Kellonaika on nyt 05.12.21 23:14

1 osuma on löytynyt haulle 0

Pontson päiväkirja

Influenza
[flunssa]


Ottobre 2021
#pikkucup #ulpu

Mua sapetti aivan vietävästi, että me ei mitä todennäköisemmin voitettaisi Seppele Cupia Pontuksen kanssa. Ei ainakaan kovin helpolla, koska taas jäi osakilpailu väliin. Kisamatkan peruuntuminen oli ihan erityisen kenkkua siksi, että me oltiin juuri päästy estehyppelyn makuun. Valkkukin oli alkanut antaa ihan oikeeta estevalmennusta, eikä me oltu saatu vielä tuomiota lopettaa (eli tutto bene).

Ja kaikki siksi, että mulle oli iskenyt joku halvatun lenssu!! Pikkukröhässä sitä nyt saattoikin ratsastaa, mutta mä sinkosin armottomia räkäpalloja suusta ja nenästä ainakin viikon. Yskin milloin sitä räkää ja milloin kipeetä “ei mitään”, niin kovaan ääneen, että Isbe oli mulkaissut mua tallikäytävällä harvinaisen pahalla silmällä ja pidellyt siveänä korviaan. Sitä seuraavana päivänä mama ei ollut päästänyt tallille.

No, Pontus olisi normaalitilanteessa saanut rakastamaansa pakkolomaa työnteosta ja ollut sitten sen loman jälkeen joko hirveän kiva tai miltei kuvittelemattoman kamala, mutta nyt case ei ollutkaan se. Äippä oli jostain syystä päättänyt, että Pontuksen ratsastettavuutta
pitäisi parantaa.

Halooo, ratsastettavuutta! Niin kuin mitä sekin tässä tapauksessa meinasi – meillä synkkasi äärimmäisen hyvin ja ratsastamisessa ei ollut mitään vikaa, hyppylahjoja olisin sen sijaan ponilleni voinut vähän ottaa. Pelkällä tarmolla ja tynnyrilaukalla ei loputtomasti tasoilla noustaisi. No, ilmeisesti tässä oli taas jokin valmentajien heimoneuvosto puhunut, sillä Isabellan suosituksesta (tai hänelle oli mutkan kautta ensin joku muu suositellut, jolle oli joku suositellut ja niin edelleen), mama otti yhteyttä johonkin ratsuttajaan. Sen yksi osaamisalueista oli ongelmahevoset ja kyllä mä aika tovin funtsasin, voisiko äippä yhtään loukkaavammin Pontuksestani puhua.

Tästä ongelmaratsuttajasta ja mun ratsuttajaongelmasta oli kuitenkin hyötyä silloin kun mä katselin kotona Netflixiä ja niistelin räkänoroja salaa pussilakanan kulmaan. Äiti oli siis jostain onkinut tämän Ulpukan, tai mikä lammenkasvi nyt olikaan nimeltään. Se läpiratsasti Pontusta ensin tehostetusti (pah) koko lokakuun: kokonaiset kaksi(!) kertaa viikossa, mikä siis vähensi mun omia treenipäiviä huomattavasti, ja siitä eteenpäin sitten marraskuussa ja joulukuussa kerran viikossa. Alustavasti niin pitkään. Ehkä pidempäänkin! GAAH!

Jopa kerran viikossa läpiratsastuksista tulisi sumplittavaa – entä jos mulla olisi balettitreenit tai koulun disko silloin kun ratsuttajalle ei sopisi, tai oma valmennus juuri silloin, kun tämä arvon ratsuttaja pääsisi?? Vai pitäisikö olla vakipäivät, jolloin yhtäkkiä koko loppuvuonna mä en pääsisikään tallille KOSKAAN jonain tiettynä viikonpäivänä?? Ja entäs sitten se, että tällä hetkellä Pontuksessa oli päällä mun omat tarkkaan hiotut asetukset. Kyllä sanon, että tällaisista kuvioista on silkkaa päänvaivaa, vaikka kutkuttavalla mielenkiinnolla vähän salaa odotinkin, että näen tämän paljon kohkatun läpiratsastustilanteen joskus.

Ainakin sen huomion mä olen nyt jälkikäteen tehnyt, että tämä Ulpukkainen on melkoinen tappi ihmiseksi, ehkä Isben pituinen tai lyhyempikin. Mä olen nimittäin kesän mittaan alkanut vähän venähtää – sen tietää siitä, että jalustinhihnoja on täytynyt pidentää – ja nyt ensimmäistä kertaa vähään aikaan mun täytyi pidentää niitä yhdellä reiällä Ulpukan päivän jälkeen. Ei muuten ollut maagista eroa Pontuksen ratsastettavuudessa, hah! Toki me vain maastoiltiin flunssan jälkimainingeissa, mutta kuitenkin. Ihan samalla vanhalla innolla pää lennähti ensimmäiseen vihreään puskaan kun ohjat hiukan vain livahtivat hyppysistäni.

Vaikka joo. Tietystihän Se olisi pätkä, sehän ratsasti poneja aikuisenakin. Poneja ratsastavat aikuiset olivat asenteeltaan yleensä tosi cool… mutta en mä tiedä. Jotenkin mä jätin vielä pienen varauksen (siihen että en kerta kaikkiaan voisi sietää tätä ratsuttajaa), sillä pessimisti ei pety vaan lällättää myöhemmin voitollaan. (“Minähän sanoin!” jne.)

Hassu sattuma muuten: Jusurosen niisteli loungessa pikkucupin aikaan, juuri kun mun flunssani alkoi olla tiessään! Sitä tai varsinkaan Rasmusta ei kyllä flunssa tuntunut radalla vaivaavan (oletan että pariskunnat jakavat yök tämmöisetkin bakteerit), mutta mun omasta menestyksestä ei sitten olekaan hirveästi raportoitavaa. Harkkakisat on harkat, that’s it. Me jatketaan harjoittelua ja pitää kyllä miettiä, starttaanko enää Aamoksella vaikka äiti miten anelisi kokeilemaan. Se on hirveän hieno kun sille päälle sattuu ja oikea lutunalle luonteeltaan, mutta pitääkö yhdestä väärästä tai ihan vähän hitaasta avusta ottaa niin julmetusti nokkiinsa?? (Nokka kuulostaa väärältä mutta turpaan ottaminen vielä vääremmältä, jopa hevosaiheessa.)

Ehkä Aamoksen diivailu on joku arabialaisjuttu, joka ei ole mulle vielä auennut, mutta long story short: ei tullut uusia ruusukkeita Blankleyn Viviennelle näistä karkeloista, ei äitin orilla eikä omalla. Pontuksen kanssa keilattiin kyllä vaan kaksi estettä (jep estettä, puominpudotus olisi vähätellysti ilmaistu), mutta oltiinpa kuulkaa kahdeksan pisteen ratsukoista kaikkein nopeimpia! Eikä kielletty yhtään tai hypätty vääriä esteitä. Että ehkä sittenkin meillä oli aika mukiinmenevät kisat, jos koulutulokset jätti omaan arvoonsa.
kirjoittaja Vivienne B.
lähetetty 24.10.21 12:21
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Pontson päiväkirja
Vastaukset: 20
Luettu: 1290

Takaisin alkuun

Siirry: