Et ole sisäänkirjautunut. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy

Tie tähtiin! Estevalmennus 30.3.

Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin

Siirry alas  Viesti [Sivu 1 / 1]

1 Tie tähtiin! Estevalmennus 30.3. lähetetty Ma Maalis 19, 2018 2:05 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Tie tähtiin
Estevalmennus 30.3.2018


Avoimuus: Tie tähtiin -kilpailijat, auburnilaisille etuja
Valmennuksesta saa lisäarpoja toiseen osakilpailuun (esteet)
Viimeinen ilmoittautumispäivä: perjantaina 30.3.2018
Kuittauksen deadline: perjantaina 30.3.2018
Valmentaja: Isabella Sokka


Valmennusryhmät:

Ryhmä 1. 60 cm, taitotaso easy TÄYNNÄ!
klo 14-15 ratsain, klo 15-15.30 ilman hevosta
Avoinna kaikille, otetaan 4 osallistujaa*

Ryhmä 2. 80 cm, taitotaso medium
klo 15-15.30 ilman hevosta, klo 15.30-16.30 ratsain
Avoinna vain auburnilaisille, otetaan 4 osallistujaa

Ryhmä 3. 80 cm, taitotaso medium
klo 16.30-17.30 ratsain, klo 17.30-18 ilman hevosta
Avoinna kaikille, otetaan 4 osallistujaa

Ryhmä 4. 100 cm, taitotaso hard
klo 17.30-18 ilman hevosta, klo 18-19 ratsain
Avoinna kaikille, otetaan 4 osallistujaa*

*) auburnilaiset osallistuvat automaattisesti, loput paikat kaikille

Mitä tapahtuu?
Valmennukset järjestetään peräkkäin Auburn Estaten hulppeassa maneesissa. Tukijoukot ovat tervetulleita katsomaan ja ratsukot saavat laittaa hevosensa halutessaan kuntoon tyhjillään olevissa karsinoissa. Tällä kertaa järjestettävät estevalmennukset poikkeavat jonkin verran perinteisistä valmennuksista. Kaikissa valmennusryhmissä kaava on samanlainen.

Koska Tie tähtiin -rupeama on melko rankka ja toisen osakilpailun kilpailuviikolla on jo paljon hyppäämistä ja estevalmennuksia, otetaan Auburnissa tällä kertaa hieman rennommin. Alkuun kävellään pitkään ja pyöritellään ratsastajien käsiä, jalkoja, hartioita, niskoja ym. (hevosten selästä käsin). Tehdään paljon käyntityöskentelyä ja siirtymisiä, tavoitteena saada ratsut rentoutumaan. Hevosesta riippuen pyritään tavanomaista pidempään kaulaan ja mahdollisimman pehmeään tuntumaan. Hyppyjä otetaan enemmänkin kilpailutilanteen verryttelyihin verrattavissa olevissa määrissä. Jokaisessa askellajissa pyritään rentouteen. Hevosten selkä- ja jalkatyöskentelyyn kiinnitetään erityistä huomiota, pyrkien eroon liiallisesta jännittämisestä.

Ratsastajien kanssa jutellaan ja mietitään, millainen kilpailuverryttely takaisi parhaan mahdollisen ratasuorituksen. Tarvitseeko juuri sinun ratsusi paljon hyppyjä alle, jotta pahimmat energiat saadaan pois ja pomppu kulkemaan? Vai väsyykö se liian kovasta verryttelystä? Itse valmennus muutamine hyppyineen kestää tunnin. Isabella ohjaa ratsukoita heti alusta alkaen, myös verryttely on ohjattu.

Jokaisen valmennuksen lopussa tai alussa ollaan maneesissa puolituntinen ilman hevosta.
Tarvittaessa tallimme kävijät ottavat valmentautuvien hevoset talutukseen, jos ratsastajalla ei ole hoitajaa/ apukäsiä mukana (kysy tästä tarvittaessa tarkemmin). Auburnin maneesiin on rakennettu kopio toisen osakilpailun ratapiirroksesta, joka on jo julkaistu. Valmennusryhmien 1 & 3 jälkeen ja 2 & 4 ennen (katso tarkemmin ryhmien aikataulut yltä) ollaan ilman hevosia maneesissa. Noin vartin verran kävellään rataa valmiiksi Isabellan vetämänä ja mietitään omaa suunnitelmaa. Toinen vartti on varattu ratsastajien lihaskunnolle. Isabella ryhtyy "jumppaohjaajaksi" ja pitää tiiviin kyykky/ vatsalihakset/ yleisliike/ venyttely -sarjan.
Hevosen lisäksi myös ratsastajien täytyy olla kilpailukunnossa!

Tervetuloa osallistumaan!


OSALLISTUMINEN

- Suorituksena teksti tai kuva.
- Yli 200 sanaa tai kuva: 1 lisäarpa / yli 500 sanaa: 2 lisäarpaa
- Yli 200 sanaa + kuva: 2 lisäarpaa / yli 500 sanaa + kuva: 3 lisäarpaa
- Osallistuminen alle (myös suoritukset tähän ketjuun). Ei vaadi rekisteröitymistä foorumille.
Muodossa:

Valmennusryhmä
Ratsastaja - [ *url=http://-alkuinen osoite]Hevosen nimi[/url* ]

Huom! ÄLÄ poista tähtiä tai välejä


OSALLISTUJAT:

Ryhmä 1. 60 cm, taitotaso easy (4/4, T)
Vivienne Blankley - Austria (2 lisäarpaa)
Alma Pouta - Hyggebos Misty
Alviina Herrala - Lazur SOV (2 lisäarpaa)
Aino Reini - Vics Grimaldi

Ryhmä 2. 80 cm, taitotaso medium (auburnilaisille)
Nita Merisalo - Audrey v. Helmwald (2 lisäarpaa)
Minka Aavikko - Tepehkiiha (2 lisäarpaa)
Ellen Nylund - Cork's Meidhir
Julia Luoti - Valerie (2 lisäarpaa)

Ryhmä 3. 80 cm, taitotaso medium (2/4 osallistujaa)
Jonna - Kadon Illuusio (2 lisäarpaa)
Calandre Bellefeuille - Jään Lilja (2 lisäarpaa)

Ryhmä 4. 100 cm, taitotaso hard (3/4 osallistujaa)
Rasmus Alsila - Living Art (1 lisäarpa)
Lydia Tuuliluoto - Kheops (2 lisäarpaa)
Salma Stjärndahl - Bonnie KN (2 lisäarpaa)



#tietähtiin



Viimeinen muokkaaja, Isabella S. pvm La Maalis 31, 2018 10:53 pm, muokattu 5 kertaa


_________________
Isabella who? | Spin-off tarinat | Team-tammat <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

2 Vs: Tie tähtiin! Estevalmennus 30.3. lähetetty Ma Maalis 19, 2018 2:23 pm

Alma Pouta


Vierailija
Ryhmä 1. 60 cm, taitotaso easy
Alma Pouta - [ *url=http://myrsky.altervista.org/misty.htm]Hyggebos Misty[/url* ]

3 Vs: Tie tähtiin! Estevalmennus 30.3. lähetetty Ma Maalis 19, 2018 2:28 pm

Jusu R.

avatar
Kaajapurolainen
Ryhmä 1
Alviina Herrala - [ *url=http://www.seppele.piirroshevoset.com/hevonen.php?id=137]Lazur SOV[/url* ]

Tuotos, 570 sanaa.
Vai niin. Eihän tämä mikään oikea estevalmennus ollutkaan, siis sellainen, jossa harjoiteltiin radanratsastusta. Sellaisiin mä olin tottunut ja sellaista olin odottanut. Toisaalta mä en myöskään ollut mitenkään erityisen rajusti pettynyt päivän ohjelmaan. Mun oli pakko tunnustaa, että mulle oli aina jäänyt vähän mysteeriksi, mitä kisojen itsenäisessä verryttelyssä oikeastaan piti tehdä, koska mä en juurikaan ratsastanut ilman ohjausta ylipäänsä. Olin tottunut saamaan ohjeita ja toimimaan niiden mukaisesti (sikäli kun siis osasin), ja jos kukaan ei ollut komentelemassa mua, mä menin oikeastaan vähän puihin. Mun kisaverkat olivat aina vähän sellaista päätöntä haahuilua, koska mä en osannut paremminkaan päättää, mitä olisin tehnyt.

Siispä tämänkertainen valmennus Auburnissa tuli vähän kuin tilauksesta. Odotin rentoa ja rauhoittavaa tilaisuutta, jonka jälkeen mä voisin lähteä kotiin tietäen tarkalleen, mitä seuraavien osakilpailuiden verryttelyssä tekisin.

Lasse oli kuitenkin asiasta eri mieltä. Olisi voinut luulla, että ruuna olisi lähiviikkojen runsaiden valmennus- ja kisamatkojen aikana tottunut ja jo kyllästynytkin reissaamiseen. Niin ei kuitenkaan ilmeisesti tainnut käydä, tai ainakaan vaikutus hevoseen ei ollut se mitä odotin. Sen sijaan, että Lasse olisi ollut tyynen rauhallinen ja kaiken nähnyt maailmanmatkaaja, se heittäytyi niin pörheäksi, että mua vähän hirvitti. Oli kuin se olisi yhtäkkiä kaiken tämän reissaamisen ansiosta muistanut, millaista oli olla nuori ori, tai alkanut kuvitella olevansa maailmanluokan huippusukuinen ja verevä kilparatsu.

Mä olin ihan täydellisen tavallinen tuntiratsastajantalukka. En mä ollut tottunut hallitsemaan säpäköitä kisapelejä, paitsi maasta käsin toimiessani Pirittan apukäsinä sen kisamatkoilla. Silloinkin mua stressasi vähän, koska kukapa nyt ei olisi pelännyt päästävänsä teutaroivaa ja varmaan vielä aivan päätähuimaavan arvokasta kisaratsua irralleen, mutta tämä Lassen valmennuskäyttäytyminen meni aivan omalle tasolleen.

Meidän oli tarkoitus ratsastaa rentoa käyntiä ja jumppailla itse hevosten selässä.

Arvatkaa, etenikö Lasse rennosti käynnissä? No ei todellakaan. Se pysyi melko tasatahtisessa käynnissä tasan niin kauan, kun jarruttelin sitä ohjalla, mutta heti kun yritin irrottaa otetta ohjasta voidakseni liittyä muiden käsienpyörittelyaktiviteettiin, ruunikon ruunan askel kiihtyi ja se meinasi hiippailla raviin. Pää korkealla ja turpa suoraan eteenpäin sojottaen se hiipparoi ja hiihteli menemään, ja mä tunsin, kuinka mun koko keho jännittyi. Mitä mä tekisin, jos Lasse olisi tällainen koko ajan?

Mikä vielä pahempaa: miten mä voisin elää itseni kanssa, jos se todella ottaisi ja sinkaisisi yhtäkkiä alta pois, kun mä pyörittelin käsiäni kuin tuulimylly? Siinä kohti mä takuuvarmasti putoaisin. Sitten Lasse olisi irrallaan maneesissa, ja voi pojat, että se olisi onnesta rallikaarana. Sehän rakastaisi sitä irroittelunmahdollisuutta. Mä puolestani häpeäisin silmät päästäni, kaivaisin tunnelin maneesin hiekkapohjaan ja ryömisin suoraa tietä Sri Lankalle.

Isabella Sokka huomasi meidän vaikeudet, tietenkin, koska eihän se nyt sentään sokea ollut. Oikeastaan se oli hyvinkin tarkkanäköinen nainen. Ainakin se näki Lassen kipittelyaskeleiden lisäksi sen, etten mä oikeastaan edes uskaltanut hengittää satulassa. Sain yksityiskohtaiset ohjeet rentoutumiseen.

"Hartiat aaalaaas korvista, pyöööräytä niitä ja anna niiden rentoutua ihan pehmeiksi. Hengitä syvään, niin että tunnet kuinka hengitetty ilma laajentaa sun rintakehää, tunne miten pallea liikkuu, puhalla pitkään suun kautta ulos. Hae tasapaino satulassa, istu ihan keskelle ja anna jalkojen valua yhtä rentoina molemmille puolille hevosta. Unohda, että jalustimet on siellä, anna jalkojen valua kohti maata. Eikö olekin heti paljon parempi?"

Ihmeellistä. Kun mä olin saanut itseni aseteltua satulaan ilman suuria lihasjännityksiä siellä ja täällä, ja kun mä vielä kaiken lisäksi muistin hengittää sekä sisään että ulos... Lassehan käveli. Ei se yhtäkkiä ollutkaan niin altis lähtemään kuuta kiertävämään. Reipas ja energinen se oli, mutta ei aivan yhtä lennokas kuin vielä hetki sitten.

Niin oli tuhat kertaa helpompi jatkaa valmennusta. Olipa hyödyllistä, kun sai oikeasti keskittyä kuuntelemaan ja pohtimaan saamiaan oppeja, eikä vain odottaa, milloin katastrofi iskisi.



Viimeinen muokkaaja, Jusu R. pvm Ti Maalis 27, 2018 10:52 am, muokattu 1 kertaa

http://lauantaimaalari.net/y/granni/

4 Vs: Tie tähtiin! Estevalmennus 30.3. lähetetty Ma Maalis 19, 2018 3:51 pm

Jonna


Vierailija
Ryhmä 3
Jonna - [ *url=http://suomenpolle.webs.com/koto/Illuusio.htm]Kadon Illuusio[/url* ]

5 Vs: Tie tähtiin! Estevalmennus 30.3. lähetetty Ma Maalis 19, 2018 4:15 pm

Viiru


Vierailija
Ryhmä 1
Aino Reini - [ *url=http://kuippana.net/rk/hevoset/vikke/]Vics Grimaldi[/url* ]

6 Vs: Tie tähtiin! Estevalmennus 30.3. lähetetty Ma Maalis 19, 2018 4:21 pm

Calandre


Vierailija
Ryhmä 3
Calandre Bellefeuille - [ *url=http://hevosjarvi.weebly.com/jaumlaumln-lilja.html]Jään Lilja[/url* ]

7 Vs: Tie tähtiin! Estevalmennus 30.3. lähetetty Ma Maalis 19, 2018 6:24 pm

Minka A.

avatar
Vuokraaja
Ryhmä 4
Lydia Tuuliluoto - [ *url=https://sussuheposet.wixsite.com/kheops]Kheops[/url* ]


Lydia ja Kheops, tuotos (548 sanaa)

Saavuin Kheopsin kanssa Auburniin hyvissä ajoin. Ilma oli kiva ja koko talli alue suorastaan hohti satumaisen valon ympäröivänä. Nähdessäni Auburnin puitteet, teki mieli vain kääntää auto saman tien ja palata kotiin, mutta toisaalta uteliaisuuteni heräsi. Haluaisin päästä tutkimaan näitä puitteita lisää. Pihassa seisoi toinen toistaan hienompia hevosia siisteissä tarhoissa ja puitteet todellakin näyttivät olevan täydelliset. 

Parkkeerasin muutaman muun trailerin viereen ja kurkistin sisälle traileriin. Kerttu on tottunut matkustaja eikä näyttänyt olevan moksiskaan. Ennen valmennusta kuulemma olisi jokin puolen tunnin "ilman hevosia" osio, mutta en ollut saanut matkaan mukaan apukäsiä. Varustin kuitenkin Kertun jo valmiiksi ja laitoin itsellenikin varusteet. Lähdin taluttamaan oria piha-alueella ja yritin etsiä jostain jotain ihanaa ihmistä, jolle voisin Kertun jättää siksi aikaa, kun olisin maneesisa. Samassa huomasin pienikokoisen sinihiuksisen tytön... tai naisen, taluttavan kirjavaa ponia tarhaan. Lähdin hipsimään perään ja kun tämä oli päästänyt poninsa tarhaan, huikkasin tälle hätäisen tervehdyksen. 

"Hei, anteeks!  Jos oikein ymmärsin niin tossa valmennuksen alkuun on joku semmonen ilman hevosia -osio ja mulla ei tullu apukäsiä mukaan", aloitin ja sinihiuksinen hieman keijukaisen näköinen nainen naurahti. 
"Joo, mäkin voin vaikka auttaa kävelytyksessä. Me tultiin Hanin kanssa jo valmiiksi", tämä sanoi hieman ehkä ujosti, mutta pirteään sävyyn. 
"Ihanaa, kiitos! Mä oon Lydia ja tää on Kerttu, se on ihan peruskiltti, mutta voi vähän jotain pelleillä", selostin ja naurahdin hieman hermostuneesti. 
"Ori nimeltä Kerttu, kekseliästä! Mä oon Minka", nainen hymähti ja lähti kävelemään vierellämme lähemmäs maneesia. 

Juttelimme hetken aikaa Minkan kanssa niitä näitä, tämä on kuulemma 26-vuotias ja vuokraa aikaisemmin näkemääni kirjavaa ponia täällä Auburnissa. Sen lisäksi hän kuulemma omistaa vuokraponinsa orivarsan. Minka vaikutti oikein mukavalle ja uskon tämän pärjäävän Kertun kanssa pienestä koostaan huolimatta hyvin. Jätin siis kirjavan orini naiselle hyvillä mielin ja suuntasin itse sisälle varmaan upeimpaan maneesiin minkä olen ikinä nähnyt. 

Valmentajamme Isabella Sokka aloitti puolituntisen hieman kyselemällä hevosistamme ja aloimme kävellä toisen osakilpailun rataa läpi. Rata olisi minulle ja Kertulle kohtuu simppeli, kunhan itselläni vain pysyy hermot kasassa. Kerttu kääntyy oikein ratsastettuna vaikka kolikon päällä, eikä estekorkeuden pitäisi orille ongelmia tuottaa. Kun rataa oli kävelty ja pohdittu, jouduimme vielä hetken tekemään perus lihaskuntoliikkeitä, joka oli jo tuttu juttu. Kun on Yläkokon Repen tehotreenileirillä ollut, ei vartin lihaskuntosessio tunnu missään. 

Minkalla ja Kertulla oli sujunut kivasti. Ori oli kuulemma käyttäytynyt kuin enkeli, enkä voinut olla hymähtämättä. Nousin maneesissa ratsaille ja huomasin Minkan kivunneen maneesin katsomoon muutaman muun Auburnilaisen seuraksi. Aloitimme valmennuksen käyntityöskentelyllä ja ensin haettiin vain rentoja hevosia ja jumpattiin hieman omia käsiä, jalkoja ja niskaa. Isabella Sokka vaikutti todella määrätietoiselta, mutta ihan mukavalta valmentajalta. Olen paljon juttua kuullut Auburn Estaten omistavista Sokkan sisaruksista, joista ilmeisesti se kouluratsastaja, Amandako se oli, olisi huomattavasti tiukempi valmentaja. 

Ravissa ja laukassa jatkettiin samalla fiiliksellä, hevoset ratsastettiin rennoiksi ja letkeiksi. Kerttu tuntui harvinaisen hyvältä ja rauhalliselta, eikä välittänyt vieraista hevosista. Itseluottamukseni kasvoi hurjasti kuullessani Isabellan suusta kehuja Kertusta, tämän mukaan ori vaikuttaa oikein laadukkaalta. Itse hyppyjä otimme vain muutamia. Kerttu eteni aika vauhdilla, mutta oli ihan hyvin kuulolla. Eniten jouduin keskittymään siihen, etten itse jää jännittämään ja jarruttamaan, vaan annan Kertulle tilaa suorittaa. Samoista asioista Repe ja Merjakin ovat minulle saarnanneet, mutta aina voi saarnata lisää. 

Koko valmennukseen olin todella tyytyväinen. Tällainen verryttelyyn keskittyvä valmennus teki meille todella hyvää ja sain taas itselleni hieman lisää rohkeutta kisoja ajatellen. Huomenna lähtisimme Kertun kanssa hieman maastoon irrottelemaan, niin olisimme sunnuntain kisoja ajatellen valmiina ja toivottavasti rennolla mielellä!



Viimeinen muokkaaja, Minka A. pvm Pe Maalis 30, 2018 3:38 pm, muokattu 1 kertaa

8 Vs: Tie tähtiin! Estevalmennus 30.3. lähetetty Ti Maalis 20, 2018 12:29 pm

sebesalma


Vierailija
Ryhmä 4
Salma Stjärndahl - [ *url=http://seppele.piirroshevoset.com/hevonen.php?id=72]Bonnie KN[/url* ]

9 Vs: Tie tähtiin! Estevalmennus 30.3. lähetetty Ke Maalis 28, 2018 7:23 pm

Julia L.

avatar
Hevosenomistaja
Helppo B: Julia Luoti - Valerie, 510 sanaa

"Millanen valmennus se on jossa ollaan ilman hevosta?" Inna kyseenalaisti linjan toisessa päässä, kun olin pyytänyt tätä huolehtimaan Valerien kävelytyksestä. Pudistelin päätäni puhelin korvallani ja maiskutin Valerien matkaani tarhan perimmäisestä nurkasta.
"En tiiä vielä itekkään", totesin huvittuneena, sillä Isabella tuskin järjestäisi sellaista valmennusta, jossa ei ollut mitään järkeä.
"Mutta eikö ne kisat ollu jo huomenna? Aika huoletonta", nainen jatkoi puhelimessa, saaden minut pyörittelemään silmiäni turhautuneena. Aikaa ei kumminkaan ollut ihan tuhlattavaksi asti, vaikka valmennus olikin rennonpuoleinen.
"Hei! Älä kysele vaan tule auttamaan, NYT", murahdin ystävälleni, jonka puheisiin todellinen avunhuutoni hukkui. Sabinovoikko säpsähti napakkaa äänensävyäni ottaessaan löysässä riimussa muutaman raviaskeleen.
"Joo okei! Tulossa ollaan, vien Annaa just tarhaan. Ai niin muuten, Tohvelilla alkaa olla jo aika paljo virtaa", nainen kikatteli huolettomasti ennenkuin lopetti puhelun. Hän tiesi yhtä hyvin kuin minäkin, millainen pukkiperseriiviö tuntiponista kuoriutui joka kevät. Miksi, oi miksi koskaan olinkaan suostunut vastaamaan ruunan liikutuksesta juuri nyt...

Oli jokseenkin kummallista ilmaantua valmennukseen ilman ratsua. Maneesissa odotti kilpailupäivän ratapiirrosta muistuttava esteiden sokkelo. Minka ja Nita näyttivät enemmänkin pelästyneiltä radan nähdessään, kun taas minä ja Ellen vilkuilimme toisiamme huvittuneina. En ihmetellyt yhtään, mikäli Isabella olisi pistänyt meidät hyppäämään radan ilman hevosta, mutta ehkei Sokista vanhempi ja viisaampi saanut niin suurta mielihyvää nöyryyttäessään toisia kuin pikkusisarensa. Onneksi estetolppaan nojaavan naisen hymy oli pirullisesta kaukana.
"Laatikaa itsellenne samalla suunnitelma huomista varten", tummaverikkö totesi siirtyessään jonon ensimmäiseksi vetämään radan kävelyä. Harpoin esteväleillä suurinpiirtein Valerien laukan mittaisia askelia. Sarja tuli ratsastaa ehdottomasti yhdellä lyhyellä laukalla, sininen lävistäjälinja reippaalla kuudella laukalla. Kaarteissa tamman askel muistutti juuri ja juuri normaalin hevosen laukkaa, joten estevälit riittivät hyvin.
Ilmeestä päätellen Isabellan mielessä oli selvästi vielä muutakin.

Se pisti meidät kyykkäämään. Punnertamaan. Lankuttamaan! Oma lihaskunto oli rapistunut huomattavasti, jonka huomasi heti punoittavista poskista. Tosin minua helpotti huomata, en ollut ainoa, jota näytti tehojumppa puhalluttavan.
"Mitä te oikein teitte?" Inna kyseli luovuttaessaan Valerieta minulle ja minun aavistuksen vapisevalle olemukselle. Kiitin Innaa kasvattimme kaitsemisesta vastaamatta kysymykseen, ennenkuin ponnistin Valerien selkään vihdoin helposti pelkältä paljaalta hiekalta. Reidet olivat olleet hetken kovilla päätökseni myötä, mutta nyt jo hyvin tottuneet miltei päivittäiseen hyppelyyn.
"Miettikää, millainen verryttely on teille kaikkein tehokkain. Riittääkö vain muutama hassu hyppy vai täytyykö hölmöilyenergiat ratsastaa kunnolla pois?" Isabella aloitti heti, kun olimme päässeet hevostemme selkään. Mieleeni pilkahti heti vahva ajatus, että meidän verryttelyn täytyi sisältää ehdottomasti laukkaa. Paljon laukkaa. Mutta hyppyjä nuorikko tarvitsi vain virittyäkseen oikeaan fiilikseen.
"Nuorille hevosille kilpailutilanne on muutenkin raskas, jolloin pintapuolinen verryttely on silloin paras vaihtoehto", brunette jatkoi luennoiden, vahvistaen omaa aavistustani entisestään. Huomisissa kisoissa ehdottomasti kokeiltaisiin tätä vaihtoehtoa.

Ravissa pyörittelin enemmän pienempiä ympyröitä kuin isoja, jotka olin ottanut jo aiemmin verryttelysuunnitelmaani mukaan. Ahtailla verryttelyalueilla oli harvemmin tilaa vallattavaksi asti. Lisäksi suunnitelmani mukaisesti laukkuutin Valerien hyvin pidemmässä laukassa, jotta se sai selkänsä kunnolla käyttöön. Ainakin rankan valmennusrupeaman jäljiltä nuori tamma tuntui valmiilta radalle; sopivan vireältä ja vetreältä.
Keskityin yhteen ainoaan verryttelyhyppyymme hyvin. Valmistelin tamman hyppyä varten lyhyellä tiellä ja  hyvissä ajoin tehdyillä puolipidätteillä, että sen oli helpompi katsoa itse hyppypaikkaansa. Korkeahko ristikko ylittyi kevyesti keskeltä, sopivalta etäisyydeltäkin, enkä voinut olla muuta kuin tyytyväinen. Valerie tuntui selkään rennolta, mutta valmiilta. Tuntui ehdottomasti siltä, että me oltiin valmiita sijoittumaan kilpailuissa hyvin.


_________________
sgsh-t. Valerie | be afraid and do it anyway

10 Vs: Tie tähtiin! Estevalmennus 30.3. lähetetty To Maalis 29, 2018 9:27 pm

Sebesalma


Vierailija
Tuntui mukavalta päästä Bonnien kanssa hetken tauon jälkeen kahdestaan matkaan. Valmentajani Milla, joka ratsasti helpommassa luokassa toisella hevosellani Agilla, oli viime aikoina kulkenut enemmän ja vähemmän mukanamme. En ollut sanonut siitä mitään hänelle suoraan, mutta minusta oli jo hetken tuntunut, että persoonamme eivät sopineet kovinkaan hyvin yhteen. Hän oli hiukan liian itsevarma ja hiukan liian omistushaluinen, että olisimme voineet rupatella iloisesti ja jakaa auvoisia hevosmuistoja valmennusreissuilla. Minä taas olin liian mustasukkainen hevosestani ja pelkäsin salaa, että hän ratsastaisi sillä paremmin kuin minä. Bonnien kanssa olo oli kodikkaampi.

Ilta oli alkanut vähitellen pimetä. Auringon viime säteet siilautuivat maneesiin kiiltävänä ja herkkänä, kun keräännyimme sinne ilman hevosia. Meidän Alviinamme, joka oli ollut valmennuksessa muutamaa tuntia aikaisemmin, oli luvannut katsoa Bonnien perään sen aikaa. Näin mielessäni hänen pitkänhuiskean hahmonsa, joka päivysti ylpeän näköisenä avonaisen kuljetusauton vierellä ja lepuutti silloin tällöin villahanskaan peitettyä kättään Bonnien puhtaaksi harjatulla lautasella.

Tiesin sekä Rasmuksen että Lydian aikaisemmista kisoista. Rasmuksen kanssa olimme olleet törmänneet ensimmäisen kerran Seppeleen harjoitusestekisoissa vuonna 2014, vaikka silloin olimme tosin kisanneet eri luokissa. Myöhemmin sama oli toistunut vuonna 2015, kun starttasimme molemmat metrin luokassa. Sen jälkeen olimme nähneet epäsäännöllisen säännöllisesti; milloin retkillä, milloin yhteisissä valmennuksissa, milloin satunnaisissa kissanristiäisissä.

Lydia oli kilpaillut vuodenvaihteen Storytellers Cupissa samoissa luokissa kanssamme. Vilkutimme nopeasti Isabella Sokan lipuessa muotoonpakotettuine saappaineen maneesin keskelle.

Esterata seisoi kunnioitettavana maneesin keskellä. Tarvoimme Isabellan ohjauksella sen poikki kolmeen pekkaan, laskimme askeleita ja ravistelimme vaivihkaa maneesin hiekkaa saappailtamme.

"Sinulla on siis poni?" Isabella kysyi yhytettyään minut.

"On", vastasin.

"Minkä kokoinen? Iso poni varmaan?"

"Sataneljäkymmentä kuusi."

Isabella nyökkäsi.

"Ota huomioon erityisesti tuo sarjaeste", hän sanoi osoittaen punavalkoista esteparia. "Nopeat käännöksethän te saatte, kun se on vähän pienempi."

Isabella hyppyytti meidät lämpimiksi ennen selkään päästämistä. Alviina ehti jo tulla kurkistelemaan varustetun Bonnien kanssa maneesin ovelle, kun me vielä venyttelimme pohkeitamme tasapainoa hakien.

"Sitten selkään. Kävellään pitkään ja annetaan lämmön tarttua hevoseen."

Bonnielle teki hyvää kävellä pitkään. Oli se miten kokenut kisaratsu tahansa, aina se tahtoi jäädä tuijottelemaan seiniä tai outoon paikkaan asetettuja katsomorakennelmia. Pyöritellessäni hartioitani se pyöritteli korviaan ja puhalteli sieraimiaan Kertulle ja Laralle. Tutut hevoset saivat senkin rentoutumaan nopeammin.

Varsinainen valmennus sujui oikein mukavasti. Bonnie vetreytyi allani ja alkoi pyöristää niskaansa jo siinä vaiheessa, kun vielä teimme ravi-käyntisiirtymisiä. Tilavassa maneesissa oli mukavaa antaa sen vain kulkea askeltaan pidentäen.

”Pitkä jalka!” Isabella huuteli minulle maneesin keskeltä. Istuin muutaman askeleen alas harjoitusraviin ja kuvittelin, miten jalkani aukeni lonkasta lähtien kuin balettitanssijalla. Bonnie pärskähti allani, se tuntui nousevan ja laskevan karusellihevosmaisesti, kun venytin sääriäni sen ympärille. Tavallinen esteratsastajan erheeni, mietin ratsastaessani pääty-ympyrälle. Teki hyvää keskittyä hyvään perusasentoon. Nopeilla radoilla, joilla joutui keskittymään vain hyvään rataan ja turvalliseen ratsastukseen, jäin helposti kyhjöttämään jalka kolmella mutkalla.

Otimme vain muutaman helpon hypyn. Bonnie liikkui mukavasti: se ponnisti mielellään, höristi korvansa ennen estettä ja suihkautti iloisesti häntäänsä esteen jälkeen. Laskin mielessäni laukkoja, vaikka ratsastimmekin vain lyhyitä pätkiä radasta. Isabellan katse niskassani tuntui lempeältä Millan jälkeen. Oli helpompaa ratsastaa, kun ei tarvinnut ajatella, että valmentaja hinkui hevosen selkään heti kun tilaisuus tulisi.

Kaiken kaikkiaan valmennuksesta jäi hyvä olo. Sunnuntain kisoja ajatellen minulla alkoi olla oikein luottavainen olo. Pujottaessani ohjia sormieni lomitse pidemmiksi vielä pieni kaistale aurinkoa paistoi sisään maneesiin.

(514 sanaa)

11 Vs: Tie tähtiin! Estevalmennus 30.3. lähetetty Pe Maalis 30, 2018 2:57 pm

Minka A.

avatar
Vuokraaja
Ryhmä 2. 80cm - Minka Aavikko ja Tepehkiiha (605 sanaa)

Ai miten niin kuumotti kun äitini tuli tallille? No, ensinnäkin jouduin jättämään sen satuloimaan, suitsimaan ja kävelyttämään Hanin kun itse joudun johonkin Isben kuntorääkkiin. Toiseksi, se ei oikein arvosta poneja ratsuina, eikä todellakaan ole innostunut ajatuksesta, että olin vielä ostanutkin itselleni Nakin, joka myös on poni. Äitini on hieman tempperamenttinen, mutta jotenkin sain tälle saarnattua että Hanin kanssa sit ollaan ihan pirun rauhallisia, eikä edes ärähdetä.

Harjasin itse Hanin karsinassa vapaana äitini katsellessa ulkopuolelta. Nainen kasvattaa itse valjakkohevosia, eikä muutenkaan oikein ole ratsuihmisiä, vaan arvostaa valjakkoajoa paljon enemmän. Jostain syystä se kuitenkin oli päättänyt että just tänään haluaa tulla katsomaan meidän estevalkkaa. Kun Hani oli harjattu, sillä oli suojat paikalla ja olin vielä letittänyt tamman harjankin, lähdin Julian kanssa samaa matkaa maneesiin. Hanin varusteet olin kantanut karsinan eteen ja toivoin todellakin, että äitini saa ne tammalle ilman ongelmia. Olin myös kehottanut tätä taluttamaan Hania juoksutusliinasta, koska en todellakaan halua että Hani päätyy pinkomaan pitkin pihaa.

"Oliks toi sun äitis?" Julia naurahti kävellessämme maneesiin.
"Jep. Katto Hania semi arvostelevasti. Nakkia en oo sil viel ees esitelly", naurahdin ja puistelin päätäni hieman epäuskoisesti.
"Varmast se ihastuu Haniin kun näkee sen ratsastettuna", blondi lohdutti ja hymyili ystävällisesti.
"Toivottavasti. Ei sillä että mua sen mielipide kiinnostais, mut kyl se ain hyvält tuntuu jos se ees jottain kivaa mun mussukoist sanois", naurahdin ja saavuimme lopulta maneesiin.

Isbe pisti meidät maneesissa kunnolla hommiin. Aluksi tehtiin aivotyöskentelyä, eli käveltiin toisen osakilpailun esterataa läpi ja pohdittiin radan suoritusta. Hani on pieni ja kohtuu ketterä, mutta toivon hyviä ratoja, enkä usko että lähden sen kanssa tekemään kovin tiukkoja teitä. Tämä on vasta ensimmäinen estekilpailumme tällä korkeudella, joten en aijo ruveta uhkarohkeaksi. Jos uusintaan asti pääsemme, on se paljon haastavampi. Perusrata näyttää kohtalaisen simppelille, mutta uusinnassa pitäisi olla sitten ihan todella tarkkana.

Kävelyn jälkeen otettiin vielä vartin verran lihastreeniä, joka onneksi sujui kohtalaisen kevyesti. Tämän jälkeen hevosemme saapuivat maneesiin ja sekä äitini, että Hani näyttivät molemmat olevan hengissä. Äitini vain tyrkkäsi kirjavan tamman minulle ja jatkoi matkaansa maneesiin. Tämä ei selvästikkään näyttänyt vielä vakuuttuneelta. Nousin ratsaille ja kiristin vielä satulavyötä. Jalustimet olivat valmiiksi omilla mitoillani, ei Hanilla pahemmin kukaan muu ratsastanutkaan. Aloimme kävellä alkukäyntejä ja Isbe laittoi kaikki ratsastajat pyörittelemään suunnilleen kaikkia ruumiinosia. Tätä olen tehnyt Hanin kanssa paljon totuttaessani sitä siihen, että ratsastajan heiluminen ei tarkoita kuolemaa. Edelleen tamma vähän mulkoili minua yläkautta, mutta ei lähtenyt minnekkään.

Isabellan mukaan valmennuksessa keskitymme enemmän verryttelyyn ja siihen, miten kilpailutilanteessakin verryttely kannattaa suorittaa. Aluksi suoritimme paljon verryttelyä ja jumppaa käynnissä, jotta saimme hevoset rennoiksi. Hani oli pitkään melko jännittynyt ja jonkin verran säpsähteli ulkoa kuuluvia ääniä. Maneesin ulkopuolella oli ollut aika paljon vieraita hevosia, jotka olivat selvästi järkyttäneet pienen hevosen herkkää mieltä. Ravissa ja laukassa Hani alkoi vertyä ja rentoutua paremmin, eikä ollut enää jännittynyt kuin viulunkieli, vaan meni paikoitellen ihan oikeasti hyvinkin.

Hyppyjä valmennuksen aikana otettiin vain muutamia ja kaikki sujuivat aika hyvin. Tulimme hyviin paikkoihin ja Hani ponnisti todella hyvällä voimalla siihen nähden, että se on juuri vasta palannut hommiin mammalomalta. Loppuverryttelyitä suorittaessa Isabella kävi läpi meidän kaikkien kanssa ajatuksiaan hevoskohtaisesti. Meidän kohdalla hän suositteli ottamaan verryttelyssä vain parit hyvät hypyt, koska Hani väsähtää nopeasti. Lisäksi Isbe neuvoi pitämään muunkin verryttelyn lyhykäisenä, jotta Hanin vain saisi rennoksi ja hereille, mutta se ei ehdi väsyä.

Valmennuksen jälkeen lähdin Hanin kanssa pihalle kävelemään, kun seuraava ryhmä oli aloittelemassa valmennusta. Äitini lähti kävelemään pihalle kanssani ja päätin kävelyttää tämän Nakin tarhan kautta. Karvainen orivarsa rallitteli tarhassa ja äitini pysähtyi hetkeksi katselemaan sen menoa.
"Kyllä siitä hyvä tulee, liikettä ainakin löytyy", äitini sanoi ja taputti Hanin kaulaa. Itse en sanonut mitään, mutta kasvoilleni levisi pieni hymy. Vihdoinkin se alkaa tajuta, että oli elämäni paras tilaisuus päästä Auburniin vuokraamaan hevosta.

12 Vs: Tie tähtiin! Estevalmennus 30.3. lähetetty Pe Maalis 30, 2018 10:15 pm

Calandre


Vierailija
Ryhmä 3: Calandre Bellefeuille - Jään Lilja

Saavuimme Ellenin ja Liljan kanssa ajoissa Auburn Estaten pihaan. Ratsut sai kuulemma laittaa kuntoon tallin tyhjissä karsinoissa, joten talutin Liljan yhteen vapaana olevaan karsinaan kiinni. Talli oli viihtyisän oloinen ja tilava! Varustimme Ellenin kanssa yhdessä Liljan, joka olikin ihana oma itsensä jälleen kerran. Tällä kertaa estesatulahuopa oli pinkki, sillä Liljan esteillä käytettävissä suitsissa on pinkit yksityiskohdat ja pinkein timantein koristeltu otsapanta. Lisäksi jalustimet ovat pinkit. Jotta pinkki kokonaisuutemme olisi täydellinen, olin ottanut mukaan vielä pinkki-sinisen ratsastusloimen. Ponnistin Liljan selkään Ellenin pienellä avustuksella ja lähdimme yhtä matkaa Auburn Estaten maneesiin. Maneesi oli tallin tapaan tilava ja mahtipontinen ei ihme, että sen sanottiin olevan tilan ylpeys! Valmentaja lyhyen puoleinen ja pitkillä hiuksilla varustettu Isabella, saapui maneesiin pitämään valmennusta. Alussa keskityimme pyörittelemään meidän ratsastajien käsiä, jalkoja, hartioita ja niskoja. Se tekikin terää, sillä mukavasti naksahteli niskat ja muistutti samalla hierojan tarpeesta. Jos sitä toisen osakilpailun jälkeen ehtisi varata ajan ja muistaisi tällä kertaa mennäkin paikan päälle. Lilja vähät välitti, vaikka satulassa tulikin pyörittyä. Se käyskenteli eteenpäin leppoisaan tapaansa rauhassa. Teimme paljon siirtymisiä ja todella paljon käyntityöskentelyä. Lilja olikin helppo saada rennommaksi, kumpa saman voisi sanoa itsestä. Sitä jotenkin aina unohtaa pikkujuttuja valmennuksissakin. Kun itse sain ajatukset keskitettyä kotiasioiden sijaan vain ja ainoastaan valmennukseen, olikin helpompi rentoutua ja keskittyä omaan tekemiseen. Tummanpunarautiaalle tammalle pystyi antamaan normaalia pidemmän mahdollisuuden kaulan venyttelyyn.

Itse verryttelyhypyt säilyivät rentoina ja myös ilmavina. Ponnistukset osuivat myös kohdilleen aika hyvin, pientä petrattavaa tosin löytyi. Esteiden jälkeen saimme jatkettua matkaa sujuvassa, rytmikkäässä laukassa, missä viime aikoina on ollut vaikeuksia. Välillä rentous katosi meistä molemmista, mutta Isabellan jämptistä muistutuksesta se palautui aina takaisin ja muistin taas tehdä töitä sen eteen. Pieni hymy nosti pintaansa, kun saimme positivista palautetta Liljan hyvästä kehon käytöstä. Tamma kantoi koko kehonsa hyvin, mikä näkyi heti omassa helppoudessa olla hypyissä mukana. Hypyt olivat pehmeitä ja helppoja. Liljan kaula pysyi myös kaarella alaspäin hypyn keskellä. Nyt takajalat ovat alkaneet olemaan paremmin alla ja työskentelemään aktiivisemmin laukassa. Laukka ei ole enää laahaavaa, vaan ilmavampaa ja paljon eteenpäin vievämpää. Lilja myös vastaanotti pienetkin avut ja yhteistyömme parani jälleen pienin askelin.

Pohdimme myös Isabellan kanssa parasta mahdollista kisaverryttelyä juuri meille. Lilja toimisi ehkä vielä paremmin, jos ottaisi muutaman nykyistä enemmän harjoitteluhyppyjä alle, jotta se ehtisi sisäistää entistä paremmin kisatilanteen. Vaikka tosin sen kanssa ei ole ollut pahempia ongelmia koskaan kisoissa, mutta aina voi parantaa. Laukkaa pitää muistaa verryttelyssä vähän työstää, että se lähtee kunnolla pyörimään ja on sitten kisaradoilla paras mahdollinen. Hurjasti Liljan laukkaa onkin saatu kehitetty ja onhan sitä itsekin oppinut ratsastamaan kuluneiden päivien aikana tammaa, niin että siitä saa paremmin irti just esimerkiksi hyvä tempoisen ja rytmikkään laukan.

Valmennuksen lopuksi jäimme vielä puolen tunnin ajaksi maneesin ilman hevosia. Ojensin hikisen suomenhevosen ohjat Ellenille taluttelua varten ja siirryin kuuntelemaan Isabellan ohjeita. Kävelimme tulevan osakilpailun esteradan kopiota lävitse ja pohdimme omia kisaratasuunnitelmia. Kaksoissarjalta tulisi olemaan tiukka käännös seuraavalle esteelle ja sitäkään seuraava esteväli ei ole helpoimmasta päästä, pitää olla todella tarkkana, että saa Liljan hyvään ponnistuskohtaan, jotta ei tule pudotusta eikä kieltoa. Ampiaisesteen ei pitäisi tuottaa mitään ongelmia, sillä Lilja ei onneksi pahemmin välitä erikoisesteistä. Lopuksi treenattiin vielä meidän ratsastajien lihaskuntoa. Vatsalihakset olivat olleet jo valmiiksi tiukilla ja nyt niitä vielä treenattiin erikseen. Jos tämän jälkeen ne eivät ole kunnossa niin ei sitten ikinä.

Valmennuksen loputtua kiitin Isabellaa kattavasta ja opettavaisesta valmennuksesta ja suuntasin kohti Laukkalan hevosrekkaa. Ilokseni Ellen oli ehtinyt jo kävelyttää Liljan ja laittaa sen jo rekan sisällekin. Sain vaihtaa omat ratsastusvaatteet ja hypätä hevosrekan hyttiin. Nyt on taas takataskussa neuvoja ja motivaatiota seuraavia osakilpailuita kohtaan.

13 Vs: Tie tähtiin! Estevalmennus 30.3. lähetetty Pe Maalis 30, 2018 10:16 pm

Calandre


Vierailija
575 sanaa, sori unohtu edelliseen viestiin laittaa. pale

14 Vs: Tie tähtiin! Estevalmennus 30.3. lähetetty Pe Maalis 30, 2018 11:02 pm

Rasmus A.

avatar
Hevosenomistaja
Ryhmä 4
Rasmus Alsila - Living Art

Oli vähän outoa joutua maneesiin Isben vetämälle jumppatunnille hevosen selkään hyppäämisen sijaan. Mä en ollut tehnyt punnerruksia varmaan yläasteen liikkatuntien jälkeen eli n. viiteen vuoteen, mutta ihan hyvin ne kulki - ehkä ratsastaminen oli sittenkin liikuntaa. Venytellä kyllä pitäisi enemmän, sen mä tiesin.

Kevyempi valmennus tähän väliin teki sekä mulle että Laralle tosi hyvää. Tamma oli alkuun aika kireä ja meinasi lähteä laukalla alta karkuun, kun pyörittelin sen selässä käsiäni. Se rentoutui kuitenkin yllättävän nopeasti, kun pääsimme varsinaisen valmennuksen puolelle. Rauhalliset pitkät verryttelyt taivutuksineen sai Laran venymään eteen ja alas ja liikkumaan tasaisen letkeästi. Hypyt vähän innostivat hevosta alkuun, mutta löydettiin Isben vinkkien avulla niihinkin hyvä tatsi ja sopiva rentous. Lara malttoi odottaa esteitä ja mä maltoin odottaa Laraa, eikä me keilattu yhtään estettä kumoon. Rentoutuessaan Lara alkoi myös hypätä paremmalla tekniikalla, teki kunnolla töitä selän läpi ja avasi takaa. Se ei kuitenkaan muuttunut yhtään löysäksi tai ollut kiinni puomeissa, ja kaiken kaikkiaan hypyistä jäi hyvä ja sujuva fiilis.

Me juteltiin Isabellan kanssa myös sopivasta kisaverkasta. Mä olin aina ajatellut, että Lara oli niitä hevosia joiden kanssa enemmän on parempi, mutta asia ei ehkä pitänytkään paikkaansa ainakaan rankemmilla viikoilla. Kun Lara väsyi, se alkoi kompensoida vauhdilla, ja sitten taas tekniikka kärsi. Parempi oli ratsastaa hevonen kaikessa rauhassa rennoksi ja hyvälle tuulelle ja ottaa vain muutama hyvä hyppy. Sitä ei yhtään kannattaisi väsyttää helpomman ratsastettavuuden toivossa vaan päinvastoin.



Viimeinen muokkaaja, Rasmus A. pvm La Maalis 31, 2018 10:22 am, muokattu 2 kertaa


_________________
Living Art

15 Vs: Tie tähtiin! Estevalmennus 30.3. lähetetty Pe Maalis 30, 2018 11:12 pm

Vivienne B.

avatar
Isabellan kummityttö
Vivienne Blankley - Austria, 60 cm
584 sanaa

Koko päivä oli ollut ihan hiton kummallinen. Aamupäivästä oli Isabellan ja Amandan äidin hautajaiset, mikä oli kyllä melkoinen tapahtuma Kallan kylässä. Mäkin olin siellä mukana ja hitto että se oli kiusallista. Siskoksilla oli semmoset ihmeelliset, hienostelevat hatut ja pelkkää mustaa (no mullakin koska Isbe pakotti), mutta muuten ne oli ihan erilaisia. Isbe oli ihan kivikasvoinen eikä sitä oikein ees tuntunut surettavan, vaikka se oli sen oma äiti. Jotenki en ihan tajunnu koko juttua, koska äiti on kuitenkin aina äiti. Eikä niitten äiti voinut olla niiiin kamala, sillä Amanda kyllä vollotti. Ja hitto että se vollotti!! Kattelin sen porausta ihan äimän käkenä, vaikka oon tottunut italialaisten tapaan näyttää tunteita. Tää oli jotain ihan muuta, tai sitten Amanda näytteli jotenkin hiton hyvin. Mutta en usko. Se oli niin hillitön itkussaan, ettei kukaan edes näyttelis niin överisti.

Olin aluksi tosi varovainen ennen valkkaa, mutta ei Isbe välittänyt. Se tuntui olevan enemmän tylsistynyt muistotilaisuudessa, joka pidettiin hirveen näyttävästi niitten kartanolla. Koska tää kylä on Kalla ja ne oli hautajaiset, niin kartanon aula oli _ihan täynnä_ valkokalloja (niillä kukilla oli joku toinenkin hassu nimi, minkä yks vähän ujo mutta nätti heppatyttö mulle kerto. Sen piti kuulemma huolehtii kukista ja siivouksesta. Juttelin sen kaa vaan piruillakseni, koska se näytti siltä ettei haluis häiriöö ja koska en vielä tuntenut sitä. Musta on kiva välillä tuppautua ja hämmentää).

Tällä kertaa valkassa Isbe käskytti meitä alkukäynneistä lähtien. Taas se leikki semmosta valmentajaa, joka ei mukamas olis mun kummi ja käyttäytyi hirveen kylmästi. Vähän se vois alkaa oppia suosimista, aattelin, kun jouduin pyörittelemään käsiä niin kuin muutkin. En mä ollut vielä niin vanha, että mulla olis todellakaan ollu esim hartiat jumissa. Me otettiin koko valkka aika rennosti mikä oli sillein epäreilua, että varmasti vaan Isbeä itteään väsytti eikä se jaksanut valmentaa mitään rankkaa. ”Teillä on ollut koko viikko valmennuksia ja kilpailut kahden päivän päästä, otetaan siksi rennommin.” Jep, jep. Kuulosti niiin selkeältä tekosyyltä. Olin sitä paitsi salakuunnellut, ja Isabella oli bilettänyt Kanadassa kaikkien kilpailujuttujen lisäksi.

Oli silti joo kivaa miettiä parasta verryttelyä, koska en ollut hirveesti sunnitellut kilpailuita siinä mielessä. Tehtiin Rillan ja mun varalle sotasuunnitelma, jossa tietty piti saada se liikkeelle ja innostumaan. Isbe käski laukkaamaan heti verkan alkuun jotta se liikkuis, ja hyppäämään kans aika varhaisessa vaiheessa. Verkassa ei sais tylsistyttää sitä, eikä ainakaan ravata sataa kierrosta vaan ajankuluks. Nyökkäilin vaan kaikkeen mitä Isbe sano, mutta tekisin sitten sunnuntaina oman mielen mukaan. Pitää sillon sitten miettiä, mikä fiilis on.

Rilla oli ihan kiva ratsastettavuudeltaan, vaikka raippaa piti välillä käyttää. Nyt tsemppasin hirveesti ulkoapujen kanssa ja keskityin kunnolla siihen, että ulko-ohjakin pysyi kädessä. Siitä oli jotenkin hirmu helppo vahingossa löysätä, kun tamma ite hidasteli. Meille ei tullu yhtään pudotusta, mikä oli tosi kiva, koska yleisössä oli enemmän väkeä kuin yleensä. Siitä tuli kivan jännä fiilis. Mut sitten rennon hyppytreenin jälkeen alkoi tosi outo osuus. Mun piti kuulemma hankkia Rillalle joku hoitaja ja olin vaan täh, niin Isbe meni kiukkuisesti hakemaan ite tallista jonkun (en tuntenu sitä ja mua ärsytti että se sai Rillan hoitoon).

Me käveltiin kisarata, mikä oli siistiä. Isbe lupas jättää sen maneesiin, niin saisin oikeesti taottua sen mun päähän viikonlopun aikana. Mä olin vähän huono muistamaan juttuja by heart. Kävelin sitä rataa mun tulevien kilpakumppanien kanssa hirveen vakavana ja mutisin itekseni, kun loppu oli sit vielä oudompi. Isbe piti meille jumppatuntia! Nyt kyllä laitan äitille viestii, et täti on kajahtanut. Kyllähän nyt hifistelijät vois iteki ostaa kuntosalikortin. Kiva sit mennä sinne kisoihin, jos jalat on yhtä pökkelöö kummitädin jonkun kyykkyvillityksen takia. (Olin nokkela ja tein salaa liikkeet kevyesti, varmuuden vuoksi).



Viimeinen muokkaaja, Vivienne B. pvm La Maalis 31, 2018 12:05 am, muokattu 1 kertaa


_________________
Viivin esittely

16 Vs: Tie tähtiin! Estevalmennus 30.3. lähetetty Pe Maalis 30, 2018 11:16 pm

Nita M.

avatar
Vuokraaja
Ryhmä 2 80cm, Nita Merisalo & Audrey v. Helmwald, 674 sanaa

Ihmeiden aika ei tosiaan ollut ohi, kaikkea muuta. Jimi oli lähtenyt mun kanssa tallille. Veli oli mutissut jotain siitä, kuinka sen pitäisi tulla tarkistamaan mun harrastus. Ja se, että mä en kuolisi estevalmennuksessa. Tästä tulisi mielenkiintoista. Mulla alkoi jo hieman väsymys painaa, sillä kahden päivän valmennusreissu vaati veronsa. Toivottavasti Armi ei olisi yhtä väsynyt kuin minä, koska muuten valmennus olisi aivan varmasti katastrofi.

Punarautias kuitenkin odotteli mua korvat pirteästi hörössä tarhassa. Ihana rakas veljeni pysytteli sopivan välimatkan päässä, kun nappasin hannoverin mukaan tarhasta. Jimillä oli töitä pysytellä kaukana hevosista, kun käytävällä kulki useampia hevosia ristiin rastiin. Kun veli olisi tietänyt mitä olin suunnitellut tämän osalle tänään, olisi Jimi jäänyt aivan varmasti kotiin ja päästänyt mut yksin valmennukseen. Mä olin aika ajoissa, joten mulla oli hyvin aikaa harjata Armi huolellisesti ja sitten varustaa tamma sekä itseni kuntoon valmennusta varten.

"Meillä on semmonen pieni osio tossa ilman hevosia, joten Armi tarvii kävelyttää. Sä voit ottaa sen. Talutat vaan muiden perässä sitä, kunhan et liian lähelle vie. Armi on tosi kiltti, joten kyllä sä sen kanssa pärjäät. Jos sattuu tulemaan ongelmia niin Inna varmasti osaa auttaa, se on toi joka taluttaa tota isoa vaaleeta kirjavaa", virnistin törkäten ohjat miehen käteen ja lähdin vikkelästi maneesiin. Jimi oli fiksu ja Armi hyvinkin leppoisa tapaus, joten tämä pärjäisi aivan varmasti. Ja paikalla oli muitakin hevosihmisiä, joten ei mies yksin joutunut tamman kanssa jäämään.

Totuus iski päin mun kasvoja, kun näin maneesissa odottavan radan. Meidän pitäisi selvitä sellaisesta, mielellään menestyen, jo ylihuomenna. Onneksi me päästiin nyt jo tutustumaan rataan, koska mulle estekisat olivat pieni mysteeri. Mä katsoin toisilta mallia ja kävelin rataa. Onneksi Isabella neuvoi mua vähän tarkemmin, sillä perijätär tiesi mun tason esteiden kanssa. Nainen antoi vinkkejä ihan yleisellä tasolla ja vähän myös mitä mun kannattaisi missäkin tehdä Armin kanssa. Rata oli alkuun näyttänyt pahalta näin kokemattoman silmiin, mutta kun sen purki osiksi, ei se ollutkaan ihan niin paha enää.

Joku ihme jumppalihaskuntotreeni tai jotain sinnepäin, meni multa ihan kohtalaisesti. Mun kunto oli aina ollut ihan hyvä, mutta nyt ratsastuksen myötä se oli parantunut jo paljon. Kiitokset siis Armille, joka ylläpiti mun kuntoa ja eritoten vatsalihaksia. Kun hevosettomasta osuudesta oli selvitty, ilmestyivät kaikkien ratsut maneesiin. Jimi näytti huokaisevan helpotuksesta, kun mä nappasin tamman ohjat itselleni.
"No oliko aivan kamalan järkyttävää?" kysyin huvittuneena veljeltäni. Tämä vain värähti ja lähti muiden perässä katsomoon istumaan. Ei sitten, toivottavasti tämä nyt ei saanut ihan kamalia traumoja hevosista. Armi tuskin niitä ainakaan aiheutti, se varmasti käveli tyytyväisenä miehen perässä pitkin pihaa.

Tamman korvat pyörivät innostuneesti, kun me käveltiin maneesissa. Innostumisesta huolimatta mä sain pyöritellä itseäni ihan rauhassa selässä, ohjien ollessa Armin kaulalla. Välillä korjasin reittiä pienellä pohkeen tiivistämisellä, mutta punarautiaalla oli homma heti hallussa. Armi oli selvästi sujut meidän hetkellisestä lajin vaihdoksesta ja se alkoi jo hieman innostua hommasta. Ei se paljoa näkynyt ja ratsastettavuus ei kadonnut mihinkään, mutta pieni muutos näkyi sen olemuksessa. Mäkin aloin hiljalleen tykätä hyppäämisestä, mutta en mä kouluratsastusta vaihtaisi mihinkään. Mielenvirkistykseksi me varmaan voitaisiin Armin kanssa välillä hypätä joitain esteitä.

Sileällä meillä ei ollut kummallisempia ongelmia. Eikä kyllä rentoudenkaan, sillä Armilla ei ollut mitään syytä edes jännittyä. Mäkään en tällä kertaa aiheuttanut yhtään mitään, koska mullakin oli aika rento ja luottavainen olo. Kyllä me pärjättäisiin, ei meitä muuten päästettäisikään esteosakilpailuihin. Kun mietittiin verkkahyppyjen määrää, mä totesin, että me tarvittaisiin todennäköisesti vain muutama. Armi tarvitsisi vain saada vähän hereille, että nyt mentäisiin esteitä, eikä oltu koulua tuuppaamassa. Ennemmin mä tarvitsisin niitä hyppyjä kuin rautias. Tamma kun ei kerännyt hirveästi mitään pöllöenergiaa ja tällä valmennusmäärällä ei sitä kerkeäisi edes kerääntyä.

Hypyissä Isabella painoitti mun kohdalla, että mun pitäisi vain malttaa odottaa hyppyä ja vain mukautua siihen, tekemättä yhtään mitään ylimääräistä.
"Odota, odota, odota", nainen hoki meidän lähestyessä estettä. Joten mä odotin. Ja tajusin, kuinka eritavalla mä pääsin hyppyyn mukaan, kun en hypännytkään etukäteen enkä sukeltanut hypyssä. Mä sain taas hommasta kiinni, joten perijättären ei tarvinnut mulle enää hokea odottamista. Arminkin hypyistä tuli aivan erilaisia, kun mä en heilunut perunasäkkinä siellä selässä. Me jopa saatettiin etäisesti näyttää vähän esteratsukolta, eikä väärään paikkaan eksyneeltä kouluratsukolta. Mä aloin kerta kerralta saamaan nopeamin jutun juonesta kiinni.

17 Vs: Tie tähtiin! Estevalmennus 30.3. lähetetty Pe Maalis 30, 2018 11:55 pm

Jonna


Vierailija
Jonna & Kadon Illuusio (558 sanaa)
Storytellers Cupin ystävänpäiväteemaiset osakilpailut Auburn Estatessa piirtyivät tarkasti takaisin mieliini purkaessani Sisua kuljetusautosta ja astuessani takaisin hulppean kartanon maille. Koulusuoritukseni kyseisissä kisoissa ei mennyt kuten piti ja pystyin vieläkin tuntemaan kisoja tuomaroineen nuoremman Sokan pistävän katseen luissa ja ytimissäni. Olikin siis sanomattakin selvää, että jäin lähes sanattomaksi, kun meidät tuli ottamaan ystävällisesti vastaan jämäkän kädenpuristuksen saattelemana Sokan sisaruksista se vanhempi puolisko, jonka huulille nousi tervehdyksen aikana jopa pieni hymynkare.

Jäin hämilläni purkamaan Sisua kuljetusautosta Isabellan viilettäessä matkoihinsa tapaamaan pikaisesti muita valmennukseen osallistujia ennen toisen ryhmän alkua. Ori rymisteli alas lastausramppia pysähtyen niille sijoilleen saatuaan kaikki neljä kaviotaan turvallisesti tasaiselle maalle ja päästäen pitkän ja kantavan hirnahduksen ilmoille. Naurahdin höppänälle ja taputin sitä tyynnyttelevästi kaulalle. Meille oli varattu päiväksi käyttöön yksi tyhjillään olevista karsinoista, jonne lähdin oria taluttamaan yrittäen samalla raahata mahdollisimman paljon tavaroitamme hoitoboksin viereen. Yhdellä reissulla en kuitenkaan selvinnyt, vaan jouduin käydä hakemassa vielä orin yleissatulan sekä pehmustetun, satulanmallisen huovan. Meitä osallistujia oltiin ennakkoon sen verran infottu, ettei tällä kertaa vedetä veren maku suussa ja huippusuorituksia tavoitellen, vaan rennosti ottaen hyvällä hengellä. Saa nähdä, mikä on ammattiesteratsastajan käsitys rennosta harjoittelusta - hänelle valmennus ei välttämättä tuntuisi missään, mutta itse saatan hyvinkin lähteä sieltä hikikarpalot selän ja verryttelytakin välissä tanssien.

Sisu katseli uteliaana vastapäisessä karsinassa seisovaa suomenhevostammaa sekä tämän hoitajaa. Katseemme kohtasivat hetkeksi ja tervehdin häntä suomalaiseen tapaan vienosti nyökkäämällä samalla hieman hymyillen, mutta uppouduin nopeasti takaisin omiin hommiini. Olin puunannut orin kotipihassa ennen autoon lastausta ja se oli myös pysynyt kuljetuksen ajan puhtaana. Riitti, että hieman pölyharjalla puistelin päällyskarvaa ja kävin kaviot lävitse, ennen kuin nappasin mustan nahkasatulan puolioven päältä ja asettelin sen pehmustehuovan päälle. Sisu on aina ollut helppo hoitaa ja varustaa, eikä se nytkään pistänyt pahakseen kiinnittäessäni vyön ja kiristäessäni sitä heti parilla reiällä. Suitsittaessa odotin orin laskevan päätään alemmaksi, jottei minun tarvitsisi lyhyellä varrellani kurotella korkeuksiin. Tarjosin orille kämmeneltäni oliivikuolainta, jonka hevonen hamusi suuhunsa ja etsi sille kielellään sopivan kohdan vedettyäni niskahihnan korvien taakse. Kiristin poskihihnoja molemmin puolin yhdellä reiällä ja kiinnitin niska ja turpahihnat hopeasolkiin. Seuraavaksi olikin aika siirtyä kohti maneesia, josta meitä edeltävän ryhmän osallistujat olivat jo poistumassa.

Valmennuksen alku meni toden totta rennoissa merkeissä ja alkukäynteihin meni arviolta varmasti lähes parikymmentä minuuttia. Kuljin Sisun kanssa pitkillä ohjilla ja ison osan ajasta annoin ohjien roikkua satulakaaren edessä sään päällä pyöritellen itse samalla raajojani ja niskojani verrytellen, jotta veri lähtisi paremmin kiertämään ja olo olisi kokonaisvaltaisesti rennompi. Sisu reagoi hienosti istuntaani, eikä ohjastuntumaa juurikaan tarvittu käynnissä, joka toimi vallitsevana askellajina valmennuksen ajan. Kun olimme alkuun saaneet ratsastajat rennoiksi, oli aika paneutua hevosiin ja teimme pitkän pätkän siirtymisiä yrittäen saada hevoset hyvin kuulolle ja ryhmän rämäpäisimmät ratsut käymään vähemmillä kierroksilla.

Isabellan sanoin tavoitteena oli pyrkiä "-- tavanomaista pidempään kaulaan ja mahdollisimman pehmeään tuntumaan." Sisun kanssa tämä tuntui toteutuvan jo alkukäynneissä ja ohjia hieman keräiltyäni ori ei pusertanut kuolainta vastaan, vaan kohotti päätänsä haluamani verran ja hyväksyi hienosti keveän tuntuman suussaan. Taputin nuorta oria kannustavasti kaulalle ja lähdimme koittamaan ensimmäisiä varsinaisia hyppyjä, joita kuului treeniin ihan vain nimellinen määrä. Isabellan tarkoituksena oli antaa meille hyvät eväät verryttelytilanteisiin, jotta niistä saataisiin hankittua parhaat eväät itse tehokkaaseen kisasuoritukseen. Hevosiin keskityttiin ratsukkokohtaisesti ja kunkin ratsukon kohdalla pyrittiin miettimään, tarvitseeko juuri tämä hevonen allensa vain pari herättelevää hyppyä, vai pitääkö siitä pusertaa lähes kaikki mehut pihalle, jotta itse suorituksen aikana osattaisiin ottaa rennosti. Valmennuksen jälkeen jäi kyllä todella hyvä fiilis ja kotimatkalla oli paljon pohdittavaa tulevana sunnuntaina häämöttäviä osakilpailuita varten.

Sponsored content


Takaisin alkuun  Viesti [Sivu 1 / 1]

Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin

Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa