Breakfast at Tiffanys (off)

/ mukaan @Isabella S., sijoittuu 13.12., suljettu

Mä seisoin suuren kartanon pääovella ja yritin tasaa hengitystä. Lähtisin koht pidemmäks aikaa Englantii ja halusin nyt viettää Isabellan yhen hemmotteluillan Orijoen hienoimmassa ravintolassa. Olin tahallani jättäny auton rakennuksen etee, ettei Isabellan tarvis kävellä siroilla koroilla liia pitkää matkaa. Ainoo ongelma oli, et Isabella ei tienny mun tulosta tai illan suunnitelmista mitään. Varovasti mä kuitenki soitin ovikelloo ja kuulin kumisevan äänen oven toiselta puolelta.

Luin kirjastossa työpapereiden sijasta saksalaista dekkaria, kun pääovien ovikello soi. Odottelin hetken, mutta liikettä ei kuulunut. Amanda tai Anna eivät avanneet ovea juuri koskaan, tuskin nytkään.

Harmistuneena hiippailin aulaan, ylläni mustat urheilulegginsit ja laadukas huppari. Tukka oli korkealla nutturalla ja ulkoinen olemukseni suorastaan huusi kotipäivää. No, olinpahan edes meikannut kevyesti. Avasin oven ilmeettömästi, mutta hämmästyin hyvin äkkiä.
"Mitä ihmettä sä täällä teet? Taas?" ihmettelin. "Tallensin mun numeron sun puhelimeen, oisit voinut laittaa jotain viestiä."

Pitelin kättä lantiolla ja esitin harmistunutta, vaikka yllätys oli ihan mieluinen. Thomas oli oikein tyylikkäänä ja hyvännäköisenä, mikä oli toisaalta vähän epäilyttävää.

"Good evening, dear" nyökkäsin kohteliaasti brunelle pienen hymyn kera. "Ajattelin täs, et kaike tapahtuneen jälkee voisin viiä sut syömää oikein laadukkaaseen ravintolaan" lause oli enemmänki toteamus ku ehdotus.

Naisen ulkonäkö kerto tän olleen joko kotona tai tallilla koko päivän. Ainakaan naine ei ollu poistunu kartanon mailta metriikää syrjään. Silti Isabella oli kaunis ja huoku itsevarmuutta.

"Ai, niinkö?" vastasin Thomasin illalliskutsuun hitaasti ja harkitsevalla sävyllä. Hymyilin pienesti ja toivoin sen rohkaisevan nuorukaista. Oikeasti hymyilin miettiessäni, kenen tässä kannattaisi tarjota illallinen ja kenelle, jos varallisuutta mietittiin.

"Saanko ainakin puoli tuntia aikaa?" kysyin ja käännähdin samalla jo sisälle asuntoon. Pohdin kuumeisesti mahdollisia asuvaihtoehtoja, säätä, Thomasin paidan väriä ja todennäköisintä ravintolakohdettamme. Skannasin mielessäni mekkoja lävitse, kun samalla etenin hurjalla vauhdilla kohti niitä.

En ehtinyt kiireisiltä ajatuksiltani huomioida, saiko Thomas itseään oven sisäpuolelle ennen sen sulkeutumista. Hiljaisesta ähkäisystä päättelin, että ainakin jotain oli jäänyt väliin. Ja kaipa mies osaisi odottaa ulkonakin. Ei kukaan nollakelillä kuoliaaksi jäätyisi, vaikka päätyisinkin viimeisenä sovitettuun asuun aikataulua pienesti venyttäen.

Isabella lähes syöksy takasin sisälle asuntoon ja vaati puolta tuntia valmistautumisee.
"I'm feeling extra nice, so you have 15 minutes. Period" virnistin brunen selälle tämän poistuessa syvemmälle kartanon uumeniin. Painava puuovi läsähti suoraan mun selkään ja selkeesti Isabella huomas sen, ainakin naisen askel hidastu hetkeks.

Hetken aikaa harkittin, uskalsinko lähtee haahuilemaan Isabellan puoliskoon kartanosta ja pian löysinki itteni samaisesta takkahuoneesta, jossa brunette oli ensimmäisen kerran mut saanu pauloihinsa. Kävelin päättäväisenä alkoholien suuntaan ja kaadoin pienen tilkan viskiä kristalliseen lasiin.

Sudin pikavauhtia korjaavaa meikkiä vanhojen päälle, vaikkei olisi pitänyt. Keskityin kostuttamaan ja pohjustamaan huulet kunnolla, minkä jälkeen levitin niille nuden Chanelin. Silmiin levitin vain hieman luomiväriä ja lisäsin päälle aavistuksen ripsiväriä. Käteni toimi täydellisen tasaisesti, vaikka sisäisesti hermostutti. Äkillinen treffikutsu kutkutti vatsassa kuin pikkutytöllä ja halusin näyttää hyvältä. Kokemuksesta kuitenkin tiesin, että vähemmän olisi enemmän - varsinkin, kun minulla ei ollut aikaa tai halua toteuttaa mitään Oscar-gaalan tasoista meikkiä.

Avasin hiukseni ja kärvensin pikaisesti ponnarin jättämää painaumaa suoristusraudalla pois. Latvat jäivät luonnostaan loivalle kiharalle, joten kampaukseni oli pienellä pöyhimisellä lakkaa vaille valmis. Suihkautin ylleni Burberryn tuoksua ja pohdiskelin hermostuneena mekkovalintaa.

Koko ajan rauhattomampana kuuntelin, kuinka lasi kilahti olohuoneen pöytää vasten. Thomas oli arvatenkin ollut omatoiminen alkoholin suhteen ja ylipäätään selvinnyt sisälle asuntoon. Lyhyen paniikin jälkeen lakkasin ajattelemasta ja pukeuduin pikavauhdilla tiukkaan viininpunaiseen mekkoon. Sukkahousut, pikkulaukku, arvokkaat korvakorut ja korkeat mustat korot.
"Valmis!" ilmoitin ylpeänä miehelle pelmahtaessani vauhdilla oviaukkoon. 20 minuuttia, varmasti uusi ennätys mitä tuli parempaan pukeutumiseen. Tosin pitelin korkkareita yhä kädessäni. Hymyni oli sentään leveä ja Thomas lähes yllättynyt.

Isabellan ilmestyessä oven suuhun, mun leuka oli pudota lattiaan.
"Oh, honey. You look gorgeous" virnistin ja iskin silmää. Jätin lasin sohvapöydälle ja kävelin suoraan brunen eteen. Asetin oikeen käden naisen vyötärölle ja vedin selkeesti lyhyempää olentoo lähemmäs omaa kroppaani.
"Mitäs sanot, jos otetaan täs alkudrinkki ilman mitään kiirettä ?" en kääntäny katsetta pois naisesta ja halusin saada myöntävän vastauksen. Halusin mahollisimman pitkän illan, ennen Englantiin lähtöö.

Käännyin ympäri takasin sohvaa kohti ja istahdin alas. Ihan ku omilla kämpillä. Otin lasin käteen ja rennosti nojasin suuriin tyynyihin selän takana. Ihailin jokasta senttiä brunesta katseella, enkä mitenkää yrittäny peitellä sitä. Lähes huomaamatta nyökkäsin tyhjää paikkaa sohval mun vieres ja toivoin naisen istuvan ees hetkeks aloilleen. Mun sydän jyskytti ku viimestä päivää, vaikka olinki ulospäin viilee ku viilipytty.

"Sitä paitsi, en ees tehny varausta, joten meil ei oo mikään kiire yhtään mihinkään" katoin naiseen vihjailevasti ja oletin brunen tajuavan mun pointin. Ellei Isabellalla sitten ollut jotain näkymätöntä siveysvyötä mekon alla. Olisin enemmän ku mielelläni toistanu sen ensimmäisen yön kartanolla.

Thomas vetäisi minut mukavan läheiseen halaukseen ennen palaamistaan sohvalle. Mies istahti maailmanomistajan elkein ja hymähdin itsekseni. Pidin röyhkeydestä.
"Joo mikä ettei", vastasin hitaasti. Sipsuttelin sivupöydän luo, valitsin liköörilasin ja kaivoin kaapista Cointreau-pullon. Hetken pohdittuani hävisin lasi kädessäni keittiön puolelle hakemaan sen täyteen jäitä. Palasin olohuoneeseen ja saatoin keikutella kävellessäni hieman tavallista enemmän.

Flirttini oli äärimmäisen hienovaraista, mutta Thomasin palavan ilmeen perusteella se meni hienosti perille. En halunnut pyllistellä yhtä teennäisesti ja epäluonnollisesti kuin nykyiset wannabe-fitness-teinitytöt, mutta vatsan sisäänvetämisellä ja kevyellä varpaillaan hipsimisellä oli vaikutuksensa. Mies aloitti tutun vihjailun ja näytti houkuttelevalta istuessaan sohvalla.  
"Mmm. Vai niin", naurahdin ja ymmärsin heti, mitä komistuksella oli mielessään.
Otin pienen kulauksen kylmenneestä likööristäni ja laskin sen pöydälle. Etenin sitten hitaasti hajareisin Thomasin syliin asti. Tiukka mekko nousi väkisinkin.
"Quickie? Really?" naureskelin, vaikken ollutkaan kovin pahoillani suunnitelmasta, joka suorastaan paistoi miehen kasvoilta. Turhaan pukeutuminen kyllä ärsytti ja mietin, olisiko sukkahousuja mahdollista saada pois ja takaisin edelleen ehjinä. Ajatus kuitenkin hävisi sekunneissa ja keskityin katsomaan komeisiin, nuoriin kasvoihin.

Bruneten silmät porautu mun omiin naisen istues hajareisin mun sylissä. Kaikki se perseen keinutus ja vihjailevat katseet oli saanu mun mielen kohoomaan. Mikä täs naises olikaan niin kiinnostavaa ja kiihottavaa? Silitin naisen reittä oikealla kädellä ja vasemman käden etusormi siveli naisen kasvonpiirteitä.

"Who said anything about a quickie ?" virnuilin. Myönnän et se oli käyny mun mieles useemmin ku kerran. Ja mä pidin Isabellan suorasanasuudesta näis asiois. "But hey, if you insist." Kokeilevasti painoin huulet naisen solisluuta vasten ja pienien pusujen kautta kaulaan.

Hurmuri meni ja suuteli mun solisluuta ja kaulaa. Hymähdin kevyesti mielihyvästä, mutta väsymys ja voimattomuus iski jostakin. Kellahdin kosketuksen alta selälleni sohvalle, jättäen jalkani miehen syliin.
"Ajatusten harhautus tekisi kyllä hyvää. Oon ihan uskomattoman väsynyt", tunnustin. Useammat vierailut poliisiasemalla, hysteerisen Amandan lohduttelu ja ylipäätään menneisyyden kaivelu töiden ja tallin pyörityksen ohella alkoi ottaa voimille.
"En taida pystyä enempään kuin nopeaan", naurahdin. Hymy ei pysynyt piilossa. Olin kaikesta stressistä ja väsymyksestä huolimatta helpottunut ja iloinen seurasta. Sitä paitsi tyylikkäästi pukeutunut Thomas oli oikein haluttava.
"Sä alat näyttää paremmalta, minä huonommalta", puuskahdin. Onneksi Thomasin masentunut räkäkännivaihe oli mennyt ohitse, mutta olin itse voinut henkisesti paremminkin.

"Well, my love, mä en pikasista paljoa välitä.." Naine jätti jalkansa mun syliin ja lössähti sohvalle pitkin (pientä) pituuttaan. Katselin huojentuneen, väsyneen sekä kireän naisen kehoa ja kasvoja. Isabella oli käyny läpi viime aikoina näennäisesti ihan liikaa. Silitin bruneten sääriä ja hiljakseen hieroin jalkapohjia. "You need to chill, my love."

"Mmm joo joo", vakuuttelin ja hengitin oikein syvään. Pidin katseeni nuoren miehen kirkkaissa vihreissä silmissä ja rentouduin tuuma tuumalta enemmän. Vahvat kädet hieroivat hiljaa jalkojani ja suorastaan tunsin, miten vartaloni lähti uppoutumaan sohvatyynyihin maan vetovoiman vietävänä.
"Mitä ruokaa tai ravintolaa olit ajatellut?" kyselin vetelästä paratiisistani käsin. Hieronta ja rento loikoilu oli parempaa kuin mikään pitkään aikaan. "Entä onko teillä reissusuunnitelmia? Tai jotain jouluperinteitä?"

Hymyilin varovasti, enkä ollut oikein varma, oliko minulla lupa kysellä mitään. En itse oikein välittänyt joulusta, mutta miehen englantilainen lapsuus kiinnosti. Ajatuksiini vaipuneena kurkotin toisella kädelläni kohti miehen pakaraa. En ihan ylettänyt, joten puristelu jäi pelkäksi hankalaksi haaveeksi.
"Ja sori oikeasti tästä meidän perheen sotkusta. Että jouduit mukaan."

”Eei ainakaan mulla oo mitään suurempia suunnitelmia. Kyllä mä ainakin Lontoos käyn kavereit moikkaa” vaikka mä kuinka yritin miettii jotai perinteitä jouluun, en keksiny yhtäkää. ”Ei niinkää perinteitä, mut yleensä tulee jotain ihan uutta tiedoks joko Nanalle tai mulle. Jonny osaa usein yllättää” naurahin.

Vaik illan tarkotuksena oli päästä ravintolaan syömään, nautin myös tästä.
”Orijoelle avattii pari viikkoo si kriitikoide ylistämä Moet’s. Ranskalaista huippuruokaa ja hyvä viinilista” virnuilin. Kyl me viel sinne päästäs. En tiiä pahottiko naine mielensä mun valinnasta vai mitä tapahtu brunen ilmeen mennes vakavaks ja vähä noloks. Perhesotkuja?
”Honey, kaikilla on niitä. Ette te oo mitenkää musta lammas näis jutuis” kurotin vasemmal kädel sipasee naisen poskee. Brunette oli ihan ku unes. Voipunee ja uneliaan näköne olento.

"Lontoo on kiva", vastasin vain jotain vastatakseni. Vaikka oli se. Paljon ihania shoppailumahdollisuuksia ja loputtomasti nähtävää, jos ei muuta.
"Vai ranskalainen paikka. Kai se käy. Mutta kai sä tiedät, että sun ei tarvitse viedä mua mihinkään hienoon paikkaan? Oon muutaman sellaisen jo eläessäni nähnyt. McDonaldskin olisi eksoottisempi, vaikka luulenkin jättäväni sen jatkossakin väliin", naurahdin.

Kohottauduin puoliunestani ja silmät tuikkien sain yllättävän mielihalun kiusata poikaa vähän. Thomas silitteli poskeani niin viattomana, että suorastaan kerjäsi sitä.
"Ellet sitten halua sinne ravintolaan just siksi, että se on mulle tuttua. Voin selittää sulle mitä ne ruuat tarkoittaa ja aina hiljaa kuiskata mitä aterinta sun pitää milloinkin käyttää.."

Nauroin naisen kommentille siitä, et olisin ollu se apuu tartteva pikkupoika isojen miesten kengissä. Kyl mul oli sivistystä näist jutuista.
"Mä piän ton mäkin mielessä" vinkkasin silmää ja jatkoin "I like women with appetite." Isabella makas unisenä mut kutsuvana, tahallaan tai ei, ketarat ojos mun vieres.

Kömmin naise jalkojen alta bruneten päälle ja jäin kattoo naista silmiin. Kirkkaat silmät katto mua takas ja hetken, ihan hetken, tuntu et meijä välil olis muutaki ku seksiä. Mut tiesin sen olevan mun oman pään tuotoksia. Harhaa. Tarua.

Thomas kääntyi päälleni ja raskas paino tuntui ihanalta. Turvalliselta. Tuijotimme toisiamme silmiin ja lämpö läikähti sisälläni. Suupieleni kääntyivät vienoon hymyyn, kunnes Thomasin katse muuttui liian intensiiviseksi. Nielaisten peittelin epäröintiäni painautumalla tiiviimmin Thomasia vasten. Suutelin miehen kaulaa ja rauhoittelin itseäni. En halunnut tämän tutkiskelevan sieluani yhtään kauempaa, katsekontakti oli alkanut polttaa.

Koskettelin Thomasia hitaasti. Jatkoin kevyttä suutelua ja miehen tuoksun hengittämistä, kun epärehellisyyden ja huonon omantunnon aalto pyyhkäisi yllättäen ylitseni. Sydän inhottavasti jyskyttäen vakuuttelin itselleni, etten tehnyt mitään väärää. Olin silti kiusallisen tietoinen Thomasin tunteista. Mies halusi enemmän.

Minä halusin vain rikkoa hiljaisuuden, tunnelman, lumouksen - tai mikä se sitten olikaan, joka roikkui äsken sähköisenä välillämme. En osannut, joten puristin miestä tiukemmin ja ankkuroin itseni pelkkään himoon. Yritin olla ajattelematta mitään muuta. Tämän minä sentään osasin, ajattelin, kun annoin käsilleni oikeuden vaeltaa vapaammin ja vaativammin nuoren komistuksen keholla.