Kellonaika on nyt 26.10.20 18:41

1 osuma on löytynyt haulle 0

No damsel in distress | Ava

09.06.2020 #rossieventers #zen #zenmasqueradeball

Geyzer tuntui äärimmäisen räjähdysherkältä, kun kevensin tamman jännittyneessä ravissa Zenin hulppeassa maneesissa. Mä olin ehtinyt kotiutua Belgiaan viisi päivää, kun mut oli passitettu pakkaamaan viikon edestä tavaroita ja istutettu Nathaniel Rossin viereen hevosautoon. Me lähdettiin Latviaan viikoksi enkä ollut ollut ihan varma olinko juuri vetänyt lyhyimmän korren tallityöntekijöiden joukossa.

Siitä mä olin äärimmäisen iloinen, että en ollut ensimmäistä kertaa Zenissä - muutenhan olisin ollut ihan hukassa jo linnan pihalle saapuessamme. Ehkä olin voittanut vähän pisteitä lähtiessäni taluttamaan Geyzeriä heti tallia kohti jo ennen, kun Nathaniel oli saanut käskyä huuliltaan loppuun asti.

Tuntui kotoisalta ratsastaa mustanvoikolla Vermilion Dressage Saddle Pad satulan alla. Mä sain siitä hirvittävän paljon itsevarmuutta puristaessani mustia nahkaohjia ratsastushanskojeni läpi valmistellessani laukannostoa lyhyellä sivulla. Geyzer korskahti, rynnisti vauhtiin ja mä saatoin ihan pienen hetken verran kuvitella olevani Sepon kanssa maastossa, kun se otti ja lähti. Pienhevosen sijaan allani oli kuuma, herkkä akhaltek, joka oli juuri päässyt viikoksi takaisin synnyinkotiinsa enkä mä voinut vetää sitä pysähdyksiin norsujarrun kanssa. Siinä linnassa seinilläkin oli korvat.
Niimpä mä pidätin, pidätin kärsivällisesti ja yritin pysyä rentona ihan kuten mä olin oppinut kotona Ankan selässä. Ensin se ei tuntunut aiheuttavan vauhdissa mitään, mutta pikkuhiljaa matkustuksesta energiaa kerännyt tamma alkoi hidastaa. Kiitin sitä heti kädelläni ja suoristuin satulassa taas ryhdikkääksi.

Loppukäynneissä mä en vieläkään päästänyt ohjia ihan pitkiksi. Mä olin kolmatta kertaa Geyzerin selässä, ensimmäiset kaksi mä olin lämmitellyt sen valmiiksi Nathanielille Belgiassa, enkä ollut yhtäkään niistä kerroista selvinnyt ilman yllätyksiä. Nyt olin ensimmäistä kertaa ratsastanut tamman yksin, ilman sen omistajan valvovaa silmää enkä aikonut päästää sitä vapaaksi Zenin maneesissa vahingossakaan.

Maneesiin tuli rautias lyhythäntäinen poni omistajansa kanssa juuri, kun mun jalat koskivat hiekkaa. Geyzer nosti päänsä ja hirnui kovaäänisesti, mä tarrasin kiinni sen ohjiin ihan varmuudeksi vähän lujempaa. Tunsin ponin taluttajan, Amelie oli käynyt Auburnissa ja mä olin nähnyt sen muuallakin kotona. Mä en tiennyt tunnistiko se mua, sillä me ei varsinaisesti oltu koskaan juteltu ja mun hiukset eivät olleet olleet punaiset ihan hirvittävän kauaa. Nyökkäsin sille kuitenkin viileän kohteliaan tervehdyksen samalla, kun meidän katseet kohtasivat. Käännyin nostamaan messinkiset jalustimet ylös ja löysättyäni vyötä reiän verran lähdin taluttamaan mustanvoikkoa takaisin tallia kohti pitkät hiukset selkääni vasten heilahdellen.

Mun ainut puolustusmekanismi siinä valtavassa linnassa oli ryhti, jolla kannoin itseni. Keskityin siihen ihan jatkuvasti, sillä mun ennemmin teki mieli luikkia varjosta toiseen eikä sellainen käytös sopinut itsevarmalle maailmanmatkaajalle.
"Liikutitko sen?" Nathanielin terävä ääni sai mut melkein hätkähtämään, mutta sain piilotettua eleen karsinan oven avaukseen.
"Liikutin", vastasin lyhyesti ja mietin koska elämässäni olin ollut niin pitkään niin asiallisen hiljainen.
"Kylmää sen jalat ja varmista, että se on siisti huomiseksi", mies totesi silmäiltyään aarteensa läpi katseensa kanssa, kuin etsien vikoja suoraan asetetusta satulahuovasta ja huolellisesti selvitetyistä häntäjouhista. Olin kuitenkin askeleen edellä, en mä ihan turhaan ollut hoitanut Sokkien hevosia jo pitkään.
"Tietenkin", vastasin ja pidätin huulille nousseen tuhahduksen vain vaivoin.

Nathaniel hävisi johonkin - mulle ei ollut vielä selvinnyt minkä takia se oli halunnut tulla Masquerade juhlien takia paikanpäälle jo maanantaina ja miksi se oli halunnut ottaa Geyzerin ja mut mukaansa. Tai mun paikallaolo keskittyi tietysti tamman hoitamiseen ja varustamiseen, sekä välipäivien liikutteluun, sen verran mäkin tiesin.

Ja vaikka lauantain juhlat oli kuulemma vain täysi-ikäisille, mä epäilin, etteikö sinne pääsisi livahtamaan puolivahingossa yksi 17-vuotiaskin. Olinhan mä alle puolen vuoden päästä 18, eikä kukaan tunnistaisi mua koristeellisen maskin takaa.

Pakkohan mun olisi käydä tutkimassa miten Hiirulainen ja sen tyhmä Rasmus sopeutuisivat aristokraattisten vieraiden joukkoon.

Ehkä mä ihan vahingossa voisin vähän sabotoida niiden juhlahumua, jos oikea tilaisuus koittaisi?
kirjoittaja Ava P.
lähetetty 10.06.20 19:08
 
Etsi: Spin off
Aihe: No damsel in distress | Ava
Vastaukset: 8
Luettu: 505

Takaisin alkuun

Siirry: