Kellonaika on nyt 29.09.20 13:41

1 osuma on löytynyt haulle 0

I have to save a rum | Inna Paakkanen

8.9.2019
throwback to the christening
Vedin vessan, jonka jälkeen suoristin vielä hieman mekkoani ennen kuin menin pesemään käsiäni. Seurakuntatilojen vessat eivät olleet kovin hyvän tuoksuiset, joten yritin olla nopea hieroessani saippuaa käsiini ja huuhdellessani ne pois lämpimällä vedellä. Inhosin pestä käsiä kylmällä vedellä, joten varmistin veden olevan enemmin kuumaa kuin kylmää. Pudistin käsiäni pari kertaa ennen kuin kurotin vetämään kaksi paperia telineestä.

Juuri silloin ovi avautui ja Ritva Aro asteli sisään päivänsankari sylissään. Hymyilin pienelle vauvalle, joka näytti kiukkuiselta.
”Jaahas, mummiko on saanut vaipanvaihtokomennuksen?” kysyin Ritvalta.
”Mielellänihän minä”, Ritva hymyili säteilevästi. ”Niin vähän aikaa pikku Sofian kanssa ennen kuin lähdemme Siljan kanssa kotiin.”
”Niin tietenkin. Miten oot parantunut onnettomuudesta?” tajusin kysyä. ”Se oli kauhea juttu.”
”Erittäin hyvin, kiitos kysymästä.”

Sitten Ritvan silmiin syttyi se tietty uteleva katse, joka sai minut nielaisemaan. Ritva laski Sofian vessassa olevalle hoitoalustalle vaihtaakseen vauvalle puhtaan vaipan.
”Onkos teilläkin jo hääsuunnitelmia?” Sieltä se tuli. ”Juuri jutustelin tuon Josefinan kanssa.”
”Ritva”, moitin naurahtaen. ”Ei ole, eikä ole myöskään lapsia suunnitelmissa”, kerroin vielä ennen kuin Ritva kerkeisi edes kysymään.
Ritva virnuili minulle muka tietävästi ja sai mut pyöräyttämään silmiäni huvittuneena. Kuinkakohan monta Ritva oli jo perheenlisäysuteluillaan ahdistellut lapsenlapsensa ristiäisissä?

”Noh, te olette vielä nuoria. Kuinka vanha se sinun heilasi on?”
”Verneri täytti juuri kolmekymmentä.”
”Mies parhaassa iässä”, Ritva kommentoi. ”Miehillä tosin on helpompaa, kun he pystyvät lisääntymään vielä eläkeiässä.”
”Mulla on toisinaan ikävä sua Ritva”, nauroin. ”Siksi sun tarvii tulla kahville seuraavan kerran, kun tuut etelään.”
”Mielelläni”, Ritva vastasi kutsuun. ”No, niin höpönassu! Puhdasta päällä”, tuore mummi leperteli ja nosti Sofian takaisin syliin.

Katsoin vauvaa hymyillen ja ojensin sitten käsiäni. ”Saanko? En vielä kerennyt pyytää Jesseltä tai Heidiltä.”
Ritva nyökkäsi ja ojensi sitten vauvan syliini. Pieni tyttö tuntui hassun raskaalta sylissä ja se katsoi minua kuin mitäkin hullua tuntematonta tätiä. Pistin silmälle ensimmäistä kertaa tytön erikoiset silmät, sininen ja vihreä. Jessellä oli siniset silmät, mutta en ollut varma Heidin silmistä.

”Mun serkun nimi on Sofia”, kerroin Ritvalle. ”Toivottavasti tästä Sofiasta ei tuu samanlainen”, nauroin vielä perään.
”Pikku-Sofiasta on nyt jo täydellinen”, Ritva sanoi.
”Sopiiko, että vien sen takaisin vanhemmilleen? Haluan onnitella vielä molempia.”
”Totta kai.”

Jesse ja Heidi näyttivät molemmat yllättyneiltä, kun Ritvan sijaan Sofian palautti minä.
”Sori, mä ryöstin tän, että pääsin vielä onnitteleen teitä”, kerroin, kun ojensin Sofian Heidille.
Päätin ihan omatoimisesti haudata kaikki erimielisyydet Heidin kanssa. Minun puolestani kaikki oli mennyttä ja ellei Heidi päättäisi uudelleen sörkkiä parisuhdettani, kaikki pysyisi hyvänä. Siispä halasin Heidiä kevyesti, kun sillä oli vauva sylissä ja sen jälkeen siirryin rutistamaan Jesseä.
”Onnea isällekin”, onnittelin (ja jätin sanomatta kuinka yllättävää se olikin).
”Kiitos, Inna.”

Vaihdoin muutaman sanan molempien kanssa ennen kuin palasin kahvikuppini luokse. Verneri istui pöydän ääressä ja siemaisi omastaan parasta aikaa.
”Aika suloinen pullaposki toi Sofia”, kerroin hymyillen Verkulle. ”Ja vitsit miten hyvää kakkua!”
kirjoittaja Inna P.
lähetetty 08.09.19 22:35
 
Etsi: Spin off
Aihe: I have to save a rum | Inna Paakkanen
Vastaukset: 67
Luettu: 2776

Takaisin alkuun

Siirry: