Alexander Rosengårdin estevalmennuksia 12/2020

Kallalaisille tutun Jusu Rosengårdin isoveli Alexander ottaa osaa Virtuaalisiin Suomenmestaruuskilpailuihin ja matkustaa Suomeen ykkösratsunsa Quentin Quiren kanssa koko joulukuuksi. Kallalaisratsukoille kuukauden mittainen visiitti tarkoittaa valmentautumismahdollisuutta. Alexanderin voi myös palkata ratsaille, jos tahtoo ratsustaan ammattilaisen mielipiteen (Alexander ei varmastikaan pelkää kertoa omaansa) tai vaikka apua jonkin tietyn asian treenaamiseen.

Avoimuus: Auburn Estaten ja Kaajapurojen tallin ratsukot + muualla asuvat ratsukot, joista on julkaistu Auburnin foorumilla vähintään yksi Kalla CUP:iin liittyvä tuotos vuoden 2020 aikana
Ajankohta: 30.11.-31.12.2020 kunkin omaan kalenteriin sopivina aikoina muut maneesivaraukset huomioiden, poislukien:
---------------- Kalla CUP:in osakilpailupäivät 11.–13.12. sekä 18.-19.12.
---------------- Jouluaatto klo 13 alkaen (aamuvalmennukset 9-13 välillä ok) & joulupäivä 25.12.
---------------- SM-kilpailut 26.-28.12.

Toteutus: Pääasiassa vapaamuotoinen, omaan ideointiin perustuva valmentautuminen yksin tai pienissä ryhmissä (ryhmät sovittava itse). Valmennusten sisällöt ja ajankohdat saa päättää itse. Valmentautumisen määrälle ei ole rajoituksia. Tuotokset ovat vapaamuotoisia: tekstit, kuvat, maininnat muiden tarinointien yhteydessä... mikä sattuu kenellekin sopimaan! Tähän topikiin saa halutessaan luoda viestin, johon kirjaa koosteen omista valmennuksistaan. Valmennustuotoksissa voi käyttää tägiä #alexanderinvalmennus
Valmentajalta voi kuitenkin saada kommentin pohjaksi yhteen valmennustuotokseen / ratsastaja (= hahmo). Jos haluat kommentin, täytä sitä varten lomake valmennuksen kulusta viimeistään 29.11. (mitä aiemmin, sitä parempi). Alan laatia valmentajan kommentteja sitä mukaan kun ehdin lomakkeisiin reagoida. Päivitän kommentit seuraavaan viestiin. Kommentin valmistuttua voit itse päättää ko. valmennukselle ajankohdan ja tehdä tuotoksesi. Tuotoksen tekoa suositellaan vahvasti, jos täytät lomakkeen ja saat valmentajalta kommentin.


Alexander valmentajana & tyyppinä

• Ensivaikutelmaltaan kohtelias, melko etäinen, ei mainittavan tuttavallinen
  
  
• Saattaa sanoa ratsukon heikkouksista hyvinkin suorasukaisesti eikä kaunistele, muttei myöskään louskuta leukojaan tyhjästä. Toisin sanoen: ratsastaja saa pyyhkeitä silloin, kun olisi oikeastikin voinut tehdä jotakin paremmin. Toisinaan moitteen sävy on kuitenkin tiukempi kuin olisi tarve
  
  
• Tahtoo nähdä hevosten liikkuvan hyvin ja ratsastajien työskentelevän tehokkaasti. Ei katso hyvällä höntsäilyä vaan turhautuu nopeasti ratsastajiin, jotka seilaavat päämäärätiedottomasti eivätkä reagoi saamiinsa ohjeisiin; kokee aikaansa tuhlattavan
  
  
• Pitää mieluiten napakoita, tehokkaita valmennuksia: odottaa ratsukoiden alkulämmittelevän ja loppuverryttelevän omalla ajallaan, teettää mieluiten harkittuja tehtäviä (hevosen kuntoa kuulostellen) puolesta tunnista kolmeen varttiin ja siirtyy sitten seuraavan ratsukon piiskurointiin
  
  
• Ei ole paikalla viihdyttämässä, vaan opettamassa, mutta saattaa joskus sittenkin yllättää ja heittää vähän vitsiä ratsastajien ja/tai yleisön kanssa
  
  
• Suomen kieli on kömpelömpää kuin Jusulla, joka käyttää suomea päivittäin. Alexander valmentaa mieluusti ruotsiksi, jos se suinkin sopii ratsastajalle, ja käyttää herkästi englanninkielistä hevosurheilusanastoa paikkaamassa heikompaa suomen sanastoa
  
  
• Pitkä, hontelorakenteinen ja tallilla ollessaan laadukkaisiin, siisteihin ratsastusvaatteisiin pukeutunut. Aina kello vasemmassa ranteessa
  
  
• Haluatko hyviin väleihin Alexanderin kanssa? Seuraavista on apua: mieto fanittaminen (Alexander on turhamainen - mutta ylitsevuotaviin kehujiin suhtautuu epäluuloisesti), tuore musta kahvi, hyväsukuisen ja laadukkaan estehevosen omistaminen
  

Lomakkeisiin pohjautuvat palautteet

Josefina Rosengård & Ugh Fine

Jos Josefinaa olikin arveluttanut oman rakkaan isoveljensä valmennettavaksi asteleminen, lopputulos yllätti. Alexander ei haukkunutkaan häntä lyttyyn ja hyödyntänyt heidän salakieltään asiattomuuksiin, joita ei varmasti valmennusimagoaan vasta rakentavana olisi yleisön kuullen yhtä estottomasti laukonut laajemmin ymmärretyllä kielellä.

Ei. Alexander antoi asiallista palautetta ja hyviä neuvoja. Veli näytti rennolta ja keskittyneeltä.

Piki sen sijaan ei malttanut keskittyä eikä juuri rentoutuakaan. Se oli vauhdikas ja kuumui nopeasti tullessaan haastetuksi. Josefinalla oli täysi työ tasata tilannetta jokaisen pienen virheen jälkeen, minkä Alexander arveli siskonsa kertoman ja näkemänsä perusteella olevan selkeä merkki siitä, ettei Pikin tasapaino, voima ja itsevarmuus ollut entisellä tasollaan pitkän loman jäljiltä.

"Se korjaa vauhdilla virheitä ja koittaa luiskahtaa pois haastavista tilanteista", Alexander linjasi, ja yllätti sitten Josefinan positiivisella palautteella: "Mutta se asia korjautuu varmasti, kun sen kunto kohenee ja saatte taas rutiinia. Sä teet sen kanssa asioita oikein. Huomasitko tossa, mitä tapahtui kun maltoit vain istua ja odottaa hevosta tukien etkä säätänyt? Se oli oikein ratkaistu. Tule vielä pari kertaa ja mä luulen että se tulee tosi paljon tasaisemmaksi."

Isabella Sokka & Rosengårds Kamila

Kamila ei ollut emänsä kuva, Alexander totesi hyvin nopeasti itsekseen. Karro, hänen entinen (varhaisempien) nuoruusvuosien ykkösratsunsa, oli ollut vahva, isoliikkeinen ja suoraviivainen ratsu, joka ei järkähtänyt juuri mistään. Hänen silmiensä edessä liikkui kuitenkin nyt paljon emäänsä varovaisempi ja herkempi ratsu, jonka liikkeet olivat mitäänsanomattomat mutta hypyt erityisen kaunista katseltavaa - siis silloin, kun tamma ei hätäpäissään liioitellut tai jopa kieltänyt.

"Sitä pitäisi ehkä altistaa huonoille lähestymisille mutta turvallisen pienillä esteillä", Alexander ehdotti ääneen ja kuulosti vitsailevan vain puoliksi. "Että se huomaisi, ettei ole mikään maailmanloppu sellainen."

Huonoimmat suoritukset nähtiin juuri niillä tehtävillä, jotka Alexander oli haastaviksi rakentanut (tai siis, rakennuttanut: totta kai puomeja kantamassa olivat olleet Penna ja Märta. Aliisaakin Alexander oli käskyttänyt hommiin tämän nähdessään, mutta neiti Huru oli vain nauranut räkäisesti ja viitannut käskylle kirjaimellisesti kintaalla).

Hyvät pätkät kuitenkin herättivät Alexanderin kiinnostuksen hevoseen. Olihan se perheen kasvatti eikä Karro yksinkertaisesti jättänyt huonoja varsoja. Valmentajan silmissä välähti nälkäinen katse, kun Kami esitti valmennuksen päätteeksi radan viimeisellä linjalla parhaat hyppynsä siihen saakka.

Röyhkeästi mies kysymisen sijaan lähestulkoon tiedotti:
"Mä voisin itse ratsastaa sen ylihuomenna. Jos tahdot."

Matilda Tammilehto & Rosengårds Zelia

"Se näyttää tosi tutulta", Alexander tokaisi ruotsiksi Josefinalle, joka oli juuri lopettanut oman ratsastuksensa ja käänsi nyt yllätettynä katseensa veljeensä.
"Hevonen? Se on Electriziasta", Jusu vastasi ja tunsi olonsa käytöstavattomaksi puhuessaan veljensä kanssa heidän kotikielellään Matildan hevosesta tämän paikalla ollessa.
"Hm", Alexander tuhahti sitten vain ja aloitti muitta mutkitta valmennuksen. Jusu poistui hivenen levottomana paikalta. Mitähän veli Matildalle mahtaisikaan möläytellä? Toivottavasti ei mitään kovin tylyä.

Mutta Alexander puki ylleen kohteliaan valmentajaroolinsa, ehkä isältä opitun muttei sentään aivan yhtä hurtin hyväntuulista ja lämminhenkistä.

Oli vähän omituista, että ratsastaja toivoi melko helppoja perustehtäviä, kun hevonen olisi selkeästi ollut valmis enempään. Alexander pohti hetken verran selitystä asiaan, mutta alkoi sitten nähdä hienoisia epäröinnin merkkejä siellä täällä ja uskoi päässeensä tilanteen juurille: ehkä ratsastajan oli vaikea luottaa hevoseen, itseensä tai yhteistyöhön. Joku empaattisempi valmentaja olisi ehkä voinut pitää kannustavan palopuheen, mutta Alexander oli pragmaattinen ja antoi tehtävien ja suoraan toimintaan kohdennetun palautteen puhua puolestaan. Yhtä tärkeää kuin oli teknisen taidon kehittäminen, oli se, että ratsastaja oppisi ihan itse tunnistamaan onnistumiset ja vahvuudet, ja siihen suuntaan Alexander Matildaa sysi kysymällä muutamaan otteeseen onnistuneen suorituksen jälkeen, mitä mieltä ratsastaja itse oli tehtävästä. Jos vastaus oli samansuuntainen kuin Alexanderin omat havainnot ("tuntui hyvältä"), hän nakkasi jatkokysymyksen: "Miksi? Mitä sinä teit ja mitä hevonen teki? Ei tarvitse kertoa ääneen, mutta mieti ja toista."

Ja kysymättä lupaa Alexander korotti esteitä ja kehotti tulemaan uudestaan niin kuin korkeudessa ei olisi ollut mitään ihmeellistä - kuten ei hänen mielestään ollutkaan. Kyllä hevonen hyppäisi, jos ei ratsastaja sitä estäisi.

Louna Railakka & Marchioness

Hevonen oli kaunis katsella, ja salaa Alexanderia syletti katsella sitä lapsen ratsastamana. Kun tamma muutaman kerran onnistui kuskaamaan ratsastajaansa 100-0 Alexanderin rakentamalla kavaletti - puomi - okseri - puomi -linjalla, miehen teki mieli huokaista syvään ja antaa tuomionsa: hevonen tarvitsisi tasoisensa ratsastajan.

Niin hän ei kuitenkaan tehnyt. Tyttö nimittäin työskenteli hurjan keskittyneesti ja korjasi ratsastustaan Alexanderin ohjeiden mukaisesti, ja vaikka holtittomuuksia välillä näkyikin, oli Lounalle pakko antaa positiivista palautetta siitä, miten tyynesti hän kerta toisensa jälkeen nollasi tilanteen ja tuli uudestaan valmiina onnistumaan. Lapsiratsastaja toden totta yllätti Alexanderin positiivisesti, vaikka mies ei mitään sellaista ääneen sanonutkaan.

"Tätä estettä voisi hyvin nostaa vielä", Alexander tarjosi treeniajan loppumisen lähestyessä, mutta Louna ei näyttänyt innostuvan ajatuksesta ja vastustelikin miedosti ääneen. "Eikö? Suit yourself. Tule kuitenkin vielä linja siniseltä vaaleanpunaiselle, sitten puolirataleikalla vaihda laukka käynnin kautta ja ylitä nämä puomit. Pääty-ympyrällä tasainen laukka ja yli kavaletista. Ehditte tulla tehtävän muutamaan kertaan, ennen kuin on aika lopetella."

Eikä Marchioness enää niissä treeneissä kiikuttanutkaan ratsastajaansa aivan miten mieli. Se innostui yhä silminnähden lukitessaan esteen näkökenttäänsä, mutta malttoi jo alkutuntia paremmin kuunnella ratsastajansa apuja. No... ainakin enimmäkseen.

Rasmus Alsila & Bertram

Pikkusiskon poikaystävä koetteli Alexanderin ammattimaisuutta - ja välillä myös hermoja. He eivät olleet mitään sydänystävyksiä keskenään, tietenkään, vaikka joskus istuivatkin joskus saman sukupöydän ääressä aterioimassa. Rasmus Alsila oli Alexanderille kuitenkin keskimääräistä valmennettavaa tutumpi, ja niinpä valmentaja ilmaisi tuttavallisuutta... no, omalla tavallaan.

"Alsila... yrititkö sä edes vai roiskaisitko vain", Alexander tokaisi suorasukaisesti, kun sisaren siippa ja tämän ratsu suorittivat hänen määräämänsä tehtävän tyystin päin honkia. No, olisi se voinut mennä oikeasti huonomminkin, mutta ei paljon. Hevonen ryysäsi menemään pitkänä eikä ratsastaja oikeastaan tehnyt mitään estääkseen. Tällä estekorkeudella se nyt ei kerta kaikkiaan toiminut. "Sinä olisit voinut jättää mulle edes yhden esteen, jota ei tarvitse fixata."

Se oli puoliksi Alexanderin toverillista naljailua ja puoliksi turhautumista siihen, että arvon herra valmentaja joutui käymään läpi koko linjan puomeja kannattimilleen kohotellen.

"Pitää olla terävää", Alexander vaati. "Olit löysä. Hevonen laukkasi huonosti ja hyppäsi huonosti. Tee laukannostoja, parempaa laukkaa, ja te ette hyppää ennen kuin minä näen ryhtiä."

Ehkä Alsila, tai siis Rasmus, alkoi vähitellen sisuuntua. Alexander oli ylpeä itsestään, kun ratsukko väläytteli onnistumisia. Tietysti hän oli loistava valmentaja. Villein kehu, jonka Alexander siskonsa poikaystävälle ääneen sanoi, oli "ihan hyvä" ja kannustava kulmienkohotus perään.