Andin päiväkirja

Andradite

4-vuotias tamma
spanish norman, musta
taso: heB (tavoitteena PSG)

omistaja Ivan Vetrov
sivuille

Auburn Estaten parkkipaikka oli pakattu täyteen autoja ja hevostrailereita, vieriviereen pysäköityinä. Hevosia lastattiin ulos ja sisään, varustettiin ja kävelytettiin kohti kilpailuareenaa. Kilpailijoita ja katsojia näytti tosiaan olevan kunnioitettava määrä. Ivan oli kyllä tiennyt, että kartanon puitteet tarjosivat mahdollisuuden isommillekin kilpailuille, mutta siitä huolimatta kilpailuhumu oli häkellyttävää. Hän pysäköi autonsa ja trailerinsa sille osoitetulle paikalle ja astui ulos autostaan. Elokuun viimeinen viikonloppu näytti aurinkoiselta, toivottavasti kisapaidan päälle vedetyssä hupparissa ei tulisi liian kuuma.

Ulkoa kuului kova kolaus, jonkun hevonen taisi potkaista trailerin kylkeä. Sen seurauksena Andradite peruutti ulos trailerista sellaisella vauhdilla, että Ivan oli menettää tasapainonsa. Päästyään ulos tamma kuitenkin seisoi kuin tatti, tarkkaillen sieraimet suurina ympäristöään. Ivan keräili hetken itseään ja katseli tammaansa. Se ei ollut aikaisemmin osallistunut näin suuriin kilpailuihin, joten tilanne oli sille kaikin puolin uusi. Alkujärkytyksen jälkeen se tuntui kuitenkin rauhoittuvan, ja Ivan saattoi sitoa sen kiinni trailerinsa kylkeen varustamista varten.

Olisi ehdottomasti ollut helpompaa, jos hän olisi saanut mukaansa jonkun kisahoitajaksi, mutta kaikilla tuntui olevan muita kiireitä, eikä hän oikeastaan tuntenut kovinkaan montaa hevosihmistä Kallasta tai Murronmaalta. Niinpä hän oli lähtenyt nelivuotiaan tammansa kanssa matkaan kaksin. Onneksi se oli osoittanut olevansa harvinaisen fiksu nuori hevonen. Ensimmäisiksi kilpailuiksi olisi toki voinut valita jotkin hieman pienemmät rataharjoitukset, mutta Kalla CUP oli samalla hyvä syy käydä katsomassa mahdollista uutta tallipaikkaa. Auburn oli laadukas yksityistalli, juuri sellainen, johon Ivan halusi tammansa asumaan.

Andi seisoi rauhassa paikallaan, kun Ivan pujotti suitset sen korvien taakse. Kaikki oli sujunut toistaiseksi suhteellisen sutjakkaasti: hevosella selässään satula, kuolaimet suussa ja Ivankin oli löytänyt kypärän päähänsä. Varmistettuaan, että kaikki tavarat olivat autossa ja hevonen valmiina, hän lähti kohti kilpailualuetta.

Jos kartano olikin näyttänyt upealta kuvissa ja videoissa, oli se todellisuudessa vielä vaikuttavamman näköinen. Keskellä kaikkea oli valtaisa suihkulähde, jonka ympärillä talli, kentät ja kartano olivat. Joka puolella oli upeita istutuksia, ja kaikki näytti hyvin hoidetulta ja siistiltä. Koko paikka vaikutti siltä, että täällä treenattaisiin ja kilpailtaisiin tosissaan, eikä harrastelijoille olisi sijaa. Sehän ei tosin Ivania haittaisi, treenaamaan hän halusikin tulla – ja ihan tosissaan. Jos hän vain löytäisi toisen omistajista, voisi hän kysyä vapaiden karsinapaikkojen tilannetta.

Sokkia ei kuitenkaan näkynyt lyhyen kävelyn aikana parkkipaikalta verryttelykentälle. Ivan oli tyytyväinen siihen, että kilpailut järjestettiin ulkona – Andi kun tapasi hieman jännittyä maneesissa. Ulkona se kuitenkin vaikutti tyyneltä ja rauhalliselta, vaikka katselikin uteliaana kilpailupaikan vilinää. Ivan nousi tammansa selkään ja lähti rauhassa liikkeelle. Jos Andi olikin äsken vilkuillut ympäristöään, nyt se keskittyi täysin siihen, mitä ratsastaja siltä pyysi. Myös Ivan keskittyi, jopa niin tarkkaan, että vasta siirrettyään tamman takaisin ravista käyntiin mies katseli ympärilleen. Hevosiaan verryttelemässä oli hänen lisäkseen muita ensimmäisen luokan ratsastajia.

Ensimmäinen luokka oli juniorimestaruusluokka nuorille ratsastajille ja hevosille, joskin suurin osa nuorista taisi olla hevosia ratsastajien sijaan. Olipahan verryttelemässä kuitenkin yksi todella nuoren näköinen ratsastajakin mustalla arabiorilla. Tyttö ratsasti melkoisen päättäväisesti ja silloin tällöin kehui hevostaan… italiaksi? Ivan kuitenkin ihasteli eniten tummanruunikkoa andalusialaista, joka kulki näyttävästi ratsastajansa alla. Andilta puuttui vielä selvästi vastaavanlainen tahti ja tasapaino, mutta tamma olikin vasta nelivuotias. Ivanilla ei ollut mikään kiire sen ratsutuksen kanssa. Kanssaratsastajiensa perusteella luokka voisi olla yllättävänkin kovatasoinen. Ei kuitenkaan auttanut muu, kuin unohtaa muut ratsukot ja tehdä ehjä ja tasapainoinen suoritus, josta jää erityisesti hevoselle hyvä fiilis. Se olisi kaikkein järkevintä.

Sen ajatuksen saattelemana Ivan ratsasti mustalla tammalla radalle.