Kellonaika on nyt 28.11.20 4:36

2 osumaa on löytynyt haulle 0

Heidin elämää

06.12.2017 #suomi100

Pysäköin autoni Auburnin kartanon pihalle ja sammutin moottorin. Auton perässä olevasta trailerista kuului vaativa hirnahdus, tallin pihassa oli paljon autoja ja uskoin, että suurin osa itsenäisyyspäivän ratsukoista olivat jo melkein valmiita lähtöön. Olin myöhässä, koska Valero oli päättänyt heittäytyä hankalaksi kotona, mutta onneksi sillä oli jo satula selässä ja minun tarvitsi vain laittaa sille suitset ja ottaa se ulos autosta. Päälläni oli mustat ratsastushousut ja siisti musta toppatakki, en ollut ihan varma miten tapahtumaan olisi pitänyt pukeutua. Sain pujotettua kanget melko helposti rautiaan orin päähän trailerissa ja se käveli onneksi jo huomattavasti rauhallisemman oloisena ulos kopista. Suoristin hieman harmaata paksua vilttiä, joka ylettyi orin kaulalta sen pepun päälle, takaosassa oli koristeellinen hopeisista nyöreistä tehty häntäremmi, jonka olin ommellut vilttiin, jotta se pysyisi paremmin rautiaan päällä.

Laskin jalustimet alas ja kiristin vielä satulavyön, sivusilmällä huomasin, että tallin pihalle ilmestyi yhä useampi ratsukko. Ketterästi nousin Valeron selkään, se ryhdistäytyi silmissä nähtyään vieraita hevosia, kun Amanda tuli tallista Leevin kanssa, joka pörheänä huuteli ilmoille hävyyttömyyksiä, Valero päätti ruveta sikailemaan ja huutamaan Leeville takaisin. Tumman orin silmät naulautuivat meihin ja napautin terävästi Valeroa kylkeen vaatien sen huomion takaisin itseeni. Tänne ei tultu machoilemaan, varsinkaan omistajattaren silmäterän kanssa. Tilanne meni ohi ja saatoin mennä hieman lähemmäs väkijoukkoa orini kanssa, jotta kuulisin mahdolliset ohjeistukset.

Meidät käskettiin joukon viimeiseksi, mihin olin tyytyväinen, sillä sieltä saisin parhaiten kontrolloitua vieraassa joukossa omaa hevostani, joka onneksi oli kyllä jo todennut, että emäntä ei nukkunut tälläkään kertaa siellä selässä. Matka hautuumaalle sujui hiljaisuudessa ja uskon, että jokaisen mielessä oli Suomi ja sen uskomaton matka itsenäisyyteen. Yritin miettiä mitä omalle elämälleni ja erityisesti hevosilleni tapahtuisi, jos nyt syttyisi sota. Samassa ajatukseni karkasi Verneriin, mitä miehen oli täytynyt kohdata elämänsä aikana, huokaisten siirsin katseeni maisemiin, jotka olivat lumen peitossa, ympärillä oli ihan hiljaista hevosten kavioiden äänien ollessa ainoa äänenlähde. Oli aika iso juttu saada olla osa tätä kulkuetta ja osa Suomea.
kirjoittaja Heidi N.
lähetetty 11.12.17 14:08
 
Etsi: Spin off
Aihe: Heidin elämää
Vastaukset: 64
Luettu: 2525

Puolustusvoimat on vakava asia (off)

/ mukaan @Gabriella S., sijoittuu itsenäisyyspäivälle 06.12.2017, suljettu #Suomi100

Aamu oli kirpakka. Aurinko paisto surullisen matalalta ja pois karanneet pilvet päästi kylmän ilman liikkumaan enemmän vetäen myös ilman viileäksi. Oltiin Gabin kanssa tarjouduttu sankarihaudoille hevosten kanssa kunnioittamaan Suomen puolesta sotineita sotilaita. Mähän en mitenkään tähän juttuun osannut mitään kommentoida, mut jotenki koin omaks velvollisuudeks mennä. Olinhan mä saanu Suomessa koulutuksen, terveydenhuollon sekä elämän.

Ajoin Auburnin parkkipaikalle ja lukittua ovet suuntasin suoraan tarhoille. Eela möllöili kavereidensa kanssa ja selkeesti piti jöötiä nuorimmalle. Mina ensimmäisenä nosti päätään ja uteliaana katteli mun suuntaan. Sain molemmat tammat helposti kiinni ja vein ne talliin, Eelan omaan karsinaansa ja Minan naapuriin. Samassa kuulinkin tallin oven aukeavan ja huikkasin huomenet tulijalle.
kirjoittaja Jonathan R.
lähetetty 10.12.17 19:37
 
Etsi: Arkisto 2017
Aihe: Puolustusvoimat on vakava asia (off)
Vastaukset: 27
Luettu: 494

Takaisin alkuun

Siirry: