Ginny löytääkin itsensä väistöjen parista, sillä niitä tehdessä tamman on edes hieman pakko keskittyä minuun. Pikku hiljaa Ginny rentoutuu ja korvat palaavat takaisin höröön. Siinä kohtaa laitetaan pillit pussiin ja poistutaan maneesista. Lopputuloksena yksi uupunut ratsastaja, yksi melko tyytyväinen hevonen ja noin sata pukkia eli ratsastus oli suorastaan succès!

Merikanto&Merikanto valmentaa

Heidi Merikannon valmennus 17.2.2024

Ginnyn tämän päivän valmennuksessa keskityttiin tällä kertaa enemmän ratsastajaan, kuin ratsuun tai sen liikkeisiin. Lenan kanssa käytiin läpi paljon tapoja rentoutua myös paineen alla, sillä ratsastajan rentous peilaa suoraan hevosen rentouteen. Ginny sai kehuja tänään elastisista liikkeistään ja siitä, että se jaksoi hyvin keskittyä vaikeisiinkin tehtäviin, kun ne tehtiin rauhassa, pohjatyönä huolellinen rentoutuminen ennen aloittamista. Jännitys nousi esille vain hyvin hetkittäin tänään ja selvästi oltiin siis oikeilla jäljillä treenin suhteen.

Ginny seisoo tyynesti karsinassa samalla, kun puntaroin varustevalintoja. Torstaina Heidin valmennuksessa mentiin kangilla, jotka toimivat kyllä hyvin, mutta niiden kanssa Ginny kyllä herkemmin jännittyy kotona treenatessa. Kilpailuissa kanget toimivat hyvin, koska Ginnyllä on liikaa katsottavaa, että se jaksaisi ottaa nokkiinsa kangista. Tänään valmennuksessa olisi kuitenkin enemmän hälinää kuin yleensä, jonka ansiosta Ginny voisi toimia paremmin kangilla. Toisaalta Ginny on mennyt tällä viikolla useampaan otteeseen kangilla kun Amandan ja Heidin valmennukset osuivat samalle viikolle. Päädyin siis niveliin, joilla Ginny on kyllä poikkeuksetta toiminut hyvin viime aikoina. Vilkaisen kelloa ja totean, että aikaa on enää vähäisesti. Pujotan Ginnyn jalkoihin suojat ja eteen putsit. Huovaksi valikoitui kaunis hiilenvärinen huopa. Korvahuppu jää tällä kertaa varustekaappiin, joka nykyään suorastaan kumisee tyhjyyttä karsittuani sieltä reilulla kädellä tavaraa. Heilautan satulan selkään ja korjaan huopaa ja romaania. Satulavyö sujahtaa ensimmäisiin reikiin. Kuolaimet Ginny ottaa mielellään ja saan rauhassa laitella remmit kiinni. Viskaisen vielä Ginnyn selkään fleeceloimen ja itseltäni riisun toppatakin.

Pajuun päästyämme nousen selkään ja tervehdin muita verryttelemässä olevia. Kumpikin on täysin tuntematon, mutta luotan että valmennus kuitenkin sujuu hyvin ja Ginnykin saa treenata vieraiden hevosten kanssa menemistä, kun ollaan taas hieman mökkihöperöidytty. Hölkkäilen Ginnyn kanssa suuria kaarteita hakien pitkää kaulaa ja letkeää askelta. Ginny hakeutuu hyvin avuille lukuun ottamatta pakollisia mulkoiluja vieraille hevosille. Valmennukseen astelemme hyvillä mielin.

Heidi käy valmennuksen aluksi läpi kaikkien päivän tavoitteet ja itselleni asetan tavoitteeksi rentouden löytämisen ja tasapainoisen istunnan. Valmennus aloitetaan käynnissä, jossa Heidi pyytää minua muuttelemaan asentoa ja kuulostelemaan samalla miltä Ginny tuntuu. Istunta alkoi hakeutua hyvin paikoilleen ja pääsimme siirtymään raviin. Istun mahdollisimman syvälle satulaan ja haen jalkoja omille paikoilleen. Ginny pärskii tyytyväisenä, kun saan istuntani kuntoon. “Jes, nyt on tosi hyvän näköinen! Kokeile nyt että vähän heilut siellä, että Ginny jännittyy ja sitten taas haet sen rennoksi”, ohjeistaa Heidi. Vilkuilen muita hevosia hetken, joka tietenkin saa istunnan epätasapainoon ja ei aikaakaan kun Ginny on taas jännittynyt. “Nyt taas etsit teille sen oman kuplan ja hyvän tasapainoisen istunnan”, neuvoo Heidi. Haen taas istuinluut omille paikoilleen ja jalan sopivaan kohtaan, jonka ansiosta Ginny taas rentoutuu. “Ei se sen vaikeampaa ole!”, tokaisee Heidi selkeästi tyytyväisenä aikaansaannoksiimme,“Sama vielä laukassa ja sitten voidaan ottaa välikäynnit. Voidaan niiden jälkeen kattoa enemmän liikkeitä läpi.” Nostan laukan, joka on heti alusta asti rentoa. Se ei tosin tule yllätyksenä, koska laukka yleensäkin sujuu hyvin vaikka muissa askellajeissa olisi ongelmia. “Okei, Lena! Se on nyt tosi hyvän näköinen. Toi laukka sujuu ihan eri tavalla kuin ravi. Voitte pitää pienen breikin”,  Heidi kehuu ennen kuin siirtää huomionsa muihin ratsukoihin. Muutkin ratsukot pääsevät pikkuhiljaa siirtymään välikäynneille. Heidi kiertää ratsukot kysellen mihin haluttaisiin keskittyä valmennuksen loppupuolisko ja itse pyydän kohteeksi piaffe ja passage siirtymät sekä ylipäätään kootut liikkeet.

“Aloitetaan sillä, että teet vain muutamia hyviä askeleita piaffea käynnistä ja heti jos se jännittyy siirrät takaisin käyntiin, haet sen rentouden takaisin ja teet uudestaan. Kiinnitä huomiota, että pysyt sen liikkeen mukana ja annat sille tarpeeksi tilaa tehdä”, neuvoo Heidi, joka jää seuraamaan suoritustamme. Ginny kävelee rennon letkeää käyntiä, josta lähden sitä istunnalla kokoamaan. Tamma pysyy rentona, joten uskallan pyytää sen piaffeen. Ginny tekee muutamat erittäin kauniit askeleet ja siirrän sen takaisin käyntiin. Heidi nyökkäilee piaffen tahtiin tyytyväisenä ja toistan harjoitteen pariin otteeseen, jotka kaikki sujuvat hyvin. “Jes, hyvin! Siirrytään raviin ja teet saman harjotuksen passagen kanssa”, Heidi ohjaa. Raviin löytyy rentous alta aikayksikön ja Ginny ravaa erittäin letkeästi. Istun syvemmälle satulaan, joka saa Ginnyn kokoamaan itseään ja melkein heti siirtymään passageen. “Vau kuinka hieno passage! Jatka vaan ja voit kohta tehdä siirtymisen piaffeen”, Heidi kehuu. Ratsastan passagea vielä muutaman askeleen ja sitten siirrän Ginnyn piaffeen. “Anna sille vähän enemmän tilaa edetä. Rentous liikkeen täydellisyyden edelle”, tokaisee Heidi. Antaessani tilaa Ginnylle piaffe alkaa hiipimään eteenpäin, mutta hevonen tosiaan on rennompi. Siirrymme takaisin passageen ja siitä raviin. “Siirtymät oli nyt tosi hyvä ja vitsi kun se liikkuu tänään hyvin. Voitaisiin tehdä vielä parit laukkapiruetit ja sitten ainakin mun puolesta riittää”, Heidi sanoo. Nostan laukan ja ratsastan sitä hieman eteen. Ginny on hyvin avuilla ja jännittyneisyydestä ei ole mitään tietoakaan. Ratsastan keskihalkaisijaa kootussa laukassa ja halkaisijan keskelle teemme piruetin. Ginny istuu piruetissa hyvin, mutta loppua kohden se alkaa leviämään hieman. “Tule vielä uudestaan. Varmista että istut oikeasti keskellä, koska sitä kautta saat ulkoavut paremmin hallintaan. On turhaa yrittää jalalla saada ulkoapuja läpi, jos istunta kertoo jotain muuta hevoselle”, neuvoo Heidi. Lähestyessämme keskihalkaisijaa uudestaan tarkkailen peileistä istuntaani ja kun olen varma kummankin suoruudesta lähden kääntämään piruettia. Ginny istuu taas piruetissa erinomaisesti ja tällä kertaa pakka pysyy kasassa loppuun asti. “Toi oli huomattavasti parempi kuin se ensimmäinen. Nyt jos saatte pidettyä saman otteen ja rentouden, ei ole mitenkään epätodennäköistä, että nousisitte Int II luokkiin vielä tämän kauden aikana”, kehuu Heidi, “mun puolesta voidaan lopetella. Kiitos valmennuksesta!” Kiitän Heidiä, joka jää vielä hiomaan kahden muun ratsukon kanssa, meidän siirtyessä Pajun puolelle loppuverkkaamaan.

Kilpailukauden aloitus

Käkiharjut 2.3.2024

VaA 7/25 65,7%
Int I 2/9 69,7%

Kurvaan tallin pihaan hevosautolla ja hyppään ulos. Suuntaan talliin, jossa Ginny odotteleekin yksinään muiden hevosten tarhatessa. Annan Ginnylle tupon heinää karsinaan siksi aikaa, että pakkaan tavarat autoon. Vilkaisen pakkauslistaa, josta on ruksimatta yli enää vain satula ja loimet.

Saatuani tavarat autoon palaan Ginnyn luokse, joka alkaa olla jo hieman kärsimätön. Pyöräytän Ginnyn karsinasta pesupaikalle ja kastelen Ginnyn jalat. Hinkkaan jalat puhtaiksi ja siirryn letittämään harjaa. Sykeröistä tulee hirvittävän harakanpesän näköisiä, mutta luotan siihen että kisakauden edetessä harjaa alkaa taipumaan paremmin tahtoni alle. Viimeisenä harjaan Ginnyn läpi ja pyyhin turvan sekä silmänympärykset baby oililla. Jalkoihin sujautan kuljetussuojat, selkään viskaan tallitoppaloimen ja riimun alle laitan vielä päähupun. Lastaus onnistuu alle viidessä minuutissa ja pääsemme matkaan aikataulussa. Matka sujuu hyvin ja Ginny matkustaa poikkeuksellisen hyvin. Matkalla noukimme mukaan siskontytön groomiksi ja lopulta kurvaamme Käkiharjujen pihaan.

Suitsittuani Ginnyn puran sen autosta ja annan sen katsastella ympäristöä. Ginny pörisee hieman mutta on kuitenkin suhteellisen rauhallinen, joten uskallan antaa ohjat siskontytölle, sillä välin kun haen varusteet autosta. Satuloin Ginnyn sen hieman pyöriessä ja suojat menee jalkaan samalla periaatteella. Jätän Ginnyn pyörimään ja menen itse laittamaan päälle kisatakin, saappaat ja kypärän. Vilkaisen hevosauton peilistä vielä, että naama ei ole aivan kurassa. Siskontyttö punttaa minut Ginnyn selkään ja lähdemme kohti verryttelyä. Ensimmäisen luokan verryttelyssä keskityn rentouden hakemiseen ja siihen, että Ginnyn keskittyminen kohdistuisi minuun eikä ympäristöön. Ginny rentoutuukin melko hyvin, mutta ei tarpeeksi, koska siirtyessämme verryttelystä kisaradalle maneesiin, on alla taas melkoinen pommi. Rata on siis melkoista nuoralla tasapainottelua, mutta tulos on siedettävä, 65,7%.

Odotellessamme meidän toisen luokan alkua käyn ostamassa kahviosta pullat ja kahvit. Ginny saa nauttia tauolla heinää heinäverkosta. Taukokahvit hörpittyäni siirrymme uudestaan verryttelyn puolelle. Ravailen ympäriinsä ja Ginny jopa pärskii samalla. Laukka pyörii kivasti ja enää kukaan verryttelykumppani ei saa tuimia katseita. Verryttelystä voimme siirtyä hyvillä mielin radalle, joka sujuukin erinomaisesti ottaen huomioon, että kyseessä on meidän ensimmäinen Int I. Lopputuloksena radalta on prosentit 69,7% ja toinen sija.  Ennen kotiinlähtöä kylmäämme Ginnyn jalat ja se saa nauttia mössönsä kilpailupaikan parkkipaikalla. Ajomatka kotiin sujuu hyvin ja Ginny pääsee vielä loppupäiväksi tarhaamaan. Siskontyttö jätettiin matkan varrelle ja hän sai palkaksi pientä taskurahaa. Itse puran tallilla tavarat hevosautosta ja ripustan ruusukkeen roikkumaan Ginnyn karsinaan. Tästä tulee vielä hyvä kilpailukausi.

Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä

Tulip Carnival 19.4.2024

VaA 48/68 58,1%
PSG 20/51 65,2%

Lähdettiinpähän Ginnyn kanssa Hollantiin  kusaisemaan kaksi rataa. Tuloksina VaA 48/68 58,1% ja PSG 20/51 65,2%. Toisella radalla näkyi jonkin verran parempaa tekemistä, kuin ekalla radalla, mutta kaukana siitä mitä ollaan treeneissä tehty. No, ainakin näytettiin näteiltä.