She knows who I am, but you don't know that.

Mä olisin voinut kuvitella, että Thomas olisi vain hyvästellyt pikaisesti ja lähtenyt sitten hakemaan avaimia. Mutta ei, jätkä juoksi ulos ovesta ja käski jäädä odottamaan. Mä istuin takaisin pöydän ääreen ja hörppäsin kahvista. Se oli kylmää, pahaa ja ällöttävää. Irvistellen kaadoin kupin sisällön lavuaariin ja kaadoin korvaavan, kuuman, nesteen kuppiin.

Mä yritin saada selkoa ajatuksistani ja tilanteesta, johon Kallaan muutto oli mut laittanut, mutta ajatukset tuntuivat poukkoilevan koko ajan Thomaksessa.
Mies palasi takaisin, kun olin hörpännyt suullisen kahvia ja seisahtui mun eteen. Sen katse hapuili mua epäröiden ja Thomas näytti siltä, kun se haluaisi sanoa jotain.

"Onks sulla nälkä?" älähdin lopulta ja naurahdin. Miten tää nyt oli näin vaikeeta yhtäkkiä olla kypsä aikuinen?