Kellonaika on nyt 28.11.20 4:55

1 osuma on löytynyt haulle 0

Effin päiväkirja

29.08.2020
#seppelecup

Oli tietyllä tavalla omituista ajatella, että ajan saatossa oli alkanut tuntua turvalliselta ratsastaa läpi vaativan b:n ratoja. Että vain muutamassa vuodessa Sarah oli kehittynyt ratsastajana niin paljon, että vaativan tason startit olivat alkaneet tuntua helpoilta.
Siitä tunteesta oli vähän jäljellä sinä aamuna. Kuten monet kesän lopun aamut, sekin oli sumuinen ja epäselvä, ihan kuin edes sää itse ei osannut päättää sataisiko sinä päivänä vai ei. Yöllinen kosteus velloi ilmassa samaan tapaan, kuin jännitys latinoverisen kilpaurheilijan vatsanpohjassa. Sillä sitä hän oli nykyään ennen kaikkea.
Kilpaurheilija.

Tarkistuslista käytiin läpi samalla tavalla, kuin aina ennenkin. Satula, huopa, suitset ja pintelit. Kilpailunumero, punainen nauha ja letityskuminauhat. Passi, riimu ja naru. Sarah tarkisti vielä kerran, että mustassa putkikassissa oli loput omista kisavarusteistaan, sillä valkoiset housut olivat turvassa kollareidensa alla jalassa ja valkoinen kisapaita kevyen takin alla. Kotona laitetut hiukset tuntuivat edelleen olevan jämäkästi kiinni eikä yksikään hiussuortuva ollut karannut tiukalta nutturalta.

"Valmista?" Sarah kysyi Ellieltä, joka oli näpertänyt tyylikkäät sykeröt ruunikon harjaan. Effi seisoi valppaan näköisenä hoitopaikalla, tutkien ympäristöään hevosia syövien maahisten varalta.
"Valmista", Ellie varmisti ja lähti vielä pesemään käsiään ennen hevosten lastausta.
"Onko Ruuta näkynyt?" Sarah kuiskasi espanjaksi tamman korvaan, sen käännellessä silmiään epäilevästi ympäri tallin käytävää.

Hän oli ristinyt yhden puoliverisen möröistä Ruuksi, se oli tuntunut ainakin hetkeksi auttavan suhtautumaan huumorilla äkillisiin sätkykohtauksiin ratsastuksen ja talutuksen aikana.


Seppeleessä kaikki tuntui pieneltä, vaikka järjestelyihin oli selkeästi laitettu aikaa. Sitä tosiasiaa, että kyseessä kuitenkin oli ratsastuskoulu, ei kuitenkaan mikään järjestäjätahon työtunti saisi poistettua. Sarah oli viime aikoina tottunut kilpailemaan isommissa paikoissa ja välimatkat täällä tuntuivat melkein naurettavan pieniltä. Hän melkein näki parkkipaikalta kentälle, jossa ratsastettiin juuri helpon a:n viimeisiä ratoja.

"Mennäänkö katsomaan ratoja hetkeksi?" Ellie kysyi.
Sarah näki silmäkulmastaan vilahduksen jotain pientä ja vaaleaa, joka sai hänet pudistamaan päätään.
“Ei, näkeehän ne täältäkin”, nainen vastasi, miettien osasiko ystävä lukea häntä kuin avointa kirjaa. Lyhyen tuijotuksen jälkeen Ellie vaihtoi asentoa niin, että tämän pitkät blondit hiussuortuvat valuivat olkapään takaa kasvojen vierelle.

“Kuka se on?”
“Kuka?” Hämäystaktiikka oli kuin epätoivoinen heitto pimeässä - saattoi vain toivoa, että se osuisi kohteeseensa. Hetken auton vierellä oli hiljaista.
“Joku poikako?” Ellie jatkoi kuitenkin hiillostamista.
“Ei.”
“Mutta liittyy poikaan, eikö? Ainahan ne liittyy.”
“Mä en tiedä mistä sä puhut”, Sarah vastasi saaden sinisten silmien katseen muuttumaan entistä kapeammaksi.
“Hauskaa miten sä vieläkin luulet, etten mä saa selville”, Ellie lopetti virnistäen ja Sarah pyöräytti silmiään huvittuneena.

Jännitys palasi uomiinsa Sarahin käveltyä kanslian jonoon Effin passi kädessään, katse hajamielisesti kentällä pyörivässä ratsukossa. Entä jos hän nolaisi itsensä täysin ensimmäisessä a:n radassaan? Unohtaisi seuraavan liikkeen tai ohjaisi vahingossa Effin väärässä kohdassa ympyrälle? Mitä jos Effi näkisi Ruun kentän laidalla ja päättäisi, että sen pitelemä sateenvarjo olisi tänään kuolettavan pelottava ja jähmettyisi täysin?

“Ai sä olet laskeutunut pilvilinnoista ja alentunut osallistumaan ratsastuskoulun kilpailuihin?”
Sarahin teki mieli kaataa ämpärillinen kylmää vettä takanaan olevan ihmisen päälle, mutta malttoi mielensä ja puri vain huultaan hetken hieman liian kovin. Myrkyllisen ystävällinen hymy huulillaan Sarah kääntyi katsomaan itseään yli 20 senttiä lyhyempää vaaleaverikköä. Pitäen huolen, että suuntasi aluksi katseensa aavistuksen liian ylös, palauttaen sen sitten jääprinsessan silmiin.

“Ah, Inkeri. Anteeksi, en ensin nähnyt sua”, Sarah lausahti pitäen hymyn huulillaan.
“Hauska nähdä, että sä voit joskus irtautua siitä sun…ystävästä.” Inkerin hymy oli myrkyllinen.
“Aina yhtä ystävällinen Inkeri”, Sarah puoliksi huokaisi ja pakotti itsensä olemaan kääntymättä takaisin kanslian puoleen. Robert olisi mieluusti saanut kyllä olla ratkomassa omat riitansa exänsä kanssa hänen puolestaan.

“Aina”, Inkeri lausahti, kuin hakien riidan viimeistä sanaa keskustelussa, joka oli kuulostanut väkinäiseltä jopa sen kuulijoiden korvissa. Vaaleaverikkö kääntyi kannoillaan ja marssi päättäväisen näköisenä toiseen suuntaan, jättäen Sarahin odottamaan omaa vuoroaan jonossa, joka ei tuntunut liikkuvan senttiäkään.

Odottamaan rataa, joka ehkä määrittäisi jälleen yksinomaa hänen tulevaisuuttaan kilparatsastajana.

Seppele Cup
Avoin sarja / Vaativa A / sijoitus 5/30
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 27.08.20 14:55
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Effin päiväkirja
Vastaukset: 115
Luettu: 5544

Takaisin alkuun

Siirry: