Et ole sisäänkirjautunut. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy

Pohjamudissa (off)

Siirry alas  Viesti [Sivu 1 / 1]

1 Pohjamudissa (off) lähetetty Ti Syys 05, 2017 12:51 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Aloittaja: Jonathan
Odotan mukaan Ellietä, ei avoin
________________________________________

Heräsin yöllä siine, kun metallinen venytyskoruni putosi kilisten lattialle. Nousin sen verran ylös, että sain poimittua korun ja hämärässä näin sen olevan pölyssä.

Suoristin selkääni ja lähdin vessaan huuhtelemaan korun. Avasin oven rauhallisesti. Tajusin asunnon olevan täysi sokkelo. Olin pokkana avannut Ellien huoneen oven. Nainen nukkui sängyssään ketarat ojossa ja hiukset naamalla. En voinut muuta kuin hymyillä.

\\ sori  


Ellie:

Olin nukkunut yön harvinaisen hyvin. Liekö syynä hyvin reippaalla kädellä nautittu raskas iltapala vai muuten vain raskas päivä, mutta en ollut herännyt kertaakaan yön aikana. Rennoin fiiliksin raotin hitaasti silmiäni, kunnes huomasin jonkun seisovan ovensuussa. Yhtäkkiä mieleni ei ollut lainkaan niin rento, vaan hyppäsin pystyyn salamannopeasti kiskoen peittoa päälleni.
"Mitä hittoa oikeen luulet hiippailevas täällä?" älähdin äänensävyn noustessa ihan uusiin sfääreihin.

"Hyvää hyvyyttäni tarjoon sulle yösijan ja sä teet mitä? Katselet kun mä nukun?" tunsin itseni aavistuksen mielipuoliseksi huutaessani punapäälle. Mutta itsepähän hiippaili mun makuhuoneessa - ihme hyypiö!


Jonathan:

"Öööö... Kello on kuus aamulla.. Ajattelin vaa tulla sanoo et keitän jo kahvii et jos säki haluut... En mä tässä sentää ketää oo kyylänny..." yritin nopeasti keksiä jonkin valkoisen valheen ja poistuin keittiöön. Kävin kaappeja läpi kunnes löysin suodatinpussit ja kahvin. Keitin oli onneksi tuttu; mocca master.

Pelkät reisitaskuhousut (sekä bokserit tottakai) jalassa painuin kahvin kanssa aamutupakalle.


Ellie:

Jäin tuijottamaan sanattomana punapään poistumista paikalta. Kehtasiko toinen kaiken lisäksi noin vain omin lupineen mennä keittämään kahvia, minun keittiööni? Ja vielä kuudelta aamulla, kuka hullu muka heräsi tähän aikaan vapaaehtoisesti? Hyppäsin pois sängyltä ja nappasin nojatuolin päältä puhtaanvalkoisen aamutakkini, kietoen sen niukan yöpukuni suojaksi ennen kuin marssin olohuoneen kautta avokeittiöön.

Keittiössä ei ollut ketään, joten oletin Jonathanin menneen jälleen kerran tervaamaan keuhkojaan parvekkeelle. Hetken jo suunnittelin lukitsevani toisen sinne ja jatkavani unia, eipähän ainakaan enää eksyisi makuuhuoneeseen tuijottelemaan vähäpukeisia nukkuvia naisia. Nielin kuitenkin kiukkuni hetkeksi, sillä vastakeitetty kahvi tuoksui kutsuvalta. Napsautin kaiuttimista rauhallista akustista musiikkia, kaadoin kahvia suosikkimukiini ja istuin peittojen ja tyynyjen sekaan sohvalle nauttimaan kofeiinista.


Jonathan:

Sulkiessani parvekkeen oven, kuulostelin hieman musiikkia... Akustista...? Debussy ? En ollut ihan varma. Keittiöstä kuului kolinaa, joten päätin mennä katsomaan miten hurjan näköisenä rakas unikeko oli päässyt ylös sängystä.

"Huomenta, Jääkuningatar" sanoin ja kumarsin oikein syvään. Suoristin selkäni, vinkkasin blondille silmää, jota seurasi oikein leveä haukottelu. Käsi suun edessä, totta kai.  Kyllä minulta käytöstavat löytyivät. "Mä yritin jotenki hienosti viikata tota peittoo tohon sohvan reunalle, tyynyt on siin päällä" sanoin.


Ellie:

En ollut lainkaan huvittunut Jonathanin tervehdyksestä, vaan se sai minut ärsyyntymään entisestään. Kehtasi vielä silmää iskeä, eiköhän sen sortin huomiota ollut tullut tänä aamuna jo tarpeeksi.
"Minkä ihmeen takia tulit herättämään mut kuudelta aamulla?" kivahdin vastaukseksi. "Tai en tiedä, voiko nukkuvan ihmisen tuijottamista kutsua herättämiseksi, pikemminkin ahdisteluksi!"

Niskoja nakellen kipitin takaisin keittiöön, jossa tyhjensin kahvikupin pohjat tiskialtaaseen.


Jonathan:

Shit... "Sori, mul vaan kävi mieles jos haluisit lähtee mun kans aamiaiselle kaupungille. Ite oon tottunu herää kuuden aikoihin" yritin selittää blondille. Kävelin hänen viereensä altaan luo ja huuhtelin kahvikupin vedellä. "Tiiän keskustan ulkopuolelta yhen mahtavan majatalon tyylisen kiinteistön, jos on joka aamu tarjol puurot, murot, kaikki mitä aamiaiseen kuuluu" yritin kuulostaa mahdollisimman neutraalilta, mutta silti halusin idean olla houkutteleva. "Ainakin omalla kohalla se voittaa kylmän pizzan, vaikka sekin on helvetin hyvää" puhuin enemmän itsekseni kuin nuorelle naiselle. Jäin odottamaan tämän reaktiota.
   
     
Ellie:

Jonathanin tarjous sai minut hämmentymään. Olin tottunut siihen, että pääsin usein käymään kipakoita verbaalisia väittelyitä aivan tyhjänpäiväisistä asioista. Punapään sovitteleva äänensävy taas ei oikein antanut sijaa suuttua lisää, mutten osannut oikein vaihtaa moodia iloiseenkaan.

"En mä oikeen tiiä, ei kai kellään oo nälkä näin aikasin?" kohautin olkapäitäni. En voinut olla vihainen, enkä oikein osannut olla iloinenkaan. Päädyin mököttämiseen.


Jonathan:

Jäin katsomaan blondia. Nyt vasta tajusin kuinka jään siniset hänen silmänsä olivat. Kuinka osuvaa, Jääkuningatar. "No siis enhän mä missään vaiheessa pakottanu sua nousee ylös sängystä" näpäytin Ellielle. "Sitä paitsi, aurinko ei oo näyttäytyny kokonaan, sulla on viel hyvää aikaa painuu takas pehkuihin, jos silt tuntuu" ehdotin. Tällä hetkellä tiesin tuijottavani naista silmiin, mutten kääntänyt katsettani pois, kuten edellisillä kerroilla.
   

Ellie:

Tuijotin uhmakkaana takaisin punapään silmiin. "No en kai mä voinut jättää sua mun keittiöön yksin pyörimään, ties vaikka oisit rikkonu mun kahvinkeittimen", tuhahdin. Toisaalta olin itse kehottanut miestä olemaan kuin kotonaan, mutta en minä sitä ihan niin kirjaimellisesti tarkoittanut!


Jonathan:

"Onks sul antaa pyyhettä, jos voin käydä suihkus? Vähä nihkee olo tost nahasta ja eilisest sateesta" kysyin blondilta. Astelin sohvan viereen ja istahdin alas. Oletin naisen sanovan kyllä, joten aloin repimään housuja jalastani.


Ellie:

"Pyyhkeitä on siellä kylppärin kaapissa", ilmoitin ja marssin takaisin omaan makuuhuoneeseen. Heittäydyin hetkeksi takaisin sängylleni. Kuinka olisikin tehnyt mieli vain kaivautua takaisin peiton alle ja nukkua ainakin puoleenpäivään. Sen sijaan petasin sänkyni ja kaivoin vaatekaapista tarkkaan valitun asukokonaisuuden, sillä kai sitä oli sitten brunssille tai aamupalalle lähdettävä. Onneksi makuuhuoneeni yhteydessä oli asunnon toinen kylpyhuone, muuten en olisi takuulla antanut Jonathanille lupaa mennä suihkuun ensin.

Nopean (eli noin kahdenkymmenen minuutin) suihkun jälkeen meikkasin kevyesti ja sidoin hiukseni korkealle ponnarille. Päälleni puin valkoiset farkut ja vaaleanpunaisen, korkeakauluksisen neuleen, yhdistettynä kultaisiin koruihin. Muutaman kriittisen peiliinvilkaisun jälkeen palasin takaisin olohuoneeseen.


Jonathan:

En olisi halunnut lähteä lämpimän veden alta mihinkään, mutta pakko se kai oli. Avasin kylpyhuoneen oven ja kuulin Ellien olevan toisessa kylppärissä pesulla. Rich bitch, pyörittelin silmiäni. Heitin vaatteeni peitto ja tyynykasan päälle ja rojahdin sohvalle istumaan. Hetken ajan mietin, pitäisikö pukea päälle ennen kuin Ellie tulisi suihkusta. Meh. Jäin siihen pyyhe päällä selaamaan puhelintani.


Ellie:

"Noniin, joko mennään.." aloitin varmistaen, että minulla oli käsilaukussani lompakko, puhelin, avaimet ja tuhat muuta lähes yhtä tärkeää asiaa. Käännyin vilkaisemaan Jonathania, joka istui sohvalla ainoastaan pyyhe päällään.
"Mitä, etkö sä oo muka vielä pukenut?" hämmästelin. Olin käyttänyt itse runsaasti aikaa niin peseytymiseen kuin meikkaamiseenkin, punapäällä oli taatusti riittävästi aikaa pukea päällensä.
"Ja mä kun luulin, että naisia saa odottaa."


Jonathan:

"Voi kuule rakas, ei se oo ku vaatteet päälle ni mä oon ready!" nousin ylös ja otin (ehkä hieman likaiset) vaatteet kantoon ja menin vessaan pukemaan. "Kiitä onnees etten pukeudu siinä sun edessä!" huusin oven takaa. Astelin ovesta Ellien onneksi täysin pukeutuneena ja olin valmis lähtemään. "Eiköhän mennä" sanoin ja heitin tupakan suupieleen jo valmiiksi.


Ellie:

Pyörittelin jälleen kerran silmiäni Jonathanille, vaikka tämä ei suljetun oven takaa elettä voinutkaan nähdä. Tässähän ehtisi odotellessa tulla jo nälkä. Sujautin sillä välin korolliset nilkkurit jalkaani ja vilkaisin puhelintani. Korjaamolta oli tullut viesti, rakas Mersuni oli valmis haettavaksi.
"Käydään hakemassa mun uljas valkoinen ratsuni samalla korjaamolta", ilmoitin avatessani oven ja astuessani edeltä rappukäytävään.
"Se on ihan tossa lähellä."


Jonathan:

"Käydäänkö hakee se ensin pois?" kysyin blondilta. Vetäsin kans tennarit jalkaan ja naputtelin puhelimeen numeron. Kuului hälytystä. "Moi... joo lada petti... ei riitä jesari ja leka.... uus startti.... viitikkö tulla hakee sen lavalle, sanotaanko vaik parin tunnin päästä...? okei, jees. Kiitos rakas, mäki sua" suljin puhelimen ja laitoin sen taskuun, käänsin katseeni blondiin ja avasin tälle ulko-oven.


Ellie:

"Joo. Et kyllä sitten polta mun autossa", varoitin astuessamme hissiin. Hissimatkan aikana sain todistaa puhelinkeskustelua, joka sisälsi paljon autoihin liittyvää sanastoa, jotka kulkivat toisesta korvastani sisään ja toisesta ulos. Sen sijaan sanat, joihin puhelu päättyi, saivat kiinnitettyä huomioni. Rakas? Oliko punapäällä tyttöystävä? Varmaan se Jonna, jonka luokse Jonny oli aikaisemmin menossa. Silti mies oli keikistellyt puolialasti olohuoneessani viimeisen yön ja aamun, ei Jonnan.

Vaikka kiinnostuskiikarit olivatkin lennähtäneet nenälle rakkaudentunnustuksen jälkeen, ei pokerinaamani pettänyt sekunniksikaan. Astuin Jonathanin edeavaamasta ovesta ulos tuuliseen säähän.


Jonathan:

"Juu, älä sitä huoli, on mulla käytöstavat!" kävelin blondin perässä viileään syysaamuun. "Sori toi äskönen puhelu, mun broidi osaa välil olla toooooosi pitkä puheluissa. Joskus kuuntelin sen kauppareissuu puol tuntii, kuinka se etti omenoita tomaattien seasta" naureskelin Ellielle. Sytytin tupakan ja vedin savua keuhkoihini.

Korjaamo ei ollutkaan niin kaukana kuin luulin. Kävely sinne kesti reilut kymmenen minuuttia. Aika kuitenkin tuntui pitkältä hiljaisuuden takia.


Ellie:

Ahaa. Ei siis ilmeisesti Jonna tai tyttäystävä. Ainakaan tällä kertaa. Hymähdin Jonathanin kommentille veljestään.

Kävelimme hiljaisuuden vallitessa korjaamolle, josta pääsin noutamaan autoni.
"Noniin, missäs se aamiaispaikka sitten olikaan?" kysyin napsauttaessani Mersun ovet auki. Istahdin kuskin puolelle ja starttasin auton.


Jonathan:

"Ennen kuin kerron enempää tästä maailman parhaasta aamiaisesta, valasehan vähän mikä toi sun tuhahdus oikeen oli" katsoin naista lähes huomaamaton virne kasvoillani. En kääntänyt katsettani hänestä, halusin vastauksen. Arvelin hänen olevan hämmentynyt äsken kertomastani faktasta veljeni suhteen, mutta halusin kuulla sen häneltä itseltään. Harva suomalainen puhuu veljelleen, saatika edes vanhemmilleen tuolla tavalla. Mut hei, mä oon britti, saanko sen verta anteeks?


Ellie:

Vilkaisin miestä rypistäen hieman kulmiani. Jonathan selvästi yritti udella minulta jonkinlaista reaktiota aiempaan liittyen, mutta minähän en aikonut hänelle sellaista tyydytystä suoda.
"Mikä tuhahdus? En mä tuhahtele."

Käänsin katseeni takaisin eteenpäin ja lähdin ajamaan ulos korjaamon pihasta.
"Nyt niitä reittiohjeita, tai mä ajan ihan väärään suuntaan", tivasin. Radiosta kuului jokin popkappale, joka tuntui olevan todella pinnalla. Ainakin sitä soitettiin ihan jatkuvasti.


Jonathan:

"Voi vihtu.. Taas Despacito... Ei pysty, ei kykene." laitoin toisen kanavan soimaan ja Dingo alkoi hoilottamaan autiotalossa. "Se on ihan siinä uuden huoltsikan vieressä, ne yrittää saada Peten ulos siit tontilta" annoin ajo-ohjeita.

"Missä muuten on sun prince Charming?"


Ellie:

"Hei, mä kuuntelin sitä!" tiuskaisin, ja vaihdoin kanavan takaisin. En mä tosissani juurikaan välittänyt kyseisestä kappaleesta, mutten ihan periaatteesta pitänyt siitä, että apukuskin puolelta säädettiin radiota silloin kun itse olin ratissa. Ajoin Jonnyn ohjeiden mukaisesti huoltoaseman viereiseen pihaan ja parkeerasin autoni parkkiruutuun hivenen hankalasti edes takaisin sahaten, mutta loppujen lopuksi ihan siististi suoraan.

"Ai mun prinssi?" Pidin lyhyen tauon. "Ei oo vielä tullut vastaan."


Jonathan:

"Ja mä luulin et kaikki jätkät juoksee nätin blondin perässä sen minkä ehtii?" Pidin ovea auki Ellielle. "Nii joo, mee vaa jo istuu, mä käyn maksaa. Oon sen verta sulle auki viime yöstä" hymyilin nuorelle naiselle.

Kävelin tiskille ja maksoin kahdelle aamiaisen. Meidän lisäksi syömään oli tullut eläkeläispariskunta. "Hei Raija ja Jaakko, mikäs heinien tilanne?" tervehdin heitä.


Sivu 2 kateissa toistaiseksi! :(



Viimeinen muokkaaja, Isabella S. pvm Ti Joulu 12, 2017 1:29 pm, muokattu 1 kertaa


_________________
Isabella who? | Spin-off tarinat | Team-tammat <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

2 Vs: Pohjamudissa (off) lähetetty La Syys 16, 2017 1:54 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Tiivistelmä pelin lopusta (hävisi bittiavaruuteen Isabellan toimien seurauksena):
Ellie ja Jonny kävivät mielenkiintoisia keskusteluja aamiaispaikassa ja tutustuivat hieman toisiinsa. Puuronsyönnin lomassa käytiin tuijotuskilpailu ja parin välillä oli selkeästi kemiaa. Treffeille sovittiin tulevan myöhemmin jatkoa. Viimeiseksi Jonny pussasi Ellietä herrasmiesmäisesti otsalle, vaikka Ellie olisi mielellään ottanut todellisen suudelman...


_________________
Isabella who? | Spin-off tarinat | Team-tammat <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

Takaisin alkuun  Viesti [Sivu 1 / 1]

Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa