Nutturat kireällä / Kouluvalmennus 25.7.

Purkkapallo poksahti terävästi, kun Amanda Sokka nojaili kentän aitaan ja pyöritteli hiussuortuvaa sormiensa välissä. Perijätär oli saapunut sateisen harmaana kesäiltana pitämään valmennusta ehkä vartin, ehkä kaksikymmentä minuuttia myöhässä, eikä hänellä ollut aikomustakaan pahoitella laitettuaan Tilda Mustamaan ja Julia Luodin odottamaan. Amanda oli ollut vaimeaa tervehdystä lukuunottamatta täysin hiljaa, ja se selvästi vaivasti ratsastajia.

"Valmennus ei ala, ennen kuin verryttelyt on tehty", blondi huokaisi teatraalisen syvään ja pyöräytti silmiään.
Amanda oli antanut heille ruhtinaallisesti aikaa verrytellä, mutta sen sijaan, että hän olisi nyt nähnyt edessään virkeät ja huippusuorituksiin valmistautuneet ratsukot, tallusteli kentällä kaksi pitkää lehmää selässään huonoryhtiset karjapaimenet. Hitto että Amanda vihasi westerniä.

Julia oli avaamassa suutaan ja perijätär tiesi, mitä kirjavan tamman ratsastaja olisi aikeissaan sanoa. Me ollaan jo verrytelty.
"Valmennus ei ala, ennen kuin verryttelyt on tehty", Amanda toisti, mutta tällä kertaa niin, että jäänsiniset silmät porautuivat vuoroin Juliaan ja vuoroin Tildaan.
Vastaväitteitä ei kuulunut ja se tarkoitti sitä, että blondin vaatimus oli mennyt perille. Tänään ei kelvannut keskinkertainen, hyvä eikä edes kiitettävä. Näiltä nuorilta oli vara odottaa parasta, joten se oli ainoa mahdollinen lopputulema. Amanda venytteli hartioitaan ja lähti kävelemään kohti kentän keskustaa Tildan ja Julian siirtäessä hevosensa raviin. Näiden nuorten varassa oli vielä joku päivä Auburnin maine - ja se jos jokin sai blondin vieläkin päättäväisemmäksi ja tulosorientoituneemmaksi.

"Tänään keskitytään suoruuteen", Amanda kuulutti kovaan ääneen, "joten tarkkuutta!"
Valmennuksen agenda oli perijättären suosikki, sillä kaikessa yksinkertaisuudessaan suoruus oli ehkä yksi ratsastuksen haastavimmista osa-alueista. Nuorille hevosille, joita aseteltiin ja taivuteltiin mutkalle asti, se tulisi olemaan haastavaa mutta antoisaa.
"Kymmenen minuuttia tehokasta apujen terävöittämistä", perijätär sanoi naputtaen kultaista rannekelloaan. "Haluan nähdä täsmällisyyttä ja harmoniaa. Töihin siitä."

”Onks nuttura kireellä?”, Tilda huikkaa Julialle kiiruhtaessaan Valerien karsinan ohi.
”Ei varmaan riittävän, mut henkinen nuttura kyllä tutisee liitokissaan”, nainen virnistää.
Tilda pörröttää kesällä venähtämään ehtinyttä kuontaloaan ja yrittää sulloa siitä suurimman osan kypärän alle. Niin pitkä se ei sentään ollut, että kaikki kiehkurat olisivat yltäneet onnettomaan niskasykeröön. Nainen pyyhkäisee vielä viimeiset pölyt Cocon tummasta karvasta ja rapsuttaa touhukasta ratsuaan otsasta. Amandan silmien alle mentäessä Tilda skarppasi aina vähän tavallista enemmän. Nainen oli tosin huomaamattaan vaihtanut muutenkin kulahtaneimpia villapaitojaan uudempiin ja teknisempiin varusteisiin. Auburnin vaikutusta kenties, että tyylikkyys hiipi vaivihkaa jokaiseen kävijän varuste- ja vaatekaappiin. Tilda oikoo mustaa poolopaitaansa ja huikkaa Julialle joko mennään.

Coco että Valerie etenevät rennon letkeästi ja naiset rupattelevat pyöritellessään ratsujaan valmiiksi. Amandan lipuessa viimein paikalle käy nopeasti selväksi, että meno on blondin mielestä turhankin rentoa. Pää kasaan nyt, Tilda sättii itseään mielessään. Julia ja Valerie vaihtavat vaihteen reippaampaan ja Coco terästäytyy tuijottamaan kaverinsa menoa. ”Noniin, sit mennään”, Tilda toteaa ratsulleen hiljaa ja pyytää tammaa paremmin kuulolle.

Ruunikko löytää pikavauhtia taas ylimääräiset jalkansa ja Amandan teemaksi valitsema suoruus, ei tuntunut todellakaan tänään, tai ylipäätänsäkään, olevan kaksikon valtti. Tilda kerää hieman ohjaa ja tiivistää istuntaa päästäen sitten tammansa reippaaseen raviin. Coco viskoo pari kertaa närkästyneenä päätään. Tilda hakee tasaista tuntumaa yrittäen tukea tammaa hyvin pohkeilla. Vaatii muutaman napakan siirtymän ennen kuin Coco malttaa hakeutua paremmin kuulolle. Ratsukko pyörii volteilla ja ympyröillä keskittyen siihen, että Coco astuu kunnolla alleen eikä kouhota löytämällään innolla kuin kevätvasikka. Tilda ehtikin jo miettiä mihin nuori oli energiansa hävittänyt vihdoin viileämpänä kesäpäivänä.

Amandan huomio kiinnittyi heti ensimmäisenä Juliaan. Nainen oli selvästi kokenut kuluneen kesän aikana ahaa-elämyksen oman istuntansa kanssa: varovainen "anteeksi että istun selässänne" ja "suonette minun koskettaa pohkeella kylkeänne" -herkkis oli nyt ryhdikkäämpi ja uskalsi käyttää vaaditulla kovuudella apuja saadakseen Valerien reagoimaan niihin nopeammin.
"Leuka ylös Julia", Amanda näpäytti ratsukon tehdessä luokattoman huonon siirtymisen ympyrällä. Perijättären mittapuulla se tarkoitti sitä, ettei isoluinen puoliverinen vastannut puolipidätteeseen heti, vaan plus-miinus puoli raviaskelta myöhässä.
"Noin levottomilla pohkeilla saisit lehmänkin juoksemaan altasi karkuun. Kietoudu niiden kylkien ympärille - piirrä Valerien ääriviivat jaloillasi. Pohje tukee, ei irtoa. Tuollainen potkiminen kuuluu ponitunneille", blondi tuhahti paheksuen, "jos sinnekään."

Amanda vilkaisi taivaalle. Pilvet lupailivat tummuudellaan kunnon sadetta, mutta toistaiseksi valmennus näytti etenevän varsin kuivissa olosuhteissa - ratsukoiden hikeä lukuunottamatta. Perijätär oli kuitenkin pitänyt huolen siitä, että maneesi olisi valmennuksen ajan tyhjillään: tarpeen vaatiessa he voisivat siirtyä sisätiloihin töihin, sillä Amanda Sokkahan ei sateessa valmentaisi.
"Suoraan ratsastuksessa on äärimmäisen tärkeää, että pidätte pohkeenne paikoillaan ja lähellä kylkiä. Nuoret hevosenne karkaavat välittömästi vinoina pois linjalta, mikäli hukkaatte tuen", vaaleansiniset silmät pureutuivat seuraamaan Juliaa, joka oli palautteesta sisuuntuneena alkanut verryttelemään tekemällä toistuvasti siirtymisiä.
"Sama pätee myös niihin, joilla on ongelmia rauhoittua", Amanda kääntyi mulkaisemaan merkitsevästi Tildaa, jonka tummaruunikko tamma, Auburnin oma kasvatti Coco, viipotti eteenpäin tuulispäänä.
"Herkkähipiäisen ja energisen hevosen ratsastuksessa ratsastajan tuen tärkeys sen kuin vain korostuu. Unohtakaa hokeminen ja opetelkaa eleettömiksi - ratsastus on kuiskailua, ei huutoa", perijätär kallisti päätään arvioidessaan, oliko Cocon perimässä arabin lisäksi rusakkoa. "Sen sijaan, että nakutatte kantapäällä hevosen kylkiä joka askeleella, pitäkää pohkeella tasainen paine niin kauan että hevonen vastaa. Ja sen sijaan, että päästätte jalan irti kyljestä, hellitätte paineen mutta jätätte tuen."

Tilda oli tyypilliseen tapaansa päättäväinen, mutta aavistuksen hermostunut. Naisen suoraksi viivaksi vetäytyneet huulet olivat perijättärelle tuttu näky, sillä Fellulla kilpaillessaan Tilda näytti aina tismalleen samalta. Yhtä pahoinvoivalta, yhtä kärsivältä.
"Puolipidätteet, Tilda, puolipidätteet. Sama juttu: ei useita lyhyitä, vaan yksi pitkä, niin kauan että Coco reagoi", Amanda pyörähti kannoillaan seuraten ratsukon verryttelyä ravissa. "Niskojen nakkelu tarkoittaa, että sillä on liikaa aikaa miettiä ja esittää omat mielipiteensä: pidä se töissä. Siirtymisiä voi tehdä myös askellajin sisällä - ja muuallakin kuin ympyrällä."

Kymmenen minuuttia kului kuin siivillä - Amandasta. Verryttelevät ratsukot sen sijaan saattoivat tuntea olevansa ikuisessa kiirastulessa sovittamassa syntejään.
"Noniin", perijätär kuulutti sävyttömään, mutta erittäin kuuluvaan ääneen, kun ratsukot olivat siirtyneet käyntiin odottamaan ohjeita. "Ratsastatte energisessä harjoitusravissa C:stä pituushalkaisijalle. Pituushalkaisijan aikana haluan nähdä pari-kolme temmonmuutosta. Menen vastakkaiseen päätyyn, ja jos nostan käden ylös, teette välittömästi voltin ja suoristatte hevosenne uudestaan", Amanda katsoi molempia ratsastajia kohottaen toista kulmaansa varmistaen, että hänet oli ymmärretty.
"Jatkakaa pituushalkaisijan jälkeen vuoroin vasempaan, vuoroin oikeaan. Pitkän sivun aikana teillä on rutkasti aikaa valmistella hevosia ja hakea pelinappuloita, mikäli ne jostain syystä olisivat hukassa."

Älä nyt hosu, Tilda hokee päänsä sisällä ja imee Amandan ohjeita itseensä. Coco ryhdistyy vähän kun nainen lakkaa tekemästä liikaa. Tamma on tosin silti sitä mieltä, että vauhtia on turhan vähän ja mikään nyhertäminen kentällä ei ollut tänään hauskaa. Tilda antaa ruunikolle tilaa ja kokoaa sitten, ja uudestaan ja vielä uudestaan. Häntäänsä pari kertaa kiivaasti pyöräyttäen tamma antautuu paremmin kuulolle.

Kääntäessään Cocon Valerien jälkeen pituushalkaisijalle Tildan katse valuu Cocon niskaan. Kuluu hetki ja Amandan ääni sivaltaa ilmaa: ”Käsi!” Tilda havahtuu nostamaan katseensa ja ohjaa kiemurtelevan ratsunsa hätäiselle voltille. Suu vielä aiempaa tiukempana viivana ratsukko etenee pituushalkaisijan loppuun ja Tilda huolehtii, että tämän katse pysyy tiukasti horisontissa, ei vahingossakaan Cocon niskassa tai Amandassa.

Nainen keskittyy pitkällä sivulla kasaamaan itsensä ja ratsunsa. Tamman perkele Tildan alla otti heti nokkiinsa, jos tämä alkoi hermostua. Hengitellen Tilda ottaa siirtymän käyntiin ja muutaman askeleen jälkeen Coco ponnahtaa siivosti takaisin raville. Tilda ehtii suoda nopean hymyn tehtävästä selviytyneelle Julialle, jolla pelasi Valerien kanssa hyvin yhteen. Blondi ratsukko näytti kaikin puolin muutenkin hyvältä.

Coco vastaa jo paremmin pidätteisiin ja sen jalkojen määrä tuntuu vähentyneen ainakin yhdellä ja puolella. Nyt Tilda ei aio missata Amandan nousevaa kättä.