Kellonaika on nyt 29.09.20 23:36

6 osumaa on löytynyt haulle 0

Sunnuntaitarinoita

#whiteparty
Auburnin kartano, 28.3.2020

"Sshhh, mennään ihan hiljaa, ettei Viivi herää", Isabella kuiski ja sipsutteli korkokengissään naurettavan ylivarovaisesti. Cee nyökkäsi ja näytti siltä, että kaatuisi hyvin pian mihin tahansa vuoteeseen. Silti naisen väsyneessäkin katseessa oli tavanomaista äidillistä huolta: olihan Viivillä kaikki hyvin, olihan se pärjännyt kartanolla yksin illan, olihan se pessyt hampaansa ja syönyt iltapalaksi muutakin kuin karkkia?

Tom taas oli vasta hiljattain herännyt juhlatunnelmaan ja omien sanojensa mukaan ‘päässyt humalassaan sen bloody nuisancen tasolle’, millä hän ilmeisesti viittasi Robert Harringtoniin. Mies hekotteli itsekseen ja lähti sitten äänekkäästi aulan portaissa tömistellen kohti hänelle varattua vierashuonetta.

Isabella mietti välähdyksen ajan, pitäisikö miespolo saattaa, mutta totesi sitten ettei eksymiseen kuollut. Hän ja Cee livahtivat Isabellan huoneistoon, jonka alakerran vierashuone oli muuttunut enemmän tai vähemmän pysyvästi Viviennen omaksi tilaksi. Kaksikko raotti huoneen ovea hyvin hiljaa, ja sitten he odottivat yhdessä, että jommankumman hämäränäkö sopeutuisi ensin.

Isabellan näkö oli tarkempi, Ceen äidinvaisto vahvempi.

Ceen suusta kuului terävä henkäisy, kun he huomasivat saman. Vuode oli lähes koskematon – päiväpeitto oli heitetty syrjään, mutta peitto oli aivan liian siististi, jotta siinä olisi yksikään Viivi nukkunut.
“Ei hätää. Ehkä se on kipittänyt mun vuoteeseen?” Isabella ehdotti, vaikka kurkussa tuntui selittämätön pala. Kai 12-vuotias oli pärjännyt yksin kartanolla, olihan?

Cee pinkaisi portaat, Isabella hankkiutui eroon korkokengistään ja laittoi sitten juoksuksi. Naiset saavuttivat makuuhuoneen oven lähes samaan aikaan ja Cee vinkaisi reaktioitaan hallitsematta “Viivi!” riuhtoessaan oven auki.

Silti kumpikaan ei osannut valmistautua näkymään. Isabellan vuoteessa nukkui suuri hahmo. Se hengitti raskaasti, kuorsasikin ehkä vaimeasti, ja oli kaikesta päätellen mies.

Cee ja Isabella vilkaisivat silmät pyöreinä toisiinsa – veressä virtaava viini teki tilanteen käsittämisestä entistä vaikeampaa – kun sitten hahmon takaa nousi tuttu, erittäin pörröinen hiuskuontalo, jota seurasivat erittäin unenpöppöröiset ja ärtyneet kasvot.
“Che??” Viivi tiuskaisi ja putosi sitten takaisin tyynyyn.

Cee ja Isabella jatkoivat toistensa järkyttynyttä tuijottamista, kun Cee sitten teki siirtonsa ja kävi poimimassa umpiunisen tyttärensä syliin.
“Mmmm, öitä”, nainen kuiskasi, silmäsi sänkyyn jäänyttä möykkyä epämääräisin tuntein ja lähti vaivalloisesti raahaamaan täysin veltoksi retkahtanutta tyttöään huoneesta. Paikalleen jäätynyt Isabella vastasi toivotukseen sanoilla, jotka eivät tulleet kuuluviin.

Oven kolahtaessa kiinni perijätär havahtui, hiipi varovasti oman vuoteensa viereen ja tökkäisi kokeeksi hahmoa.
“Ö”, kuului, mutta kääntyi se sentään hiukan.
Vieläkään mitään käsittämättä Isabella riisuutui ja kävi miehen viereen makaamaan.
Jep, oli se Juuso. Mutta mitä ihmettä??

Koivun majatalo, 29.3.2020

Aamu oli outo, kirpeä ja useiden vesilasillisten täyteinen. Isabella oli pukeutunut päästä varpaisiin mustaan ja verhonnut väsyneet silmäparkansa aurinkolaseihin. Ceen silmät olivat turvonneet, Tom ei suostunut poistumaan vierashuoneesta lainkaan, vaan silti kuljettajaksi pestattu Juuso Sherman oli se, joka valitti taukoamatta väsymyksestään. Viivi lauloi autossa niin, että jokaisen päätä kivisti, eikä Isabellalla ja Ceellä riittänyt vielä voimia edellisiltaisen setvimiseen.

Koivun majatalolla kävi miellyttävä kuhina, mutta paljon CUP-väkeä puuttuikin. Isabella oli tietoinen Ruunaan kilpailuista, mutta niiden lisäksi kyse saattoi hyvin olla venyneistä jatkoistakin. Perijätär täytti lautasensa hedelmillä ja kantoi ikkunapöydän ääreen kokoelman erilaisia nesteitä. Vasta useamman tuorepuristetun appelsiini-greippimehulasillisen ja toisen kahvikupillisen aikana Isabella uskaltautui avaamaan keskustelun. (Okei, Cee oli sitä ennen kysynyt varovasti: “Kehtaanko heittää kurkkuviipaleet silmille??” mihin Isabella pudisteli villisti päätään.)

“Mitä ihmettä teit kartanolla?” Isabella aloitti mennen kiertelemättä suoraan asiaan ja kohdisti sanansa Juusolle.
Juuso haukotteli, mokomakin, ja virnisteli sitten poikamaisen veikeästi.
Vastustamattoman komea väsyneenäkin! Isabella ehti ajatella, mutta keskittyi sitten kuunteluun.
“Niin. Luulen, että tämä tarina kuuluu Viiville”, Juuso naureskeli, ja naiset suuntasivat uteliaan-epäileväiset katseensa brunssibuffetista innostuneeseen kiusankappaleeseen, jonka edessä notkui kukkuralleen kerätty lautanen.

"Hassu juttu oikeastaan, se", Viivi aloitti kirkkaalla äänellä, mutta keskeytti hetkeksi ahtaakseen suuhunsa kaksi palaa rocky roadia samaan aikaan. "Hybätarina."
“Niin, anna tulla vain”, Isabella kannusti ja ojenteli turhaan lautasliinaa suupieliä varten.

"Okei eli siiiis. Mä löysin kirjastosta Nummelan ponitallin. Kirjan. Anyways, ahmaisin yhden ja siinä tulikin pelottava kohtaus. No, ei siinä vielä mitään, mutta ajattelin josko sen unohtaisi tutkimalla vähän kartanoa. Ei auttanut – teillä on hurjan pelottavaa, varsinkin kun huoneet on älyisoja eikä tiedä mistä valot menee päälle. No joo sitten mä menin piknikille Aman kanssa…"

"Häh?"
"Mitä 'häh'? Itselles?"
"Aman?"
"Niin, Ama. Esim Amanda mutta ystäville? Kuunteletko yhtään?"
"Anteeksi, en vain ihan pysynyt perässä."
"Siiis. Mä menin sen luo, ja me tehtiin lettuja ja syötiin niitä lattialla tosi pehmeen viltin päällä, se oli jotain ööö.. hairia tai jotain mihin ei saanut läikyttää. Niitten mukana tuli vaahtokarkkeja, nallekarkkeja, mustikoita, kinuskikastiketta, suklaahippuja…"
"Häh, minkä mukana?"
"No lettujen! Ootteko kaikki jotenkin vajaita tänään? Lähetti tuli kuulemma sen verran kaukaa että jäätelö olisi sulanut, muuten oltaisiin saatu sitäkin. Sitten Amanda antoi mulle viiniä, oikeastaan maistatti erilaisia mutta en tykännyt. Italian mummulla on parempaa."

Cee oli sanomaisillaan jotain, mutta Isabella toppuutteli. Perijätär loi ystäväänsä merkitsevän katseen: Viivi liioitteli toisinaan, ja jos tyttö nyt suuttuisi, he eivät välttämättä kuulisi koko tarinaa.
“Niin. Okei. Eli söitte Amandan kanssa lettuja sen asunnolla. Yöllä??”
“Joo-o. Niinhän mä sanoin. Se kuitenkin joi sitä viiniä ja sanoi, että piti lähteä vielä juhlimaan, mutta se oli tietysti ystävällinen ja tuli nukuttamaan mut, kun olin silloin aluksi sanonut että kartano oli vähän pelottava.”

“Ai, vai niin. Kiva ele Amandalta”, Cee pakottautui sanomaat todelliset mielipiteensä nieleskellen.
“Joo. Se oli kyllä hyvä ja sen tarinat oli ihan huiseja. Ama kertoi Isbe siitä teidän hulluksi menneestä isoisästä joka laukkaili ympäri kyliä ja ampui itsensä ja hevosensa hautausmaalle tai jonnekin metsään –”, naiset henkäisivät kuuluvasti, Juusokin terästäytyi kuuntelemaan tarkemmin, “–ja se oli tavallaan vaan sellainen hyvä aloitus, oli tallipalot ja kaikki ja kiljuvat kuolleet hevoset jotka paloi tuhkaksi, mutta sitten viimeinen tarina... Mä olin jo vähän nukahtamassa ja vähän jännäilin, kun sitten Ama viimeiseksi kertoi, että kartanossa asuu kummitus.”

“Amanda kertoi”, Viivi madalsi ääntään, sai siihen melko kohtalokkaan sävyn, ja Isabella toivoi, ettei se ottanut kenties mallia edellisiltaisesta Amandasta, “että kartanon kummitus on päätön ratsumies. Ilkeä murhaaja, jonka pää katkaistiin KIRVEELLÄ Kallan kylän keskustassa!!! Kartanon joku heppu oli ilmiantanut sen, enmuistatarkkaan, ja siksi se kosti kaikille, jotka kulki kartanolla! Siinä oli joku juttu, että se liikkui vain öisin eikä se päässyt huoneisiin sisään, mutta käytävillä se ratsasti!! Ja koska siltä oli katkaisu pää, se halusi uuden pään, eikä käytäville saanut mennä ettei se vaan tulisi kirveen kanssa ja kkkhh!”
Viivi teki nopean ja terävän kurkunleikkaus -eleen, ja lopetti sitten tarinansa dramaattiseen hiljaisuuteen.

“Öö okei, kuulostaa… tuota, pelottavalta”, Isabella nieleksi. “Jäikö Amanda sitten valvomaan, että nukahdit?”
“No ei!” Viivi ilmoitti, kuin se olisi ollut itsestäänselvää. Selvästi tuijotuksista ärtyneenä tyttö selitti: “Sen piti tietenkin ehtiä omaan asuntoon äkkiä päättömän ratsumiehen alta.”
“Ja Juuso tuli kartanolle... miten?” Isabella kysyi, ja piteli jo valmiiksi päätään. Ajatuksiin sattui.

Juuso tyrskähteli ja lähti pokkana täydentämään lautastaan ja kahvikuppiaan, mutta palasi tuossa tuokiossa kuuntelemaan neiti Viviennen selonteon asioista.
“Amanda oli lähtenyt ja kaikki oli hyvin. Mutta sitten yhtäkkiä mua alkoi pelottaa ihan huisina.”
“Viivi-kulta mikset soittanut minulle?? Tai Isabellalle??” Cee parahti ja törkkäisi vahingossa salaattia lautasenreunan yli valkealle liinalle.
“Ei teitä saanut häiritä! Amanda sanoi!”
“Voi kultapieni ei se ole häiritsemistä, olenhan sanonut, että aina saa soittaa –”
“Äiti!!! Kuuntele!! Kun kaikki meni hienosti! Mua pelotti jonkun aikaa, mutta sittenpä olin nokkela”, Viivi kivahti, ja koputteli kulmat kurtussa ilmeisen pätevää pääkoppaansa.

Isabella ja Cee mulkoilivat toisiaan kauhunsekaisin tuntein: Viivin hoksottimet tuntien nyt voisi seurata ihan mitä vaan. Naiset hengittelivät kalpeina, kun hyväntuulisuutensa säilyttänyt Juuso, joka alkoi ilmeisimmin piristyä, sanoi: “Kerro vaan Viivi.”
“Ihan sama. Ei noi kuuntele.”
“Kuunnellaan kuunnellaan.”
“Mä oooon nokkela.”
“Niinpä oletkin. Kerro vaan. Meillä on vaan vähän, öö, tukka kipeä.”

Viivi tuhahti, kulautteli alas lasillisen mehua ja maisteli juustokakkua ennen kuin suostui jatkamaan kertomustaan.
“Eli Amanda oli juuri paennut päätöntä ratsumiestä, mua pelotti yksin huoneessani enkä tietenkään voinut lähteä käytävälle sen perään, enkä saanut pilata teidän juhlia soittamalla turhaa puhelua. No, mullahan ei ollut oikein kenenkään numeroa paitsi Laurin, signore “Moncherino di Mare”:n, numero. Mutta Latekin oli varmasti niissä juhlissa, mä olin hoksannut, ja siksi lähetin sille vain wapissa ‘moi’ ja sitten heti perään ‘ei mitään’. Sen sijaan, nokkela kun olin, mä muistin teidän keskusteluista, että Juuso ei tule! Niinpä mä ajattelin, että lettumestari-Juuso varmasti auttaisi mua pulassa.”
“Mutta… sullahan ei siis ollut Juuson numeroa?”
“Ei niin, mutta”, Viivi sanoi ja koputteli taas pahaenteisesti ‘hoksottimiaan’, “muistin sen kamalan laulun! Nolla-sata-sata! Sieltä löytyy kaikki!”
(Cee hyperventiloi ja Isabellan hymy oli kireä.)
“Mutta che cavolo, ei niiltäkään noin vain kaikkea löydy!! Vaadin että haluan puhua Juusolle, eikä se täti heti uskonut kuka Juuso ja mun piti kamalasti selvittää ja arvailla missä se oikein asuisikaan, ja sitten mä soitin kahdelle väärällekin Juusolle, toinen ei vastannut ja toinen oli hirveän töykeä, kun sitten lettumestari-Juuso vastasi ja selitin miten HIRVEÄ hätä mulla oli ja olin yksin kartanolla ja...”  

Ceetä pyörrytti. Valkoviini yritti virrata ylöspäin ja veri tuntui samaan aikaan sekä kohisevan että pakenevan kehosta. Isabella kyseli taustalla, mihin aikaan Juuso sitten oli tullut, ja tämä vastasi olleensa kartanolla kolmelta aamuyöllä (vajaa tunti ennen heidän paluutaan) ajettuaan kamalaa vauhtia Vientareelta. Tämä oli ymmärtänyt Viivin itkunsekaisista puheista, että tyttö oli jäänyt yksin koska Isabellalle ja Ceelle oli sattunut jotakin ‘tosi pahaa’. Cee ei pystynyt kommentoimaan, sillä mielessä pyöri kammottava puhelinlasku ja mahdollinen lastensuojeluilmoitus numeropalvelun tädin toimesta.

“Juuso ajaa. Kuohuviiniä?” Isabella ehdotti ja tunkeutui Ceen katseeseen merkitsevästi. Siihen hän osasi vastata. Kyllä, ehdottomasti kyllä.

kirjoittaja Cecilia B.
lähetetty 31.03.20 13:26
 
Etsi: Spin off
Aihe: Sunnuntaitarinoita
Vastaukset: 3
Luettu: 392

White Party Pikapeli | Tapahtui nenää puuteroidessa

#whiteparty #kallankingi

Piileskelin naistenhuoneen vessakopissa kuin mikäkin pelkuri, olin yrittänyt pyöriä ympäriinsä ja katsoa, josko uskaltaisin ottaa johonkuhun kontaktia, mutta ei, ei sitten millään. Päädyin vain istuskelemaan yksinäni ja tuntui, että olin ainoa joka tuli paikalle ilman seuralaista tai tuttua. Esitin vilkuilevani välillä puhelinta, kuten odottaen jotakuta, mutta sitten päätin paeta ja mennä vessaan. En tiedä kuinka kauan oli mennyt, istuin kopissa täydessä tällingissä ja pieni ahdistuskin puski päälle, täällä oli niin kovasti porukkaa ja kaikilla oli jotain meneillään. En myöskään ollut loistanut tuloksien suhteen sitten ensimmäisen kouluradan jälkeen, joten minään liika ylpeänä en paikalla pyörinyt. Tiesin voivani parantaa ja yritin pysyä tapani mukaan positiivisena.

Korkokengät kopsahtelivat ja joku saapui naistenhuoneeseen. Vaistomaisesti pidätin hieman hengitystäni ja mietin kehtasinko tulla ulos, tämä voisi olla tilaisuuteni jutella jollekin. Kuulin naisen huokaisun ja tämän laukusta lähtevän narinan ja sen sisällä olevien esineiden kilinän. Nousin ylös ja olin nappaamassa kiinni kahvasta kun huulipuna vieri suoraa jalkojeni juureen. "Anteeksi" kuului oven toiselta puolelta, naisella oli mielestäni kiltin oloinen ja miellyttävä ääni. "Huulipunani taisi vieriä sinne" toinen jatkoi pahoittelevaan sävyyn. Nostin punan varovaisesti lattialta ja tulin ulos, toivottavasti ihan kasassa olevan näköisenä. "Ei mitään, tässä" sanoin ja ojensin sen takaisin naiselle hymyillen. Tunnistin tämän heti Josefina Rosengårdiksi, olinhan seurannut hänen menoaan instagramissa jo tovin. Nainen oli kaunis livenäkin, ihanat suklaiset hiukset ja sinisilmät. Mutta en saisi tehdä liikaa johtopäätöksiä, en tuntenut Josefinaa, joten yritin pidätellä itseäni herättelemästä liikaa toiveita, että voisimme tutustua.

Mitä keksisin, tilanne oli niin äkillinen. Kävelimme molemmat takaisin peilien eteen ja katsahdin itseäni. Hiukset ja meikki olivat pysyneet paikoillaan, mekkoani jouduin hieman ojentamaan erikoisen alaosan leikkauksen takia. "Lili" sanoin lopulta ja katsahdin naiseen lempeästi. "Kaajapurolainen, mutta uusi, ei olla törmätty aiemmin" jatkoin itseni esittelyä, ulkoa tyynenä, mutta sisältä hermostuen.
kirjoittaja Lili L.
lähetetty 28.03.20 17:17
 
Etsi: Arkisto 2020
Aihe: White Party Pikapeli | Tapahtui nenää puuteroidessa
Vastaukset: 7
Luettu: 222

Kiltin tytön päiväkirja | Jusu R.

Dressage Day & White Party: A (Quick) Review
Se, jossa yritin kirjoittaa suunnilleen sataa hahmoani samaan tarinaan
#whiteparty

Josefinan päivä kului koulukilpailuissa sihteerinhommissa. Peter Lastrong oli mitä hankalin tuomari Josefinan kannalta, sillä mies puhui suomenkielisiä arvioitaan ratsukoista taukoamatta ja mumisevaan sävyyn. Sydän sykkyrällä säntillinen sihteeri kirjasi minkä kerkesi ja pelkäsi, että jälkikäteen tulisi kyllä sapiskaa omituisista kommenteista. Niin kauan kuin numerot ovat oikein, Josefina yritti lohdutella itseään, niin kauan kukaan ei voisi olla loputtoman vihainen, ja olivat koulutuomarit varmasti sanelleet omitusempiakin papereita. Oliko se hänen vikansa, jos herra P. Lastrong todella käytti sellaisia ilmaisuja kuin:
Poni pyöreä kulmassa, vanuu suoralla (eikä Josefina tiennyt mitä vanuminen tarkoitti)
Tie kuin paatuneen poliitikon puhe (Josefinakin näki ratsukon kiemurtelevan)
Olisi voinut olla ok mutta epäonnistui (Josefina jätti kirjoittamatta loppuun “karmealla tavalla”)
Lässähti, alku kuohkea (Josefinan ajatukset harhailivat ollan kuohuviinitarjoiluihin)
Ratsastaja kiireinen, hevonen nukuksissa (Josefina kuuli ensin “juovuksissa”)
Kaunista rats. mukava katsella (Josefina ei ollut varma oliko hra Lastrong sanonut “ratsastusta” vai “ratsastajaa”, joten hän päätyi lyhentämään varmuuden vuoksi ja jättämään tulkinnan lukijalle)

Pitkän sihteeripäivän (startteja oli yli sata!) päätteeksi Josefina matkasi nopeasti Purtsilaan, juoksutti Grannin, paijasi Pikiä ja kiisi sitten kotiin. Vaikka Auburnin kilpailut olivat totuttuun tapaan sujuneet puolisotilaallisessa järjestyksessä eikä suuria viivytyksiä ollut suurista starttimääristä huolimatta tullut, hän oli jo myöhässä aikataulustaan.

Niinpä, kun Aliisa soitti ja ilmoitti olevansa matkalla hakemaan häntä, Josefina oli vasta kuivaamassa hiuksiaan suihkun jäljiltä. Asuna oli kylpytakki ja naaman ehostus olematon, joten tilanne oli melko kaukana toivotusta. Väliin jäivät niin ruokailu kuin syvälliset jäähyväiset Rasmukselle, joka ei tahtonut tulla mukaan.

Aliisa ei tiennyt, ettei Rasmus tahtonut tulla mukaan, joten auto seisoskeli aika pitkään paikallaan paritalon pihassa, ennen kuin Josefina rohkaistui kysymään, että eikö me sitten mennäkään.
"Ai! Eikö Rasmus tule! Miksi, oi ei, onko teillä ollut riitaa!"
"Eikun se ei vain tule."
"Ihme isoisä. Aina pitää juhlia kuin voi. Mutta selvä, selvä, mennään sitten."

Ja he menivät. Aliisan luona ehdittiin viettää maailman pikaisimmat etkot, joiden päättymisen yhteydessä Josefina viimeistään teki ensimmäisen virheensä: kun Aliisa alkoi komentaa heitä liikekannalle, Josefina oli vasta hetki sitten korkannut juomansa ja päätyi hätäpäissään juomaan sen mahdollisimman nopeasti ennen lähtöä. Mikä siinäkin oli, ettei voinut vaan antaa juoman mennä hukkaan? Olisiko se ollut suurikin menetys?

Kingissä asioita tapahtui: valokuvaus, juomanosto, jutustelua erinäisten ihmisten kanssa, sen muistelua kuka tuo vieraampi kasvo olikaan ja olikos sen ratsu se hauskaläsinen ruunikko vai korkeajalkainen vilkas tähtipää, ja minne Aliisa katosi ja sitten minne Robert katosi.

Robert oli kadonnut niin lähelle Liekkijärveä kuin oli mahdollista päästä: samaan pöytään Alviinan, Kaspianin ja Salman kanssa. Siinä oli outo seurue. Alviina ei pitänyt kenestäkään pöydässään istuvasta, sillä Kaspian oli hemmoteltu lellipentu jolle oli ostettu Alviinan hoitohevonen, Salma oli kadehdittava tallinomistajatar jolla oli kaksi kilparatsua ja Robert oli ärsyttävä. Silti Alviina oli pakottanut Robertin seurakseen, ja Alviinalla oli taito pakottaa porukkaan muitakin.

“Onko tuo se jusuroosen”, Alviina tivasi Robertilta. “Tuo eksyneen uivelon näköinen tuolla. Kutsu se tänne.”

Josefina, joka oli hukannut Aliisan ja äskeisen juttuseuransa ja yritti lisäksi vältellä Märta Merenheimoa, oli sangen kiitollinen, kun Robert viittilöi häntä pöytäänsä. Siellä oli Salmakin: siellä olisi varmasti ihan mukavaa. Mutta vähänpä Josefina tiesi Alviina Herralasta, joka oli oikeastaan paikalla vain etsimässä juoruja jokaisesta vähänkään kotitalliaan kauempana tunnetusta kilpailijasta. Alviina oli jo tullut maailman onnellisimmaksi, kun itse Isabella Sokka oli aiemmin illan tuoksinnassa tullut tönäisseeksi hieman Alviinaa niin, että tämän kädessä olleesta lasista oli läikkynyt hieman juomaa kädelle. Aika törkeää. Vähän kun lisäisi värikynää niin sehän olisi jo melkein baaritappelu. Vielä kun näkisi vilauksen esim. Tijs Schepperistä tai muusta oikeasta kansainvälisestä kilparatsastajasta (Alviinan kirjoissa sellaiseksi ei voinut määritellä kotimaisia ratsastelijoita, jotka ehkä joskus olivat käyneet jossain kansainvälisessä kilpailussa) ja mieluiten tekemässä jotakin, minkä voisi tulkita juoruilun arvoiseksi, ilta olisi aika täydellinen.

Alviinan pettymykseksi tämä Josefina oli harmillisen tylsä tyyppi, josta oli vaikea kiskoa irti mitään skandaalia. Alviina kuitenkin yritti: olihan hänellä konsteja, kuten mielistely, tiukkojen kysymysten viskely, juomien tarjoaminen päihdyttämistarkoituksessa ja pienellä nössö-paineella juoduksi tulemisen varmistaminen.

Niinpä ei ollut mikään ihme, että Josefina, joka ei kuluttanut alkoholia usein eikä myöskään ollut syönyt päivän mittaan paljonkaan, koki olonsa pian humalaiseksi. Lisäksi omituisen vieraan ihmisen seura tuntui kuormittavalta. Josefina pakeni tilannetta juuri ennen kuin liekkijärveläisten kansoittamassa pöydässä alkoi tapahtua.

Alviina ei ollut alunperinkään ollut ilahtunut Kaspianin läsnäolosta, ja siksi hänelle oli jotakuinkin lottovoittoon rinnastettava asia, kun poikapolon vanhempi sisarpuoli Anmari Franssi saapui paikalle äkäisen näköisenä. Robertin mukaan Anmari oli vähän tiukkiksen oloinen aina, mutta nyt Alviina sai suurta hupia siitä, että neiti Franssi raahasi alaikäisen pojankoltiaisen oikein paidankauluksesta pidellen mukaansa.

Anmari Franssi läksyttää säksätti veljelleen:
"Hel-vetin noloa, että keplottelet tiesi K-18-jatkoille! Ja sitten sun lasissa ei edes ole rommikolaa vaan tavallista cokista! Mitä varten sä edes vaivauduit tulemaan?!"

Aliisa Hurulla oli, tyypilliseen tapaan, oikein hauskaa. Hän sosialisoi ja liihotteli ympäriinsä, tanssikin riemukkaasti, ja pilaili tietysti ihmisten kustannuksella. Yksi pila vain napsahti vahingossa hänen hyvän ystävänsä Jusun humalan herkistämään mielentilaan liian kovasti. He sattuivat kohtaamaan ulkona, minne Josefina oli tullut rauhoittumaan ja Aliisa tupakoimaan, kuten hänellä juhliessaan oli tapana.

"No, joko olet miettinyt mitä sanot?" Aliisa tiedusteli Josefinalta virnistellen.
"Sanon? Kenelle? Mitä?"
"Puheessasi. Aivan taatusti viime kauden voittajilta edellytetään puhetta, eikös Amanda Sokka niin sanonut?"

Aliisa oli ajatellut, että olisi hauska katsella kuinka Josefina kalpenisi ja sitten paljastaa sille, että oli keksinyt kaiken omasta päästään. Todellisuus ei kuitenkaan ollut yhtään niin hulvaton kuin neiti Huru oli luullut: ystävätär hänen edessään alkoi oikeasti vapista ja, herramunjee, purskahti itkuun, niin paniikkiin ajatus julkisen puheen pitämisestä hänet heivasi.

"APUA! Jusu, se oli vitsi - kai sä tajusit että se oli vitsi! Herranpieksut, kuinka päissäsi sä oikein olet?"
"Liian! En tajunnut! En tahdo olla täällä", soperteli hätääntynyt Jusu.
"Apua. Kuules muikki, nyt me tehdään niin, että mä vien sut meille. Voit rauhoittua siellä, syödä jotakin, ja jos tahdot niin jäät yöksi, tai tilaat taksin kotiin sitten kun sulla on kaikki hyvin. ANTON! Mä käyn viemässä Jusun meille, mutta palaan pian! Pidä bileet pystyssä!"

Aliisa pisti hösseliksi.

Pian Josefina Rosengård oli peiteltynä vanhaan makuuhuoneeseensa Robert Harringtonin omistamaan sänkyyn, sillä ei Aliisa hennonnut passittaa tyttöä kotimatkallekaan siinä kunnossa eikä myöskään jaksanut (/ehtinyt, sillä bileet odottivat) petailla sohvaa. Siihen päättyi Josefinan ilta, ja Aliisa toivoi, että hänen Rasmukselle lähettämänsä "Aliisa kutsuikin mut yökylään niin olen täällä, nähdään huomenna, puspus rakas" -viesti vaikuttaisi aidosti tytön itsensä kirjoittamalta eikä jonkun hämäräperäisen kidnapparin. Eihän nyt sentään olisi suotavaa, että herra Alsilan tarvitsisi olla tyttiksestään tipan tippaa huolissaan. Jusullahan oli asiat tosi ihanasti! Se oli tutussa ympäristössä ja jo sikiunessa, kun Aliisa viimeisen kerran ystävän hiuksia silitettyään poistui paikalta.
kirjoittaja Jusu R.
lähetetty 28.03.20 12:11
 
Etsi: Spin off
Aihe: Kiltin tytön päiväkirja | Jusu R.
Vastaukset: 105
Luettu: 6487

White Party Pikapeli | Tapahtui nenää puuteroidessa

Avoin peli. Lauantai 28. maaliskuuta.
Pikapeli: Pieni, päätapahtumasta eriytetty ympäristö ja hetki. Sopii pistäytyä ja poistua; sopii rakennella pidempääkin peliä.
Päätapahtuma #whiteparty #kallankingi

Juhlat olivat hyvässä tuoksinassa ja Josefina sattuneista syistä (MONTA) sen verran tuiskeessa, että se vähän ahdisti. Piti päästä pois väkijoukon keskeltä. Ankarasti skarpaten esteratsastajatar harppoi naistenhuoneeseen, johon ei kumma kyllä ollut jonoa, ja tunsi olonsa heti paremmaksi, kun saattoi astua tyhjään tilaan. Josefina asettui peilin ääreen ja totesi helpottuneena, että ei ainakaan näyttänyt suttuiselta ja järjettömän päihtyneeltä, mikä olisi ollut tyylitöntä. Huulipuna tosin oli vähäsen haipunut, sitä oli varmasti tarttunut lasien reunoihin.

Josefina ryhtyi kaivamaan huulipunaa pikkuisesta laukustaan. Se löytyi, mutta sitten se lipesi käsistä. Toimintakyvyttömänä Josefina katseli, kuinka mokoma esine vieri ja kieri suoraan lähimpään vessakoppiin suljetun ja lukitun oven ali. Piru.

"Anteeksi", Josefina sanoi hetken hampaitaan kiristeltyään ja toivoi, että kopissa olisi sentään joku mukava henkilö. "Huulipunani taisi vieriä sinne."
kirjoittaja Jusu R.
lähetetty 28.03.20 10:34
 
Etsi: Arkisto 2020
Aihe: White Party Pikapeli | Tapahtui nenää puuteroidessa
Vastaukset: 7
Luettu: 222

White Party Photo Booth

White Party – Photo Booth


After ridet lauantaina 28.3.2020
#whiteparty #kallankingi

Kuvauta itsesi Kingin Photo Boothissa (jaa asukuvasi!)
White Party -kutsu


Kuvaajana Jesse Kaajapuro
kirjoittaja Isabella S.
lähetetty 10.03.20 23:20
 
Etsi: Kilpailut ja tapahtumat
Aihe: White Party Photo Booth
Vastaukset: 15
Luettu: 615

White Party (CUP after ride K18)

White Party – Kalla CUP after ride


Lauantaina 28.3.2020 🔞
#whiteparty

- Yksityistilaisuus Kallan keskustan ainoassa yökerhossa #kallankingi
- Pukukoodi: ALL WHITE
- Sisäänpääsy: kilpailijat ja toimihenkilöt ilmaiseksi (ennen klo 23); muut 10€ ovelta
- Sunnuntaina 29.3. CUP-brunssi Koivun Majatalolla
- Esittele asusi Kallan Kingin Photo Boothissa
- Yhteinen roolipelaaminen mahdollista tässä ketjussa. Spinnarit ja omat pelit myös sallittuja!

White Partyissä kilistellään maljaa menneelle Cup-vuodelle ja toivotetaan uusi vuosikymmen tervetulleeksi. Kuohuviinitarjoilu talon puolesta. Tarjolla pientä syötävää, muut juomat omakustanteisesti. Paikalla DJ, ei erityistä ohjelmaa vaan vapaata seurustelua.


Ulkopuoliset Cup-osallistujat saavat halutessaan tehdä roolipelaamista varten tunnukset Auburnin foorumille. Täysin vapaata tunnusten luontia meillä ei kuitenkaan ole, joten laitathan viestiä sähköpostilla (auburninkartano[at]gmail.com) tai Keskustassa Sagelle tai Ceelle, jotta osaamme sallia tunnuksesi. Rekisteröitymisestä on se ilo, että saat nimen, iän sekä profiilikuvan näkyviin hahmollesi, mutta pelata saa tietenkin myös kirjautumatta.
kirjoittaja Isabella S.
lähetetty 10.03.20 23:15
 
Etsi: Kilpailut ja tapahtumat
Aihe: White Party (CUP after ride K18)
Vastaukset: 127
Luettu: 2026

Takaisin alkuun

Siirry: