Kellonaika on nyt 28.11.20 3:20

1 osuma on löytynyt haulle 0

Kaikki harmaan sävyt / H. Rosten


Tietenkin mun korviin oli kantautunut, että Norjasta tuli Auburniin vieraita! Mutta en olisi kyllä koskaan uskonut törmääväni töiden jälkeen Christian Fjeldiin. Siinä mä lukitsin Pionin ovea, kun kuulin hyvin yllättäen norjaa sekä aina ennen perhosia aiheuttaneen äänen. Christian oli kasvanut. Ei pituutta, mutta se oli ikääntynyt pari vuotta. Hyvällä tavalla.

Sillä oli mukana joku tuntematon mies, joka esiteltiin mulle Matiaksena. Matias oli vasta kahdeksantoista, eikä se ollut siinä jonossa, missä pituutta jaettiin. Poikahan oli mua vain viisi senttiä pidempi!

Innostuneena jälleennäkemisestä, mä lähdin näyttämään pojille vielä töiden jälkeen Krouvia. Oikeastaan mä en paljoa pyörinyt baareissa, en ollut mikään kunnon juoja, mutta nyt mulla toden teolla oli hyvää seuraa. Tilasin meille kaljat, jonka jälkeen istahdimme pöydän ääreen.

Me viihdyttiin ihan tappiin asti. Onneksi olin kulkeutunut töihin kävellen, joten mun ei tarvinnut huolehtia ajokyvystä. Jotenkin musta tuntui siinä loossissa Christianin vieressä istuessa ja jutellessa, että meidän keskustelu asteen rennompaa kuin Norjassa. Silloin mua oli jännittänyt ihan sikana. Mä välttelin sitä kuin teinityttö, kun meidän piti sopia ajankohta treffeille. Se oli hassua.

Me oltiin kasvettu molemmat parissa vuodessa.

Seuraavana päivänä oli kenttäkisojen kouluosuus. Christian toimi groomina Katyan hevoselle, eikä mies näyttänyt erityisen virkeältä. Mä esittelin sille Bellonan, kun se oli hoitanut hommansa kotiin. Rautias varsa oli jo kasvanut huimasti. Rapsutin paljon Raffea. Ihanaa, että sekin vanha poika oli otettu mukaan! Me juteltiin myös Sonian kanssa, joka nykyisin hoiti Raffea. Toivottelin onnea ensi viikon suorituksiin.

"Toivottavasti teillä menee esteet paremmin", voivottelin Katyalle, kun brunette heitti suomenhevosensa niskaan loimea.
"Niin", sain vain jäätävän vastauksen.
Kurtistin kulmiani. Mikä Katyaa risoi? Eikö me tultu Shelyesissä ihan hyvin juttuun? Enhän mä ollut voinut tehdä mitään, kun me oltiin jo kaksi vuotta asuttu ihan eri maissa. Päätin antaa olla ja lähdin Jätkän lainakarsinalta tarhoille.

Musta oli niin ilahduttavaa, että sain tuttuja naamoja kotihuudeille. Oli virkistävää verestää norjantaitoja, puheessani taisi nykyisin olla aivan kamala aksentti.
kirjoittaja Hanne R.
lähetetty 18.09.20 22:43
 
Etsi: Spin off
Aihe: Kaikki harmaan sävyt / H. Rosten
Vastaukset: 8
Luettu: 351

Takaisin alkuun

Siirry: