Kellonaika on nyt 30.10.20 7:43

4 osumaa on löytynyt haulle 0

Effin päiväkirja

24.09.2018

Mun päätä särki ihan älyttömästi, mutta buranan voimalla starttasin silti kohti tallia. Effi oli pakko liikuttaa ja varmistaa, etten ollut tehnyt mitään typeryyksiä eilen käydessäni tallilla pienessä sievässä.

Aamutalli oli juuri aluillaan, kun pysäköin autoni parkkipaikalle ja kävelin tammatalliin. Minka oli päässyt ruokkimaan jo tallin hevosia ja huikkasin naiselle hoitavani Effin heti aamusta. Vein tammalle heinää syötäväksi ja puikkelehdin varustehuoneeseen.
Effin suitset oli kadoksissa ja satulasta puuttui jalustimet kokonaan. Mitä helvettiä mä olin eilen oikein tehnyt tallilla?

Alkoi armoton etsintä, mutta mä en löytänyt niitä pirun jalustimia ja suitsia mistään. Mun oli pakko kävellä takaisin tallin puolelle, jossa Minka otti juuri Armin ulos boksista.
"Hei ootko sattumalta nähnyt ylimääräisiä suitsia ja jalustimia missään?" kysyin ja toivoin, ettei nainen kyselisi liikoja.
"Joo, pesarilta vein sellaiset loungeen, kun en tiennyt kenen ne oli", nainen vastasi.
"Kiitos!" huoahdin ja kiirehdin noutamaan tavarat ennen, kun kukaan muu saisi tietää eilisistä seikkailuistani.

Topics tagged under verkunhaaste on Foorumi | Auburn Estate YzeMUx

Kiireessä kaadoin nahkalaukun sisällön lattialle ja älähdin. Kännykkä laskeutui onneksi pinkin hupparin päälle, mutta huulirasva yritti karata. Nappasin vierivän putkilon vauhdista kiinni ja asettelin tavarat takaisin laukkuun. Puhelimen näytönsäästäjänä oli ihana Nakki-varsa, josta tiesin viimeistään laukun kuuluvan Minkalle.
Toivottavasti toinen ei suuttuisi huolimattomuudestani.

Löysin Effin varusteet pöydältä ja nappasin ne mukaani. Suuntasin takaisin tammatalliin, jossa neiti odotteli minua jo kärsimättömän näköisenä. Ripeästi laitoin itseni kuntoon ja harjasin tamman nopeasti, se oli yön jäljiltä hyvin puhdas. Varustamisen jälkeen menimme maneesiin ja annoin kirjavan kävellä pitkin ohjin hyvät alkukäynnit.

Vaikka ratsastus tuntui hyvin vastenmieliseltä ajatukselta krapulassa, silti huominen kouluvalmennus olisi ihan hirvittävä, jos ei Effiä ratsastaisi tänään kunnolla eteen ja alas.
Pitkin hampain ryhdyin työhön ja olin onnellinen, ettei maneesin laidalta löytynyt yhtään uteliasta silmäparia ihmettelemään kalpean hikistä olemustani.

kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 24.09.18 17:14
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Effin päiväkirja
Vastaukset: 114
Luettu: 5415

Tallipäiväkirja 2017-19

Kaikkien aikojen maanantai
20. elokuuta 2018 -- #verkunhaaste #matildanhaaste

Oli maanantai, ja päivästä oli jo uhkaavaa vauhtia tulossa pitkä. Se oli alkanut varhain siivousvuorolla, se jatkuisi Vernerin valmennuksella ja sitten varsinaisella piinalla, eli laittautumisella Isabella Sokan teekutsuille. Mä olin kehno meikkaaja ja tuplasti huonompi hiusteni kanssa. Olin jälleen helpottanut piinaa kutsumalla Vilhelminan luokseni meikkaamaan ja kurittamaan mun tukan nutturalle. Sisko-kulta oli ilmoittanut, ettei saanut lapsia hoitoon, joten Iris ja Felix tulisivat mukaan.

Pidin niistä lapsista hirveän paljon. Pelkäsin vain, että niiden takia aikataulut pettäisivät ja Vilhelmina saisi tekosyyn nähdä Rasmuksen. Tieto seuralaisesta oli tietenkin kulkeutunut jo äidin ja Vilhelminan korviin (mikäpä ei).

Ajankohtaisin huoleni oli kuitenkin pian alkavasta valmennuksesta selviytyminen.

Oli nimittäin niin, että kärsin lähestyvistä kuukautisista ja ennen kaikkea niitä edeltävästä jomotuksesta. Työvuoro oli mennyt niin ja näin rutiinin avulla, mutta valmennuksessa halusin pystyä keskittymäänkin. Ryhdyin siis etsimään särkylääkettä, kun Cariadilla maneesivuoroa hyödyntämään tulleen Heidin ystävällisesti Auburniin ajama Granni seisoi tukevasti kiinnitettynä pesupaikalle.

Löysin lääkekaapin, mutta särkylääkepaketti siellä oli tyhjä. Voi räkä. Viskasin paketin roskiin ja mietin paniikissa, oliko siivoojan vastuulla huolehtia lääkintä- ja haavansitomistarvikkeista? Ei sellaisesta ollut puhuttu mitään, mutta saattoihan se olla niinkin. Varmasti tämä oli minun vikani. Asioilla oli tapana olla mun vikani.

Ei auttanut kuin kysellä tallilaisilta, oliko kenelläkään särkylääkettä vaikka kaapissaan. Ketään ei kuitenkaan näkynyt - ei pihassa, ei varustehuoneessa, ei loungessakaan.

Käsilaukku loungessa kuitenkin oli somasti levällään pöydänkulmalla.

Päättelin, että se kuului jollekin naiselle, mutta muuta en ulkoisista piirteistä osannut arvailla. Uskaltaisinko hieman penkoa särkylääkkeen varalta? Kuolisin ilman. Mutta ei, en uskaltaisi. En tietenkään. En missään tapauksessa.

Vaan kun hätä ei lukenut lakia.

Topics tagged under verkunhaaste on Foorumi | Auburn Estate Rojut

Sydän hypähti kurkkuun, kun loungen ovi avautui mun ehdittyä hipaista vain päällimmäisiä tavaroita. Käännyin katsomaan tulijaa henkeni edestä peläten, ja sitten pelästyin vähän lisää, kun ymmärsin ryhtyneeni penkomaan maailman toisiksi väärimmän ihmisen laukkua ilman lupaa. Korkkiruuvi, jonka olemassaoloa olin niin kovin kummastellut, vaikutti yhtäkkiä vaaralliselta aseelta, joka saattaisi pian olla syvällä mun kylkiluideni välissä. Itse asiassa sehän voisi saada seurakseen kuulakärkikynänkin.

Itse Matilda Tammilehto nimittäin tuijotti mua kulmat kevyesti koholla ja silmät vaarallisesti sirrillään.
kirjoittaja Jusu R.
lähetetty 20.08.18 17:21
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Tallipäiväkirja 2017-19
Vastaukset: 60
Luettu: 4631

Tallipäiväkirja 2017-19

Sietämätön uteliaisuus
Sunnuntai 19/08/2018

Kello ei ollut kovinkaan paljon, ehkä puoli yhdeksän, kun Ellie asteli loungen ovesta sisään. Huoneessa ei näkynyt olevan ketään, joten nainen käveli suoraan kahvipannun luokse. Lasikannussa näkyi olevan jämät ilmeisesti aamuista kahvia, joka tuskin oli enää juomakelpoista. Niinpä Ellie huuhteli pannun ja latoi uuden annoksen kahvipuruja suodattimeen.

Odotellessaan kahvin tippumista Ellie rojahti sohvalle istumaan. Hän ei kuitenkaan ollut sohvalla täysin yksin, sillä huomasi vieressään lepäävän pienen repun. Se, mikä naisen huomion oikeastaan kiinnitti, oli aukinainen vetoketju, josta pilkotti jotain kiiltävää. Koska ketään ei näkynyt mailla halmeilla, ei Ellie voinut vastustaa kiusausta kurkistaa sisälle - olihan reppu sentään valmiiksi auki!

Kiiltävä esine osoittautui pieneksi lahjapaketiksi, joka oli kääritty hopeiseen paperiin ja solmittu kiinni kultaisella rusetilla. Paketista ei löytynyt vastaaottajan nimeä, kelleköhän se oli tarkoitettu? Nopealla vilkaisulla repussa oli myös mustat ratsastushanskat ja kuulokkeet, mutta ne eivät olleet läheskään yhtä mielenkiintoiset kuin mystinen paketti.

“Miksi sä tongit mun tavaroita?” yhtäkkinen syytös hätkähdytti Ellien ja tämä pudotti paketin käsistään. Se kolahti lattialle. Hupsista, toivottavasti mitään ei särkynyt!
“En mä mitään tongi”, Ellie tokaisi puolustelevaan äänensävyyn ja poimi paketin laiskasti lattialta. Mistä ihmeestä Markus Vikla oli ilmaantunut loungeen, mitä se edes Auburnissa teki? Pikainen kelaus muistin perukoille kertoi Ellielle, että Markus taisi tehdä ainakin joitain tallivuoroja.

“Mitä sä sitten teet?” mies kysyi epäileväisenä ja ojensi kättään ottaakseen vastaan paketin, jota Ellie pyöritteli käsissään. Aavistuksen vastahakoisesti nainen ojensi lahjan Markukselle.
“Ajattelin, että joku on unohtanut laukkunsa. Yritin selvittää kenen se on, jotta voisin palauttaa sen omistajalleen”, Ellie selosti. Markuksen ilme ei kertonut, uskoiko mies vaaleaverikköä vai ei.

“No, se on mun”, mies tokaisi ykskantaan ja nappasi reppunsa Ellien ulottumattomiin, pakaten lahjapaketin huolellisesti sen sisäään.
“Arvostaisin jos et penkois mun tavaroita”, Markus totesi sävyyn, joka muistutti pikemminkin 'pysy kaukana tavaroistani' -lausahdusta. Ellie tyytyi vain pyöräyttämään silmiään ja nousemaan ylös sohvalta.

Kahvi oli valmista.

kirjoittaja Ellie von B.
lähetetty 20.08.18 14:28
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Tallipäiväkirja 2017-19
Vastaukset: 60
Luettu: 4631

Tallipäiväkirja 2017-19

Loungeen astellessa huomasin tumman nahkalaukun jääneen pöydälle. Miehen se ei mitenkään voinut olla. Liian huolimattomasti otin kahvoista kiinni ja laukku putosi tumahtaen lattialle, paljastaen kolme tavaraa sisälmyksistään. Ne eivät pahemmin jättäneet arvailuiden varaan, kenelle laukku kuului.
Kukas muukaan kuin mallin mitoissa oleva perijätär Amanda Sokka. Jos A.S. kirjaimin varusteltu avaimenperä ei kertonut kaikkea, viimeistään vaaleanpunainen lompakko ja viereen pudonnut ajokortti, kertoivat ja vahvistivat ensimmäisen epäilyni siitä, kuka Korsia oikein kanteli mukanaan.

Topics tagged under verkunhaaste on Foorumi | Auburn Estate 1h5oqf

Heitin tavarat takaisin laukkuun ja jätin sen niille sijoilleen. Enempää siihen kajoamatta, laitoin kahvinkeittimen laulamaan ja odottaessani jäin selaamaan myytävien hevosten ilmotuksia netistä. Miks? Hyvä kysymys, pelkästä uteliaisuudesta varmaan.

#heidinhaaste #verkunhaaste #rassenhaaste
kirjoittaja Jonathan R.
lähetetty 17.08.18 22:05
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Tallipäiväkirja 2017-19
Vastaukset: 60
Luettu: 4631

Takaisin alkuun

Siirry: