Mua ei oo kaatanu mikään | Ava

Siirry alas

Mua ei oo kaatanu mikään | Ava

Viesti kirjoittaja Ava P. lähetetty 22.04.18 18:03

Enemmän rakkautta vähemmän kapinaa
Ja sä voit lukee tähdist mun tarinaa
Jokane valinta o viimene
Tää liekki ei viilene
Antaa tulla vaan lisää
Mua ei oo kaatanu mikään
Pahin mitä voi tapahtuu on ettei tapahdu ikinä mitään

_________________
I got called 'pretty' today!
Well actually the full statement was 'you're pretty annoying'
But I only focus on positive things
avatar
Ava P.
Kaajapurolainen

Ikä : 15
Viestien lukumäärä : 51

http://teepa.net/h/sysivalkee.php

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mua ei oo kaatanu mikään | Ava

Viesti kirjoittaja Ava P. lähetetty 22.04.18 18:38

22.04.2018

Mä olin vähän - tai oikeastaan aika paljonkin - ihmeissäni, että Jannan kenttäkilpailut oli menny niin penkin alle. Se oli lähtenyt perjantaina tokana kouluradalle ja saanut vaan 54,286%, joilla se oli jäänyt luokan viimeiseksi. Olin saanu tehdä ihan pirusti töitä, että olin illalla ennen nukkumaanmenoa saanut sen itsetunnon takas kohilleen, se oli nukahtanut lopulta levottomaan uneen ja mä olin valvonut joku puoli yötä sen vieressä. Mua inhotti, että Sessa oli ollut niin hankala.

Aamulla me herättiin yhtä aikaa ja Jannan äiti tarjoili meille aamupalaa, vaikka ei kummallekaan tuntunut maistuvan mikään.
"Tänään te voitatte ihan varmasti", olin tsempannut Jannaa ja seurannut rataesteiden ylittämistä jännityksellä. Ei ihan voitto, mutta ensimmäinen ei sijoittunut oli oikeasti hyvä paikka ja siitä oli mahikset vielä loppukilpailun voittoonkin.

Maastorata meni mun mielestä ihan suhteellisen hyvin, mutta silti Janna oli viimeisenä taas tulostaulukossa. Mä tuijotin sitäkin yllättyneempänä Isabellan nimeä Jannan yläpuolella, miten silläkin oli mennyt maastossa niin huonosti?

Kokonaiskilpailun tuloksissa Janna oli viimeisenä, enkä mä oikeen tiennyt miten reagoida siihen. Sessa oli ollut ihan omituinen koko viikonlopun, Janna oli kuitenkin ratsastanut koko ikänsä ja oli tosi hyvä, eli Sessan oli pakko olla vaan niin huonolla päällä, että se oli sabotoinut Jannan mahdollisuudet voittaa.
Mun sanoja hillitsi vähän se, etten itse ollut uskaltanut edes osallistua koko kevätkarnevaaliin Sepon kanssa, meillä ei ollut viimeaikoina mennyt kauhean hyvin ja en todellakaan aikonut mennä nolaamaan itseäni Auburnin väen eteen.

"Noh, tästä ei ainakaan oo suunta, kun ylöspäin", lohdutin ystävääni, joka tuntui olevan ihan maassa.
"Me tarvitaan vaan lisää treeniä, Verkun olis pitäny keskittyä suhun enemmän, ku siihen hiton Jusuun. Sä oot sentään sen sisko, etkä mikään tallin seinäruusu."
Mä näin miten pieni päättäväinen välähdys kävi Jannan kasvoilla.
"Ens kerralla me rökitetään ne."

_________________
I got called 'pretty' today!
Well actually the full statement was 'you're pretty annoying'
But I only focus on positive things
avatar
Ava P.
Kaajapurolainen

Ikä : 15
Viestien lukumäärä : 51

http://teepa.net/h/sysivalkee.php

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mua ei oo kaatanu mikään | Ava

Viesti kirjoittaja Ava P. lähetetty 17.09.18 21:56

15.09.2018

“Kakkosasteen nilkan lateraalisten nivelsiteiden venyttymä, joudut pitämään nilkkatukea kolmisen viikkoa ja sen jälkeen ainakin vielä pari kuukautta aina urheilun aikana. Keppejä joudut käyttämään viikon tai kaksi, riippuen omasta voinnistasi. Kylmä ja kohoasento ovat tärkeitä tämän tyyppisen vamman hoidossa.”
Mieslääkäri asetti jalkaani mustan nilkkatuen ja ojensi kepit, jotka yksi hoitajista oli tuonut huoneeseen hetkeä aikaisemmin.
“Koska mä saan ratsastaa?” kysyin ja yritin hälventää huolen äänestäni.
“Suosittelen odottamaan kuukauden verran, jotta vamma pääsee kunnolla paranemaan.”

Mulle varattiin aika fysioterapiaan seuraavalle päivälle, jotta ne saisi näytettyä minkälaisilla liikkeillä rupeaisin kuntouttamaan oikeaa nilkkaani. Mua suututti ja ärsytti, mä olin oikeasti ollut valmis palaamaan satulaan parin päivän päästä, mutta että kuukausi!?

“Sen hevosen on lähdettävä”, isän sanat syöpyivät mun ajatusten läpi. En ollut kiinnittänyt huomiota vanhempieni kinasteluun, ne eivät osanneet lainkaan käyttäytyä samaan tilaan päästyään. Nyt kuitenkin tuijotin isää epäuskoisena, oliko se oikeasti juuri sanonut mitä mä kuvittelin sen sanoneen?
“Älä järkytä Avaa, puhutaan tästä myöhemmin”, äiti vastasi väsyneen näköisenä. Ulkona oli kirkas yö taivas ja viileä tuuli yritti päästä takkini alle, kun seisoimme sairaalan sisäänkäynnin ulkopuolella.
“Mitä sä sanoit?” mun ääni oli kylmä.
“Se hevonen on vaarallinen ja epäluotettava, se on heittänyt sut alas selästään useammin, kuin olet kaatunut pyörällä elämäsi aikana ja nyt tämä. Olisit voinut loukata todella pahasti, emme ota sellaista riskiä enää.”
“Sä et koske Seppoon”, mä uhkailin ja äiti asetti itsensä meidän väliin. Ne rupesivat riitelemään ja mä halusin vain pois.

Nilkutin hiljaa varovasti nurkan taakse, josta löysin katetun terassin. Se oli tupakkapaikka ja vaikka mä en ollut tupakoitsija, istuin puiselle penkille ja yritin pitää kyyneleet poissa. Mä en antaisi isän hävittää Seppoa, en ikinä.
Nyyhkäisin hiljaa, nilkka jomotti ja mä olin uupunut.

“Ootsä okei?” vieras ääni kysyi ja sai mut melkein hyppäämään säikähdyksestä. Nostin katseeni ja mun maha tuntui heittävän voltin. Vau.
“Joo”, vastasin enkä edes itse ollut vakuuttunut heikosta äänensävystä.
“Haluutko puhuu siitä? Mä oon Petteri, mut kaikki sanoo Pietuks”, nuorukainen esitteli itsensä ja huomasin nyt vasta tupakan sen sormien välissä.
“En oikeestaan, mutta kiitos, että kysyit. Mä oon Ava”, esittäydyin ja hymyilin vähän. Vaaleat silmät katsoivat mua tutkivana ja istuin hieman paremmassa ryhdissä.

Pietu istui mun viereen ja haroi mustia hiuksiaan rennosti. Se oli hyvässä kunnossa, näin sen farkkujen ja takinkin läpi.
“Miksi sä oot täällä? Sairaalassa siis”, kysyin ja tutkin komeita kasvoja mielissäni.
“Sisko on synnärillä, toinen lapsi tulossa”, Pietu vastasi ja hengitti röökistään pitkät henkoset. Mä ihailin sen rentoutta ja sitten se virnisti niin, että mä tunsin kipristelyä mahanpohjassa.
“Sä taidat olla täällä nilkan vuoksi, eikö, prinsessa?”
Prinsessa?
“M-mh”, vastasin ja siristin silmiäni. Mä en ollut mikään hiton prinsessa.
“Onko sulla kyytiä kotiin? Pietu kysyi yllättäen ja mä en tiedä miksi, mutta pudistin päätäni.
“Mua ei kiinnostaisi mennä kotiin just nyt”, vastasin totuudenmukaisesti. Mä en jaksaisi luetella mun vanhemmille miljoonia syitä, miksi heidän elämästään tulisi helvettiä, jos ne hankkiutuisi Seposta eroon.
“Sä voit tulla mun kämpille, jos haluut. Mä lupaan käyttäytyä”, Pietu ehdotti ja mä hymyilin. Se lähettäisi ainakin porukoille selkeän viestin mitä mieltä olin niiden aikeista.
“Entä sun sisko?” kysyin kuitenkin.
“Ei se kuitenkaan halua mua synnärille, ehdin kyllä vierailulle huomennakin.”

Pietun käsi oli vakaa mun alaselällä, kun se ohjasi mut harmaan lava-auton apukuskin puolelle. Mun sydän tykytti ja sammutin puhelimeni, äiti tai isä eivät olleet vieläkään varmaan huomanneet mun häviämistä.

#matildanhaaste

_________________
I got called 'pretty' today!
Well actually the full statement was 'you're pretty annoying'
But I only focus on positive things
avatar
Ava P.
Kaajapurolainen

Ikä : 15
Viestien lukumäärä : 51

http://teepa.net/h/sysivalkee.php

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mua ei oo kaatanu mikään | Ava

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa